Yrjö Ahmavaaran uusi kyberneettinen taidonnäyte näkyy innoittaneen Lasse Lehtisen jälleen valitusvirteen, jollaiset ovat tulleet tutuksi Pirkka-lehden lukijoille (HS 27. 6. 1998). Vaikka Lehtisen älyllisessä kaatokompostissa ehkä onkin pari järkevää ajatusta, ne eivät muuta loppua arvokkaaksi.
      Lehtisen aseena on yltiöpäinen yksinkertaistaminen, ja hän kaipaa kahta asiaa: kuria ja absoluuttista perustaa. Näillä keinoin kai pitäisi ratkaistaman yhteiskuntamme ongelmat, vaikka Lehtinen ei niiden täsmällisempiä vaikutusmekanismeja selvitäkään. (Väitän, ettei mekanismeja edes löydy.)
      Lehtinen rehvastelee rohkeudellaan, hän kun uskaltaa puhua »poliittisesti epäkorrekteista» asioista, esimerkiksi rotujen absoluuttisesta epätasa-arvosta. Hän uskoo aivan liian huolettomasti siihen, että hankitut ominaisuudet, kuten lahjattomuus ja rikollisuus, periytyvät. Käsitys on lähempänä lamarckismia ja lysenkolaisuutta kuin genetiikan nykytietämystä.
      Tällaisia väitteitä pohdittaessa pitäisi miettiä kahta asiaa: 1. Onko mainittu ilmiö - esimerkiksi rotujen lahjakkuuserot - todella olemassa? 2. Jos on, niin millaisia johtopäätöksiä siitä voidaan tehdä? Lehtinen laiminlyö molempien kysymysten esittämisen ja vain kuvailee, miten hän toivoo asioiden olevan. Tällaiselle kompostille ei kuitenkaan kannata Iisakinkirkkoa rakentaa.
      Ongelmana vain on se, ettei kalliota ole. Ennen vanhaan kun uskottiin Jumalaan, Hänen tahtonsa muodosti lujan perustan. Koska ihminen ei useinkaan kestä epävarmuuden tilaa, moinen tuntui turvalliselta. Nyt kun Jumala on syösty istuimeltaan, haetaan geeneistä uutta perustaa ja katekismusta ja ihmiselle »omaa paikkaa». Ongelma on entinen, vain keinot uusia.
      Jokainen meistä on hyvä jossakin - jopa Lasse Lehtinen. Kapea-alainen markkinakeskeinen ajattelu arvostaa kuitenkin vain pientä osaa lahjakkuuksista, eikä voida kovin tukevasti väittää, että ne olisivat ainoita oikeita taitoja. Markkinoilla menestyminen onkin Lehtiselle toinen absoluuttinen perusta, jonka avulla voidaan ratkaista, mikä on oikein ja mikä väärin. Tässä on tosin suljettu silmät markkinaelämän ongelmilta; se onkin helppoa, koska hyväosaisten ei tarvitse tuntea köyhyyttä eikä työttömyyttä omissa nahoissaan.
      Lehtisen markkinoima »palveluyhteiskunta» kuulostaa periaatteessa hyvältä ajatukselta, mutta pelkään vain että palveleminen ei tule olemaan vastavuoroista eikä kaksisuuntaista. Katoliset piispat pesevät joskus kuoripoikien jalat symbolisen nöyryyden osoitukseksi, mutta taloudellisen vallat haltijat taitavat tyytyä vain hyysättäviksi. Heidän parempi osansahan on geneettisesti määrätty.

Markus Lång
Helsinki