Suomen asetuskokoelma

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:

      1 Luku.
      Yleiset säännökset.

      1 §.
      Väkijuomilla tarkoitetaan tässä laissa kaikkia aineita, jotka sisältävät enemmän kuin 2,25 painoprosenttia etylialkoholia eivätkä ole denaturoituja.

      2 §.
      Väkijuomain valmistus, maahantuonti ja kauppa on, sellaisin poikkeuksin, kuin jäljempänä säädetään, yksinomaisena oikeutena osakeyhtiöllä, jota tässä laissa nimitetään väkijuomayhtiöksi. Siinä tulee valtion omistaa osake-enemmistö ja valtiolla olla ehdoton määräämisvalta.

      3 §.
      Maahan saavat väkijuomia tuoda, paitsi väkijuomayhtiö, valtioneuvoston määräämin rajoituksin myöskin:
      1) ulkovaltojen edustajat, joilla on oikeus tullitta tuoda tavaroita maahan;
      2) kauppamatkustajat maahan tullessaan näytelähetyksiä; sekä
      3) ulkomailta saapuvat matkustajat pieniä määriä mukanaan omaa tarvetta varten.

      4 §.
      Väkijuomayhtiö älköön luovuttako toiselle oikeuttansa väkijuomain maahantuontiin ja vähittäismyyntiin.
      Väkijuomain valmistuksen ja anniskelun väkijuomayhtiö saa antaa toisen toimitettavaksi, sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.
      Oikeuden alkoholipitoisten lääkkeiden maahantuontiin valtioneuvosto voi joko kokonaan tai osaksi luovuttaa liikkeille, jotka harjoittavat apteekkitavarain tuontia.

      5 §.
      Väkijuomaliike on järjestettävä siten, että, samalla kuin estetään laitonta liikettä, väkijuomain käyttöä supistetaan mahdollisimman vähiin sekä juoppoutta ja sen turmiollisia vaikutuksia ehkäistään.

      2 Luku.
      Väkijuomayhtiö.

      6 §.
      Väkijuomayhtiön perustamisessa ja toiminnassa on, mikäli tässä laissa ei toisin sanota, noudatettava, mitä osakeyhtiöistä on säädetty.
      Yhtiötä perustettaessa valtioneuvostolla on oikeus sille luovuttaa valtion alkoholiliikkeelle kuuluva omaisuus sekä määrätä luovutettavan omaisuuden arvo, kuinka suuri osa näin arvioidusta omaisuudesta on pantava yhtiön osakkeita vastaan jfi mikä osa on jäävä yhtiön velaksi valtiolle.

      7 §.
      Väkijuomayhtiöllä tulee olla hallintoneuvosto, johon kuuluu seitsemän jäsentä ja kolme varajäsentä. Jäsenet ja varajäsenet valtioneuvosto määrää kolmeksi vuodeksi kerrallaan, mutta heidät voidaan kuitenkin toimikauden kestäessä vapauttaa tehtävästänsä.
      Valtioneuvosto määrää hallintoneuvostolle sen keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.
      Hallintoneuvosto on päätösvaltainen, kun vähintään viisi jäsentä on saapuvilla.

      8 §.
      Hallintoneuvoston tehtävänä on:
      1) valvoa yhtiön asiain hoitoa ja antaa sen toiminnasta yleisiä ohjeita, silmälläpitäen 5 §:ssä mainittuja periaatteita;
      2) vahvistaa yhtiön tulo- ja menoarvio seuraavaksi vuodeksi;
      3) päättää osakepääoman koroittamisesta, pysyvien lainain ottamisesta, kiinteän omaisuuden ostamisesta, myymisestä ja kiinnittämisestä sekä tehtaiden perustamisesta tai laajentamisesta;
      4) antaa valtioneuvostolle vuosittain kertomus yhtiön tilasta, liikkeestä ja hoidosta;
      5) päättää vähittäismyynti- ja anniskelupaikkojen avaamisesta siellä, missä yhtiö on oikeutettu väkijuomaliikettä harjoittamaan;
      6) asianomaista kunnanvaltuustoa kuultuaan määrätä myynti- ja anniskelupaikkojen lukumäärä sekä niiden sijoitus, niin myös myytävien ja anniskeltavien väkijuomain lajit;
      7) vahvistaa väkijuomain myynti- ja anniskeluhinnat, kuitenkin niin, että kunkin lajin yksikköhinta on oleva sama myydyn määrän suuruuteen katsomatta;
      8) tehdä esitys omassa maassa valmistettavien väkijuomain alkoholipitoisuudesta; sekä
      9) määrätä muista väkijuomaliikkeen harjoittamisen yhteydessä olevista, hallintoneuvostolle kuuluvista asioista tämän lain mukaan.

      9 §.
      Hallintoneuvoston siihen määräämillä edustajilla on oikeus olla läsnä ja ottaa osaa keskusteluihin väkijuomayhtiön johtokunnan kokouksissa ja yhtiökokouksissa.

      10 §.
      Missä määrin hallintoneuvoston puheenjohtajalla tai jäsenellä tahi jäsenistä kokoonpannulla toimikunnalla taikka hallintoneuvoston toimihenkilöillä on oikeus toimia hallintoneuvoston puolesta, niin myös muut tarkemmat määräykset hallintoneuvoston toiminnasta annetaan johtosäännössä, joka vahvistetaan asetuksella.

      11 §.
      Väkijuomayhtiötä edustaa ja sen asioita hoitaa johtokunta, johon kuuluu vähintään kolme ja enintään viisi hallintoneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan valitsemaa jäsentä ja kaksi varajäsentä. Jäsenistä hallintoneuvosto määrää johtokunnalle puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.
      Hallintoneuvostolla on oikeus milloin tahansa vapauttaa johtokunnan puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, jäsen ja varajäsen toimestaan.
      Johtokunta on päätösvaltainen kolmijäsenisenä.

      12 §.
      Hallintoneuvosto päättää väkijuomayhtiön toiminimen kirjoittamisesta sekä johtokunnan oikeudesta antaa jonkun tai joidenkin keskuudestaan taikka yhtiön jonkun toimihenkilön toimia yhtiön puolesta.
      Yhtiön toimitusjohtajan ja ehkä tarvittavat apulaisjohtajat hallintoneuvosto määrää johtokunnan esityksestä.

      13 §.
      Johtokunnan jäsenet ja yhtiön toimitusjohtaja ovat oikeutetut olemaan saapuvilla hallintoneuvoston kokouksissa ja yhtiökokouksissa sekä lausumaan mielensä käsiteltävistä asioista.

      14 §.
      Hallintoneuvoston ja johtokunnan kokouksista sekä yhtiökokouksista on ilmoitettava sosiaaliministeriölle, jonka edustajalla on oikeus niissä ottaa osaa keskusteluihin.

      15 §.
      Väkijuomayhtiön hallintoa ja tilejä, tarkastamaan asetettakoon vuosittain neljä tilintarkastajaa ja heille kaksi varamiestä. Valtioneuvosto valitsee kaksi tilintarkastajista, määräten samalla toisen heistä puheenjohtajaksi, sekä yhden varamiehen. Muut tilintarkastajat ja heidän varamiehensä valitsee yhtiökokous.
      Tilintarkastuskertomus on annettava hallintoneuvostolle, joka lähettää sen ynnä lausuntonsa ja johtokunnan mahdollisesti antaman selityksen valtioneuvostolle.
      Valtioneuvoston asiana on, yhtiökokouksen esityksestä, vahvistaa yhtiön tilinpäätös ja päättää niistä toimenpiteistä, joihin yhtiön hallinto ja siitä tehty tili ehkä antavat aihetta.

      16 §.
      Kuhunkin kuntaan, jossa harjoitetaan väkijuomain vähittäismyyntiä tai anniskelua, asettakoon kunnan valtuusto yhden tarkastajan pitämään silmällä, että väkijuomaliikkeessä noudatetaan tätä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä sekä hallintoneuvoston määräyksiä.
      Tarkastajaksi älköön asetettako väkijuomayhtiön osakasta tai yhtiön palveluksessa olevaa henkilöä, eikä sitä tai sellaisen yhtymän johtokunnan jäsentä, jonka toimitettavaksi on annettu väkijuomain valmistus tai anniskelu.

      17 §.
      Hallintoneuvoston puheenjohtajan ja jäsenten sekä tilintarkastajain palkkauksesta määrää valtioneuvosto.
      Johtokunnan jäsenten, yhtiön toimitusjohtajan ja apulaisjohtajani sekä 16 §:ssä mainitun tarkastajan palkkaukset on hallintoneuvoston vahvistettava.
      Palkkauksia älköön tehtäkö riippuviksi yhtiön tuloista tai voitosta taikka myydyn tahi anniskellun tavaran määrästä; älköön myöskään missään muodossa otettako hyvitystä Sitoumuksista, joita yhtiö tekee.

      18 §.
      Kaikki palkkaukset ja kustannukset 16 ja 17 §:ssä mainituista toimista suoritetaan väkijuomayhtiön varoista, niin ikään muut yhtiön liikkeen harjoittamisesta johtuvat menot.

      19 §.
      Väkijuomayhtiö on velvollinen suorittamaan veroa valtiolle, kunnalle ja seurakunnalle, niinkuin osakeyhtiöistä yleensä on säädetty.
      Siitä leimaverosta, joka leimaverolain mukaan olisi suoritettava yhtiötä perustettaessa annettavista osakekirjoista, 6 § :n 2 momentissa mainitun omaisuuden luovutuskirjoista sekä saman omaisuuden siirron johdosta annettavista velkakirjoista, väkijuomayhtiö kuitenkin olkoon vapaa.

      20 §.
      Maahantuoduista väkijuomista on suoritettava tulliveroa, ja omassa maassa valmistettuja väkijuomia on verotettava, niinkuin niistä erikseen säädetään.

      21 §.
      Väkijuomayhtiön vuosivoitto on, sitten kun siitä on erotettu kohtuullinen määrä yhtiön vararahastoon ja osinkoa osakkeenomistajille enintään 7 % yhtiöön maksetusta pääomasta, suoritettava valtiolle käytettäväksi seuraavasti:
      1) 35 % raittiutta edistäviin tarkoituksiin, alkoholistihuoltoon, laittoman väkijuomaliikkeen estämiseen sekä yleisen vanhuus- ja työkyvyttömyysvakuutusrahaston pääoman kartuttamiseen;
      2) 35 % muihin valtion menoihin; sekä
      3) 30 % niiden kuntain kesken, joissa väkijuomaliikettä ei harjoiteta, jaettavaksi edellisen vuoden henkikirjoituksen osoittaman asukasluvun mukaan.
      Vuosien 1932 ja 1933 ylijäämä voidaan kuitenkin kokonaisuudessaan käyttää valtion menoihin.

      3 Luku.
      Väkijuomain valmistus.

      22 §.
      Omassa maassa valmistettavien, nautittaviksi tarkoitettujen väkijuomain alkoholipitoisuudesta säädetään asetuksella.

      23 §.
      Hallintoneuvosto voi määräajaksi, enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan, antaa väkijuomain tai jonkin väkijuomalajin valmistuksen toimittamisen väkijuomayhtiön laskuun yksityisille liikkeenharjoittajille, osuuskunnille tai yhtiöille, etupäässä sellaisille teollisuuslaitoksille, jotka valmistavat alkoholia varsinaisen teollisuutensa sivutuotteena.
      Muiden väkijuomain kuin mallasjuomain valmistaminen voidaan kuitenkin uuden, yksinomaan sitä varten perustettavan tehtaan aloittaessa toimintansa antaa ensimmäisellä kerralla enintään kymmeneksi vuodeksi.

      24 §.
      Jos se, jonka toimitettavaksi väkijuomaan valmistus on annettu, ei itse johda ja valvo liikettä, tulee tehtaassa tai panimossa olla sosiaaliministeriön hyväksymä vastuunalainen johtaja.

      25 §.
      Hallintoneuvoston on määrättävä, millä ehdoilla toiselle uskottu väkijuomain valmistus on toimitettava ja miten sitä on väkijuomayhtiön puolesta valvottava.

      26 §.
      Se, jonka toimitettavaksi väkijuomain valmistus on annettu, saa myydä valmistamaansa väkijuomaa ainoastaan väkijuomayhtiölle ja, hallintoneuvoston luvalla, viedä sitä maasta väkijuomayhtiön laskuun.

      27 §.
      Väkijuomain valmistukseen antamansa oikeuden hallintoneuvosto saa korvauksetta peruuttaa, jos siihen liittyviä ehtoja ei noudateta taikka jos väärinkäytöksiä havaitaan.

      4 Luku.
      Väkijuomain vähittäismyynti ja anniskelu.

      28 §.
      Väkijuomayhtiö on oikeutettu harjoittamaan väkijuomain vähittäismyyntiä ja anniskelua kaupungeissa ja kauppaloissa.

      29 §.
      Väkijuomain ja muiden alkoholipitoisten aineiden myymisestä apteekeissa lääkintötarkoituksiin säädetään asetuksella.

      30 §.
      Sen lisäksi mitä 28 §:ssä on säädetty, voidaan antaa lupa anniskella:
      1) matkailijaliikenteen kannalta tärkeänä pidettävässä matkailijahotellissa, kuitenkin ainoastaan hotellissa asuville sekä aterian yhteydessä muille matkustajille;
      2) suurissa asutuskeskuksissa olevissa I luokan ravintoloissa;
      3) rautateiden ravintolavaunuissa mallasjuomia ja viinejä aterian yhteydessä matkustajille; sekä
      4) kotimaassa useampain kuntien alueella kulkevassa matkustaja-aluksessa, aterian yhteydessä, mallasjuomia ja viinejä matkustajille, ei kuitenkaan aluksen ollessa satamassa.
      Luvan, jota 1 momentissa tarkoitetaan, antaa harkinnan mukaan vuodeksi kerrallaan 1 kohdassa mainitussa tapauksessa maaherra, hankittuaan lausunnon kunnanvaltuustolta, 2 kohdassa mainitussa tapauksessa niin ikään maaherra asianomaisen kunnanvaltuuston suostumuksella, joka on annettava vähintään kahdenkolmasosan enemmistöllä, sekä 3 ja 4 kohdassa mainituissa tapauksissa valtioneuvosto väkijuomayhtiölle taikka sille, jonka toimitettavaksi yhtiön hallintoneuvosto on anniskelun antanut

      31 §.
      Vähittäismyyntipaikassa väkijuomia saa antaa ostajalle ainoastaan poisvietäväksi, vaan ei paikalla nautittavaksi.
      Muita väkijuomia kuin mallasjuomia älköön ostajalle lähetettäkö, mikäli ei hallintoneuvosto ole tästä myöntänyt poikettavaksi.
      Suurimmista ja vähimmistä määristä väkijuomia, jotka kerrallaan saa vähittäin myydä samalle ostajalle, säädetään asetuksella.

      32 §.
      Väkijuomia saa vähittäin myydä ainoastaan arkipäivinä kello kymmenestä kello viiteentoista. Sunnuntain ja muun pyhäpäivän edellisenä ja jälkeisenä päivänä sekä pääsiäisen edellisellä viikolla, huhtikuun 30 päivänä ja toukokuun 1 päivänä, kesäkuun 20—22 päivänä ja joulukuun 20—30 päivänä älköön kuitenkaan väkijuomia myytäkö.
      Milloin hallintoneuvosto katsoo erityisten asianhaarain vaativan, sillä olkoon oikeus sen lisäksi, mitä 1 momentissa on säädetty, rajoittaa väkijuomain myyntiä.

      33 §.
      Maaherra on oikeutettu markkinain tai toripäiväin ajaksi tahi muuten, milloin erityiset syyt vaativat, kieltämään kunnassa vähittäismyynnin osaksi tai kokonaan.

      34
      Väkijuomia ei saa myydä:
      1) henkilölle, joka ilmeisesti on kahtakymmentäyhtä vuotta nuorempi;
      2) sotaväen miehistöön tai asevelvolliseen alipäällystöön kuuluvalle ilman asianomaisen päällystön antamaa lupakirjaa;
      3) sille, joka on päihtynyt tahi myyntipaikassa on päihtyneen seurassa; eikä
      4) muuten sellaisissa tapauksissa, joissa on otaksuttava väärinkäyttöä.
      Myyntipaikan hoitaja yhdessä 16 §:ssä mainitun tarkastajan kanssa on oikeutettu määräajaksi, enintään vuodeksi, kieltämään väkijuomain myynnin sille, jonka on havaittu niitä ilmeisesti väärinkäyttävän.

      35 §.
      Vähittäismyynnissä on lupa myydä väkijuomaa ainoastaan valmiiksi täytetyissä pulloissa tai muissa sellaisissa astioissa.

      36 §.
      Jokainen pullo tai muu astia, jossa väkijuomayhtiön myyntipaikasta ostajalle taikka anniskeluun annetaan muita väkijuomia kuin mallasjuomia, pitää olla varustettu hallintoneuvoston määräämällä, astiaa avattaessa rikkimurtuvalla merkinnällä, joka selvästi osoittaa, että astia sisältöineen on väkijuomayhtiön myymä.

      37 §.
      Älköön kukaan olko korvausta vastaan yleisölle avullisena väkijuomain hankkimisessa tai välittämisessä.

      38 §.
      Väkijuomain anniskelu on luvallinen ainoastaan ravintolaliikkeen yhteydessä sillä tavoin, kuin tässä laissa säädetään ja hallintoneuvosto tarkemmin määrää.
      Anniskelussa väkijuomia saa myydä ainoastaan paikalla nautittavaksi, vaan ei poisvietäväksi.

      39 §.
      Väkijuomayhtiön hallintoneuvosto saa yksityisille henkilöille, yhtiöille ja osuuskunnille taikka sellaisille rekisteröidyille yhdistyksille, jotka huoneistossaan pitävät omia jäseniään varten ravintolaliikettä, antaa oikeuden määräajaksi, enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan, ravintolaliikkeen yhteydessä anniskella väkijuomia tai jotakin lajia niitä väkijuomayhtiön laskuun.
      Mitä väkijuomain valmistusoikeuden peruuttamisesta 27 §:ssä on säädetty, sovellettakoon vastaavasti myöskin anniskeluoikeuteen.

      40 §.
      Jokaisessa anniskelupaikassa, jota anniskeluliikkeen harjoittaja itse ei hoida, tulee olla maaherran hyväksymä vastuunalainen hoitaja, joka lähinnä vastaa anniskelun asianmukaisesta hoidosta ja järjestyksen pitämisestä. Mainittuun hoitajaan sovellettakoon, mitä yleisen ravintolaliikkeen vastuunalaisesta hoitajasta on säädetty.

      41 §.
      Hallintoneuvoston on määrättävä, millä ehdoilla väkijuomain anniskelua, joka on annettu yksityisen henkilön, yhtiön, osuuskunnan tai yhdistyksen toimitettavaksi, on harjoitettava ja miten sitä on väkijuomayhtiön puolesta valvottava.
      Sellaisessa anniskelussa, kuin 1 momentissa on mainittu, myytäköön väkijuomia hallintoneuvoston vahvistamasta hinnasta, joka ei saa olla suurempi, kuin mitä väkijuoma anniskelupaikkaan toimitettuna maksaa anniskeluliikkeen harjoittajalle, lisättynä kohtuullisella korvauksella anniskelusta.

      42 §.
      Väkijuomain anniskelua älköön aloitettako, mallasjuomain anniskelua aterioitsijoille ennen kello yhdeksää eikä muuta anniskelua ennen kello kahtatoista, ja anniskelu lopetettakoon viimeistään puolta tuntia ennen, kuin ravintola siitä annettujen määräysten mukaan on suljettava.
      Hallintoneuvosto määrää 1 momentissa säädetyissä rajoissa, minä aikana väkijuomia kussakin anniskelupaikassa saa anniskella.
      Maaherralla olkoon sama oikeus anniskelun kieltämiseen, kuin 33 §:ssä vähittäismyynnin kieltämisestä on säädetty.

      43 §.
      Mitä 34 §:n 1 momentissa on säädetty, sovellettakoon vastaavasti myöskin väkijuomain anniskeluun, kuitenkin siten, että siinä edellytetty ikäraja on kahdeksantoista vuotta.
      Anniskelussa olkoon lupa tarjoilla ainoastaan niitä väkijuomia, jotka on hankittu sellaisissa pulloissa tai astioissa, kuin 35 ja 36 §:ssä on säädetty.

      44 §.
      Mukana tuotujen väkijuomain nauttimista anniskelupaikassa älköön sallittako.
      Väkijuomia älköön myöskään sallittako nauttia:
      1) huoneistossa, jossa harjoitetaan vähittäismyyntiä;
      2) ravintolassa, jolla ei ole anniskeluoikeutta;
      3) kahvilassa tai muussa paikassa, missä yleisölle maksusta tarjoillaan kahvia, teetä, virvoitusjuomia tai muuta sellaista; taikka
      4) huoneistossa tai muussa paikassa, johon on järjestetty yleinen kokous-, juhla-, huvi- tai muu sellainen tilaisuus ja jossa anniskelu ei ole sallittu.
      Huoneistossa tai paikassa, jotka 2 momentin 2—4 kohdassa on mainittu, älköön säilytettäkö väkijuomia.
      Mitä 2 ja 3 momentissa on sanottu, ei kuitenkaan koske parantolaa, lepokotia tai muuta senluontoista laitosta, eikä myöskään alkoholipitoisen lääkkeen tarkoitukseensa käyttämistä hotellissa, majatalossa, matkustajakodissa tahi aluksessa.

      45 §.
      Joka kiellosta huolimatta nauttii mukana tuotuja väkijuomia anniskelupaikassa taikka väkijuomia 44 §:n 2 momentissa mainitussa huoneistossa tai paikassa, poistettakoon sieltä.

      46 §.
      Anniskeluhuoneistossa tahi muuten anniskeluliikkeen yhteydessä olkoon sirkus- ja muut senluontoiset näytännöt kielletty.

      47 §.
      Vähittäismyynnissä älköön väkijuomia yleisölle myymässä tahi anniskelupaikassa niitä tarjoilemassa käytettäkö henkilöä, joka ei ole täyttänyt kahtakymmentäyhtä vuotta.

      48 §.
      Väkijuomia vähittäin myytäessä tahi anniskeltaessa älköön velaksi annettako älköönkä vaihtokaupalla tai panttia vastaan luovutettako.
      Jos sopimuksen tai yleisen tavan mukaan maksu aterioista suoritetaan määrätyltä, enintään kahden viikon ajalta, saa maksu aterian yhteydessä nautituista väkijuomista kuitenkin jäädä suoritettavaksi samalla kertaa kuin aterioistakin.

      5 Luku.
      Väkijuomain hallussapito ja kuljetus.

      49 §.
      Väkijuomia saa hallussaan pitää ainoastaan se, joka on oikeutettu niitä valmistamaan, myymään tai ostamaan.
      Älköön kukaan muu kuin väkijuomayhtiö tahi se, joka väkijuomayhtiön laskuun valmistaa tai anniskelee väkijuomia, kuitenkaan pitäkö samalla kertaa hallussaan mallasjuomia ja viinejä enempää kuin kaksikymmentä litraa kumpaisiakin eikä muita väkijuomia viittä litraa enempää.
      Jos joku tahtoo hallussaan pitää väkijuomia enemmän, kuin 2 momentissa on sanottu, ilmoittakoon siitä paikkakunnan poliisiviranomaiselle, jonka tulee, jolleivät erityiset asianhaarat aiheuta kieltoa, antaa siihen kirjallinen lupa.

      50 §.
      Kun väkijuomia kuljetetaan väkijuomayhtiön puolesta, niiden mukana tulee aina olla yhtiön antama todistus taikka sen hyväksymisellä varustettu rahtikirja, joka selvästi osoittaa, että kuljetettavat väkijuomat ovat yhtiölle kuuluvia.

      51 §.
      Väkijuomayhtiöltä ostettuja väkijuomia saakoon jokainen, joka on täyttänyt kaksikymmentäyksi vuotta, itse tai toisen puolesta kuljettaa enintään niin paljon, kuin 49 §:n 2 momentissa on sanottu.
      Jos joku haluaa kuljettaa enemmän, koko kuljetettavan määrän mukana pitää olla kuljetustodistus, jonka antaa myyntipaikan hoitaja, kun väkijuomia tuodaan myyntipaikasta, ja muussa tapauksessa poliisiviranomainen. Kuljetustodistuksessa on mainittava väkijuomain myyntipaikka tai poliisiviranomaisen lupakirja väkijuomain hallussapitoon, väkijuomain omistajan ja kuljettajan nimi ja kotipaikka, väkijuomain laatu ja määrä sekä paikka, mihin ne on vietävä, niin myös matkan mukaan sovitettu aika, jona todistus on voimassa.
      Väkijuomia saavat kuljettaa myöskin rautatiet ja alukset, ja jokaisen 49 §:n 2 momentissa mainittua määrää suuremman erän mukana tulee olla kuljetustodistus.
      Jos on syytä epäillä kuljetusoikeuden väärinkäyttämistä, älköön kuljetustodistusta annettako.

      52 §.
      Takavarikoitujen, menetetyksi tuomittujen tai ulosmitattujen väkijuomain kuljettamista varten antakoon asianomainen tulli-, poliisi- tai täytäntöönpanoviranomainen kuljetustodistuksen.
      Se, jolla on oikeus tuoda maahan väkijuomaa, saa sen myöskin pitää hallussaan ja kuljettaa 49 ja 51 §:n säännöksien estämättä.

      6 Luku.
      Lain noudattamisen valvonta.

      53 §.
      Tämän lain noudattamisen valvonta kuuluu sosiaaliministeriölle ja sen alaisille tarkastajille, sille tarkastajalle, joka on mainittu 16 §:ssä, sekä maaherroille ja poliisiviranomaisille, niinkuin asetuksella tarkemmin säädetään.
      Merivartioston ja tullilaitoksen valvontatehtävistä sekä väkijuomaliikkeen terveydenhoidollisesta silmälläpidosta säädetään erikseen.

      54 §.
      Sosiaaliministeriön alaisilla tarkastajilla, hallintoneuvoston määräämillä henkilöillä, niin myös tarkastajalla, joka on mainittu 16 §:ssä, olkoon oikeus koska tahansa päästä tarkastamaan väkijuomatehtaita sekä vähittäismyynti- ja anniskelupaikkoja, niiden kirjanpitoa, kirjeenvaihtoa, luetteloita ja muita asiakirjoja sekä yleensä väkijuomaliikkeen hallintoa ja hoitoa.

      55 §.
      Poliisiviranomaisella ja poliisimiehellä on esteetön pääsy kaikkiin vähittäismyynti- ja anniskelupaikkoihin valvoakseen, että järjestystä niissä pidetään ja liikettä hoidetaan voimassaolevien määräysten mukaisesti.

      56 §.
      Milloin tarkastuksessa havaitaan syytä siihen olevan, tehtäköön väkijuomayhtiön hallintoneuvostolle huomautus ja ehdotus epäkohtain poistamiseksi sekä, tarvittaessa, myöskin ilmoitus asianomaiselle viranomaiselle.
      Tarkastuksen toimittaja on velvollinen pitämään salassa tarkastuksessa tietoonsa tulleet asiat, jollei epäkohtain korjaaminen tahi rikosten syytteeseen saattaminen toisin vaadi.

      57 §.
      Kunnanvaltuustolla on oikeus raittiuden edistämiseksi ja tämän lain noudattamisen valvontaa varten asettaa raittiuslautakunta, johon kuuluu vähintään kolme jäsentä. Sellainen raittiuslautakunnan jäsen tai muu tehtävään sopiva henkilö, jolle maaherra raittiuslautakunnan esityksestä on myöntänyt oikeuden 59 §:ssä mainitun etsinnän toimittamiseen, on raittiuspoliisi.

      58 §.
      Jos anniskelussa ei noudateta liikkeen hoidosta annettuja määräyksiä taikka jos siinä on esiintynyt väärinkäytöksiä tai epäjärjestystä, maaherralla on samanlainen oikeus, kuin mikä hänelle ravintolaliikkeeseen nähden on säädetty.
      Maaherran oikeudesta väärinkäytöksien tai epäjärjestyksien johdosta sulkea yhdistyksen tai kerhon huoneisto säädetään asetuksella.

      59 §.
      Kun jotakuta todennäköisillä perusteilla epäillään luvattomasta väkijuomain valmistuksesta, maahantuonnista, kuljetuksesta, hallussapidosta, säilyttämisestä tai myymisestä tahi anniskelusta, pidettäköön hänen luonaan etsintä, jos se asian ilmisaamiseksi on tarpeen. Etsinnän toimittakoon todistajain läsnäollessa asianomainen virallinen syyttäjä tai poliisiviranomainen tahi poliisimies.
      Etsinnän toimittajalla on oikeus, tarvittaessa, avauttaa lukkoja ja ovia sekä poistaa esteitä ja, merkin annettuansa, pysäyttää kulkuneuvot sekä vastarintaa kohdatessaan käyttää sen verran väkivaltaa, kuin sen voittamiseksi on tarpeen. Jos kulkuneuvoille annettua pysäyttämismerkkiä ei noudateta, on niin ikään oikeus käyttää tarpeellista väkivaltaa niiden pysäyttämiseksi. Ampuma-asetta älköön kuitenkaan käytettäkö muissa kuin rikoslain 3 luvun 8 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, ellei laissa ole joidenkin tapausten varalta toisin säädetty.

      60 §.
      Jos joku katsoo toimenpiteen, johon väkijuomayhtiö tai sen palveluksessa oleva on ryhtynyt, loukkaavan hänen yksityistä oikeuttaan tai olevan vastoin tämän lain säännöksiä, vaatikoon hallintoneuvostolta kirjallisesti siihen oikaisua.
      Joka ei tyydy hallintoneuvoston päätökseen, saa alistaa asian sosiaaliministeriön ratkaistavaksi.
      Viranomaisten toimenpiteistä, jotka tässä laissa mainitaan, on oikeus valittaa, niinkuin muutoksenhausta niiden päätöksiin yleensä on säädetty. Maaherran päätös menköön kuitenkin, jos maaherra ei ole toisin määrännyt, täytäntöön muutoksenhaun estämättä.
      Yleiseen tuomioistuimeen kuuluvat asiat otetaan käsiteltäviksi asianomaisessa oikeudessa.

      7 Luku.
      Rangaistukset ja muut seuraamukset tämän lain rikkomisesta.

      61 §.
      Joka luvattomasti valmistaa tai valmistuttaa väkijuomia tahi sitä yrittää, rangaistakoon vähintään sadalla päiväsakolla tai vankeudella vähintään kolmeksi kuukaudeksi sekä rikoksen uusiessaan vankeudella vähintään neljäksi kuukaudeksi.
      Jos 1 momentissa mainittua väkijuomaa ei ole kahta litraa enempää ja ilmeistä on, ettei sitä ole tarkoitettu myytäväksi, olkoon rangaistus vähintään kymmenen ja enintään sata päiväsakkoa.
      Luvattomana väkijuomain valmistuksena pidettäköön myöskin denaturoimisaineen erottaminen denaturoidusta alkoholipitoisesta aineesta, niin myös 83 §:ssä tarkoitettujen väkijuomain valmistaminen niin suurin määrin tahi muutoin sellaisissa oloissa, että juoma ilmeisesti ei ole tarkoitettu kotitarpeeksi.

      62 §.
      Joka luvattomasti maahan tuo tai tuottaa väkijuomia, tahi sitä yrittää, rangaistakoon salakuljetuksesta vähintään sadalla päiväsakolla tahi vankeudella vähintään kolmeksi kuukaudeksi sekä rikoksen uusiessaan vankeudella vähintään neljäksi kuukaudeksi. Näissäkin tapauksissa noudatettakoon kuitenkin, mitä 61 §:n 2 momentissa on säädetty.
      Jos ulkomaalta tulevan, Suomen aluevesillä tavatun aluksen muonavarastossa tai lastissa on tuontikiellon alaisia väkijuomia enemmän, kuin on katsottava kuuluvan laivaväen ja matkustajain tarpeeksi, on, jollei selvitetä, että alus on todellisen hädän pakottamana tullut Suomen aluevesille ja että se on seurannut tavallista kauppakulkutietä lastauspaikasta määräpaikkaan matkalla tarpeettomasti pysähtymättä, aluksen päällikköä rangaistava siten, kuin 1 momentissa on sanottu. Älköön päällikköä kuitenkaan rangaistukseen tuomittako, jos hänen harkitaan täyttäneen, mitä hänen valvontavelvollisuudekseen kohtuudella kuuluu, tahi jos tavara on tavattu matkustajalle henkilökohtaista käyttöä varten varatussa paikassa, taikka jos väkijuomia kuljetetaan kauttakulkutavarana tai suomalaiseen satamaan poikkeavan laivan lastina noudattaen tullilainsäädännön määräyksiä.
      Luvattomasti maahan tuotuna on pidettävä myöskin väkijuoma, jos sitä meren saaristosta taikka maarajaan, mereen tai Laatokkaan rajoittuvalta viiden kilometrin levyiseltä vyöhykkeeltä löydetään luvattomasti varastoon pantuna tai luvattomasti kuljetettavana viittäkymmentä litraa enemmän, eikä esitetä selvitystä, ettei se ole luvattomasti maahantuotu.

      63 §.
      Joka luvattomasti myy tai anniskelee tahi kaupaksi tarjoaa väkijuomia taikka korvausta tai hyvitystä vastaan niitä toiselle luovuttaa, rangaistakoon vähintään seitsemälläkymmenelläviidellä päiväsakolla sekä rikoksen uusiessansa vähintään sadallaviidelläkymmenellä päiväsakolla tahi vankeudella vähintään neljäksi kuukaudeksi.
      Luvattomana myyntinä on pidettävä, jos joku kestitykseksi tarjoaa toiselle väkijuomia ja siitä pidättää tai vastaanottaa hyvitystä; taikka jos se, joka pitää avointa kauppaliikettä, siinä tai sen yhteydessä lahjaksi antaa tai tarjoaa väkijuomia; taikka jos joku maksua tai muuta hyvitystä vastaan toiselle luovuttaa väkijuomain saantiin oikeuttavan todistuksen tai lääkemääräyksen.
      Väkijuomain saantiin oikeuttavan todistuksen lahjoittamista pidettäköön myynnin veroisena, niin ikään lääkemääräyksen lahjoittamista, jollei aine ilmeisesti ole tarkoitettu lääkkeenä käytettäväksi.
      Jos asianhaarat 2 ja 3 momentissa mainituissa tapauksissa ovat erittäin lieventäviä, olkoon rangaistus vähintään kymmenen ja enintään sata päiväsakkoa,

      64 §.
      Jos joku, hankkiaksensa itselleen tai toiselle hyötyä, väärentää 36 §:ssä mainitun merkinnän taikka käyttää väärää tahi väärin oikeata merkintää, tuomittakoon vankeuteen tai, asianhaarain ollessa raskauttavia, kuritushuoneeseen enintään kahdeksi vuodeksi.

      65 §.
      Joka rikkoo tämän lain säännöksiä väkijuomain hallussapidosta tai kuljetuksesta, rangaistakoon vähintään viidelläkymmenellä päiväsakolla taikka, jos asianhaarat ovat erittäin lieventäviä, enintään kolmellakymmenellä päiväsakolla.

      66 §.
      Jos joku muussa tapauksessa, kuin 62 §:n 3 momentissa on mainittu, hallussaan pitää tai kuljettaa luvattomasti hankittuja väkijuomia, olkoon rangaistus vähintään seitsemänkymmentäviisi päiväsakkoa sekä rikoksen uusiintuessa vähintään sataviisikymmentä päiväsakkoa tai vankeutta vähintään neljä kuukautta.

      67 §.
      Jos se, jolle väkijuomayhtiö on antanut oikeuden valmistaa väkijuomia, tekee itsensä syypääksi väkijuomain luvattomaan valmistukseen tai myymiseen, taikka muuten rikkoo valmistuksesta tässä laissa olevia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, rangaistakoon vähintään sadalla päiväsakolla tai vankeudella vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Sama olkoon laki, jos se, joka on saanut väkijuomayhtiöltä oikeuden anniskella väkijuomia, ei noudata anniskelusta tässä laissa olevia tai tämän lain nojalla annettuja säännöksiä.
      Joka tekee 1 momentissa mainitun rikoksen, voidaan myöskin tuomita menettäneeksi valmistus- tai anniskeluoikeutensa.

      68 §.
      Väkijuomayhtiön toimihenkilö tai sen palveluksessa oleva, joka rikkoo tässä laissa olevia tai tämän lain nojalla annettuja säännöksiä tahi määräyksiä, rangaistakoon luvattomasta valmistuksesta tai myynnistä, niinkuin 61 ja 63 §:ssä on säädetty, sekä muusta rikoksesta vähintään viidelläkymmenellä päiväsakolla ja menettäköön toimensa väkijuomayhtiössä.

      69 §.
      Jos anniskelun, ravintolan, kahvilan tai muun sellaisen paikan hoitaja tai palveluskuntaan kuuluva henkilö, joka ei ole väkijuomayhtiön palveluksessa, rikkoo 44 §:n säännöksiä, rangaistakoon vähintään viidelläkymmenellä päiväsakolla,

      70 §.
      Sitä, joka rikkoo 37 §:n tai 84 §:n 2 momentin säännöksiä, rangaistakoon vähintään viidelläkymmenellä päiväsakolla.

      71 §.
      Jos joku sallii alueella, talossa, rakennuksessa, huoneistossa tai aluksessa, joka on hänen hallittavanaan tai hoidettavanaan, harjoitettavan luvatonta väkijuoman valmistusta, myyntiä, anniskelua tai hallussapitoa, rangaistakoon vähintään kahdellakymmenelläviidellä päiväsakolla. Sama olkoon rangaistus, jos rautatien virka- tai palveluskuntaan kuuluva junassa tahi muulla rautatien alueella taikka jos linja-auton kuljettaja linja-autossa sallii luvatonta väkijuoman kuljetusta, myyntiä tai nauttimista.
      Rikoksesta, jonka isännän tieten ja tahdosta tämän lain säännöksiä vastaan tekee hänen talonväkeensä kuuluva tai hänen työssään oleva henkilö, vastaa rikoksen tekijän ohella myöskin isäntä, niinkuin rikos olisi hänen itsensä tekemä.

      72 §.
      Lääkäri tai eläinlääkäri, joka väärinkäyttää oikeuttaan määrätä lääkintätarkoitukseen alkoholipitoista ainetta, rangaistakoon niinkuin väkijuoman luvattomasta myymisestä. Kun rangaistustuomio on saanut lainvoiman, lääkintöhallitus voi julistaa lääkärin ja maatalousministeriön eläinlääkintöosasto eläinlääkärin menettäneeksi oikeuden ammattinsa harjoittamiseen määräajaksi, vähintään kolmeksi kuukaudeksi, taikka, jos asianhaarat ovat raskauttavia, ainaiseksi.

      73 §.
      Jos apteekin omistaja, hoitaja tai apulainen luvattomasti myy, taikka jos omistaja tai hoitaja sallii luvattomasti myytävän alkoholipitoista ainetta, rangaistakoon, niinkuin 63 §:n 1 momentissa on säädetty, ja syyllinen apteekin omistaja tai hoitaja tuomittakoon samalla vähintään kuuden kuukauden määräajaksi sekä rikoksen uusiintuessa vähintään kolmeksi vuodeksi olemaan kelpaamaton hoitamaan apteekkia ja ottamaan osaa muuhun apteekkitoimeen.

      74 §.
      Vähintään viidelläkymmenellä päiväsakolla rangaistakoon:
      1) väkijuomain valmistukseen soveliasten kojeiden tai raaka-aineiden pitäminen sellaisissa oloissa, että on aihetta otaksua niitä käytettävän luvattomaan valmistukseen; sekä
      2) väkijuomain valmistukseen, maahantuontiin tai kuljetukseen ilmeisesti tarkoitettujen valmistuskojeiden tai niiden osain taikka astiain valmistaminen, kuntoonpaneminen, myyminen, kaupaksi tarjoaminen tai luovuttaminen muille kuin niiden pitämiseen oikeutetuille.

      75 §.
      Jos väkijuomain luvattomassa maahantuonnissa tai sitä yritettäessä tahi luvattomassa kuljetuksessa käytettyjen kuljetusneuvojen, juhdan tai aluksen omistaja, joka ei ole rikokseen osallinen, on antanut ne toisen käytettäviksi, vaikka hänellä oli syytä varoa niitä käytettävän sellaisen rikoksen tekemiseen, rangaistakoon enintään kolmellakymmenellä päiväsakolla.

      76 §.
      Joka luvattomasti itse tai toisen kautta käyttää kuljetusneuvoja, juhtaa tai alusta, jotka eivät ole hänen omiansa, väkijuomain luvattomaan maahantuontiin tai kuljetukseen, tuomittakoon, virallisen syyttäjän vaatimuksesta, vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Sama olkoon laki, jos joku käyttää omaa tai luvattomasti toisen alusta välittääkseen yhteyttä maan ja Suomen aluevesillä tai niiden ulkopuolella olevan laivan kanssa, jonka tarkoituksena ilmeisesti on luvattomasti tuoda maahan väkijuomia, ja on selvää aluksen matkan tarkoittaneen edistää sellaista tuontia.

      77 §.
      Joka ottaa väkijuomain luvattoman valmistuksen, maahantuonnin, kuljetuksen, myynnin, välittämisen tai kaupaksi tarjoamisen ammatikseen tahi tavakseen, rangaistakoon vankeudella vähintään kuudeksi kuukaudeksi ja menettäköön kansalaisluottamuksensa.

      78 §.
      Menetetyksi tuomittakoon:
      1) luvattomasti valmistettu väkijuoma ja sen raaka-aine, astioineen, sekä valmistuskojeet;
      2) luvattomasti maahantuotu väkijuoma astioineen;
      3) luvattomasti myytävänä, hallussa, säilytettävänä tai kuljetettavana oleva tahi välitetty väkijuoma astioineen;
      4) kuljetusneuvot, juhta tai alus, joiden pääasiallisena kuormana tai lastina on luvattomasti kuljetettavia väkijuomia taikka joita on käytetty pääasiallisesti sellaisen aineen kuljetusta tai hankintaa tarkoittavaan matkaan;
      5) luvattomasti saatu väkijuomain saantitodistus tai lääkemääräys, niin myös 64 §:ssä tarkoitettu merkintäside tai muu sellainen;
      6) pantti, joka on väkijuomista otettu; sekä
      7) tavara, joka tämän lain nojalla annetun asetuksen mukaan on menetetyksi tuomittava.
      Jos 1 momentin 4 kohdassa mainitut kuljetusneuvot, juhdan tai aluksen omistaa joku muu kuin se, joka luvattomasti maahan tuo tai muuten luvattomasti kuljettaa väkijuomia, älköön kuljetusneuvoja, juhtaa tai alusta tuomittako menetetyiksi, jos on selvitetty, että ne ovat omistajalta tai siltä, jonka käytettävinä ne olivat, rikoksen kautta poisjoutuneet, taikka jos on katsottava toteennäytetyksi, ettei heillä ollut tietoa siitä, että niitä käytettäisiin puheenaolevalla tavalla, eikä myöskään syytä sitä varoa.
      Jos 1 momentin mukaan menetettävä omaisuus jo on siirtynyt toiselle tai hukattu, tuomittakoon sen arvo menetetyksi. Sama olkoon laki, kun kuljetusneuvoja, juhtaa tai alusta 2 momentin mukaan ei voida menetetyksi tuomita.

      79 §.
      Joka rangaistaan tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten rikkomisesta, tuomittakoon myös menettämään rikoksen tuottama taloudellinen hyöty, niinkuin rikoslaissa on säädetty.

      80 §.
      Jos joku, joka on velvollinen valvomaan tämän lain noudattamista tahi syytteeseen panemaan sitä vastaan tehtyjä rikoksia, itse tavataan virka-alueellaan tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä rikkomassa, rangaistakoon vähintään sadalla päiväsakolla tai vankeudella vähintään neljäksi kuukaudeksi ja menettäköön sen ohessa mainitun virkansa tai toimensa.
      Jos 1 momentissa mainittu henkilö osoittaa leväperäisyyttä tai ilmeistä huolimattomuutta tämän lain alaan kuuluvain velvollisuuksiensa täyttämisessä, tuomittakoon virkarikoksesta vähintään kahteenkymmeneenviiteen päiväsakkoon tahi erotettavaksi virantoimituksesta enintään kuudeksi kuukaudeksi taikka, jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavia, viralta pantavaksi.

      81 §.
      Joka muutoin, kuin edellä on sanottu, rikkoo tätä lakia tahi sen nojalla annettuja säännöksiä, rangaistakoon enintään sadalla päiväsakolla.

      8 Luku.
      Erinäisiä säännöksiä.

      82 §.
      Mitä tässä laissa on säädetty väkijuomain myynnistä, kuljettamisesta ja hallussapidosta, ei ole sovellettava niihin väkijuomiin, joita väkijuomayhtiö myy apteekkeihin, sairaaloille, tieteellisille tai tarkastus- ja oppilaitoksille tahi sellaisille teollisuuslaitoksille, jotka tarvitsevat alkoholipitoisia aineita työhönsä ja ovat sosiaaliministeriöltä saaneet erityisen luvan niiden ostamiseen, eikä myöskään kirkollisia tarkoituksia varten käytettävään viiniin. Näissä tapauksissa noudatettakoon sosiaaliministeriön antamia määräyksiä; väkijuomia kuljetettaessa tulee kuitenkin aina tavaran mukana olla 51 §:n 2 momentissa mainittu todistus.
      Tämän lain säännökset anniskelusta ja väkijuomain hankkimisesta sitä varten eivät koske Suomen ja ulkomaiden välillä kulkevia suomalaisia aluksia, vaan on siitä voimassa, mitä asetuksella säädetään.

      83 §.
      Tämän lain säännökset väkijuomain valmistuksesta, hallussapidosta ja verotuksesta eivät koske kotitarpeeksi valmistettuja mallasjuomia eivätkä myöskään kotitarpeeksi marjoista, hedelmistä tai muista kasvinosista yksinomaan käymisen avulla valmistettuja viinejä.

      84 §.
      Denaturoiduista alkoholipitoisista aineista säädetään asetuksella.
      Sellaista alkoholipitoista lakkavernissaa, polituuria sekä hammas-, hius-, iho- ja hajuvettä ynnä muuta sellaista ainetta, jota ei ole denaturoitu tai jonka käyttämistä juovutustarkoitukseen ei muutoin ole tehty ilmeisesti mahdottomaksi, älköön pidettäkö kaupan. Tästä kiellosta on kuitenkin lupa asetuksella myöntää poikkeuksia erityisiin valmisteisiin nähden.

      85 §.
      Menetetyksi tuomitut tai ulosmitatut väkijuomat luovutetaan väkijuomayhtiölle, joka niistä suorittaa hallintoneuvoston määräämän hinnan. Jos menetetyksi tuomittu määrä on niin pieni tai sen laatuista, ettei katsota sen arvon vastaavan kuljettamiskustannuksia, on tavara todistettavasti maahan kaadettava tai hävitettävä.
      Juopuneena pidätetyllä pidätettäessä tavatusta, häneltä pois otettavasta väkijuomasta säädetään asetuksella.

      86 §.
      Jos joku on ottanut väkijuomain luvattoman valmistuksen, maahantuonnin, kuljetuksen, myynnin, välittämisen tai kaupaksi tarjoamisen ammatikseen tahi tavakseen, taikka jos joku, saatuansa haasteen vastaamaan sellaisesta tämän lain tai sen nojalla annettujen säännöksien rikkomisesta, josta voi tulla vankeusrangaistus, vielä jatkaa rikollista toimintaansa, hänet voidaan heti vangita.

      87 §.
      Väkijuomain luvatonta maahantuontia koskevat asiat käsitellään oikeudessa tullirikoksina.

      88 §.
      Kun omaisuutta tämän lain nojalla on takavarikoitu, mutta rikoksen tekijä ja tavaran omistaja ovat tuntemattomat tai paenneet, ennenkuin heidät on ennätetty kutsua vastaamaan, tuomarin on, mikäli kysymyksessä ei ole tullirikos, kutsuttava heidät oikeuden ovelle kiinnitettävällä ja virallisessa lehdessä julkaistavalla haasteella saapumaan oikeuteen. Tavaran menettämistä koskeva asia voidaan sitten ratkaista haastettujen poissaolosta huolimatta.

      89 §.
      Kun syyte tehdään luvattomasta väkijuomain myynnistä tai anniskelusta, voidaan ostaja, jos hänet muuten havaitaan esteettömäksi, kutsua todistamaan ja häntä valalla kuulustella.
      Valantehneellä raittiuslautakunnan jäsenellä ja raittiuspoliisilla on sama oikeus todistaa tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä vastaan tehdyistä rikoksista kuin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n mukaan kruununpalvelijalla.

      90 §.
      Sen, joka tuomitaan rangaistukseen tämän lain nojalla, tulee suorittaa haastemiehelle palkkio hänen toimittamistaan haasteista sekä kohtuullisesti korvata syyttäjälle ja todistajille asiasta aiheutuneet kulut.

      91 §.
      Tämän lain nojalla käsiteltävissä asioissa päättäköön oikeus, vapaasti harkittuaan kaikki esille tulleet asianhaarat, mitä asiassa on todeksi katsottava.

      92 §.
      Sakot, joihin tämän lain nojalla tuomitaan, ja menetetyksi tuomitun tavaran arvo voidaan käyttää tämän lain noudattamisen valvontaa edistäviin tarkoituksiin.

      93 §.
      Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

      94§.
      Tämä laki tulee voimaan 5 päivänä huhtikuuta 1932. Samalla lakkaavat voimassaolemasta 1 päivänä kesäkuuta 1922 annettu kieltolaki siihen tehtyine muutoksineen, laki 1 päivältä kesäkuuta 1922 denaturoitujen alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista ja myynnistä sekä kaikki niiden nojalla annetut säännökset. Ennen ensinmainittua päivääkin voidaan kuitenkin ryhtyä valmistaviin toimenpiteisiin tämän lain toimeenpanemista varten; myöskin sanotun päivän jälkeen on kieltolain mukaan tuomittava sen aikana tehdyistä rikoksista.

Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 1932.

Tasavallan Presidentti
P. E. SVINHUFVUD.

Sosialiministeri K. Kilpeläinen.