Annettu Helsingissä, 23 päivänä huhtikuuta 1926.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty 20 päivänä heinäkuuta 1906 annetun valtiopäiväjärjestyksen 60 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään täten:
1 §.
Valtion virkataloilla tarkoitetaan tässä laissa valtion pää- ja karjataloja, sotilas- ja siviilikunnan virkataloja, palkka-, hospitaali- ja asuintiloja sekä lahjoituskantatiloja niihin kuuluvine metsämaineen.
2 §.
Mitä 15 päivänä lokakuuta 1918 vuokra-alueiden lunastamisesta annetussa laissa sekä 10 päivänä heinäkuuta 1919 ja 11 päivänä kesäkuuta 1920 annetuissa laeissa sanotun lain muuttamisesta on säädetty, olkoon soveltuvilta kohdin ja huomioonottaen, mitä tässä jäljempänä säädetään, voimassa myöskin sellaisista valtion virkataloihin kuuluvista torppa- ja mäkitupa-alueista sekä valtion välittömästi vuokraamista viljelystiloista ja asuntoalueina käytettävistä asuntotiloista, joista vuokrasuhde oli olemassa huhtikuun 5 päivänä 1922 ja edelleen on voimassa, siihen katsomatta, miten kauan vuokramies ennen sanottua päivää oli mäkitupa- tai asuntoaluetta hallinnut.
3 §.
Tilaan, joka tämän lain mukaan lunastetaan torpparin omaksi, luettakoon torpan alueeseen kuuluva tontti sekä viljellyt ja viljelyskelpoiset tilukset.
Lunastettavaan mäkitupa-alueeseen luettakoon siihen kuuluvat tontti sekä viljellyt ja viljelyskelpoiset tilukset tai niitä vastaava alue.
Viljelystilaan erotettakoon siihen kuuluvat tilukset.
Asuntotilalle annettakoon sille kuuluva alue.
Torpan tai viljelystilan vuokramiehellä on oikeus lunastaa suurempikin alue, jos se päätilan suuruuteen ja tilusten asemaan nähden voidaan toteuttaa.
Mäkitupa- tai asuntotila-alueeseen annettakoon, mikäli tilusten asema sen myöntää ja vuokramies niin tahtoo, niin paljon lisämaata, että alue kooltaan muodostuu sellaiseksi tilaksi, kuin edellisessä momentissa sanotaan.
Lunastettava alue ei kuitenkaan, lukuunottamatta tarpeellista metsämaata, saa olla kahtakymmentä hehtaaria enempää viljeltyä ja viljelyskelpoista maata.
4. §.
Määrättäessä 3 §:n mukaan lunastettavan alueen lunastushintaa, noudatettakoon, mitä on säädetty vuokra-alueiden lunastamisesta 15 päivänä lokakuuta 1918 annetun lain 11 §:ssä, niin muutettuna kuin se on sanotun lain muuttamisesta 10 päivänä heinäkuuta 1919 annetussa laissa.
Vapaaehtoisella sopimuksella älköön vuokra-alueen luovuttamista tai lunastamisehtoja määrättäkö.
5 §.
Niitä oikeuksia, jotka 2 §:ssä mainittujen lakien mukaan kuuluvat vuokranantajalle, käyttää valtion virkataloihin nähden asutushallitus.
Vuokranantajan maksettavat kustannukset suoritetaan valtion varoista.
6 §.
Jos virkatalon vuokramiehelle kuuluvat edut 3 §:ssä mainitun alueen erottamisen kautta vähenevät tai huononevat, saakoon hän vuokramaksunsa vähennetyksi määrällä, joka vastaa viiden prosentin korkoa näin vähentyneiden tai huonontuneiden etujen arvolle sellaisena, miksi maatalousministeriö lunastushinnan arvioinnin perusteella on sen määrännyt.
7 §.
Tässä laissa säädettyä lunastusoikeutta ei ole sellaiseen kaupungin tai tiheän asumusryhmän läheisyydessä sijaitsevaan vuokra-alueeseen, jonka lunastamisen katsotaan vaikuttavan haitallisesti paikkakunnan asutusoloja vastaisuudessa järjestettäessä.
8 §.
Vuokramiehelle, jonka hallitsemaan vuokra-alueeseen 7 §:n mukaan ei ole lunastamisoikeutta, maksettavasta korvauksesta säädetään erikseen.
Sen jälkeen kuin virkatalon vuokra-alueet on itsenäistytetty, on, mikäli mahdollista ennen virkatalon vuokra-ajan päättymistä, tehtävä ja valtioneuvoston vahvistettavaksi alistettava suunnitelma virkatalon vastaisesta käyttämisestä. Tätä käyttösuunnitelmaa laadittaessa on sellaisista tiluksista, joita asemansa sekä kantatilan tarkoituksenmukaisen käytön ja sen rakennusten kestävyyden ja koon kannalta ei harkita taloudellisesti edulliseksi kantatilan yhteydessä säilyttää ja joita ei myöskään tarvita valtion taikka kunnallisten tai muiden yleishyödyllisten laitosten tarpeisiin, muodostettava sellaisia viljelys- ja asuntotiloja sekä lisämaa-alueita, joista säädetään maan hankkimisesta asutustarkoituksiin 25 päivänä marraskuuta 1922 annetussa laissa (asutuslaissa).
Jos virkatalon alueilla tai sillä, mitä virkataloihin muuten kuuluu, muuhun kuin edellisessä momentissa mainittuihin tarkoituksiin, kuten tontti- ja teollisuusalueiksi, käytettyinä ilmeisesti on paljon suurempi arvo, voidaan ne varata käytettäväksi näihin tarkoituksiin.
Se osa virkatalon metsämaasta, jota ei tarvita edellämainittuihin tarkoituksiin, asetettakoon metsähallituksen käytettäväksi.
10 §.
Kantatilat, jotka, lukuunottamatta peltoviljelykseen sopimattomia luonnonniittyjä, sisältävät korkeintaan kaksikymmentäviisi hehtaaria viljeltyä ja viljelyskelpoista maata, niin myös virkatalosta muodostetut 9 §:ssä mainitut viljelys- ja asuntotilat sekä lisämaa-alueet on valtioneuvosto oikeutettu luovuttamaan, korkeintaan asutuslaissa säädettyihin laajuuksiin saakka, sanotun lain 15 §:ssä määrättyjen perusteiden mukaan lasketusta hinnasta ja saman lain 17 §:ssä määrätyillä maksuehdoilla, mutta sen yli menevän osan samoin kuin luovutettavalla alueella kasvavat asutuslain 11 §:n mukaiset arvopuut käyvästä hinnasta, sellaisille henkilöille, jotka täyttävät mainitun lain 3 §:ssä säädetyt ehdot.
11 §.
Etuosto-oikeus 10 §:n perusteella myytävään tilaan on, siinä mainituin edellytyksin, tilan vuokramiehellä ja lisämaa-alueeseen sillä henkilöllä, jonka tilan tai vuokra-alueen tarvetta silmälläpitäen lisämaa-alue on muodostettu.
12 §.
Valtioneuvostolla on oikeus 9 §:ssä mainitun käyttösuunnitelman mukaisesti käyvästä hinnasta myydä kunnille, kuntain yhtymille tai seurakunnille virkataloja tahi osia niistä.
Valtioneuvostolla on myös valta käyvästä hinnasta myydä sellainen pieni virkatalon osa, joka laatunsa tai asemansa vuoksi ei sovellu käytettäväksi 9 §:n 1 momentissa mainittuihin tarkoituksiin. Niin ikään on valtioneuvosto oikeutettu käyvästä hinnasta myymään 9 §:n 2 momentissa mainittuja alueita tai mitä virkataloihin muuten kuuluu, mikäli valtion ilmeinen etu sitä vaatii.
13 §.
Ne virkatalot tai niiden osat, joita ei tämän lain mukaan myydä, on annettava vuokralle sillä tavoin, kuin valtion virkatalojen ja niistä muodostettujen pää- eli kantatilojen sekä viljelys- ja asuntotilojen vuokralle antamisesta 30 päivänä maaliskuuta 1922 annetussa laissa on säädetty.
14 §.
Tämän lain nojalla virkataloista muodostetut, omistusoikeudella luovutetut tilat saavat perintömaan luonnon, mikä on erottamispäätöksessä mainittava, sekä ovat, mikäli ne ovat luovutetut 10 §:n nojalla, kulloinkin voimassa olevan asutustilalainsäädännön alaiset.
15 §.
Varat, jotka tämän lain mukaan tapahtuvista luovutuksista valtiolle kertyvät, on käytettävä maan ostamiseen valtion metsätaloutta varten.
16 §.
Ahvenanmaan maakunnassa olevista virkataloista on voimassa, mitä niistä erikseen on säädetty.
17 §.
Täten kumotaan valtion virkataloihin kuuluvain vuokra-alueiden lunastamisesta sekä virkatalojen käyttämisestä eräissä tapauksissa 30 päivänä maaliskuuta 1922 annettu laki, niin myös valtion virkatalojen ja niistä muodostettujen pää- eli kantatilojen sekä viljelys- ja asuntotilojen vuokralle antamisesta sanottuna päivänä annetun lain määräykset, mikäli ne koskevat käyttösuunnitelmien laatimista virkataloille, ja muutenkin mikäli ne ovat ristiriidassa tämän lain kanssa.
18 §.
Tarkemmat määräykset tämän lain toimeenpanosta annetaan asetuksella.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 23 päivänä huhtikuuta 1926.
Tasavallan Presidentti
LAURI KR. RELANDER.
Maatalousministeriön Apulaispäällikkö, Ministeri Vihtori Vesterinen.