Markus Lång Katuosoite 00680 Helsinki 68

16. 10. 2006

Kustannusosakeyhtiö Otava
Uudenmaankatu
Helsinki

 

    Arvoisa Kustannusyhtiö,

olen tutustunut julkaisemaanne Pirkko Leinon kirjaan Pilkulleen! Opas välimerkkien käyttöön. Ikävä kyllä kirja on niin kehnosti tehty, ettei sitä voi suositella yleiseen käyttöön saatikka oppikirjaksi. Ilmeisesti lehtori Leino ei käyttänyt lähteenään standardin SFS 4175 viidettä painosta eikä kustannustoimittaja tarkistanut käsikirjoitusta, ennen kuin se lähti kirjapainoon.

Tyydyin vain selailemaan kirjaa. Vähällä vaivalla siitä löytyi seuraavanlaisia virheitä ja epäkohtia:

Sivu 44. Lyhenteeseen yo. ’ylioppilas’ kuuluu piste (sen sijaan yo-merkonomi on oikein).

Sivu 45. Sivun keskivaiheilla lehtori Leino on ilmeisesti koettanut latoa pistejonon, mutta hänen tekstinkäsittelyohjelmansa on muuttanut kolme pistettä (...) ellipsin merkeiksi (…), koska hän ei ole osannut estää ohjelmansa automaattisia korjauksia.

Sivu 48. Staphylococcus aureus ei ole suomeksi ”stafylokokki aureus”.

Sivu 50. Lehtori Leino tekee pikkuseikasta ongelman ja selittää asian väärin. Virkkeen alussa von, af yms. kirjoitetaan isolla riippumatta siitä, onko ne lyhennetty.

Sivu 81. Kuinka lehtori Leino jäsentäisi seuraavan päälauseen: ”Näppärä keino tarkistaa, onko kaksoispiste oikein, on kokeilla – –”? Virke on malliesimerkki svetisismistä ja kaksihahmotteisesta rakenteesta. Ensin lukija jäsentää virkkeen alun seuraavasti: näppärä on adjektiiviattribuutti, keino on subjekti, tarkistaa on predikaatti. Kun hän lukee pitemmälle, hän joutuu korjaamaan jäsennystään perin juurin, sillä päälauseen predikaatti ei olekaan tarkistaa vaan on!

Sivu 84. Suuri osa päätteiden merkinnässä käytetyistä yhdysmerkeistä on muuttunut ajatusviivaksi (esimerkiksi ”–n”, pitää olla -n).

Sivu 85. Lehtori Leino esittää virheellistä tietoa päätteen merkitsemisestä: ”– – voidaan valita, kumpaan osaan pääte merkitään, numeroon vai sitä seuraavaan lyhenteeseen tai merkkiin.” Esi­merkkinä on ”15:tä % = 15 %:a”. Kielenhuollon ohjeen mukaan pääte merkitään tällaisessa tapauksessa – sekä luku että yksikkö ovat partitiivissa – kuitenkin vain lyhenteeseen tai tunnukseen; tunnus voidaan liittää samalla myös lukusanaan (”15:tä %:a”), mutta sellaista merkintätapaa ei pidetä tavallisena.

Sivu 91. Taulukossa on käytetty lainausmerkkiä omituisesti toiston osoittamiseen, ja lainausmerkki on tasattu oikealle, vaikka se pitäisi latoa samaan sarkainkohtaan kuin toistuvan luvun alku.

Sivu 92. Lehtori Leino esittää ensin oikean tiedon siitä, kuinka puoli­lainaus­merkkejä käytetään suomen kielessä, ja oitis sen jälkeen tarjoaa esimerkin, jossa puoli­lainaus­merkkejä käytetään virheellisesti (sivun ylin esimerkki). Sanoja ei panna puolilainausmerkkeihin vaan niiden merkitys. Edelleen hän käyttää puolilainausmerkkejä virheellisesti mm. sivuilla 135, 145 ja 172.

Sivut 134–135. Lehtori Leinon asiantuntemattomuus tekee kiusallisen vaikutuksen. Vaikka hän ei hallitse tekstinkäsittelyohjelmaansa, hän opettaa muille tieto­koneen käyttöä: ”Esimerkiksi joissakin tieto­koneissa on kaksi eripituista ajatus­viivaa.” Asia on omituisesti esitetty, koska useimmissa fonteissa on kaksi ajatusviivaa, m-ajatusviiva (—) ja n-ajatusviiva (–); lisäksi moniin fontteihin sisältyy erikseen miinus­merkki (−). Standardi SFS 4175 suosittaa suomenkieliseen tekstiin lyhyttä ajatus­viivaa, vaikka lehtori Leinon mukaan molempia voi käyttää. Lehtori Leino voi esittää kirjassa oman mieli­piteensä, mutta hänen olisi kerrottava lukijoille myös nykyisten suositusten sisältö totuudenmukaisesti ja tarvittaessa esitettävä korjauksia perusteluineen.

Tässä kohdassa (myös s. 128, 136) lehtori Leino kuvaa Microsoft Wordin automaattista korjaustoimintoa, joka muuttaa kaksi yhdys­merkkiä (--) ja joskus yksinäisenkin yhdysmerkin ajatusviivaksi (–). Lehtori Leino kertoo, kuinka käyttäjien pitäisi ”petkuttaa tieto­konetta”. Enpä ole aikoihin lukenut tietoteokseksi tarkoitetusta kirjasta mitään noin hölmöä. Pitää oikein petkuttaa tieto­konetta? Lehtori Leino ei hallitse tekstin­käsittely­ohjelmansa toimintoja, ja hän aliarvioi lukijoitaan. Mainittujen virheiden korjaaminen uhkaa jäädä sen varaan, mihin kirjoittaja milloinkin huomaa puuttua. Lehtori Leinon kirja osoittaa, että käyttäjä ei aina muista ”petkuttaa tieto­konetta”.

Lehtori Leino ei ymmärrä, kuinka tekstinkäsittelyohjelmassa ladotaan ajatusviiva, eikä hän myöskään käsitä, miksi tekstin­käsittely­ohjelmassa tapahtuu tiettyjä muutoksia. Wordissa n-ajatus­viiva on helpointa latoa näppäilemällä CTRL ja numero­saarekkeen miinus. (Jos käytössä on uusi suomalainen monikielinen näppäimistö, näppäillään AltGr ja yhdys­merkki.) Niin kutsuttu sitova yhdys­merkki ladotaan näppäilemällä CTRL ja alaviiva eli SHIFT+CTRL ja yhdys­merkki. Muissa ohjelmissa on toisenlaiset toiminteet. Jotta yhdys­merkki ei muuttuisi ajatus­viivaksi ilmauksessa Aleksis Kivi -niminen, on muutettava Wordin automaattisen korjaus­toiminnon oletus­asetuksia. Suomenkielisestä Microsoft Wordista ne löytyvät kohdasta Työkalut / Automaattinen korjaus... / Automaattinen muotoilu ja Automaattinen muotoilu kirjoitettaessa. Näillä välilehdillä poistetaan käytöstä toiminto ”Symbolimerkit (--) symboleilla (–)”. Näin ei tarvitse enää ”petkuttaa tieto­konetta”. Muutoinkin kannattaa suhtautua varauksellisesti tekstin­käsittely­ohjelman automaattisiin korjaus­toimintoihin: niistä on toisinaan enemmän haittaa kuin hyötyä, esi­merkiksi jos ne muuttavat suomalaiset lainaus­merkit (”Lainaus”) englannin­kielisiksi (“Lainaus”).

Sivu 142. Kohdassa 7 on desimaalipilkun ympärillä virheellisesti sana­välit. Myöskään väite ”ajatusviivaa käytetään miinusmerkkinä” ei tarkkaan ottaen pidä paikkaansa: ”Miinusmerkki on periaatteessa eri merkki kuin yhdysmerkki tai ajatusviiva. Koska miinusmerkki kuitenkin usein puuttuu käytettävissä olevasta merkistöstä, sen tilalla käytetään ajatusviivaa tai, jos ajatusviivakaan ei ole käytettävissä, yhdys­merkkiä.” (SFS 4175.)

Sivu 145. On vaikea kuvitella, että Brennus tosiaankin olisi huudahtanut: ”Vae victis, voi voitettuja”, koska suomi ei tuohon aikaan ollut EU-kieli. Käännös pitäisi esittää muualla kuin lainaus­merkkien sisällä.

Sivu 148. Kun joku asuu jonkun luona, käytetään merkintää ”c/o” (℅). – Sivun viimeisessä esimerkissä on virheellisesti kaarevat lainaus­merkit (”), vaikka tietokonekoodissa on käytettävä nimenomaan ASCII-lainaus­merkkejä ("). Muutoinkin esi­merkki on huonosti valittu.

Sivu 150. Lehtori Leino käyttää paikoitellen heittomerkin (’) asemesta akuuttia (´), mitä voi pitää virheenä. Ilmaus ”Musset : hen” on aivan virheellinen; ilmeisesti pitää olla Musset’hen.

Sivu 151. Hymiöiden esitystapa on epäonnistunut, koska hymiöt on muodostettu sen perusteella, miltä ne näyttävät tasalevyisellä fontilla. Päälle päätteeksi esimerkit on vielä kursivoitu.

Kunnioittavasti
[allekirjoitus]
Markus Lång