Markus Lång
Urkurintie
00680 Helsinki 68 8. 4. 2008
Oy Yleisradio Ab
Toimitusjohtaja
Helsinki
| VIITE | kanavajohtaja Peltosen kirje 2. 1. 2008 |
| ASIA | radiokanava Ylen Klassinen |
| Valitettavasti joudun yhä moittimaan
ylläpitämänne radiokanavan
Ylen
Klassisen toimintaa. Arvostelen tiettyjen taidemusiikin
sävellysteosten käyttämistä
”kanavavinjetteinä” sekä kuulutusten
äänenvoimakkuutta. 1. Radiokanavalla toistetaan aina muutaman sävellysteoksen jälkeen ”kanavavinjetti” (soiva kanavatunnus), jossa radiokanavan nimeä mainostetaan. Näissä vinjeteissä käytetään merkittäviä taidemusiikin sävellysteoksia tavalla, jota ei voida pitää hyväksyttävänä. Yhden vinjetin musiikkina on katkelma Claude Debussyn teoksesta Meri tai Kolme nokturnia, toisessa ilmeisesti ote Richard Wagnerin Parsifalista. Myös Ludwig van Beethovenin ja Gustav Mahlerin musiikkia tuntuu vinjeteissä käytetyn. Nämä vinjetit toistuvat kanavalla useita kertoja päivässä. Yrityksessänne ei liene tajuttu, että jatkuvasti toistuessaan kyseiset karakteristiset fragmentit kuluvat ja ne alkavat tympäistä kuulijaa. Tätä ei voi havaita eikä oivaltaa, ellei itse kuuntele kyseistä kanavaa yhtäjaksoisesti useita tunteja päivässä. Kyseisten fragmenttien toistuminen johtaa myös siihen, että kuulija liittää teoksiin epämieluisia merkityksiä, ja kun hän kuulee kyseisiä Debussyn tai Wagnerin teoksia kokonaisesityksinä, niin kyseisten fragmenttien soidessa kuuntelukokemus turmeltuu, koska kuulija muistaa vasten tahtoaan, että kyseinen kohta on soinut kyllästymiseen asti kanavan mainoksena. Tämän seikan oivaltaminen kuitenkin edellyttää musiikillista herkkävaistoisuutta ja arvostelukykyä. Varsinkin Wagnerin musiikkia riistävä vinjetti on kestoltaan niin pitkä, että se loukkaa myös kuuntelijan luottamuksensuojaa. Kun sanottu sävellysteos alkaa soida ja esitys jatkuu, kuulija odottaa, että teos esitetään kokonaisuudessaan. Vajaan minuutin kuluttua esitys kuitenkin katkaistaan kanavan nimellä ja osoittautuu, että kysymys oli vain mainoksesta tai koristeesta. Muutkin vinjetit ovat liian pitkiä. Huomattavasti onnistuneempana vinjettinä on pidettävä sitä, jossa äänitehosteena käytetään orkesterin viritysääniä eikä jotakin tiettyä sävellysteosta. Sellainen vinjetti muodostaa asianmukaisen ja onnistuneen vastakohdan muulle ohjelmasisällölle. Silti tällainenkaan vinjetti ei saa olla liian pitkä, jotta se ei toistuessaan ala tympäistä kuuntelijoita. Lyhyestä virsi kaunis. Toivon, että poistatte käytöstä Ylen Klassisen kanavatunnukset, joissa käytetään Claude Debussyn ja Richard Wagnerin ym. sävellysteosten katkelmia. Kyseinen käyttö loukkaa teoksiin sisältyviä merkittäviä sivistysarvoja. 2. Kanavalla on otettu käyttöön kuulutukset, ja sitä on pääosin pidettävä myönteisenä uudistuksena. Kuulutusten äänenvoimakkuus on tällä hetkellä kuitenkin sopimaton, koska kuulutukset ajetaan välittömästi musiikin jälkeen samalla äänenvoimakkuustasolla kuin musiikin huippukohdat. Kohtuuttomalta ja taitamattomalta vaikuttaa myös se, että kuulutuksen ja musiikin väliin ei välttämättä jää sekunninkaan mittaista hiljaisuutta. Ohjelman luonteen vuoksi muutaman sekunnin hiljaisuus teosten ympärillä ei tuntune kohtuuttomalta vaatimukselta. Taidemusiikin sävellysteoksille — varsinkin orkesterimusiikille — on ominaista erittäin suuri dynamiikan vaihtelu. Kyseisellä kanavalla ei käytetä dynamiikan kompressointia — eikä sitä pidäkään käyttää. Kun kanavalla esitetään suurimuotoinen orkesterisävellys, on äänen lähtötaso asetettava alhaiseksi, jotta dynaamiset huippukohdat eivät säröydy. Niinpä esimerkiksi eilen illalla kuunneltaessa Dmitri Šostakovitšin 1. sinfoniaa jouduin säätämään päätevahvistimen äänenvoimakkuutta verrattain korkeaksi, jotta sinfonian esitys kuulostaisi kotikuuntelussa edes jossain määrin realistiselta ja hiljaisetkin kohdat erottuisivat. Lähetyksen äänenlaadussa ei ollut moitittavaa. Sen sijaan välittömästi sinfonian jälkeen seuranneen kuulutuksen äänenvoimakkuus edusti SAMAA TASOA KUIN SINFONIAN DYNAAMISET HUIPPUKOHDAT, eikä ratkaisussa tuntunut olevan tolkkua. Vielä epämieluisampi vaikutelma syntyy silloin kun dynaaminen orkesteriteos (esimerkiksi Kuutamo Juppiterissa) päättyy hiljaiseen jaksoon ja välittömästi sen jälkeen seuraa kuulutus, jonka äänenvoimakkuus edustaa samaa tasoa kuin orkesteriteoksen dynaamiset huippukohdat. Korkealaatuisessa ja ammattitaitoisessa yleisradiotoiminnassa tuollainen seikka otettaisiin oma-aloitteisesti huomioon ja kuulutusten äänenvoimakkuus suhteutettaisiin in casu edeltäneen ohjelman äänenvoimakkuuteen. Ylen Klassisen kuuntelija joutuu pysyttelemään kaiken aikaa valppaana, jotta ennättää painaa kaukosäätimen mykistyspainiketta, ennen kuin K U U L U T U S tai kanavatunnus alkaa. 3. Kyseenalaisena pidän sitä, että kanavalla esitetään toisinaan vain yksityisiä osia laajamuotoisista sävellysteoksista, esimerkiksi Kuutamosonaatista vain finaali. Koska ohjelma-aikaa on käytettävissä 24 t/vrk, ei teosten pilkkominen ole millään tavoin perusteltua vaan Kuutamosonaatti on esitettävä kokonaan, koska sen osat muodostavat orgaanisen ja suunnitellun kokonaisuuden. Kunnioittavasti Markus Lång Markus Lång |