Annettu Helsingissä, 28 päivänä huhtikuuta 1925.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:
1 §.
Isojaosta Inarin, Enontekiön ja Utsjoen kunnissa on, yleisestä isojakolainsäädännöstä poiketen, voimassa, mitä tässä laissa säädetään.
2 §.
Isojaon toimittamista varten jaetaan Inarin, Enontekiön ja Utsjoen kunnat, niiden eri osien kasvullisuus- ja ilmasto-olosuhteita sekä tästä johtuvia isojaon toimittamisen edellytyksiä silmällä pitäen kolmeen eri piiriin, nimittäin eteläiseen, keski- ja pohjoiseen piiriin.
Eteläiseen piiriin luetaan Inarin kunnan seudut Ivalo- ja Paatsjoen vesistöjen varrella, Ivalojoen suun ja Paatsjoen niskan välillä olevasta Inarijärven osasta kaakkoon oleva alue, sekä Enontekiön kunnasta alue kunnan etelärajasta yhtenäisten mäntymetsikköjen vyöhykkeen pohjoista rajaa myöten.
Keskipiiriin luetaan eteläisen piirin pohjoispuolella oleva alue Inarin kunnassa yhtenäisten mäntymetsikköjen ja Enontekiön kunnassa hajallisten mäntymetsikköjen vyöhykkeen pohjoista rajaa myöten.
Pohjoiseen piiriin luetaan Inarin ja Enontekiön kunnissa keskipiirin pohjoispuolella oleva alue ynnä koko Utsjoen kunta.
3 §.
Yksityiseen käyttöön on taloille manttaalia kohti annettava, eteläiseen piiriin kuuluvassa osassa Inarin kuntaa 1,667 ja keskipiiriin kuuluvassa 2,000, eteläiseen ja keskipiireihin sisältyvillä alueilla Enontekiön kuntaa 2,200 sekä pohjoisessa piirissä, huomioon ottamalla mitä 10 §:ssä säädetään, 2,667 hehtaaria verollista maata.
4 §.
Sen tilusalan lisäksi, joka taloille on yksityiseen käyttöön edellisen mukaan annettava, on niille, 20 §:ssä mainitulla ehdolla ja ottamalla huomioon mitä 7 ja 8 §:ssä on niissä mainittujen tapausten varalta säädetty, manttaalia kohti annettava kussakin kunnassa muodostettavaa kaikkien talojen yhteismetsää varten eteläiseen piiriin kuuluvassa osassa Inarin kuntaa 833 ja keskipiiriin kuuluvassa 1,000, eteläiseen ja keskipiireihin sisältyvillä alueilla Enontekiön kuntaa 1,100 sekä pohjoisessa piirissä 1,333 hehtaaria verollista maata.
5 §.
Talolle, jonka verollepanopäätös on ennen tämän lain voimaan tulemista vahvistettu, on sen tilusmäärän lisäksi, joka talolle verollepanopäätöksen mukaan on tuleva tai jonka se jo on isojaossa saanut, annettava sellainen tilusala yhteismetsänmaata, että se yhdessä talon yksityiseen käyttöön annetun tilusalan kanssa vastaa sitä tilusalaa, joka talolle olisi kaikkiaan tämän lain mukaan tuleva.
6 §.
Verollepanoehdotusta laadittaessa on toimitusmiesten, jako-osakkaita ja yleisiä asiamiehiä kuultuaan, ehdotettava mihin piiriin talot ovat luettavat; ja on asia verollepanopäätöksessä ratkaistava.
7 §.
Jos taloa ei viljele ja asu sen omistaja tai, kruunun talon ollessa kysymyksessä, sen asukas itse, on toimitusmiesten verollepanon yhteydessä otettava selville, onko se, joka vuoden 1914 alkaessa oli talon omistaja tai asukas, taikka joku näiden rintaperillisistä tahi se henkilö, joka taloa verollepanoa toimitettaessa todellisuudessa viljelee ja asuu, halukas sen omistus- tai asukasoikeuden saamaan, miten ja millä ehdoilla talo on joutunut pois ensiksimainitulta ja siirtynyt nykyiselle omistajalle tai asukkaalle, sekä millaisilla ehdoilla tämä on halukas oikeudestaan luopumaan.
Toimitusmiesten on laadittava ehdotus omistus- tai asukasoikeuden siirtämisestä joko talon entiselle omistajalle tai asukkaalle taikka hänen rintaperillisilleen tahi sille, joka verollepanoa toimitettaessa on sen todellinen haltija, jolloin ensiksimainituille on annettava etusija, jos heidän katsotaan olevan talon viljelemiseen sopivia. Samalla on tarpeen mukaan tehtävä ehdotus siirtosumman suorittamisesta etukäteen valtion varoista ynnä siitä, miten se olisi valtiolle takaisin maksettava, ja ehdotukseen on liitettävä asianmukaisesti laadittu siirtokirja, joka sisältää siirtoehdot ynnä määräyksen, että siirto on pätevä, jos valtioneuvosto sen hyväksyy. Ehdotuksesta on maaherran annettava lausuntonsa, ja valtioneuvoston tulee ennen verollepanopäätöksen antamista lopullisesti päättää valtion toimenpiteistä siirron aikaansaamiseksi.
Ellei siirtoa saada aikaan, voi valtioneuvosto verollepanopäätöksessä määrätä talolle annettavaksi vain niin paljon tiluksia, kuin talon tulisi tähän saakka voimassa olleen lainsäädännön mukaan saada.
Jos talolle on verollepanoehdotus laadittu ennen tämän lain voimaan tulemista, mutta lopullista verollepanopäätöstä ei ole annettu, on asia edellisen mukaista käsittelyä varten lähetettävä toimitusinsinöörille ja verollepanoehdotus edelleen käsiteltävä vasta sen jälkeen kuin tässä pykälässä säädetty toimitusmiesten ehdotus on saatu.
8 §.
Kun lopullinen verollepanopäätös on annettu ennen tämän lain voimaantulemista ja kysymys yhteismetsän antamisesta talolle 5 §:n nojalla nousee, on kysymys talon omistusoikeus- ja hallintasuhteista käsiteltävä yhteismetsän erottamistoimituksen yhteydessä, sillä tavalla kuin edellisessä pykälässä on säädetty, sekä toimitusmiesten ehdotus niinhyvin talolle ehkä annettavasta yhteismetsäosuudesta ja siitä, mihin piiriin talo yhteismetsäosuuden määräämistä varten on luettava, kuin myöskin, asia muulta osalta alistettava valtioneuvoston harkittavaksi. Yhteismetsän lopullinen muodostaminen tapahtukoon tällöin vasta sitten, kuin valtioneuvoston päätös asiasta on annettu.
9 §.
Eteläisessä ja keskipiirissä annetaan taloille tiluksia jaettaessa peltoa ja niittyä talojen entistä nautintaa vastaava määrä sekä viljelyskelpoista maata niin paljon, kuin paikallisia olosuhteita silmällä pitäen harkitaan talon voivan pysyväisesti ja kunnollisesti viljellä, kuitenkin ottamalla samalla huomioon, mitä palstojen sopiva sijoitus ynnä vastaisen asutuksen tarpeet annettavan viljelyskelpoisen maan alaan nähden vaativat; ja on taloille mahdollisuuden mukaan annettava ainakin niin paljon viljelyskelpoista maata, kuin ne todistettavasti ovat vanhastaan hallinneet.
10 §.
Pohjoisessa piirissä annetaan kullekin talolle yksityiseen käyttöön sen ennestään nauttima pellon ja niityn sekä viljelyskelpoisten tilusten määrä, niin myös harkinnan mukaan lisää viljelyskelpoisia tiluksia, ottamalla huomioon mitä sellaisten tilusten antamisesta 9 §:ssä on säädetty. Nämä tilukset annetaan talolle, niitä jyvittämättä tai jakamatta, käymällä ja pyykittämällä rajat niiden ympärillä tilusmittauksessa laaditun kartan perusteella. Milloin tilusten sopivampi sijoitus voidaan saada aikaan ennen nautittuja tiluksia vaihtamalla, on sellainen vaihto toimitettava ja vaihtoon menevät tilukset sitä varten ensin jyvitettävä.
Pellon ja niityn sekä viljelyskelpoisen maan luokitus toimitetaan tilusmittauksen yhteydessä; ja on kullekin talolle näiden tilusten luokituksen perusteella laskettava manttaali voimassa olevien verollepanosäännösten mukaan. Sittenkuin lopullinen verollepanopäätös on annettu, on talolle kotitarvemetsänä yksityiseen käyttöön tulevan metsämaan ala laskettava 3 §:ssä mainittujen pinta-alamääräysten perusteella, lisäämällä siihen 25 prosenttia joutomaiden korvaukseksi, sekä sijoitettava sopivaan paikkaan tiluksia mittaamatta ja luokittamatta.
11 §.
Jos pohjoisen piirin talolla on useampia omistajia, saakoon jokainen heistä, joka, jos isojako olisi loppuunsaatettu, olisi oikeutettu osuutensa halkomalla erotuttamaan, osansa isojaossa eri talona käsitellyksi. Sitä varten ovat talon nauttimat viljelykset ja viljelyskelpoinen maa ensin halkomalla jaettavat ja sitten täten muodostetut tilat eri taloina käsiteltävät, sen mukaan kuin edellisessä pykälässä säädetään.
12 §.
Toimitusmiesten päätökseen, joka koskee 10 ja 11 §:n mukaan taloille yksityiseen käyttöön annettavia tiluksia, älköön erikseen haettako muutosta, vaan on valitusosoitus annettava vasta, kun koko toimitus on täydellisesti loppuunsaatettu.
Muutokset, jotka valituksen johdosta ehkä tehdään jakoon, älkööt aiheuttako muutosta talojen verollepanopäätöksiin.
Niissä tapauksissa, jotka mainitaan 10 ja 11 §:ssä, älköön verollepanotarkastusta määrättäkö toimitettavaksi, ellei näytä ilmeiseltä, että luokituksessa on oleellisia virheitä.
13 §.
Taloille isojaossa yksityiskäyttöön ja yhteismetsäksi annettavien tilusten sijoituksessa on porojen laiduntamiseen vanhastaan käytetyt ja jäkälän sekä naavapuiden esiintymisen vuoksi siihen erityisesti sopivat alueet, mikäli mahdollista, jätettävä jaon ulkopuolelle.
Jos isojaon tarkoituksenmukaista toimittamista varten on välttämätöntä jakoon sisällyttää poronlaiduntamiseen vanhastaan käytettyjä alueita, on tällaisista alueista poronhoitoon nähden voimassa, mitä porojen laiduntamisesta yksityisten tiluksilla erikseen säädetään.
14 §.
Taloille yksityiseen käyttöön annettavia tiluksia älköön sijoitettako kauemmaksi kuin kymmenen kilometrin tai poikkeustapauksissa, milloin erikoiset syyt niin vaativat ja se tarkoituksenmukaiseksi havaitaan, aina kahdenkymmenenviiden kilometrin etäisyydelle talon tonttipaikalta.
15 §.
Sen tilusalan lisäksi, mikä taloille edellisen mukaan annetaan, voidaan niille isojaossa pysyttää nautintaoikeus sellaisiin niittyihin, joita ne ovat ennen isojakoa nauttineet, mutta joita ei voida jaossa talojen tiluspalstoihin sijoittaa. Tällainen nautintaoikeus pysytettäköön niin pitkäksi ajaksi, kuin kunkin talon tarvetta silmällä pitäen tarpeelliseksi harkitaan, ei kuitenkaan kahtakymmentäviittä vuotta pidemmäksi ajaksi.
Jos valtio haluaa saada edellisessä momentissa mainittuja niittyjä haltuunsa ennen sen nojalla määrättyä aikaa, olkoon se oikeutettu lunastamaan tällaisen käyttöoikeuden arviosummasta, joka lasketaan keskimääräisen vuotuisen puhtaan tuoton ja jäljellä olevan nautinta- ajan mukaan.
16 §.
Kysymys yhteismetsän muodostamisesta on kussakin kunnassa käsiteltävä eri toimituksessa, johon on ryhdyttävä, sittenkuin isojako kunnassa on saatettu niin pitkälle, että yhteismetsän muodostaminen niille kunnassa silloin oleville taloille, joiden tulee saada osuus siihen, voi tapahtua.
Yhteismetsän antamisen taloille, jotka myöhemmin muodostetaan, tulee tapahtua erityisessä, joko yhtä tai useampia taloja samalla kertaa koskevassa toimituksessa, sen mukaan kuin tarkoituksenmukaisuussyyt vaativat.
Yhteismetsä on niin sijoitettava, että siihen sopivasti voidaan liittää se maa, joka yhteismetsänä annetaan myöhemmin muodostetuille taloille.
Utsjoen kunnan taloille muodostettava yhteismetsä voidaan joko kokonaan tai osaksi sijoittaa Inarin kunnan alueelle.
17 §.
Kun toimitusmiehet ovat verollepanopäätöksien perusteella määränneet, mille taloille on annettava metsämaata yhteismetsäksi, kullekin talolle yhteismetsänä tulevien verollisten tilusten alan, niin myös yhteismetsän pinta-alan, on heidän laadittava suunnitelma yhteismetsän erottamiseksi, silmällä pitäen niin hyvin, että talot tulevat saamaan yhteismetsäalueen niin monessa ja siten sijaitsevassa palstassa, että yhteismetsän tarkoitus tulee kunnan eri osissa sijaitseviin taloihin nähden mahdollisuuden mukaan toteutetuksi, kuin myös, etteivät valtion metsätaloudelliset edut joudu kohtuuttomasti kärsimään. Suunnitelman tulee osoittaa se tai ne metsäalueet, joista yhteismetsä on erotettava, sekä yhteismetsän sijoitus.
Tehty suunnitelma on esitettävä kokouksessa, johon säädetyssä järjestyksessä kutsutaan kaikki asialliset sekä yleiset asiamiehet. Näitä kuultuaan toimitusmiehet laativat lopullisen ehdotuksen ja alistavat sen valtioneuvoston tutkittavaksi. Alistus on tehtävä maaherran kautta, joka asettaa asiallisille määräajan muistutuksien tekemistä varten ehdotusta vastaan.
Kun valtioneuvoston päätös asiasta on annettu, on yhteismetsäksi erotettava metsämaa mitattava ja luokitettava sekä asia sitten tavallisessa järjestyksessä edelleen käsiteltävä.
18 §.
Lohkokunnalla on oikeus vesialueisiin voimassa olevien säännösten mukaan, kuitenkin niin, että lohkokuntien maiden kohdalla Paatsjoessa ja Tenojoessa sekä valtakunnan rajalla Enontekiön kunnassa olevat kosket, samoinkuin yhteismetsäalueen rajalla tai sisällä olevat kosket, ovat erotettavat valtiolle, jos valtio on ne itselleen pidättänyt.
Lohkokuntien välinen vesirajankäynti on toimitettava joko isojaon yhteydessä tai jätettävä sen jälkeen eri toimituksessa suoritettavaksi, sen mukaan kuin kussakin lohkokunnassa tarkoituksenmukaiseksi harkitaan. Vesirajankäyntiä pohjoisessa piirissä toimitettaessa on määrättävä, mitkä talot kuuluvat samaan lohkokuntaan.
19 §.
Taloille tämän lain mukaan erotettuun yhteismetsään on jokaisella kunnan talolla, jolle on annettu metsämaata yhteismetsäksi, osuus sen verollisen maan pinta-alan mukaan, joka talolle on yhteismetsään luovutettu. Ohjesäännön ja taloussuunnitelman laatimisesta yhteismetsälle sekä sen käytöstä olkoon voimassa, mitä yhteismetsistä on säädetty tai vastedes säädetään.
20 §.
Jos talo, jolle tämän lain mukaan on annettu metsämaata yhteismetsäksi, tai sellaisesta talosta muodostettu maatila luovutuksen kautta siirtyy omistajalle, joka sitä ei itse viljele ja asu, voi valtioneuvosto julistaa tilan menettäneeksi yhteismetsäosuutensa, joka silloin joutuu valtiolle.
21 §.
Jos talo on 7 tai 8 §:n nojalla saanut pienemmän tilusalan, kuin sille tässä laissa säädettyjen yleisten perusteiden mukaan olisi ollut tuleva, taikka jos valtioneuvosto on 20 §:n mukaan julistanut tilan menettäneeksi yhteismetsäosuutensa, olkoon valtioneuvostolla, sittenkuin ne syyt, joiden vuoksi mainittujen pykälien säännöksiä on sovellettu, ovat lakanneet, oikeus hakemuksesta myöntää talolle sen menettämä osuus yhteismetsään tai niin suuri lisätilusala, että talo tulee saamaan samanlaiset etuudet, kuin sille olisi ollut tuleva, jos näitä säännöksiä ei olisi sovellettu. Sellainen lisäalue on yhteismetsään yhdistettävä.
22 §.
Kruununmetsätorppa, josta vuokrasuhde on tämän lain voimaan tullessa olemassa ja jonka lunastamista pyydetään, on verollepantava ja muodostettava itsenäiseksi tilaksi. Tällöin on sille annettavaan tilusalaan ja etuuksiin sekä verollepanossa ja isojaossa sovellettavaan menettelytapaan nähden noudatettava, mitä tässä laissa on vanhoista taloista säädetty, sekä lunastushintaan ynnä muihin lunastusehtoihin nähden valtion metsämaiden asuttamisesta 20 päivänä toukokuuta 1922 annetussa laissa kruununmetsätorpista annettuja säännöksiä. Metsänvartijatilojen lunastaminen tapahtukoon vain valtioneuvoston erityisellä luvalla.
Sellaisen valtion metsämaalla olevan mäkitupa-alueen lunastamisesta, josta vuokrasuhde on tämän lain voimaan tullessa olemassa, olkoon voimassa, mitä valtion metsämaitten asuttamisesta 20 päivänä toukokuuta 1922 annetussa laissa on säädetty.
Milloin valtion metsämaalla oleva vuokra-alue sijaitsee sellaisella paikalla, jossa riittäviä edellytyksiä pysyväiseen kotitarvepuun saantiin ei ole olemassa, voidaan vuokramies, jos hän haluaa lunastusoikeuttaan käyttää, velvoittaa siirtymään toiselle paikalle, jossa viljelemismahdollisuudet ovat entisellä paikalla oleviin verrattavat ja josta harkitaan jatkuvasti saatavan kotitarvepuuta.
Rakennuksien siirtokustannuksista suorittaa valtio tällöin puolet.
23 §.
Maanmittausinsinöörille ja uskotuille miehille tuleva palkkio tässä laissa säädetyistä toimituksista suoritetaan valtion varoista.
24 §.
Tarkemmat määräykset tämän lain toimeenpanosta annetaan asetuksella.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä 28 päivänä huhtikuuta 1925.
Tasavallan Presidentti
LAURI KR. RELANDER.
Maatalousministeri J. E. Sunila.