Annettu Helsingissä 8 päivänä heinäkuuta 1961.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §.
Sillä, joka on valmistanut valokuvan, on, jäljempänä säädetyin rajoituksin, yksinomainen oikeus valokuvaamalla, painamalla, piirtämällä tai muuta tekotapaa käyttäen valmistaa kappaleita kuvasta sekä näyttää sitä julkisesti.
Valokuvana pidetään myös kuvaa, joka valmistetaan valokuvaamiseen verrattavin menetelmin. Valokuvasarjasta, jolla on tieteellinen tai taiteellinen arvo, on säädetty erikseen.
Valmistajaa kutsutaan tässä laissa valokuvaajaksi.
2 §.
Kun valokuvasta valmistetaan kappale tai kuvaa näytetään julkisesti, on valokuvaaja ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.
Kuvaa älköön muutettako siten, että kuvan valmistajan arvoa valokuvaajana loukataan; älköönkä kuvaa myöskään näytettäkö julkisesti valokuvaajaa sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.
3 §.
Valokuvaajana pidetään, jollei näytetä toisin olevan, sitä, jonka nimi, toiminimi tai yleisesti tunnettu nimimerkki yleiseen tapaan pannaan kuvan kappaleeseen tai ilmaistaan kuvaa julkisesti näytettäessä.
4 §.
Valokuva katsotaan julkistetuksi, kun se luvallisesti on julkaistu, pantu julkisesti näytteille tai muutoin saatettu yleisön saataviin.
5 §.
Valokuvasta saa valmistaa muutamia kappaleita yksityistä käyttöä varten. Siten valmistettua älköön käytettäkö muuhun tarkoitukseen.
6 §.
Asetuksella voidaan arkistoille ja kirjastoille antaa oikeus asetuksessa määrätyin ehdoin valmistaa toimintaansa varten kappaleita valokuvasta.
7 §.
Arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen saa ottaa siihen liittyviä julkistettuja valokuvia, kansantajuistieteelliseen esitykseen kuitenkin vain korvausta vastaan.
8 §.
Opetuksessa käytettäväksi tarkoitettuun teokseen saa korvausta vastaan ottaa tekstiin liittyviä julkistettuja valokuvia.
9 §.
Toisinnettaessa päiväntapahtumaa televisiolähetyksessä tai elokuvana saa päiväntapahtuman osana esitetyn valokuvan sisällyttää toisinnokseen.
10 §.
Asetuksella määrättävä suomalainen televisioyritys saa korvausta vastaan näyttää julkistettua valokuvaa, jollei valokuvaaja ole kieltänyt näyttämistä tai jollei muutoin ole erityistä aihetta olettaa hänen vastustavan sitä. Mitä nyt on sanottu, ei koske elokuvaa.
11 §.
Sitten kun valokuvaaja on luovuttanut kappaleen valokuvasta tai kuva on julkaistu, saa luovutetun kappaleen tai kappaleet, jotka julkaiseminen käsittää, panna julkisesti näytteille.
Julkistettua valokuvaa saa muutoinkin näyttää julkisesti opetuksen yhteydessä, niin myös, jos se tapahtuu maksuttomasti ja ilman ansiotarkoitusta tai kansanvalistustoiminnassa tahi hyväntekeväisyys- tai muussa yleishyödyllisessä tarkoituksessa. Mitä nyt on sanottu, ei koske elokuvaa.
12 §.
Jos televisioyrityksellä on oikeus lähetyksessään näyttää valokuvaa, yritys saa asetuksessa määrättävin ehdoin ottaa kuvan elokuvaan tai muuhun sellaiseen laitteeseen käytettäväksi omissa lähetyksissään. Oikeudesta näyttää siten laitteeseen otettua kuvaa julkisesti on voimassa, mitä siitä muutoin on säädetty.
13 §.
Oikeudenhoidon ja yleisen turvallisuuden tarvetta varten valokuvaa saa vapaasti käyttää.
14 §.
Kun valokuva toisinnetaan 6—11 §:n nojalla, on lähde mainittava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.
15 §.
Oikeus tilauksesta valmistettuun valokuvaan kuuluu tilaajalle, jollei toisin ole nimenomaan sovittu. Valokuvaaja saa kuitenkin yleiseen tapaan panna kuvan näytteille mainostarkoituksessa, mikäli tilaaja ei sitä kiellä.
Valokuvaamalla valmistetun muotokuvan tilaajalla on, vaikka valokuvaaja on pidättänyt itselleen oikeuden kuvaan, oikeus antaa lupa muotokuvan ottamiseen sanomalehteen, aikakauskirjaan tai elämäkerralliseen kirjoitukseen, jollei valokuvaaja erikseen ole pidättänyt itselleen oikeutta kieltää sitä.
16 §.
Oikeus valokuvaan on voimassa, kunnes kaksikymmentäviisi vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona kuva julkistettiin.
17 §.
Edellä 7, 8 tai 10 §:n mukaan suoriteltava korvaus määrätään erimielisyyden sattuessa siten, kuin asetuksella säädetään.
18 §.
Joka tahallaan tai varomattomuudesta rikkoo tässä laissa valokuvaa koskevan oikeuden suojaksi annettua säännöstä tahi tarjoo myytäväksi tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tämän lain vastaisesti valmistetun valokuvan kappaleen, rangaistakoon sakolla tai enintään vuoden vankeudella.
Laki on sama, jos joku yleisön keskuuteen levittää tai levitettäväksi tuo maahan valokuvan kappaleen, milloin se on valmistettu maan ulkopuolella sellaisissa olosuhteissa, että tuollainen valmistaminen maassa olisi ollut rangaistava sen mukaan, kuin 1 momentissa on sanottu.
19 §.
Sen, joka tämän lain vastaisesti käyttää valokuvaa, on käyttämisestä suoritettava valokuvaajalle tai hänen oikeudenomistajalleen kohtuullinen hyvitys.
Jos valokuvan käyttäminen tapahtuu tahallisesti tai varomattomuudesta, on saamatta jääneen hyvityksen lisäksi suoritettava korvaus muustakin menetyksestä, niin myös kärsimyksestä ja muusta haitasta.
Joka muutoin kuin valokuvaa käyttämällä syyllistyy 18 §:n mukaan rangaistavaan tekoon, korvatkoon valokuvaajalle tai hänen oikeudenomistajalleen rikoksesta aiheutuneen menetyksen, kärsimyksen ja muun haitan.
20 §.
Jos valokuvan kappale on valmistettu, tuotu maahan tai saatettu yleisön saataviin tahi sitä on muutettu tämän lain vastaisesti, voi oikeus asianomistajan vaatimuksesta, sen mukaan kuin katsoo kohtuulliseksi, määrätä, että kappale sekä sen valmistukseen tarkoitettu kuvalaatta tai muu apuväline on hävitettävä tahi että omaisuutta on määrätyin tavoin muutettava tai että se on luovutettava asianomistajalle valmistamiskustannuksia vastaavasta korvauksesta taikka saatettava sellaiseksi, ettei sitä voida käyttää väärin.
Mitä 1 momentissa on sanottu, ei ole sovellettava siihen, joka vilpittömässä mielessä on hankkinut omaisuuden tai erityisen oikeuden omaisuuteen.
21 §.
Sen estämättä, mitä 20 §:n 1 momentissa on säädetty, voi oikeus, jos sanotussa momentissa tarkoitetun kappaleen taiteellisen tai taloudellisen arvon taikka muiden seikkojen perusteella harkitaan kohtuulliseksi, tehdystä vaatimuksesta antaa luvan siihen, että kappale asianomistajalle suoritettavaa erityistä korvausta vastaan saatetaan yleisön saataviin tai sitä muutoin käytetään aiottuun tarkoitukseen.
22 §.
Laillinen tuomioistuin tämän lain vastaista televisiolähetystä koskevassa jutussa on Helsingin raastuvanoikeus.
23 §.
Tässä laissa tarkoitetusta rikoksesta älköön virallinen syyttäjä nostako syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.
Edellä 20 §:ssä mainittu omaisuus on asianomistajan vaatimuksesta takavarikoitava, jos todennäköisillä syillä voidaan päätellä tässä laissa tarkoitetun rikoksen tapahtuneen. Takavarikko suoritetaan virallisen syyttäjän toimesta, kun asia on ilmoitettu hänelle syytteeseen pantavaksi sekä kustannuksista ja vahingosta on asetettu vakuus, tai oikeuden määräyksestä.
24 §.
Tätä lakia on sovellettava Suomen kansalaisen ja Suomessa kotipaikan omaavan henkilön sekä sellaisen kansalaisuutta vailla olevan tai pakolaisen, jonka tavallinen oleskelupaikka on täällä, valmistamaan valokuvaan, niin myös muutoin valokuvaan, joka ensiksi on julkaistu Suomessa.
25 §.
Tasavallan presidentti voi, vastavuoroisuuden ehdolla, antaa määräyksiä tämän lain soveltamisesta toiseen maahan nähden samoin kuin valokuvaan, jonka kansainvälinen järjestö on ensiksi julkaissut, ja julkaisemattomaan valokuvaan, jonka julkaisemiseen sellaisella järjestöllä on oikeus.
26 §.
Tätä lakia on sovellettava myös ennen sen voimaan tuloa valmistettuun valokuvaan, kuitenkin seuraavin poikkeuksin:
1) Aikaisemman lain nojalla valmistettuja valokuvan kappaleita saa vapaasti levittää ja näyttää.
2) Kuvalaattaa ja muuta apuvälinettä, joka aikaisemman lain nojalla on valmistettu tietyn valokuvan monistamista varten, saa sen estämättä mitä tässä laissa on säädetty, vapaasti käyttää tarkoitukseensa vuoden 1962 loppuun. Tämän nojalla valmistettuja kappaleita saa vapaasti levittää ja näyttää.
27 §.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1961. Sillä kumotaan oikeudesta valokuviin 3 päivänä kesäkuuta 1927 annettu laki (175/27).
Helsingissä 8 päivänä heinäkuuta 1961.
Tasavallan Presidentti
URHO KEKKONEN.
V.t. opetusministeri J. E. Niemi.