Markus Lång Katuosoite 00410 Helsinki 41

30. 3. 2023

Helsingin Sanomain toimitus
Pääkirjoitukset
Helsinki

 

Lehdessänne julkaistiin tänään sivulla A 5 kolumni ”Kuka huolehtii lapsestani, kun en enää pysty?” (toimittaja Essi Myllyoja). Kolumnissa käytetään sanaa, jota ei oikeasti ole olemassa.

Kolumnissa lukee:

”Harva tunnistaa ableismia yhteiskunnassa saati itsessään. Moni ei edes tiedä, mitä sana tarkoittaa.”

Toisin kuin toimittaja esittää, suomen kielessä ei ole sellaista sanaa kuin ”ableismi”. Tämä on virheellisesti muodostettu teko-oppi­sana, samanlainen kuin ”käyrä­torvisti” tai ”ongelmatiikka”. Kyseessä on väärin­käsitys, hairahdus, jota levitetään internetin suomen­kielisillä verkko­sivuilla, eikä kielen­huolto ole ehtinyt sitä suitsia.

Toimittaja oli niellyt sanan, jota oli nähnyt jonkun käyttävän jossakin internetissä. Kolumnissa hän pyrki esittelemään omaa hyveellisyyttään ja tietäväistä ylemmyyttään mutta haksahti käyttämään sanaa, jota ei ollut muodostettu hyveellisesti. Hänen menettelynsä ei edusta kriittistä journalismia.

Englannin kielessä voidaan kyllä muodostaa sellainen uudis­sana kuin ableism (able + -ism), mutta tämä ei tarkoita, että kyseinen sana ilmaantuisi heti jollain maagisella tavalla maailman kaikkiin muihin kieliin. (Huolitellussa englannissa käytetään sanaa disablism.)

”Ableismin” mallina ei myöskään voida käyttää sellaisia sanoja kuin ateismi ja atletismi.

Kun uusi oppisana halutaan johtaa korrektisti muissa kielissä, se on tässä tapauksessa luotava latinan eikä englannin sääntöjen mukaan (habilis + -ismus). Latinan­kielistä johdinta ei tule liittää kansan­kieliseen kanta­sanaan; siksi esimerkiksi ”kantelisti” on rakenteeltaan virheellinen.

Suomen kielessä on käytetty sanoja habiili, habiliteetti ja abiliteetti, ja englannin kielessä esiintyy myös abilism. Niinpä habilismi ja abilismi ovat suositeltavia suomen­kielisiä muotoja (viroksi habilism). ”Ableismi” ei kuulu huoliteltuun suomen kieleen, koska sen etymologia on epä­peräinen.

Toisaalta voi miettiä, miksi Suomessa ei voida tai ei haluta käyttää koto­peräistä sanaa, esimerkiksi kyky­keskeisyyttä tai vammais­vihaa. Se ei ilmeisesti tee yhtä suurellista vaikutusta kuin ”ableismi” tai ”stiiknafuulia”.

Kunnioittavasti
[allekirjoitus]
Markus Lång