Markus Lång
Ilotulitustie
00930 Helsinki 93         7. 11. 2000
internet mlang@elo.helsinki.fi

Nelonen
Ratamestarinkatu
Helsinki

voin kovin harvoin seurata kanavanne ohjelmia, koska ne eivät useinkaan täytä vaativan katsojan odotuksia. Viime aikoina olen kuitenkin tullut katsoneeksi kaksi elokuvaa, jotka on lähetetty sunnuntaisin ”viikonlopun leffaputkessa”. Tahdon arvostella jyrkästi sitä tapaa, jolla Te haittasitte elokuvien lopputekstejä. En tiedä, oliko kysymys poikkeusmenettelystä — toivottavasti oli — vai noudatatteko samaa menettelyä kaikkien elokuvien tai jopa kaikkien ohjelmien kohdalla; en välitä ottaa selvää.
 
Katsoin kanavanne esittämät elokuvat Englantilainen potilas ja Uhrilampaat. Halusin katsoa myös elokuvien lopputekstit sekä kuunnella lopputekstien aikana soitetun musiikin, koska se kuuluu olennaisena osana itse elokuvaan. Halusin nähdä lopputekstit, koska olisin halunnut tietää (erityisesti Englantilaisen potilaan kohdalla), mitä äänilevyjä elokuvassa soitettiin.
 
Te kuitenkin estitte minua näkemästä lopputekstejä kokonaan, sillä noin minuuttia ennen elokuvan päättymistä Te kavensitte elokuvan kapeaksi juovaksi kuvaruudun vasempaan reunaan ja täytitte muun kuva-alan ”ohjelmistotiedotteellanne”. Uhrilampaiden lopussa hätäinen kuuluttajanne jopa rupesi juttelemaan musiikin päälle.
 
Omaksumanne käytäntö on eriskummallinen ja paheksuttava; en tiedä muiden suomalaisten televisioasemien noudattavan sitä. Lopputekstit ovat osa elokuvaa, ja ne on näytettävä kokonaan, vieläpä niin että tekstit pystyy lukemaan. Millä perustein Te päätätte, että katsojan ei tarvitse nähdä kaikkia lopputekstejä? Teitä itseänne ne eivät ilmeisestikään kiinnosta (mikä osoittaa tiettyä harrastelijamaisuutta), mutta entä ne katsojat, jotka haluavat esimerkiksi nähdä, mitä musiikkikappaleita elokuvassa soitettiin?
 
Olkaa hyvä ja lähettäkää minulle tieto siitä, mitä musiikkikappaleita Englantilaisessa potilaassa soitettiin. Katsoin lopputekstit, jotta olisin saanut niistä tietoa, mutta Te estitte katsojia lukemasta lopputekstejä kokonaan. Kuinka Te voitte tietää paremmin, että kukaan ei todellisuudessa kyseisiä tietoja tarvitse, ja mihin tietonne perustuu?
 
Menettelytapanne luo ikävää mielikuvaa. Kun Te ette näytä elokuvien lopputekstejä kokonaan, katsoja alkaa ihmetellä, oletteko Te niin saita vai niin köyhä televisioasema, ettei Teillä ole varaa näyttää edes elokuvien lopputekstejä kokonaan vaan niistäkin on pihistettävä mainosaikaa oman lähetystoiminnan esittelyyn. Tulevista ohjelmista voitte aivan mainiosti kertoa lopputekstien päätyttyä; menettelytapanne kertoo heikkolaatuisesta ohjelmistosuunnittelusta ja kyseenalaisista arvotuksista.
 
Valitsemanne menettelytapa kääntyy itseään vastaan kahdesta syystä. Sallikaa minun osoittaa, kuinka tämä tapahtuu.
 
(1) Osaa katsojista eivät elokuvien lopputekstit kiinnosta. Kun lopputekstit alkavat pyöriä, he lähtevät pois television äärestä. Niinpä he eivät näe ”ohjelmistotiedotteitannekaan”.
(2) Ne katsojat, jotka haluavat nähdä lopputekstit kokonaan, joutuvat pettymään, koska Te ette esitä lopputekstejä asianmukaisesti. Lisäksi jotkut haluavat kuunnella elokuvamusiikin kokonaan ja kuuluttajainne ylen viisaat juttelut haittaavat tätä.
 
On siis epäiltävä, että valitsemanne tiedotuskeino ei saavuta tavoiteltua kohderyhmää asianmukaisella tavalla.
 
Menettelytapanne osoittaa, että Te suhtaudutte elokuviin toisella tavoin kuin elokuvan ystävät. Teille elokuvat ovat jonkinlaisia esineitä, ja on samantekevää, miten päin niitä ruudusta lykätään; lopputekstit ovat kiusallisia lisäkkeitä, ja niiden sijasta Teidän pitäisi saada esitellä itseänne. Elokuvat ja televisionkatsojat ovat Teille enemmänkin esineitä ja välikappaleita kuin päämääriä sinänsä. Kun kaupallinen televisioasema osoittaa toiminnallaan liian selvästi ja kömpelösti, ettei sen päätavoitteena olekaan ohjelmien esittäminen eikä katsojien palveleminen, se tekee luotaantyöntävän vaikutuksen. — En malta olla siteeraamatta uskonpuhdistajaamme Martti Lutheria, joka ehdotti teidänlaisillenne ihmisille toisenlaisia työtehtäviä: ”Sellaisten henkilöiden, jotka hallitsemisellaan eivät tavoittele mitään muuta kuin omaa etuansa ja kunniaansa, ei pitäisi hallita ihmisiä, vaan sikoja ja koiria.”
 
Kun aikaisemmin kirjoitin Teille siitä, että kuuluttajanne eivät malta odottaa ohjelman loppumista vaan alkavat jutella lopputekstien ja -musiikin päälle, markkinointipäällikkö Marcus Wiklund ilmoitti 29. 2. 1996, että menettelynne on ”hyvin perusteltua ja suunnitelmallista”; valitettavasti hän ei voinut saattaa kyseisiä perusteita tietooni.
 
Toivon, että voitte luopua epäasiallisesta mainosmenettelystänne. Käytäntönne ei palvele laatutietoisia elokuvanharrastajia, eikä se sovi ammattimaiseen televisiotoimintaan. Pyydän todellakin myös lähettämään minulle tietoa Englantilaisessa potilaassa soitetuista musiikkikappaleista.
 
Kunnioittavasti
[allekirjoitus]
Markus Lång