Annettu Helsingissä, 28 päivänä huhtikuuta 1925.
Isojaosta ja verollepanosta sekä valtion mailla olevien vuokra-alueiden lunastamisesta Inarin, Enontekiön ja Utsjoen kunnissa 28 päivänä huhtikuuta 1925 annetun lain 24 §:n nojalla säädetään täten, Maatalousministerin esittelystä, seuraavaa:
1 §.
Inarin, Enontekiön ja Utsjoen kunnissa suoritettavassa isojaossa ja verollepanossa noudatettakoon soveltuvilta osin, ja huomioonottaen mitä tässä alempana säädetään, niitä säännöksiä, jotka sisältyvät menettelystä maanmittaustoimituksissa 26 päivänä lokakuuta 1916 annettuun asetukseen, marraskuun 7 päivänä 1916 maanmittaustoimituksissa noudatettavista ohjeista annettuun senaatin päätökseen sekä maanmittaustoimesta y. m. 15 päivänä toukokuuta 1848 annetun ohjesäännön 7 lukuun.
2 §.
Maaherran on sitä mukaa kuin maanmittaustyövoimaa on isojakojen nopeaa suorittamista varten käytettävänä tahi muuten tarkoituksenmukaiselta näyttää, määrättävä isojaot toimitettaviksi niissä lohkokunnissa ja yksinäistiloilla, joilla sitä ei aikaisemmin ole alkuun pantu, ja on maanmittaushallituksen ilmoitettava maaherralle siitä, milloin maanmittaustyövoimaa on näihin tehtäviin riittävästi käytettävänä.
3 §.
Jos mitattavalla alueella tai sen läheisyydessä on kolmiopisteitä, ovat ne tilusmittauksen yhteydessä kartalle merkittävät.
4 §.
Jos aikaisemmin alotettua toimitusta jatkamaan ryhdyttäessä käy selville että, sen jälkeen kuin tilusten mittaus on toimitettu, uusia viljelyksiä on raivattu, täydennettäköön kartasto niillä.
5 §.
Niissä lohkokunnissa, joissa verollepanoehdotus on laadittu tai luokitus verollepanoa varten toimitettu, on luokitus sekä samalla nautinnot tarkastettava, missä tarkastusta ei ole ennen toimitettu, sekä nautintorajat tarpeen mukaan kartalle otettava. Sitä varten on niiden lohkokuntien verollepanoasiakirjat, joista verollepanoehdotus on tehty tai maaherran verollepanopäätös annettu, palautettava lääninmaanmittauskonttoriin asianmukaisia toimenpiteitä varten. Tarkastetun luokituksen perusteella on uusi verollepanoehdotus tehtävä tai entinen tarpeen mukaan, korjattava.
6 §.
Isojakoa pohjoisessa piirissä toimitettaessa ovat kunkin talon nautinnassa olevat pellot ja niityt, sekä viljelyskelpoiset maat, kuin myöskin taloille lisää annettavat viljelyskelpoiset tilukset mitattavat ja luokitettavat sekä, sikäli kuin tilusvaihtoja tai halkomisia niillä samalla tulee toimeenpantavaksi, jyvitettävät, minkä jälkeen ja sittenkuin kysymykseen tulevat tilusvaihdot ja halkomiset on suoritettu, taloille annettavat tällaiset tilukset niille erotetaan käymällä ja pyykittämällä rajat niiden ympärillä. Näiden tilusten luokituksen perusteella laaditaan sitten verollepanoehdotus, joka säädetyssä järjestyksessä saatetaan vahvistettavaksi.
7 §.
Verollepanossa on 238,000 heinäkilon vuotuisen sadon katsottava vastaavan 1 manttaalin taloa. Luokituksen tapahduttua, säädettyjä luokitusperusteita noudattaen, on eri talojen manttaalit laskettava siten, että eri luokkiin kuuluvien ja erilaatuisten tilusten katsotaan tuottavan kutakin hehtaaria kohti vuosittain seuraavat heinämäärät:
| Pelto: | ||
| 2 luokassa | 2,400 | kg. |
| 3 luokassa | 1,200 | ” |
| Niitty ja niittymaa: | ||
| 1 luokassa | 3,060 | kg. |
| 2 luokassa | 1,450 | ” |
| 3 luokassa | 850 | ” |
| 4 luokassa | 100—340 | ” |
| Verollinen metsämaa: | ||
| eteläisessä piirissä | 3 | kg. |
| keskipiirissä | 2 | ” |
| pohjoisessa piirissä | 1 | ” |
8 §.
Kysymys siitä, onko lohkokunnan vesirajainkäynti isojaon yhteydessä toimittettava [sic], on otettava asianosaisten kanssa toimituskokouksessa käsiteltäväksi, jos mahdollista ennen verollepanoehdotuksen lopullista vahvistamista, ja ratkaistava päätöksellä. Toimitusmiesten päätökseen, jolla tällainen rajankäynti on määrätty toimitettavaksi isojaon yhteydessä, ei saa hakea muutosta.
Jos asianosainen on tyytymätön päätökseen, jolla rajankäynti on määrätty toimitettavaksi erillään isojaosta, olkoon hänellä valta valittaa siitä läänin maaherralle kolmenkymmenen päivän kuluessa, valituksen kuitenkaan viivyttämättä toimitusta.
9 §.
Pohjoisen piirin taloille annettavaa kotitarvemetsää sijoitettaessa on katsottava, että mahdollisuuden mukaan vältetään ottamasta kotitarvemetsäksi suurempia suo-, tunturi- ja muita joutomaa-alueita.
10 §.
Kun verollepanoehdotus on laadittu ja sen yhteydessä mahdollisesti myös tehty ehdotus sellaiseksi talon omistus- tai hallintaoikeuden järjestelyksi, josta isojaosta ja verollepanosta puheena olevissa kunnissa annetun lain 7 §:ssä säädetään, on ehdotus lääninmaanmittauskonttorin kautta lähetettävä maaherralle, jonka tulee sen kanssa menetellä sillä tavalla kuin verollepanoehdotuksen käsittelystä on säädetty.
11 §.
Kun kysymys yhteismetsän muodostamisesta otetaan käsiteltäväksi, on toimitusmiesten otettava selkoa siitä, onko kunnassa taloja, joiden verollepanopäätökset on vahvistettu ennen isojaosta ja verollepanosta puheena olevissa kunnissa annetun lain voimaantulemista, tahi joiden isojako on ennen mainittua aikaa toimitettu. Sitten on toimitusmiesten ehdotettava, onko tällaisille taloille, huomioonottaen mitä mainitun lain 5, 7 ja 8 §:ssä on säädetty, sen tilusmäärän lisäksi, joka niille verollepanopäätöksen mukaan on tuleva tai jonka ne jo ovat isojaossa saaneet, annettava osuutta yhteismetsään, minkä jälkeen toimitusmiesten ehdotus niin hyvin tällaisille taloille ehkä annettavasta yhteismetsäosuudesta ja siitä mihin piiriin kukin talo yhteismetsäosuuden määräämistä varten on luettava kuin myöskin talojen omistus- tai hallintaoikeuden mahdollisesta järjestelystä on alistettava valtioneuvoston lopullisesti päätettäväksi muun yhteismetsäkysymyksen yhteydessä.
12 §.
Kun valtioneuvosto on lopullisesti päättänyt kysymyksen yhteismetsän erottamisesta, on yhteismetsäksi erotettava maa mitattava, mikäli siitä ennestään ei ole karttaa, sekä luokitettava samoinkuin verollepanoehdotus yhteismetsälle tehtävä ja säädetyssä järjestyksessä vahvistettavaksi saatettava, minkä jälkeen, ja sittenkuin verollepano on lopullisesti vahvistettu, yhteismetsän rajat maalle paalutetaan ja pyykitetään sekä valitusosoitus asiallisille annetaan.
13 §.
Käsitellessään isojaosta ja verollepanosta puheena olevissa kunnissa annetun lain 7 ja 8 §:ssä mainittua kysymystä tilojen luovutusehdoista on toimitusmiesten annettava myös lausuntonsa luovutusehtojen kohtuullisuudesta ja asukkaan mahdollisuudesta niistä suoriutua. Lausuntoa annettaessa on otettava huomioon, että luovuttajan tulee yleensä saada tilasta suorittamansa hinta ja sille kohtuullinen korko, ei kuitenkaan missään tapauksessa enemmän kuin mitä tilasta luovutusehdotusta tehtäessä voidaan sen maatalouskäyttöön perustuvan arvon mukaan maksaa, jotapaitsi siirtosumma on arvioitava sen tilusalan mukaan, joka tilalle olisi aikaisemmin voimassa olleen lainsäädännön mukaan ollut tuleva.
14 §.
Edellisessä pykälässä säädettyä siirtoa koskeva siirtokirja on laadittava niin, että siitä käyvät selville ne ehdot, joilla tilan omistaja tai haltija siitä luopuu, samoinkuin nekin, joilla uusi omistaja tai haltija ottaa sen vastaan; myös tulee siinä olla uuden omistajan sitoumus, että valtion välittämän lunastushinnan saa tilaan kiin[n]ittää omistajaa kuulematta, sekä ehto siitä, että siirto tulee voimaan niin pian kuin valtioneuvosto on siirron vahvistanut. Siirtokirja on molempien asianosaisten oikeiksi todistetuilla allekirjoituksilla vahvistettava.
15 §.
Jos ainoastaan osa taloa on luovutettu sillä tavalla kuin isojaosta ja verollepanosta puheena olevissa kunnissa annetun lain 7 §:ssä säädetään, on verollepanoehdotusta laadittaessa arvioitava, kuinka suuren osan talosta luovutettu osuus muodostaa, sekä sanottu osuus verollepanoehdotuksessa muodostettava eri tilaksi ja itsenäisesti käsiteltävä.
16 §.
Koskista on valtiolle pidätettävä kaikki Tenojoen ja Paatsjoen kosket ynnä valtakunnan rajalla Enontekiön kunnassa olevat kosket. Jos joku muu koski sattuu lohkokunnalle annettavaksi suunnitellun yhteismetsäalueen kohdalle, on toimitusmiesten annettava lausuntonsa siitä, onko koski pysytettävä valtiolle vai annettava lohkokunnalle, ja on asiasta valtioneuvoston määrättävä verollepanopäätöksen vahvistamisen yhteydessä.
17 §.
Nautintaniityistä, jotka jäävät taloyhteydessä hallittaviksi, on jakokirjan loppuun liitettävä; luettelo, joka osoittaa kunkin nautintaniityn nimen ja alan sekä minkä talon yhteydessä sitä hallitaan.
18 §.
Sellainen hakemus yhteismetsäosuuden saamisesta, josta säädetään isojaosta ja verollepanosta puheena olevissa kunnissa annetun lain 21 §:ssä, on jätettävä läänin maaherralle, jonka tulee hankkia asiaan tarpeellinen selvitys sekä sen saatuaan alistaa asia oman lausuntonsa kanssa valtioneuvoston ratkaistavaksi.
19 §.
Silmälläpito siitä, milloin yhteismetsään osallinen tila joutuu luovutuksen johdosta omistajalle, joka ei sitä itse viljele ja asu, kuuluu asutusviranomaisille ja lähinnä paikalliselle asutuslautakunnalle, jonka on, milloin syytä siihen ilmenee, ilmoitettava asiasta asutushallitukselle edelleen alistettavaksi, milloin ilmoitus havaitaan aiheelliseksi, valtioneuvostolle asianmukaista toimenpidettä varten.
20 §.
Kruununtaloilla on isojako toimitettava samalla tavalla kuin perintötaloilla, ottamalla soveltuvilta kohdin huomioon, mitä jakolaitoksen alaan kuuluvista toimituksista kruununtiloilla 26 päivänä lokakuuta 1916 annetussa asetuksessa säädetään.
21 §.
Kruununmetsätorpan lunastamistoimitus on alkuunpantava sillä tavalla kuin valtion metsämaiden asuttamisesta annetun lain täytäntöönpanosta 27 päivänä heinäkuuta 1922 annetun asetuksen 47—50 §:ssä säädetään.
22 §.
Kruununmetsätorpan alueen mittaamisesta, luokittamisesta ja verollepanoehdotuksen laatimisesta on voimassa, mitä niistä tässä asetuksessa on vanhoihin taloihin nähden säädetty.
Verollepanoehdotus kruununmetsätorpalle on valmistettava toimituspaikalla heti luokituksen päätyttyä, sekä sen valmistuttua suunniteltava tilalle annettavat alueet ja muut edut ynnä mistä ne annetaan, samoinkuin tarpeen vaatiessa vuokra-alueen siirto, minkä ohessa on arvioitava lunastushinta sillä tavalla kuin edellisessä pykälässä mainitussa asetuksessa on säädetty.
28 §.
Jos vuokramies mieluummin haluaa lunastaa pienemmän alueen ja vähemmät edut, kuin mitä hänelle edellisen mukaan olisi tuleva, on ehdotus sen mukaan muutettava, sikäli kuin toimeentulomahdollisuuksia uudella tilalla ei sen kautta saateta vaaranalaisiksi.
Jako- ja arviokirjan teosta sekä lunastamisehtojen määräämisestä olkoon voimassa, mitä valtion metsämaiden asuttamisesta annetun lain täytäntöönpanosta 27 päivänä heinäkuuta 1922 annetun asetuksen 53 §:ssä säädetään.
24 §.
Kun lopullinen ehdotus kruununmetsätorpasta muodostettavalle tilalle annettavasta alueesta ja eduista on valmis ja lunastamisehdot määrätyt, on toimitus päätettävä ja siihen nähden muuten meneteltävä sillä tavalla kuin valtion metsämaiden asuttamisesta annetun lain täytäntöönpanosta 27 päivänä heinäkuun 1922 annetun asetuksen 55 §:ssä säädetään.
25 §.
Valtioneuvoston on metsähallituksen esityksestä määrättävä, mitkä metsänvartijatilat saadaan lunastaa haltijain omiksi. Täten lunastettaviksi määrättyihin tiloihin nähden on noudatettava, mitä edellä on kruununmetsätorppain lunastamisesta säädetty.
26 §.
Mäkitupa-alueen lunastaminen on toimitettava noudattamalla säännöksiä valtion metsämaiden asuttamisesta annetun lain täytäntöönpanosta 27 päivänä heinäkuuta 1922 annetun asetuksen 47—50, 53 ja 55 §:ssä.
27 §.
Tämän asetuksen sovelluttamisesta aiheutuvat tarkemmat ohjeet antaa maanmittaushallitus, paitsi 19 §:ssä säädetystä valvonnasta, josta ohjeet ovat asutushallituksen annettavat.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 28 päivänä huhtikuuta 1925.
Tasavallan Presidentti
LAURI KR. RELANDER.
Maatalousministeri J. E. Sunila.