Musiikkitieteen professori Eero Tarasti kirjoittaa muistelmateoksessaan Moi ja soi väitöstilaisuudestani 5. 2. 2005 (s. 293–294). Haluan täsmentää hänen kuvaustaan erityisesti seuraavalta osin:
”Muuan valtiotieteellisen professori [Jeja Pekka Roos] oli havainnut väitöksen, koska taas väittelijä oli mennyt kertomaan siitä varomattomasti ennen aikojaan medialle.”
Virke ei pidä paikkaansa, eikä se myöskään vastaa selostusta, jonka olen esittänyt kirjassani Valitetut teokset (s. 454–456).
Kuten kirjeenvaihdosta voidaan todeta, Roos kirjoitti minulle sähköpostitse toisesta aiheesta 27. 8. 2004 ja viittasi lopuksi Tieteessä tapahtuu -lehden kirjoitukseen, joka koski sosiobiologiaa. Annoin Roosille väitöskirjan senhetkisen PDF-version, koska se liittyi aiheeseen. Yliopistossa on tavanomaista, että tutkielmakäsikirjoituksia annetaan luottamuksellisesti asiantuntijoiden luettavaksi ja toivotaan palautetta. Roos arvostelikin käsikirjoitustani, ennen kaikkea liitettä B, ”typeräksi”.
Vastoin odotustani ja minulle kertomatta Roos luovutti käsikirjoituksen eteenpäin yliopiston ulkopuolelle — mutta ei medialle vaan kahdelle yksityishenkilölle (Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo), joista toinen on ylioppilas ja mielenterveyskuntoutuja ja toinen elintarviketieteilijä. Kummallakaan ei ole mitään musiikkitieteen, mielitautiopin eikä filosofian pätevyyttä, eikä kumpikaan ole journalisti. He ovat näennäistieteilijöitä ja puuhamiehiä, jotka ovat ajaneet sosiobiologian asiaa ideologisin perustein.
Kyseiset yksityishenkilöt laativat keskeneräisen käsikirjoituksen pohjalta ”pamfletin”, mutta sitä ei julkaistu mitään tavanomaista tietä vaan pidettiin saatavilla tamperelaisen kamppailulajiyrityksen Exercise Mastersin internet-sivulla PDF-tiedostona. Tällaista julkaisukanavaa ei voida luonnehtia ”mediaksi” eli joukkotiedotusvälineeksi, eikä kyse ollut edes omakustanteesta. Tuskin on ollut kuviteltavissa, että Exercise Masters olisi voinut liittyä Julkisen sanan neuvoston jäseneksi.
Oikeissa joukkotiedotusvälineissä väitöskirjaani ei arvioitu ennalta eikä juuri jälkeenpäinkään. Näinhän useimmille väitöskirjoille käy.
”Pamfletti” julkistettiin syksyllä 2004, mutta en löytänyt siitä tietoa ennen kuin keväällä 2005 väitöstilaisuuden jälkeen.
Väittelijän on laadittava väitöstilaisuudesta julkinen ennakkotiedote muutamaa viikkoa ennen väitöstilaisuutta ja muutoinkin levitettävä tutkimustuloksistaan tietoa julkisuuteen. Tätä niin kutsuttua väitösviestintää ei voida luonnehtia varomattomaksi, vaan se kuuluu tieteen avoimuuteen ja tutkijan tehtäviin.
Lisäksi Tarasti kertoo muistelmissaan, että Roos olisi soittanut hänelle puhelimella väitöskirjani takia. Minulle Tarasti kuitenkin kirjoitti 10. 9. 2004, että Roos olisi lähettänyt viestejä:
”Oletko muuten poleemisessa suhteessa JP Roosiin? Hän on lähettänyt melko kiihkeitä viestejä — omasta aloitteestaan — väitöskirjaasi vastaan. Miten hän on voinut lukea työtäsi.”
Ymmärsin, että Roos oli lähetellyt sähköpostiviestejä eikä soittanut. Kyse on detaljista, mutta lukija jää miettimään: Qvid est veritas?
Markus Lång
Vir est qvi adest