Annettu Helsingissä, 18 päivänä maaliskuuta 1921.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty 20 päivänä heinäkuuta 1906 annetun Valtiopäiväjärjestyksen 60 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään seuraavaa:
1 §.
Mitä 15 päivänä lokakuuta 1918 vuokra-alueiden lunastamisesta annetussa laissa sekä 10 päivänä heinäkuuta 1919 ja 11 päivänä kesäkuuta 1920 annetuissa laeissa sanotun lain muuttamisesta on säädetty, olkoon soveltuvilta kohdin ja huomioonottaen mitä tässä alempana säädetään voimassa myöskin sellaisista papiston ja lukkarin virkataloihin kuuluvista torppa- ja mäkitupa-alueista, joista vuokrasuhde on olemassa silloin, kun tämä laki astuu voimaan.
Papiston ja lukkarin virkatalolla tarkoitetaan tässä laissa jokaista tilaa, joka on annettu vakinaista papin- tai lukkarinvirkaa varten viranhaltijan pysyväiseksi asunnoksi tai muuten palkkatilaksi.
2 §.
Jos torppa tarvitaan toisen papin tai lukkarin virkataloksi, olkoon oikeus torpan siirtoon uudelle alueelle.
3 §.
Tilaan, joka tämän lain mukaan lunastetaan torpparin omaksi, luettakoon torpan alueeseen kuuluva tontti sekä viljellyt ja viljelyskelpoiset tilukset. Jos vuokramies haluaa ja se päätilan suuruuteen ja tilusten asemaan nähden voidaan toteuttaa, olkoon hänellä oikeus lunastaa suurempikin alue. Lunastettava alue ei kuitenkaan saa olla kahtakymmentä hehtaaria enempää viljeltyä ja viljelyskelpoista maata.
Lunastettavan vuokra-alueen lunastushinnan määräämisessä noudatettakoon, mitä siitä on säädetty vuokra-alueiden lunastamisesta 15 päivänä lokakuuta 1918 annetun lain 11 §:ssä niin muutettuna kuin se kuuluu sanotun lain muuttamisesta 10 päivänä heinäkuuta 1919 annetussa laissa.
Vapaaehtoisella sopimuksella älköön vuokra-alueen luovuttamista tai lunastamisehtoja määrättäkö.
4§.
Niitä oikeuksia, jotka 1 §:ssä mainittujen lakien mukaan kuuluvat vuokranantajalle, käyttää tässä laissa mainittuihin virkataloihin nähden evankelis-luterilaisissa seurakunnissa virkatalolautakunta sekä kreikkalais-katolisissa seurakunnissa kirkkoneuvosto. Vuokranantajan maksettavat kustannukset suoritetaan edellisessä tapauksessa virkatalonrakennusrahastosta, jälkimmäisessä kirkonrahastosta.
5 §.
Kun asianmukainen ilmoitus vuokra-alueen tai sen sijasta muun alueen lunastamisesta vuokramiehen omaksi on vuokralautakunnalle tehty, tulee tämän asiasta heti ilmoittaa asianomaiselle tuomiokapitulille ja kirkkoneuvostolle, jotka molemmat ovat oikeutetut lähettämään edustajansa vuokralautakunnan kokouksiin ja järjestelytoimituksiin sekä maanjako-oikeuteen näitä asioita käsiteltäessä. Tuomiokapitulin ja kirkkoneuvoston edustajilla olkoon oikeus ottaa vuokralautakunnassa ja järjestelytoimituksessa osaa keskusteluihin, mutta ei päätöksentekoon asiassa, sekä antaa maanjako-oikeudessa siitä lausuntonsa.
6§.
Valtion obligatsioneilla suorittamasta tai vuokramiehen välittömästi maksamasta vuokra-alueen lunastushinnasta muodostetaan asianomaiseen seurakuntaan erityiset rahastot, joita on hoidettava niinkuin kirkollisista rahastoista on säädetty.
Näiden rahastojen vuotuisesta tuotosta nauttii asianomainen virkatalonhaltija sen erän, joka tehdyn arvion mukaan lukeutuu virkatalosta erotettujen torppa- ja mäkitupa-alueiden kohdalle, kuitenkin huomioonottaen, että jos erotetulla alueella oleva metsä on kotitarpeeseen kuulumattomana erikseen arvioitu, tämän metsän hinta suoritetaan virkatalonrakennusrahastoon tahi, missä sellaista ei ole, erityiseen rahastoon, jota on hoidettava ja käytettävä niinkuin virkatalonrakennusrahastosta on säädetty.
7 §.
Tämän lain nojalla muodostetut, omistusoikeudella luovutetut tilat saavat perintömaan luonnon, joka on erottamispäätöksessä mainittava, sekä ovat sen asutuslainsäädännön alaisia, joka erottamisen päättyessä on voimassa. Jos virkataloilla, joista tilat ovat erotetut, ei ole vanhastaan ruplaveroa eikä kymmenyksiä, on muodostetuille tiloille, ei kuitenkaan mäkitupa-alueille, pantava nämä verot.
8 §.
Tämän lain kautta kumotaan 16 päivänä lokakuuta 1723 annettu papiston erioikeuksia koskeva kirje ja muut papiston virkataloja koskevat säännökset, mikäli ne ovat ristiriidassa tämän lain kanssa, sekä 7 momentti asetuksessa 19 päivältä syyskuuta 1723 siitä, kuinka niiden talojen ja kruununtilojen suhteen oli meneteltävä, jotka perinnöksi myytiin, niin myös asetus 21 päivältä helmikuuta 1789, koskeva kruununtalojen myymistä perinnöksi sekä niitä etuja ja ehtoja, joilla perintötaloja siitä lähin oli hallittava, mikäli niiden säännökset koskevat papiston virkatalojen käyttämistä ja myymistä.
9 §.
Tämän lain täytäntöönpanoa koskevat määräykset antaa valtioneuvosto.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 18 päivänä maaliskuuta 1921.
Tasavallan Presidentti
K. J. STÅHLBERG.
Kirkollis- ja Opetusministeri Lauri Ingman.