Annettu Helsingissä, 7 p:nä Kesäkuuta 1895.
________________
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan evankelis-lutherilaisen kirkon kirkolliskokouksen alamaisesta esityksestä, että eräitä Suomen evankelis-lutherilaisen kirkon voimassa-olevan kirkkolain pykäliä muutettaisiin toisin kuuluviksi, ja kun Suomenmaan Valtiosäädyt ovat alamaisessa vastauksessa heille asiasta annettuun armolliseen esitykseen hyväksyneet kirkolliskokouksen tekemän ehdotuksen mainitun kirkkolain 106, 125, 166, 196, 198, 205, 207, 216, 232, 242, 243, 450 ja 456 §:stä, Me sen mukaisesti armossa säädämme että nämä pykälät muutetaan kuulumaan niinkuin seuraa:
106 §.
Papinviran toimitettavia ovat julkinen jumalanpalvelus, pyhät sakramentit ja muut kirkolliset toimitukset, jotka VI, VII, IX—XI luvuissa nimitetyt ovat. Älköön kukaan toimittako mitä näin muodoin papinviran tehtäväksi kuuluu, jollei hän ole, niinkuin tässä jälempänä sanotaan, virkaan kelvolliseksi katsottu ja vihitty; mutta hätätilassa olkoon noudatettavana mitä siitä, kunkin asian laadun mukaan, asetettu on. Hyviksitunnetuille ja kristillismielisille hengille saakoon kuitenkin pispa ja tuomiokapituli, koeteltuansa heitä ensin, antaa toistaiseksi luvan saarnata ja käydä kristinopin opettamiseen seurakunnassa osallisiksi. Ylioppilaisille, jotka itseänsä saarnavirkaan valmistelevat, saavat myös kirkkoherrat seurakunnissa antaa sellaisen luvan.
125 §.
Jos pappi ilman laillista estettä tahi syytä jättää siinä seurakunnassa, jossa hän virkaa toimittaa, virkansa toimituksen tekemättä, kun seurakuntalainen taikka joku siellä oleskeleva vieraan seurakunnan jäsen häntä pyytää kastamaan lasta, antamaan pyhää ehtoollista, oppimaan sairasta tahi muuhun papilliseen toimitukseen, taikka ilman laillista estettä laiminlyö jumalanpalveluksen pitämisen sunnuntai- tai pyhäpäivänä; rangaistakoon hän virkaerolla kolmesta kuukaudesta ajastaikaan asti, asianhaarain mukaan.
Jos pappi vihkii ennenkuin kuulutus asianomaisessa järjestyksessä on tapahtunut, taikka sellaiset, joiden ei ole lupa mennä toistensa kanssa avioliittoon, taikka antaa todistuksen esteettömyydestä vihkimiseen, missä esteitä löytyy, ja hän teki sen tahallansa; menettäköön virkansa. Jos se tapahtui varomattomuudesta tahi huolimattomuudesta, tahi lieventäviä asianhaaroja muutoin on olemassa; rangaistakoon hän virkaerolla kolmesta kuukaudesta ajastaikaan asti.
Jos pappi ottaa tahi tinkii itselleen lahjoja vääryyttä virassa edistääksensä, pantakoon pois viralta. Jos hän muuten virkatoimestansa ehdottelee itselleen jonkun palkinnon tahi sivusaatavan, johon hänellä ei ole oikeutta, rangaistakoon virkaerolla yhdestä kuukaudesta kuuteen asti.
166 §.
Kun vakinainen papinvirka seurakunnissa on avonaisena, pitää tuomiokapitulin, siitä saatuansa ilmoituksen, tiedoksi pannulla ja kolmasti Suomen virallisiin sanomalehtiin otetulla kuulutuksella ilmoittaa avonaisuus ja määrätä kuudenkymmenen päivän aika, luettuna sen päivän aamusta alkaen, jona päätös kuulutuksesta tehtiin, jossa ajassa halulliset hakijat saavat ennen kello kahtatoista puolenpäivän aikana tuomiokapituliin kirjallisesti antaa hakemuksensa ja esille tuoda ne todistukset ja asiakirjat, joihin tahtovat perustaa oikeutensa vaaliin päästä. Joka laiminlyö tämän ajan, olkoon siksi kertaa puhevaltansa menettänyt.
196 §.
Vaali käyköön, jos useampi kuin yksi on ehdolle pantu, vaalilistan mukaan. Vaalilista on erittäin tätä tarvetta varten kirkonkokouksessa nimitettäväin edusmiesten tehtävä. Se sisältäköön kaikki ne maatilat ja toisen suojeluksesta vapaat perheet seurakunnassa, jotka papin palkkaa maksavat; sen määrän, millä kukin tila tahi perhe on osallinen mainitussa maksossa, ja eri sarekkeen eli linjavälin jokaiselle vaalipapille ja niille äänille, jotka hän saa.
198 §.
Sinä päivänä, jona viimeinen vaalisaarna pidetään, kuulututtakoon kirkkoherran-viran toimittaja saarnastuolista kaikissa seurakuntaan kuuluvissa kirkoissa, joissa silloin jumalanpalvelus pidetään, että laillisesti määrätty toimitusmies on ensi sunnuntaina tuleva, pöytäkirjaa varten otetun notarion kanssa, tapahtuvata vaalia perustamaan, emäkirkossa taikka, missä kaupunki- ja maaseurakunnat ovat ovat yhdistettyinä, siinä kirkossa, jossa silloin vaali on pidettävä, ja kysymään seurakunnalta, josko sillä on jotakin sanomista, joka sitä voisi estää, sekä myöskin, kun esteitä ei ilmaannu, ja useampi kuin yksi on ehdolle pantu, lukemaan ja tutkimaan vaalilistan.
205 §.
Kysymyspäivänä olkoon seurakunnalla lupa pyytää, jos tahtoo, neljättä vaalisaarnaajaa: nimittäköön myös samalla sen papismiehen, jonka neljänneksi tahtoo. Jos sellainen pyyntö on esitetty, niin pitää esiinhuudolla kirkonkokouksen ääntölistan mukaan tutkittaman, missä määrässä seurakunta pyyntöä kannattaa. Jos silloin esitettyä pyyntöä puoltavain äänten yhteenlaskettu määrä on vähintäkin viides osa koko seurakunnan äänilukua eikä erimielisyyttä ilmaannu, taikka jos seurakunnan jäsenistä niin monta on yhdistynyt samaa papismiestä pyytämään, että heidän äänet yhteenlaskettuina tekevät puolen taikka enemmän koko seurakunnan ääniluvusta, niin pysäytettäköön toimitus ja pöytäkirja, sittenkun se on luettu ja hyväksytty, lähetettäköön tuomiokapituliin, jonka tulee asiassa menetellä niinkuin 241 §:ssä sanotaan.
207 §.
Jos kysymyspäivänä ei ilmaannu vaalin pitämistä vastaan sellaisia esteitä, jotka nyt nimitetyt ovat, ja vaan yksi on ehdolle pantuna, ilmoittakoon vaalinpitäjä seurakunnalle, että tämä pidetään valittuna ja antakoon osotuksen valituksien tekemiseen niinkuin 232 §:ssä sanotaan. Sitte kun toimituksessa tehty pöytäkirja on hyväksyttäväksi julkiluettu ja vaalinpitäjän, vaalinotarion sekä kahden seurakunnan jäsenen allekirjoituksilla varustettu, lähettäköön vaalinpitäjä sen tuomiokapituliin, ja jättäköön kopian siitä sille, jonka hallussa kirkkoherran toimi on, pidettäväksi seurakunnalle saatavana, niin kauvan, kuin valitusaika on avoinna.
Mutta jos useampi kuin yksi on vaaliehdolle pantu, niin luettakoon ne tämän luvun §§, jotka ääntövallasta ja vaalipäivästä puhuvat, eli alkaen 196 §:n alusta ja 230 §:n loppuun asti, ja sen jälkeen otettakoon vaalilista tutkittavaksi muistutuksella seurakunnalle, että silloin pitää ilmoitettaman kaikki ne muutokset, joihin syytä löytyy.
216 §.
Toimituksen kysymyspäivänä edellisessä pykälässä mainitulla tavalla lopetettua, antakoon vaalinpitäjä seurakunnalle viimeksi tiedon: että vaali tulee pidettäväksi neljäntenätoista päivänä kysymyspäivän jälkeen ja että kysymyspäivän toimitukseen tytymätön saa siitä valittaa, sittenkuin vaali on ohitse, 232 §:ssä määrätyssä järjestyksessä. Kuulututtakoon myöskin vaalinpitäjä, seuraavana sunnuntaina, taas vaalipäivän kaikissa niissä kirkoissa, joissa vaalisaarnat ja kysy-myspäivä ilmoitettavat olivat; ja pappi, joka kuulutuksen julistaa, kirjoittakoon siihen päivän, minä se tapahtui.
232 §.
Vaalisaarnaaja tahi ääntövaltainen, joka kysymys- tahi vaalipäivän toimitukseen ei tyydy, pankoon siitä valitukset asianomaiseen tuomiokapituliin ennen kello kahtatoista kolmantenakymmenentenä päivänä vaalipäivän jälkeen taikka, jos vaalitoimitus 207 §:n mukaan jo kysymyspäivänä on loppuun saatettu, viimemainitun päivän jälkeen, ja antakoon samalla tarkkaan ilmi sekä ne asianhaarat, joista luulee itsellänsä olevan valittamisen syytä, joko ne koskevat hakukumppania, vaalisaarnaajaa tahi vaalinpitäjää, taikka itse toimitusta, tahi muuta luultua laittomuutta, että myöskin ne todistajat tahi todistukset, joihin hän valituksensa perustaa. Sama olkoon lakina, jos hän tahtoo valittaa äänien keräilemisestä tahi laittomasta palkkasuostumuksesta. Älköön niitä valituksia, joita muut kuin ääntövaltainen tahi vaalisaarnaaja tekevät, eikä myöskään semmoisia tahi niitä niiden osia, joissa ei ole suora osotus nyt sanotuista asianhaaroista, lukuun otettako. Jos vaalinpitäjä itse havaitsee jonkun laittomuuden tapahtuneeksi, joka voi asian lopulliseen päätökseen vaikuttaa; antakoon siitä tiedon tuomiokapitulille, joko silloin kuin vaalikirjat sinne lähettää, taikka viimeistäänkin ennen valitusajan loppua.
242 §.
Jos vaali on pidetty ja tullut lailliseen voimaan, ja joku vaalipapeista siinä on saanut kolme neljäs-osaa tahi enemmän vaalissa annetuista äänistä; taikka jos vaalipappi, joka yksinään on ehdolla ollut, on valituksi julistettu ja se toimitus on lainvoiman saanut; antakoon tuomiokapituli hänelle virkavahvistuskirjan, jos nimitysoikeus virkaan on tuomiokapitulin. Jos tämä oikeus on Keisarin, menetelköön tuomiokapituli niinkuin sellaisesta tapauksesta 243 §:ssä määrätään.
243 §.
Jos vaalissa äänet ovat niin jakauneet, ettei kukaan vaalipapeista ole saanut 242 §:ssä mainittua ääntöenemmistöä, noudatettakoon virkaanasettamisessa seuraavata järjestystä. Jos papintila kuuluu niiden lukuun, joihin tuomiokapitulilla on nimittämisen oikeus, ja jos seurakunnan anomuksesta neljäs vaalisaarnaaja on ollut vaaliehdolle pantuna; antakoon tuomiokapituli virkavahvistuskirjan sille muista vaalipapeista, joka enimmän ääniluvun vaalissa on saanut; mutta jos neljättä vaalisaarnaajaa ei ole anottu taikka annettu, saakoon se virkavahvistuskirjan, joka vaalissa sai enimmät äänet. Jos tila kuuluu niiden lukuun, joihin Keisarilla on valta nimittää; lähettäköön tuomiokapituli, olkoonpa neljättä vaalisaarnaajaa ollut vaalissa tahi ei, kertomuksen siitä, miten vaali on päättynyt ja mitä siinä on tapahtunut, ilmoittaen minkä verran kukin vaalipapeista on ääniä saanut; liittäköön siihen myös vaalikirjat ja vaali-ehdotuksen teossa kirjoitetun pöytäkirjan, sekä vaaliin asetetuilta tulleet hakemukset ynnä liitekirjoinensa, ja ilmoittakoon samalla, josko vaali-ehdotusta on valitusten johdosta jollakin muotoa muutettu; jonka jälkeen Keisari nimittää jonkun vaalipapeista tähän avonaiseen virkaan.
450 §.
Yleiseen seurakuntakokoukseen kokoontukoon edusmiehiä Suomen evankelis-lutherilaisen kirkon puolesta joka viidentenä vuonna. Tammikuulla viidentenä vuonna viimeksi pidetystä kokouksesta tehköön arkkipiispa esityksen hallitukselle seurakuntakokouksen kokoontumispaikasta ja -päivästä.
Jos erinomaista syytä ilmestyy seurakuntakokouksen pitämiseen aikaisemmin, kuin yllä on sanottu, määrätköön siitä hallitus tuomiokapitulin esityksestä.
456 §.
Kokouksen keskustelemuksissa saakoon kukin puhevuoron siinä järjestyksessä kuin hän on puheenjohtajalle ilmoittanut tahtovansa puhua.
Jos päätökseen tarvitaan äänestystä, pitää se, sittenkuin äänestyskysymys on esitetty, suljetuilla lipuilla toimitettaman.
Jos asia koskee kirkkolakia tahi sellaisia kirkollisia kirjoja, kuin edellisessä §:ssä mainitaan, ja äänestyksellä on, mikäli seurakuntakokouksella on päätösvaltaa asiassa, lopullisesti ratkaistava, pysytetäänkö voimassa oleva asia entisellään, vai muutetaanko, niin vaaditaan, että vähintään kolmeneljättä osaa annetuista äänistä puolustaa muutosta, ennenkuin se on katsottava päätetyksi.
Mutta jokaisessa muussa äänestyksessä, koskekoonpa se valmistelevaa toimenpidettä mainitunlaatuisessa asiassa, tai valitsemista erilaisten muutosehdotusten välillä lopullisen äänestyskysymyksen esittämistä varten sellaisessa asiassa, tai jotakuta muuta seurakuntakokouksessa ilmaantuvaa kysymystä, määrätään päätös yksinkertaisella äänten-enemmyydellä. Semmoisissa tapauksissa otettakoon ennen ääntölippuin lukemista yksi niistä ja pantakoon sinetillä lukittuna erillensä, jos muut äänet, luettuina yhteen, ovat tasan jakautuneet, niin tämä lippu avattakoon ja tehköön päätöksen; jos äänten enemmyys jo on saatu, pitää erillensä pantu lippu avaamatta kohta hävitettämän.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 7 p:nä Kesäkuuta 1895.
Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan
ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa:
|
H. MOLANDER. G. von TROIL. J. G. SOHLMAN. | AUGUST NYBERGH. K. F. IGNATIUS. |
S. Aejmelæus.