Markus Lång
Urkurintie
00680 Helsinki 68 9. 7. 2007
Oy Yleisradio Ab
Toimitusjohtaja
Helsinki
| VIITE | dokumenttiohjelmat TV-1:ssä 8. 7. 2007 klo 21.15–22.25 |
| ASIA | digitoidun aineiston kuvanlaatu |
| Arvoisa Oy Yleisradio Ab, | |
| joudun moittimaan eilen lähetettyjen arkistodokumenttien
kuvanlaatua. Heikkolaatuisesti ja huolimattomasti suoritettu filmimateriaalin
digitointi on ristiriidassa Yleisradion omien arvojen kanssa, joihin
yhtiönne ilmoituksen mukaan kuuluvat
luotettavuus ja korkea
laatu. Yleisradion arkistossa on korvaamatonta kuva- ja ääniaineistoa Suomen itsenäisyyden ajalta. Huomattava osa kuva-aineistosta on tallennettu filmille. Televisiolähetystoiminnassa on kuitenkin siirrytty analogisesta tekniikasta digitaaliseen. Tämän vuoksi filmiaineisto siirretään digitaaliseen muotoon, ennen kuin se lähetetään televisiokanavilla. Mustavalkoisen filmiaineiston digitointi suoritetaan kuitenkin Yleisradiossa sangen heikkolaatuisesti. Kysymys ei ole siitä, että filmiaineisto olisi pilaantunut tai vaurioitunut eikä filmistä siksi enää voitaisi valmistaa hyvälaatuista videosiirtoa, vaan siitä, että siirto suoritetaan huolimattomasti ja digitaalisen videon bittivirran taso pidetään kohtuuttoman alhaisena. Siksi televisiolähetyksessä käytettävä digitaalinen videokopio kärsii videoartefakteista, jotka pilaavat katselukokemuksen. Kysymys ei ole filmiartefakteista, sillä filmimateriaali on yleensä säilynyt arkistossanne vähintäänkin kohtuullisessa kunnossa. Kuvaamani ongelmat ilmenivät valitettavan havainnollisesti eilisistä dokumenttiesityksistä: Finlandia-talo 1971 ja Lähikuvassa Erik Tawaststjerna. Edellinen ohjelma oli huonolaatuisempi, mutta myös Tawaststjerna-dokumentti kärsi vakavista kuvanlaadun ongelmista. Kuvanlaadun heikkous näkyi analogisessa vastaanotossa, ja todennäköisesti virheet ilmenivät vielä räikeämmin digitaalisessa vastaanotossa. Molemmat ohjelmat oli kuvattu mustavalkoiselle filmille (ilmeisesti 16 mm:n kalustolla), ja digitointi oli suoritettu huolimattomasti. Varsinkin käsivaralta kuvatut otot olivat erittäin epämiellyttävää katsottavaa, koska kuvan eri osat liikahtelivat — varsinkin hämärissä kohdissa — eri tahtiin ja eri suuntiin. Tuommoista liikeartefaktia ei analogisessa filmissä voi esiintyä. Lisäksi kuvassa (esimerkiksi Erik Tawaststjernan kasvoissa) näkyi elektronista kohinaa, jolla ei ollut mitään tekemistä filmin mahdollisuuden rakeisuuden kanssa, ja harmaan sävyt ja kontrastit olivat luonnottomia ja niissä näkyi jopa makroblokkeja. Liikkuvan kuvan digitointi ei salli niin voimakasta häviöllistä pakkausta kuin kyseisissä ohjelmissa oli käytetty. Olen hyvin pahoillani menettelystänne, koska ohjelmat kuvasivat lähimenneisyyttä ja aikansa kuuluisuuksia ja ne olivat erittäin kiinnostavia. Ohjelmat oli tehty hyvin 1970-luvulla ja filmit olivat säilyneet hyvässä kunnossa, mutta nyt esitykset pilattiin heikkolaatuisella digitoinnilla. Ihmettelen suuresti sitä, että saatoitte päästää noin heikkolaatuiset kopiot valtakunnanverkkoon lähetettäväksi. Eikö yhtiössänne suoriteta minkäänlaista laaduntarkkailua? Kuvanlaadun puutteet suorastaan raastoivat silmää, ja luulisi televisiotoiminnan ammattilaisten osaavan tunnistaa ja eliminoida noin karkeat kuvanlaatuvirheet. Tuskinpa sallisitte Radion Sinfoniaorkesterin konserttitallenteen äänenlaatua heikennettävän vastaavalla tavoin. Kysymys ei suinkaan ole yksityistapauksesta. Tässäkin oli kaksi TV-ohjelmaa turmeltu digitointivaiheessa, ja samat ongelmat ilmenevät lähes aina, kun Yleisradion kanavilla esitetään mustavalkoista filmiä: digitointi suoritetaan kehnosti tai erittäin kehnosti. Te turmelette esimerkiksi vanhat mustavalkoiset kotimaiset elokuvat niin että niitä ei voi katsoa, ja kun uutislähetyksessä käytetään arkistomateriaalia, kuvanlaatu on useimmiten täysin ala-arvoinen. Käytännössä Te estätte kansalaisia näkemästä tätä aineistoa, koska sitä ei muualtakaan voi saada nähtäväkseen — Suomen elokuva-arkiston satunnaisia esityksiä lukuun ottamatta. Mustavalkoisessa filmimateriaalissa itsessään ei kuitenkaan ole mitään sellaista syytä, joka estäisi kunnollisen digitoinnin suorittamisen. Tästä voinette itsekin vakuuttua tutustumalla mustavalkoisten klassikkoelokuvien ulkomaisiin DVD-julkaisuihin. Miksi Yleisradion asiakkaiden pitäisi tyytyä rahtuakaan heikompaan kuvanlaatuun? Käsitykseni mukaan edellä mainitut kuvanlaatuongelmat johtuvat seuraavista syistä — joko yhdestä syystä tai useasta yhdessä:
Pyydän Teitä kertomaan, millaisin toimenpitein sitoudutte poistamaan nämä ongelmat. Viitekohdan dokumenttiohjelmat on ikävä kyllä digitoitava kokonaan uudestaan. Teidän on haettava filmikelat uudestaan arkistosta ja suoritettava siirto vaihe vaiheelta paljon huolellisemmin alusta loppuun. Epäilemättä tästä aiheutuu ylimääräistä vaivaa, mutta osa siitä olisi vältetty, jos prosessi olisi suoritettu virheittä jo ensimmäisellä kerralla. Mikäli Teille on kaikesta huolimatta jäänyt epäselväksi, millaisia virheitä kyseisissä lähetyksissä esiintyi, opastan Teitä mielelläni ja voin saapua Pasilaan osoittamaan ne Teille henkilökohtaisesti; mikäli arvelette tarvitsevanne hyvälaatuista televisiolaitetta, pyydän ilmoittamaan siitä erikseen. Voimme yhdessä verrata arkistofilmien kuvanlaatua digitaaliseen kopioon. Arvioin mielelläni myös uusien digitaalisten siirtojen kuvanlaatua. Jotta vastaisuudessa välttyisimme edellä kuvatuilta ongelmilta, Teidän olisi siirrettävä mustavalkoisen filmiaineiston digitointi sellaisten työntekijöiden tehtäväksi, jotka suhtautuvat työhönsä vakavasti, tunnistavat aineiston kulttuuriarvot ja ymmärtävät myös sen, että mustavalkoisen filmin tarjoaman visuaalisen nautinnon on välityttävä katsojalle myös digitaalisesta kopiosta. Kunnioittavasti Markus Lång Markus Lång |
|