Annettu Helsingissä, 1 päivänä kesäkuuta 1922.
________________
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:
1 §.
Tämän lain alainen on alkoholipitoisten aineiden valmistus, maahantuonti, myynti, kuljetus ja varastossapito.
Denaturoitujen alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista Ja myynnistä säädetään erikseen.
2 §.
Alkoholipitoisilla aineilla tarkoitetaan tässä laissa kaikkia aineita, jotka, ollessaan +15 astetta Celsiuksen mukaan, sisältävät enemmän kuin kaksi tilavuusprosenttia etylialkoholia eivätkä ole denaturoituja. Mallasjuomaa, joka on valmistettu enemmän kuin viiden prosentin vierrevoimalla Ballingin asteikon mukaan, pidetään aina alkoholipitoisena aineena, jollei juoma ole ollut sellaisen erityisen käsittelyn alaisena, että se ei voi saavuttaa korkeampaa kuin yllämainitun alkoholipitoisuuden.
3 §.
Alkoholipitoisten aineiden valmistus, maahantuonti, myynti, kuljetus ja varastossapito olkoon 30 §:ssä säädetyin poikkeuksin sallittu ainoastaan lääkinnällisiin, teknillisiin tahi tieteellisiin tarpeisiin, sillä tavalla kuin tässä laissa säädetään.
Sellaisia aineita kuljetettaessa kauttakulkutavarana tai suomalaiseen satamaan poikkeavan laivan lastina noudatettakoon tullilainsäädännön määräyksiä.
4 §.
Alkoholin valmistus ja alkoholipitoisten aineiden maahantuonti olkoon valtion yksinomaisena oikeutena.
Alkoholin valmistuksella tarkoitetaan tässä laissa sellaista menettelyä, jonka kautta saadaan etylialkoholia johonkin aineeseen syntymään enemmän kuin kaksi tilavuusprosenttia.
5 §.
Valtio voi määräajaksi, korkeintaan viideksi vuodeksi kerrallaan, joko kokonaan tai osaksi luovuttaa oikeuden alkoholin ja alkoholipitoisten aineiden valmistukseen ja maahantuontiin erityisen järjestyssäännön ja tarkastuksen alaiselle yhtiölle.
Yhtiöön ei saa kuulua henkilö, joka virkansa tai hänelle uskotun toimen johdosta tulee ottamaan osaa tämän lain määräysten toimeenpanoon tahi sen valvontaan.
Jos yhtiö on osakeyhtiö, ovat osakkeet asetettavat nimeltä mainituille henkilöille, joista on vuosittain annettava luettelo valtioneuvoston määräämille viranomaisille.
Oikeuttaan älköön yhtiö luovuttako toiselle yhtiölle, ennenkuin valtioneuvosto on antanut siihen luvan.
Niitä ehtoja, mitkä 1 momentissa mainittuun yhtiöön ja sen osakkaisiin nähden tässä pykälässä sekä vuosivoittoon nähden alempana 6 §:ssä asetetaan, ei ole sovellutettava hiiva- eikä puunjalostusyhtiöön, jos valtioneuvosto määräajaksi sellaiselle yhtiölle antaa oikeuden alkoholin valmistukseen valtion laskuun. Tämä aika määrättäköön hiivayhtiöön nähden korkeintaan yhdeksi vuodeksi kerrallaan.
Älköön mainittuja ehtoja myöskään sovellutettako sellaiseen apteekkitavaran- tuontikuntaan, jolle valtioneuvosto on määräämillään ehdoilla luovuttanut määräajaksi, korkeintaan viideksi vuodeksi kerrallaan, joko kokonaan tai osaksi oikeuden alkoholipitoisten lääkkeitten maahantuontiin apteekkien tarpeeksi.
6 §.
Jos 5 §:n 1 momentissa mainittu oikeus on luovutettu yhtiölle, on se osa yhtiön vuosivoitosta, joka jää, kun siitä on otettu pois valtioneuvoston määräämä, enintään kahdeksan prosentin korko yhtiöön maksetusta pääomasta, tuleva valtiolle.
7 §.
Valtion sekä 5 §:n 1 momentissa mainitun yhtiön varastoista myytäköön alkoholipitoisia aineita ainoastaan:
1) apteekeille;
2) sairaaloille, tieteellisille ja opetuslaitoksille sekä yksityisille tieteenharjoittajille, mikäli nämä laitokset ja henkilöt ovat saaneet valtioneuvostolta luvan sellaisten aineiden hankkimiseen sanotuista varastoista; sekä
3) teknillisille laitoksille, mikäli ne ovat saaneet valtioneuvostolta luvan tarkoituksiinsa käyttää alkoholipitoisia aineita.
8 §.
Teknilliset laitokset ovat oikeutetut myymään valmistamiaan alkoholipitoisia tuotteita 7 §:ssä mainituille laitoksille ja henkilöille, niin myös milloin niiden käyttäminen juovutustarkoitukseen ilmeisesti on mahdoton, valtioneuvoston luvalla vähittäismyyntiä varten sellaisille liikkeille, joilla on oikeus myydä denaturoidusta alkoholista valmistettua hammas-, hius-, iho- ja hajuvettä, sekä myöskin vähittäiskaupassa suoraan yleisölle.
9 §.
Apteekeista olkoon lupa myydä alkoholipitoisia aineita lääkärin joka kerta erikseen antamasta määräyksestä, sillä tavoin kuin lääkintöasetuksissa säädetään, sekä ilman lääkärin määräystä apteekeille ynnä 7 §:n 2 kohdassa mainitun luvan saaneille laitoksille ja henkilöille.
Ilman lääkärin määräystäkin saatakoon lääkintöasetuksissa säädetyillä ehdoilla myydä alkoholipitoisia lääkkeitä, ei kuitenkaan 50 grammaa enempää kutakin eri lajia kerrallaan samalle ostajalle, ellei lääkintöhallitus ole myöntänyt apteekeille lupaa myydä suuremmissa erissä sellaisia alkoholipitoisia lääkkeitä, joiden käyttäminen juovutustarkoitukseen ilmeisesti on mahdoton.
Älköön edellisessä momentissa mainituita lääkkeitä myytäkö, jos on aihetta luulla, että niitä tultaisiin käyttämään juovutustarkoitukseen. Älköön myöskään lääkärin määräämää tai teknillisiin tai tieteellisiin tarkoituksiin myönnettyä alkoholipitoista ainetta myytäkö, jos on ilmeistä että sitä tultaisiin käyttämään juovutustarkoitukseen.
Lääkärillä tarkoitetaan tässä laissa myös hammaslääkäriä ja eläinlääkäriä.
10 §.
Alkoholipitoista ainetta kuljetettaessa pitää tavaran mukana olla asianomaisen viranomaisen tai myyjän antama todistus, jossa on mainittava lähettäjän, vastaanottajan sekä kuljettajan nimi ja kotipaikka, aineen laatu ja määrä, paikka, mihin tavara on vietävä, sekä matkan mukaan sovitettu aika, jona todistus on voimassa.
Apteekista kuljetettaessa alkoholipitoista ainetta tai lääkettä seuratkoon sitä astiaan tai päällykseen kiinnitetty, myyjän antama todistus, jossa on mainittu myyjän ja ostajan nimi, aineen laatu ja määrä sekä myyntipäivä.
Alkoholipitoista lääkettä, josta mainitaan 9 §:n 2 momentissa, sekä muuta alkoholipitoista ainetta, milloin sitä ei ole enempää kuin 50 grammaa, saatakoon kuljettaa ilman todistusta.
11 §.
Valtiota ja 5 §:ssä mainittua yhtiötä lukuunottamatta, älkööt muut kuin 7 ja 30 §:ssä mainitut laitokset ja henkilöt pitäkö varastossa alkoholipitoisia aineita.
Varastona ei pidetä 50 gramman suuruista tai sitä vähempää tavaramäärää eikä yleensä apteekista hankittua ainetta.
12 §.
Alkoholipitoisten aineiden tislaukseen olkoot oikeutetut, paitsi alkoholin valmistajaa, valtioneuvoston määräämillä ehdoilla 7 §:ssä mainitut laitokset ja henkilöt.
13 §.
Joka luvattomasti valmistaa tahi valmistuttaa, tislaa tahi tislauttaa alkoholipitoista ainetta tai sitä yrittää, taikka antaa suullisia tai kirjallisia ohjeita alkoholipitoisen aineen sellaiseen valmistamiseen, tahi erottaa denaturoimisainetta denaturoidusta alkoholipitoisesta aineesta, rangaistakoon ensi kerralla vähintään sadalla päiväsakolla tai vankeudella vähintään kolmeksi kuukaudeksi sekä rikoksen uusiintuessa vankeudella vähintään neljäksi kuukaudeksi.
Jos henkilöillä, jotka eivät ole tämän lain 12 §:n nojalla oikeutettuja alkoholipitoisten aineiden tislaukseen tai joilla ei tämän lain 31 §:n 2 momentin nojalla ole oikeutta tislauskojeiden pitämiseen, tavataan alkoholipitoisen aineen valmistukseen tai tislaukseen soveliaita tislauskojeita sellaisissa olosuhteissa, että on aihetta otaksua, että niitä pidetään luvattomaan tarkoitukseen käytettäviksi, taikka jos jollakulla samanlaisissa olosuhteissa tavataan alkoholipitoisen aineen valmistukseen kelpaavaa mäskiä, rangaistakoon ensi kerralla vähintään viidelläkymmenellä päiväsakolla sekä rikoksen uusiintuessa vähintään sadalla päiväsakolla tai vankeudella vähintään kolmeksi kuukaudeksi.
Sama olkoon laki, jos joku valmistaa, kuntoonpanee, myy tai kaupaksi tarjoo taikka muuten luovuttaa alkoholipitoisen aineen valmistukseen tai tislaukseen todennäköisesti tarkoitettuja tislauskojeita tai niiden osia muille kuin niiden pitämiseen oikeutetuille henkilöille.
Luvattomasti valmistettu alkoholipitoinen aine ja mäski astioineen sekä valmistus- ja tislauskojeet olkoot menetetyt.
Joka myy tai muuten luovuttaa toiselle viljaa tai muuta raaka-ainetta sellaisissa olosuhteissa, että on aihetta otaksua sitä käytettävän luvattomaan alkoholipitoisen aineen valmistukseen, rangaistakoon niinkuin 2 momentissa säädetään.
14 §.
Joka luvattomasti maahantuo tai tuottaa alkoholipitoista ainetta tai sitä yrittää, rangaistakoon salakuljetuksesta ensi kerralla vähintään sadalla päiväsakolla tahi vankeudella vähintään kolmeksi kuukaudeksi sekä rikoksen uusiintuessa vankeudella vähintään neljäksi kuukaudeksi.
Syyllisen rankaisemisen ohella olkoon tavara astioineen menetetty, samoin kuljetus- neuvot, juhta tai alus, joiden pääasiallisena kuormana tai lastina on alkoholipitoista ainetta tai jotka ovat todistettavasti sellaisen aineen kuljetusta tai hankintaa varten matkalla. Milloin kuljetusneuvot, juhdan tai aluksen omistaa joku muu kuin rikoksentekijä, olkoot siinäkin tapauksessa menetetyt, ellei niiden omistaja voi tehdä todennäköiseksi, että ne ovat häneltä rikoksen kautta poisjoutuneet tai että hänellä ei ole ollut syytä varoa niitä käytettävän puheenalaisella tavalla. Viimemainituissa tapauksissa omistaja saakoon omaisuutensa takaisin ja rikollinen suorittakoon kuljetusneuvojen, juhdan tai aluksen arvon. Jos rikoksentekijä on ennättänyt luovuttaa tai hukata tavaran, astiat, kuljetusneuvot, juhdan tai aluksen, tuomittakoon niiden arvo menetetyksi. Lisäksi on rikoksen mahdollisesti tuottama taloudellinen hyöty tuomittava menetetyksi niinkuin rikoslain 2 luvun 16 §:ssä säädetään.
Alkoholipitoisen aineen arvo määrätään sen hinnan perusteella, millä samanlaista tai siihen verrattavaa ainetta myydään valtion tai 5 §:n 1 momentissa mainitun yhtiön varastoista.
Joka valmistaa, kuntoonpanee, myy tai kaupaksi tarjoo taikka muuten toiselle luovuttaa alkoholipitoisen aineen luvattomaan maahantuontiin tai kuljetukseen ilmeisesti tarkoitettuja astioita, rangaistakoon niinkuin 13 §:n 2 momentissa säädetään. Astiat olkoot menetetyt.
15 §.
Joka rikkoo tämän lain määräyksiä alkoholipitoisen aineen kuljetuksesta tai varastossapidosta, rangaistakoon vähintään seitsemälläkymmenelläviidellä päiväsakolla. Jos joku kärsittyään rangaistuko sen luvattomasta kuljetuksesta tai varastossapidosta joutuu syypääksi jompaankumpaan näistä rikoksista, rangaistakoon viimeksi tehdyn rikoksen uusimisesta vähintään sadallaviidelläkymmenellä päiväsakolla tai vankeudella vähintään neljäksi kuukaudeksi.
Tavaran, kuljetus- tai säilytysneuvojen, juhdan tai aluksen menettämiseen tai niiden arvon korvaamiseen nähden olkoon voimassa, mitä 14 §:n 2 ja 3 momentissa on säädetty.
16 §.
Jos joku luvattomasti valmistaa tai maahantuo tai yrittää valmistaa tai maahan tuoda, taikka kuljettaa tai varastossa pitää alkoholipitoista aineitta eikä aineen määrä ole kahta litraa suurempi ja muista asianhaaroista käy ilmeiseksi, että sitä ei ole tarkoitettu myytäväksi, rangaistakoon vähintään kymmenellä ja enintään sadalla päiväsakolla, jonka ohessa tavara astioineen tai niiden arvo tuomittakoon 'menetetyksi, niinkuin edellä on säädetty.
Joka uusii 1 momentissa mainitun rikoksen, rangaistakoon niinkuin 13 §:n 1 momentissa, 14 tai 15 §:ssä ensikertaisesta rikoksesta on säädetty. Sama olkoon laki, jos joku, joka ennen on kärsinyt rangaistuksen raskaampaa laatua olevasta tai uusitusta luvattomasta valmistuksesta, maahantuonnista, kuljetuksesta tai varastossapidosta, joutuu syypääksi 1 momentissa mainittuun rikokseen.
17 §.
Joka luvattomasti myy, välittää tahi kaupaksi tarjoo alkoholipitoista ainetta tahi muulla tavoin käyttää sitä rahan tai tavaran vastikkeena, taikka joka toiselle maksua tai muuta hiy vitystä vastaan luovuttaa lääkäriltä saamansa lääkemääräyksen tai muun alkoholipitoisen aineen saantiin oikeuttavan todistuksen, rangaistakoon ensi kerralla vähintään seitsemälläkymmenellä viidellä päiväsakolla sekä rikoksen uusiintuessa vähintään sadallaviidelläkymmenellä päiväsakolla tai vankeudella vähintään neljäksi kuukaudeksi.
Tavara astioineen olkoon menetetty.
Alkoholipitoisten aineiden lahjoitus, lääkkeitä lukuunottamatta, pidetään myynnin veroisena.
18 §.
Joka ottaa alkoholipitoisen aineen luvattoman valmistuksen, tislauksen, maahantuonnin, kuljetuksen, myynnin, välittämisen tahi kaupaksi tarjoamisen ammatikseen tai tavakseen, rangaistakoon vankeudella vähintään kuudeksi kuukaudeksi, ja olkoon näissä tapauksissa muutoin voimassa, mitä 13 §:n 4 momentissa sekä 14 §:n 2 ja 3 momentissa ja 17 §:n 2 momentissa on säädetty.
19 §.
Jos kahvilassa, ravintolassa, hotellissa, majatalossa, matkustajakodissa tai aluksessa sen omistaja, hoitaja, päällikkö tai joku palveluskuntaan kuuluva sallii myydä, tarjoilla tai nauttia alkoholipitoista ainetta. rangaistakoon omistajaa, hoitajaa, päällikköä tai palvelijaa taikka kaikkia syyllisiä, kuten 17 §:n 1 momentissa säädetään. Jos nautittu alkoholipitoinen aine on vieraan mukanaan tuomaa, rangaistakoon kutakin taikka kaikkia syyllisiä ensimmäisellä kerralla vähintään kahdellakymmenelläviidellä päiväsakolla sekä rikoksen uusiintuessa vähintään viidelläkymmenellä päiväsakolla.
Jos yhdistyksen tai klubin huoneistossa sen johtokunnan jäsen, hoitaja tai joku palveluskuntaan kuuluva sallii alkoholipitoisen aineen myyntiä, tarjoilua tai nauttimista, rangaistakoon kutakin tai kaikkia syyllisiä niinkuin 1 momentissa on omistajan, hoitajan, päällikön ja palvelijan rankaisemisesta säädetty.
Joka nauttii 1 ja 2 momentissa mainituissa paikoissa alkoholipitoista ainetta, rangaistakoon vähintään kahdel1akymmenellä viidellä päiväsakolla.
Mitä edellä tässä pykälässä on sanottu, ei tarkoita alkoholipitoisen lääkkeen käyttämistä tarkoitukseensa hotellissa, majatalossa tai matkustajakodissa taikka aluksessa.
Maaherran oikeudesta väärinkäytöksien tai epäjärjestyksien sattuessa sulkea kahvila, ravintola, hotelli, matkustajakoti, yhdistyksen tai klubin huoneisto säädetään asetuksella.
20 §.
Jos lääkäri määrää alkoholipitoista ainetta tutkimatta potilasta tai sairasta eläintä tai hankkimatta muulla tavalla tarpeellista selvitystä sairauden tai tarpeen laadusta taikka määrää sitä tapauksissa, jolloin olisi ollut syytä varoa, että ainetta tultaisiin käyttämään juovutustarkoitukseen, taikka jos hän muulla tavoin ilmeisesti väärinkäyttää oikeuttaan määrätä alkoholipitoisia aineita, rangaistakoon niinkuin 17 §:n 1 momentissa on säädetty.
Kun lääkäri lainvoimaisella päätöksellä on tuomittu rangaistukseen 1 momentissa mainitusta rikoksesta, olkoon lääkintöhallituksela ivalta julistaa hänet määräajaksi, vähintään kolmeksi kuukaudeksi tai, jos asianhaarat ovat raskauttavat, ainaiseksi menettäneeksi oikeuden lääkärinammatin harjoittamiseen. Ennenkuin päätös, jolla lääkäri on rangaistukseen tuomittu, on saanut lainvoiman, olkoon lääkintöhallitus oikeutettu julistamaan lääkärin mainitun oikeuden menettäneeksi, kunnes asia ylemmässä oikeudessa on lopullisesti ratkaistu. Lääkintöhallituksen päätös näissä asioissa menköön täytäntöön, vaikka siihen haetaankin muutosta.
Jos apteekin omistaja, hoitaja tai apulainen luvattomasti myy tai omistaja tai hoitaja sallii myytävän apteekista alkoholipitoista ainetta, rangaistakoon niinkuin 17 §:n 1 momentissa on säädetty ja tuomittakoon samalla apteekin omistaja tai hoitaja, joka syylliseksi katsotaan, määräajaksi, vähintään kuudeksi kuukaudeksi, kelpaamattomaksi hoitamaan apteekkia ja ottamaan osaa muuhun apteekki toimeen. Jos omistaja tai hoitaja uusii rikoksen, tuomittakoon lisäksi vähintään kolmeksi vuodeksi kelpaamattomaksi hoitamaan apteekkia ja ottamaan osaa muuhun apteekkitoimeen.
Milloin lääkäri tai apteekin omistaja, hoitaja tai apulainen tuomitaan tässä pykälässä säädettyyn rangaistukseen, on tuomioistuimen viipymättä tehtävä siitä ilmoitus lääkintöhallitukselle.
21 §.
Joka rikkoo tämän lain 9 §:n 3 momentin määräystä vastaan, rangaistakoon vähintään kahdellakymmenelläviidellä päiväsakolla.
Sama olkoon laki, jos joku juovututustarkoitukseen käyttää lääkärin toiselle henkilölle tai eläimelle määräämää tai teknillisiin tai tieteellisiin tarkoituksiin annettua alkoholipitoista ainetta. Rikoksentekijän hallussa tavattu alkoholipitoinen aine, josta osa on käytetty juovutustarkoitukseen, tuomittakoon menetetyksi.
22 §.
Joka sallii hallittavanaan olevalla alueella tai hallitsemassaan tai hoitamassaan talossa, rakennuksessa, huoneistossa tai aluksessa harjoitettavan luvatonta alkoholipitoisen aineen valmistusta, myyntiä tai varastossapitoa, rangaistakoon vähintään kymmenellä päiväsakolla ja rikoksen uusiintuessa vähintään kahdellakymmenelläviidellä päiväsakolla.
Rikoksentekijän ohella vastaa myöskin isäntä rikoksesta, jonka hänen tietensä ja tahdostansa tämän lain määräyksiä vastaan tekee hänen vaimonsa, luonansa oleva lapsensa, talonväkensä tahi hänen työhönsä otettu henkilö, niinkuin rikos olisi isännän itsensä tekemä.
Jos rautatien virka- tai palveluskuntaan kuuluva henkilö sallii junassa tai muulla rautatien alueella alkoholipitoisen aineen valmistusta, kuljetusta, myyntiä tai nauttimista, rangaistakoon niinkuin ensimmäisessä momentissa säädetään.
23 §.
Jos joku, joka on velvollinen valvomaan tämän lain noudattamista tai syytteeseen panemaan sitä vastaan tehtyjä rikoksia, itse tavataan virka-alueellaan tätä lakia rikkomasta, rangaistakoon sadallaviidelläkymmenellä päiväsakolla tahi vankeudella vähintään neljäksi kuukaudeksi ja menettäköön sen ohessa mainitun virkansa tai toimensa.
Jos edellisessä momentissa mainittu henkilö osoittaa leväperäisyyttä tahi ilmeistä huolimattomuutta tämän lain alaan kuuluvien velvollisuuksiensa täyttämisessä, tuomittakoon virkarikoksesta rangaistavaksi vähintään kahdellakymmenelläviidellä päiväsakolla sekä pidätettäväksi virantoimituksesta enintään kuudeksi kuukaudeksi taikka, jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, viralta pantavaksi.
24 §.
Kaupunginviskaalilla, poliisiviranomaisella ja kruununpalvelijalla sekä hallituksen asettamalla valvojalla tulee olla esteetön pääsy kaikkiin heidän valvontapiirissään oleviin, 11 §:n 1 momentissa mainittuihin varastoihin pitääkseen silmällä, että alkoholipitoiset aineet on laillisesti varastoon pantu; ja näyttäköön heille jokainen sellaisen varaston haltija vaadittaessa todistuksen hänen huostassaan olevan tavaran alkuperästä.
Jos jotakuta todennäköisillä perusteilla epäillään luvattomasta alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, varastossapidosta tahi myynnistä, pidettäköön hänen luonaan kotietsintö, jos se asian ilmisaamiseksi katsotaan tarpeelliseksi. Tällaisen kotietsinnön toimittakoon todistajain läsnäollessa kaupunginviskaali, poliisiviranomainen tai poliisikonstaapeli tai sellainen kunnan tämän lain noudattamista valvomaan asettama henkilö, jolle maaherra kunnanvaltuuston esityksestä on myöntänyt siihen oikeuden.
Jos viranomainen tai kunnan asettama tämän lain valvoja pitää kotietsintöä ilman laillista syytä, rangaistakoon niinkuin rikoslaissa on säädetty.
25 §.
Takavarikon alainen tavara, jonka poliisikonstaapeli tai 29 §:n 2 momentissa mainittu henkilö on haltuunsa ottanut, on takavarikkoon panemista varten viipymättä toimitettava maalla kruununnimismiehelle ja kaupungissa poliisiviranomaiselle tai kaupunginviskaalille. Takavarikkoon panemisen tulee tapahtua todistajain läsnäollessa.
Salakuljetetun alkoholipitoisen aineen takavarikoimisesta olkoon voimassa, mitä tullilainsäädännössä siitä määrätään.
26 §.
Velan maksuksi ulosmitattua alkoholipitoista ainetta älköön tarjottako kaupaksi muille kuin valtiolle sekä 5 §:n 1 momentissa mainitulle yhtiölle.
Jos alkoholipitoinen aine on menetetyksi tuomittu ja sen arvon ei katsota vastaavan valtionvarastoon kuljetuksen kustannusta, on aine todisteellisesti kaadettava maahan.
27 §.
Kun syyte tehdään luvattomasta alkoholipitoisen aineen myynnistä, voidaan ostaja, jos hänet muuten havaitaan esteettömäksi, kutsua todistajaksi ja häntä valalla kuulustaa.
Kunnan tämän lain noudattamista valvomaan asettamalla henkilöllä, joka raastuvan- tai kihlakunnanoikeuden edessä on vannonut omantuntonsa mukaan täyttävänsä toimeensa kuuluvat velvollisuudet, on oikeus niissä jutuissa, jotka koskevat rikoksia, tätä lakia vastaan ja jotka hän ilmiantaa, itse todistaa samoin kuin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:ssä on kruununpalvelijoille sallittu.
28 §.
Syyte rikoksesta tätä lakia vastaan on otettava käsiteltäväksi raastuvanoikeudessa siinä ajassa kuin vangitusta henkilöstä on säädetty ja kihlakunnanoikeudessa viimeistään siinä istunnossa, joka kahden viikon kuluttua ensiksi seuraa sen jälkeen kun tuomari on saanut asiasta tiedon; ja älköön juttua, sen ollessa oikeudessa vireillä, lykättäkö kerrallaan raastuvanoikeudessa kahta viikkoa ja kihlakunnanoikeudessa kahta kuukautta pitemmäksi ajaksi. Jos kuitenkin kihlakunnanoikeudella on seuraava istunto joko varsinaisissa käräjissä tai muun asian takia asetetuissa välikäräjissä kolmen kuukauden kuluessa, saatakoon juttu lykätä tähän istuntoon.
Virallinen syyttäjä maalla antakoon heti, kun rikos on ilmisaatu, siitä tuomarille kirjallisen tiedon, jossa on mainittu rikoksen laatu, sen tekopaikka ja aika ynnä syytetyn nimi, ammatti ja kotipaikka kuin myös, mikäli mahdollista, lyhyt selostus syytetyn ja todistajain kuulustelusta, jonka ilmoituksen tuomari sitten syyttäjälle palauttakoon merkinnällä, milloin asia otetaan oikeudessa esille.
Ylioikeudessa ovat näitä asioita koskevat valitukset käsiteltävät kiireellisinä.
Sen, joka tuomitaan rangaistukseen tämän lain säännöksien rikkomisesta, tulee suorittaa haastemiehelle palkkio hänen toimittamistaan haasteista sekä kohtuullisesti korvata syyttäjälle ja todistajalle asiassa aiheutuneet kulungit.
Jos joku on ottanut alkoholipitoisen aineen luvattoman valmistuksen, tislauksen, maahantuonnin, myynnin, kaupaksi tarjoamisen tai kuljetuksen ammatikseen tai tavakseen, tai jos joku, saatuaan haasteen vastaamaan sellaisesta tämän lain rikkomisesta. josta voi olla seurauksena vankeusrangaistus, vielä jatkaa rikollista toimintaansa, voidaan hänet heti vangita.
Näitä syytteitä käsiteltäessä on tuomioistuimen vapaasti harkittuaan esille tulleet asianhaarat vakaumuksensa mukaan päätettävä, mikä asiassa on todeksi katsottava.
Asetuksella säädetään, miten sakot, jotka tuomitaan tätä lakia vastaan tehdyistä rikoksista, sekä menetetyksi tuomitun tavaran arvo jaetaan.
29 §.
Tarkemmat määräykset maassa sallitun alkoholiliikkeen järjestämisestä ja valvomisesta kuin myös tämän lain rikkomisen ehkäisemisestä antaa valtioneuvosto.
Kaupungin- ja kunnanvaltuustolla olkoon oikeus asettaa raittiuden edistämistä ja tämän lain noudattamisen valvontaa varten erityisiä henkilöitä, joiden toiminnasta valtioneuvosto antaa tarkempia määräyksiä.
30 §.
Ne, jotka aikaisemman lainsäädännön nojalla ovat itselleen hankkineet alkoholipitoisia aineita, saakoot tämän lain voimaan astuttua ne pitää, mikäli ne on aikanaan poliisiviranomaisille ilmoitettu ja asianomaisella merkillä varustettu.
31 §.
Tämä laki ei koske:
1) kirkkoviinin hankintaa, josta valtioneuvosto antaa määräyksiä;
2) ulkomaan tai Suomen ja ulkomaan satamain välillä liikettä välittävää suomalaista laivaa, jota asetuksen mukaisesti saa kuljettaa ainoastaan tutkinnon suorittanut päällikkö, laivan ollessa Suomen aluevesien ulkopuolella senjälkeen kun laiva on lähtenyt viimeisestä suomalaisesta satamasta tai ennenkuin se on saapunut ensimmäiseen suomalaiseen satamaan.
Joka aikaisemman lainsäädännön nojalla on oikeutettu paloviinan, viinien ja muiden miedompain väkijuomain sekä väkeväin mallasjuomain valmistukseen, saakoon edelleen pitää valmistus- ja tislauskojeensa, mutta älköön niitä käytettäkö tässä laissa kielletyllä tavalla.
32 §.
Ensikertainen valmistus-, maahantuonti-, kuljetus- ja varastossapitorikos, joka on tehty ennen tämän lain voimaanastumista ja josta on tuomittu rangaistus vanhemman lain mukaan, pidettäköön uusiintumiseen nähden 16 §:n 1 momentissa mainittuna, lievempää laatua olevana rikoksena.
33 §.
Tämä laki astuu voimaan heti. Samalla lakkaa voimassa olemasta 29 päivänä toukokuuta 1917 annettu asetus alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä, kuljetuksesta ja varastossapidosta sekä sen erinäisiä pykäliä muuttanut laki 15 päivältä elokuuta 1919.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 1 päivänä kesäkuuta 1922.
Tasavallan Presidentti
K. J. STÅHLBERG.
Sosialiministeri Vilkku Joukahainen.