Markus Lång
Urheilukatu
00250 Helsinki 25 6. 3. 2003
internet mlang@elo.helsinki.fi
Kuluttajavalituslautakunta
Kaikukatu
Helsinki
| ASIA | asumisoikeusasunnosta luopuminen, valitus |
| Hankin Asoasunnot Oy:ltä (nyk. Suomen Asumisoikeus Oy)
asumisoikeusasunnon osoitteesta Ilotulitustie 12 B 10, Helsinki, vuonna
1998 ja sanoin asumisoikeussopimuksen irti marraskuussa 2002.
Asoasunnot Oy ilmoitti kirjeitse 19. 11. 2002
(liitteenä)
vastaanottaneensa irtisanomisen ja kertoi aloittavansa asuntoni
markkinoimisen välittömästi; asuntoa markkinoitaisiin
aluksi Helsingin kaupungin asumisoikeusrekisteristä
järjestysnumeron hakeneille ja sen jälkeen
paikallislehdissä. Asumisoikeusasuntoon sovelletaan kolmen kuukauden irtisanomisaikaa, ja asukas on vastuussa asunnon vastikkeista tämän ajan, mikäli asuntoon ei löydy uutta asukasta. Asumisoikeuslaissa ei oteta kantaa siihen, kenen kuuluu markkinoida vapautuvaa asumisoikeusasuntoa. Myös minä olisin voinut ryhtyä etsimään asunnolle uutta ostajaa, mutta en niin tehnyt, yksinomaan sen takia että Asoasunnot Oy ilmoitti ryhtyvänsä itse myymään asuntoa välittömästi. Yrityksellä on tähän paremmat mahdollisuudet asiakasrekistereidensä ja markkinointikoneistonsa vuoksi, ja aikaisemmin on talon vapautuneisiin huoneistoihin löytynyt uudet asukkaat kohtuullisessa ajassa. Kuten Asoasunnot Oy:n kirjeestä ilmenee, irtisanomisaikani päättyi 8. 2. 2003. Irtisanominen oli päivätty 8. 11. 2002, ja asunto luovutettiin muuton ja lähtötarkastuksen jälkeen Asoasunnot Oy:n edustajalle 4. 12. 2002. Siitä lähtien (helmikuun loppuun) on asunto ollut tyhjillään, uutta asukasta ei ole muuttanut asuntoon ja jouduin maksamaan asunnosta vastiketta helmikuun 8:nteen saakka. Jonotin itse kyseistä asuntoa 1990-luvulla 2½ vuotta, sillä asumisoikeusasuntoihin on paljon hakijoita ja kiinnostus suurta. Pääkaupunkiseudun nykyisessä asuntotilanteessa tuntuu hyvin vaikealta uskoa, että uudehkoon asumisoikeusyksiöön (1998) ei löytyisi asukasta, vaikka asuntoa on yhtiön mukaan markkinoitu lähes neljä kuukautta. Minulla on syytä olettaa, että Asoasunnot Oy ei ole markkinoinut asuntoani ja että minulle on tämän laiminlyönnin takia aiheutunut ylimääräisiä kustannuksia irtisanomisajan vastikkeina enintään 903,17 euroa. En ole havainnut asuntoa markkinoidun pääkaupunkiseudun paikallislehdissä enkä Suomen Asumisoikeus Oy:n internet-palvelussa. Koska viivyttely asumisoikeusasunnon markkinoimisessa aiheuttaa asiakkaalle välittömiä kustannuksia ja saattaa hänet kahden asunnon loukkuun ja koska markkinointi luvattiin tässä tapauksessa aloittaa saman tien, voitaneen asumisoikeusyhtiölle esittää ankaria vaatimuksia sen suhteen, kuinka aktiivisesti asuntoa on tosiasiallisesti markkinoitava ja uutta asukasta etsittävä, jotta edellinen asukas ei joutuisi maksamaan irtisanomisajan vastiketta kohtuuttoman kauan. Ei riitä, että asuntoa markkinoidaan jotenkin, vaan sitä on markkinoitava riittäväksi katsottavalla tavalla, varsinkin kun markkinointiin erikseen luvattiin ryhtyä ja asumisoikeusasunnoille on kysyntää. Voidaan kysyä, kuinka tehokkaasti asukas itse ryhtyisi myymään asuntoa, jos se olisi hänen velvollisuutensa ja hän joutuisi maksamaan vastiketta siltä ajalta kun uutta asukasta ei löydy. Tässä tapauksessa markkinointi voitiin aloittaa kolme viikkoa ennen muuttopäivää, mutta mitään merkkejä markkinoinnista ei ole ollut havaittavissa: vapaata asuntoa ei ole ilmoiteltu missään, eikä uutta asukasta ole löytynyt — ei muuttopäivään mennessä, ei irtisanomisajan päättymiseen mennessä, ei helmikuun 2003 loppuun mennessä. Asuin talossa sen valmistumisesta asti, ja aikaisemmin huoneistot olivat tyhjillään vain 2–4 viikkoa edellisten asukkaiden muutettua pois. Minun aikanani B-portaaseen tuli uudet asukkaat huoneistoihin B ##, B ## ja B ##, eikä yksikään näistä huoneistoista ollut tyhjillään kuukausikaupalla. En voi suoraan osoittaa Asoasunnot Oy:n syyllistyneen tahattomaan tai tahalliseen laiminlyöntiin tai erehdyttämiseen tässä asiassa. Sen sijaan voin tuoda esiin seikkoja, jotka saattavat Asoasunnot Oy:n toiminnan kiistanalaiseen valoon. 1. Asunnon lähtötarkastuksessa 4. 12. 2002 minulta pyydettiin allekirjoitus huoneistotarkastuslomakkeeseen ja luvattiin toimittaa minulle jäljennös kyseisestä asiakirjasta. Jäljennöstä ei kuitenkaan lähetetty, ennen kuin kirjoitin Asoasunnot Oy:öön 11. 2. 2003 (liitteenä) ja vaadin jäljennöstä itselleni. Jäljennös lähetettiin vasta 20. 2. 2003 (liitteenä). 2. Samassa yhteydessä ilmaisin epäilykseni siitä, että Asoasunnot Oy ei olekaan ryhtynyt markkinoimaan kyseistä asuntoa, ja huomautin, että siinä tapauksessa vastiketta ei voitaisi veloittaa ajalta 1. 12. 2002–8. 2. 2003 vaan se olisi palautettava minulle. Tähän vaatimukseen ei vastattu eikä epäilyksiäni kumottu. (Oikeammin vastiketta pitäisi palauttaa ajalta 5. 12. 2002–8. 2. 2003, koska asunto vapautui 4. 12. 2002.) 3. Asuntoni sähkönostosopimusta ei sanottu irti VVO-konsernin toimesta, vaikka niin luvataan tehdä sekä VVO-sähkö Oy:n internet-sivulla että VVO-sähkö Oy:n asiakaspalvelupuhelimen nauhoitetussa tiedotteessa. Internet-sivulla todetaan seuraava: ”Kun olet muuttamassa pois VVO:n asunnosta, niin sähköntoimitussopimuksesi päättyy automaattisesti vuokra- tai asumisoikeussopimuksen irtisanomisen yhteydessä ja sähkömittarisi luetaan. Sinun ei tarvitse tehdä erillistä irtisanomisilmoitusta VVO-sähkölle. — Ainoastaan silloin, jos muutat työsuhde- tai jälleenvuokratusta asunnosta pois, on sinun itse hoidettava sähköntoimitussopimuksen irtisanominen VVO-sähkön asiakaspalveluun, vvos@vvo.fi.” (Lähde: <http://www.vvo.fi/view.cfm?page=sahko.kanava>. Luettu 23. 2. 2003.) Tässä sanamuoto ”irtisanomisen yhteydessä” on epämääräinen — tarkoittaako se poismuuttopäivää vai irtisanomisajan päättymispäivää? —, mutta puhelinnauhoitteessa todetaan yksiselitteisesti, että sähköntoimitussopimus päättyy irtisanomisajan päättymispäivänä, minun kohdallani 8. 2. 2003. Sähkönostosopimustani ei kuitenkaan ollut sanottu irti VVO:n toimesta, vaan minulle lähetettiin 12. 2. 2003 sähkölasku (liitteenä) ajaksi 1. 1.–31. 3. 2003. Jouduin itse sanomaan sähkönostosopimuksen irti. (Tuntuisi kohtuulliselta, että asukas voi sanoa sähkönostosopimuksen irti poismuuttopäivänä, koska muutoin hän joutuu maksamaan sähkönsiirron perusmaksuja sellaiselta ajalta, jolloin hän ei enää hallitse asuntoa eikä käytä siellä sähköä.) 4. Marraskuussa 2002 asunnon vastikkeen maksaminen myöhästyi minulta kaksi (2) päivää: eräpäivä oli 4. 11. 2002, mutta maksoin vastikkeen vasta 6. 11. 2002. Vaikka kysymys oli vähäiseksi katsottavasta myöhästymisestä, minulle lähetettiin 8. 11. 2002 maksukehotus (liitteenä) ja vaadittiin 8,40 euroa perintäkuluja. Lisäksi maksukehotuksessa oli laskuvirhe (394,48 + 8,40 = 402,87). Esitin maksuajan kuluessa kirjallisen huomautuksen vuokravalvojalle Aila Nikkaselle ja vaadin, että perintäkuluista on luovuttava, koska kysymys on vähäpätöisestä myöhästymisestä; lisäksi huomautin laskelmassa olevasta laskuvirheestä. Tähän kirjeeseen ei vastattu, enkä tiedä, onko minulta veloitettu kyseiset perintäkulut vai ei. Näiden seikkojen valossa oletan, että Asoasunnot Oy on vastoin omaa ilmoitustaan mahdollisesti laiminlyönyt asumisoikeusasuntoni markkinoinnin, erehdyttänyt minua ja näin aiheuttanut minulle ylimääräisiä kuluja. Kuten Asoasunnot Oy:n kirjeessä (19. 11. 2002) todetaan, asumisoikeusmaksu voidaan muiden ehtojen täyttyessä palauttaa jo ennen irtisanomisajan päättymistä, mikäli asunto saadaan myytyä aikaisemmin ja ostaja on valmis muuttamaan asuntoon. Tässä tapauksessa johtuu Asoasunnot Oy:n toimenpiteestä, että uutta asukasta ei ole löytynyt. Asunnosta luopuminen tapahtui riitaisissa merkeissä, mutta laiminlyöntejä ei voida perustella epäsovulla. Vaatimukset Kuluttajavalituslautakunnassa: 1. Asoasunnot Oy:n (Suomen Asumisoikeus Oy:n) on esitettävä yksityiskohtaisempi laskelma asumisoikeusmaksun palautuksesta. Laskelmaan on eriteltävä vastikerästit kuukausittain niin että laskelmasta ilmenee, onko minulta veloitettu perintäkuluja 8,40 euroa vai ei. Laskelmasta olisi myös syytä käydä yksiselitteisesti ilmi, oliko vastikkeeni suuruus viime vuonna 394,47 e/kk vai 394,48 e/kk, koska summa oli merkitty kaksiselitteisesti korotusilmoitukseen ja maksukuitteihin. 2. Jos Asoasunnot Oy (VVO Kiinteistövastuu Oy) on veloittanut minulta perintäkuluja 8,40 euroa sen vuoksi, että vastikkeen maksu myöhästyi kaksi päivää, on perintäkuluja pidettävä kohtuuttomina ja ne on palautettava minulle. Koska vuokravalvoja ei vastannut kirjeeseeni eikä osoittanut perustelujani virheellisiksi, on vaikeneminen harkittava vastaajan vahingoksi. 3. Asoasunnot Oy ei ole pyynnöstä huolimatta esittänyt selvitystä siitä, ryhdyttiinkö asumisoikeusasuntoa markkinoimaan sekä tosiasiallisesti että riittävästi marraskuussa 2002, vaikka markkinointiin luvattiin ryhtyä välittömästi. Vaikeneminen on harkittava vastaajan vahingoksi. Markkinoimisen osalta todistustaakka on Asoasunnot Oy:llä. Jos Asoasunnot Oy ei ryhtynyt markkinoimaan asuntoa asianmukaisella tavalla, on asunto jäänyt tyhjilleen Asoasunnot Oy:n laiminlyönnin takia ja minulle on aiheutunut sen vuoksi ylimääräisiä vastikekuluja ja minulle on palautettava vastike ajalta 5. 12. 2002–8. 2. 2003. Näyttöön on tässä tapauksessa suhtauduttava ankarasti: ei riitä, että Asoasunnot Oy kertoo markkinoineensa asuntoa, vaan markkinoimisesta on esitettävä kiistaton näyttö, ja lisäksi markkinoinnin on voitava katsoa olleen riittävän tehokasta, koska edelliseltä asukkaalta peritään vastiketta niin kauan kuin uutta asukasta ei löydy, jopa kolmen kuukauden ajan, ja asumisoikeusyhtiön toiminnan ripeys määrää tämän ajan pituuden ja asukas on yhtiön toimenpiteiden armoilla. Kunnioittavasti [allekirjoitus] Markus Lång tutkija Helsingin kaupungista | |
| LIITTEET | tekstissä mainitut |