Annettu Helsingissä 23 päivänä maaliskuuta 1932.
Väkijuomista 9 päivänä helmikuuta 1932 annetun lain nojalla säädetään täten, sosialiministerin esittelystä, seuraavaa:
1 §.
Väkijuomayhtiönä, josta mainitaan väkijuomista annetussa laissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa, toimii sitä varten perustettu Oy. Alkoholiliike Ab.
2 §.
Kun väkijuomayhtiön hallintoneuvosto on päättänyt väkijuomain tai jonkin väkijuomalajin valmistukseen ryhtymisestä, on siitä viipymättä tehtävä sosialiministeriölle ilmoitus, jossa on mainittava tehdas tai panimo, missä valmistusta tullaan harjoittamaan, sekä valmistettavien väkijuomain laji ja arvioidut vuotuiset valmistusmäärät. Jos valmistus on annettu toisen toimitettavaksi, on väkijuomayhtiön lisäksi ilmoitettava valmistusoikeuden saajan nimi sekä hallintoneuvoston valmistusehdoista ja yhtiön puolesta harjoitettavasta valvonnasta antamat määräykset.
Valmistusoikeuden peruuttamisesta ja valmistuksen lakkaamisesta muun syyn takia on tehtävä samanlainen ilmoitus.
3 §.
Vastuunalaisen johtajan hyväksymistä tehtaaseen tai panimoon, jossa sellainen tulee olla, on väkijuomain valmistusoikeuden saajan kirjallisesti haettava sosialiministeriöltä. Hakemukseen on liitettävä todistukset siitä, että johtajaksi aiottu on hyvämaineinen, hallitsee itseään ja omaisuuttaan sekä on tunnettu rehelliseksi ja sellaista liikettä hoitamaan kykeneväksi henkilöksi.
Hakemus on toimitettava väkijuomayhtiölle, joka lähettää sen lausuntonsa ohella sosialiministeriölle.
Milloin vastuunalaisen johtajan määrääminen kuolemantapauksen johdosta tai muusta syystä on kiireellinen, voi tehtaan tai panimon paikallinen tarkastaja väliaikaisesti hyväksyä johtajaksi sopivan henkilön, mutta on hänen siitä viipymättä ilmoitettava sosialiministeriölle, joka määrää, kuinka kauan tällä tavoin hyväksytty saa toimia johtajana.
4 §.
Vastuunalainen johtaja hyväksytään kerrallaan siksi ajaksi, joksi valmistusoikeus on annettu. Hyväksymisen on sosialiministeriö oikeutettu sitä ennen peruuttamaan, jos tehtaassa tai panimossa havaitaan väärinkäytöstä tahi jos väkijuomain valmistukseen liittyviä ehtoja ei noudateta.
5 §.
Ennenkuin väkijuomayhtiön hallintoneuvosto päättää anniskelun harjoittamiseen ryhtymisestä määrätyssä anniskelupaikassa tai anniskelun antamisesta toisen toimitettavaksi, on asiasta hankittava maaherran lausunto. Kun päätös on tehty, on hallintoneuvoston viipymättä ilmoitettava maaherralle anniskelupaikat, mitä lajeja väkijuomia kussakin anniskelupaikassa tarjoillaan, niin myös millä ehdoilla anniskelua, joka on muun kuin väkijuomayhtiön toimitettava, harjoitetaan ja miten sitä väkijuomayhtiön puolesta valvotaan.
6 §.
Anniskelua yleisen ravintolaliikkeen yhteydessä älköön aloitettako, ennenkuin ravintolanpitoon on saatu lupa sekä ravintolahuoneisto ja vastuunalainen hoitaja, missä sellainen tulee olla, on säädetyssä järjestyksessä hyväksytty. Kun anniskelua aiotaan harjoittaa toiminnassa olevan ravintolaliikkeen yhteydessä, on maaherralla oikeus, jos hän katsoo, ettei liikkeen vastuunalainen hoitaja ole sopiva toimimaan anniskelupaikan hoitajana, kieltäytyä hyväksymästä häntä tähän tehtävään.
Rekisteröity yhdistys, joka huoneistossaan pitää ravintolaliikettä omia jäseniään varten ja on saanut oikeuden anniskella väkijuomia tai joitakin lajeja niitä väkijuomayhtiön laskuun, on velvollinen ennen anniskelun aloittamista hakemaan vastuunalaisen hoitajan hyväksymistä. Hakemus on tehtävä siinä järjestyksessä kuin yleisen ravintolaliikkeen vastuunalaisesta hoitajasta on säädetty.
7 §.
Jos muu kuin väkijuomayhtiö haluaa ryhtyä harjoittamaan anniskelua väkijuomista annetun lain 30 §:ssä mainituissa tapauksissa, on hakemus siitä toimitettava väkijuomayhtiölle, joka päättää, onko hakijalle annettava toimitettavaksi kyseenalainen anniskelu väkijuomayhtiön laskuun.
Jos väkijuomayhtiön päätös on myönteinen, on yhtiön lähetettävä asianomaiselle viranomaiselle asiakirjat ja lausuntonsa, jossa tulee olla mainittuna, mitä väkijuomalajeja hakija saa anniskella sekä millä ehdoilla ja millaisen valvonnan alaisena yhtiön puolesta anniskelua saadaan harjoittaa.
8 §.
Rautatieasemien ravintoloissa älköön väkijuomain anniskelua ryhdyttäkö harjoittamaan ilman rautatiehallituksen suostumusta. Jos suostumus annetaan määrätyin anniskelua rajoittavin ehdoin, on näitä ehtoja noudatettava.
9 §.
Jos joku tahtoo ostaa määrätynlaatuista väkijuomaa, jota asianomaisessa vähittäismyyntipaikassa ei ole varastossa, on väkijuomayhtiö velvollinen toimittamaan sitä hänelle, jos hän myyntipaikkaan jättää siitä kirjallisen tilauksen sekä vaaditun vakuuden tavaran myyntihinnasta.
10 §.
Vähittäismyynnissä älköön väkijuomaa myytäkö pienemmissä kuin kolmasosa litran erissä.
Suurin määrä väkijuomaa, jonka vähittäismyynnissä saa myydä kerrallaan samalle ostajalle, on kaksi litraa tislattuja väkijuomia, neljä litraa väkeviä viinejä sekä ne määrät muita viinejä ja mallasjuomia, jotka ostaja lain mukaan sen lisäksi ilman lupaa saa pitää hallussaan.
Jos ostaja esittää erityisiä syitä, voidaan kuitenkin hänelle määrättyä tilaisuutta varten myydä kaikkia väkijuomia enintään ne määrät, mitkä hän ilman lupaa on oikeutettu pitämään hallussaan. Joka haluaa ostaa tätä suurempia määriä, on velvollinen esittämään poliisiviranomaisen lupakirjan niiden hallussapitoon.
Myynneistä, jotka tapahtuvat 3 momentin nojalla, on myyntipaikassa pidettävä kirjaa, johon on merkittävä myyntipäivä, ostajan nimi ja osoite, myydyt määrät sekä peruste, jonka nojalla ne on myyty.
11 §.
Väkijuomista annetun lain 16 §:ssä mainitun tarkastajan vaalista on kunnan valtuuston ilmoitettava väkijuomayhtiölle ja paikkakunnan poliisiviranomaisille.
Väkijuomayhtiön hallintoneuvoston on toimitettava tarkastajalle tieto antamistaan määräyksistä, jotka koskevat väkijuomaliikettä yleensä ja sen harjoittamista asianomaisessa kunnassa.
Sosialiministeriöllä on oikeus tarpeen mukaan antaa ohjeita tarkastajain toiminnasta.
12 §.
Kun myyntipaikan hoitaja ja kunnan valtuuston asettama tarkastaja yhdessä päättävät kieltää väkijuomain vähittäismyynnin jollekulle, on siitä pidettävä pöytäkirjaa, josta se, jolle myynti tällä tavoin on kielletty, on oikeutettu myyntipaikasta saamaan otteen.
Joka ei tyydy 1 momentissa mainittuun päätökseen, voi vaatia siihen kirjallisesti oikaisua väkijuomayhtiön hallintoneuvostolta, ja on tätä koskevaan kirjelmään liitettävä edellämainittu pöytäkirjanote.
13 §.
Lähettäessään väkijuomia ulkomaille ja myöntäessään lupia väkijuomien maastavientiin niille, joiden toimitettavaksi näiden juomien valmistus on annettu, tulee väkijuomayhtiön hallintoneuvoston noudattaa väkijuomain salakuljetuksen ehkäisemistä koskevia kansainvälisiä sopimuksia.
Todistusta väkijuomain kuljettamiseen älköön annettako sellaisessa tapauksessa, jossa voi olla syytä epäillä aineen luvatonta vientiä vieraan valtion alueelle.
14 §.
Sosialiministeriön alaisten tarkastajain tehtävänä on annettujen määräysten mukaan lähinnä valvoa väkijuomain valmistusta ja niiden myyntiä väkijuomista annetun lain 82 §:ssä mainittuihin tarkoituksiin sekä teknillisiin tarpeisiin myytyjen väkijuomain käyttöä.
Väkijuomain vähittäismyynnin ja anniskelun valvonta kuuluu ensi sijassa väkijuomayhtiölle sekä kunnan valtuuston asettamille tarkastajille.
Edellämainittujen viranomaisten ja muiden valvontaa harjoittavien ohella pitävät maaherrat ja poliisiviranomaiset silmällä 1 ja 2 momentissa tarkoitettua toimintaa ja valvovat väkijuomista annetun lain ja sen nojalla annettujen säännöksien noudattamista myöskin muilta osin. Poliisiviranomaisia avustavat valvonnassa raittiuslautakunnat ja raittiuspoliisit, missä sellaisia on.
15 §.
Jos yhdistyksen tai kerhon huoneistossa on luvattomasti anniskeltu väkijuomia taikka niiden anniskelussa tai käyttämisessä esiintynyt tahi siitä aiheutunut väärinkäytöksiä tai epäjärjestystä, on maaherralla oikeus määräajaksi joko kokonaan tai osaksi sulkea huoneisto. Sulkemisen toimittaa poliisiviranomainen.
Milloin huoneistossa samalla on harjoitettu yleistä ravintolan-, yömajan-, kahvilan-, biljaardin- tai keilaradanpitoa, noudatettakoon siihen nähden, mitä sellaisesta liikkeestä on säädetty. Maaherra olkoon kuitenkin oikeutettu sulkemaan siihenkin käytetyn huoneiston, niinkuin 1 momentissa säädetään.
16 §.
Jos joku muu haluaa, 15 §:n nojalla suljetun huoneiston omistajan tai haltijan luvalla, käyttää huoneistoa sinä aikana, joksi se on määrätty suljettavaksi, voi maaherra harkintansa mukaan myöntää siihen luvan.
17 §.
Kun juopuneena pidätetyltä tavataan pidätettäessä väkijuomia avaamattomissa pulloissa tai muuten litraa suurempi määrä, on ne otettava häneltä pois ja poliisin toimesta säilytettävä, kunnes hän on selvinnyt, tai poliisin harkinnan mukaan kauemmin, ei kuitenkaan kahta viikkoa pitempää aikaa.
Jos väkijuomaa on avatussa pullossa tai muussa astiassa enintään litra, voi poliisi harkintansa mukaan joko hävittää väkijuoman astioineen tai ottaa sen talteen ja säilyttää, kuten edellä on säädetty.
Ellei talteen otettuja väkijuomia noudeta pois viimeistään kuukauden kuluessa talteenottamisesta lukien, on oikeus niiden takaisin saamiseen menetetty, ja tulee poliisiviranomaisen toimittaa ne väkijuomayhtiölle, joka niistä suorittaa tarpeelliset kuljetuskustannukset. Ellei tavaran arvo vastaa näitä kustannuksia, on se todistettavasti hävitettävä.
Väkijuomista, jotka tämän pykälän mukaan pidätetyltä otetaan, on poliisiviranomaisen pidettävä kirjaa.
18 §.
Väkijuomista annetun lain noudattamisen valvontaa edistäviin tarkoituksiin käytetään
1) tullirikoksina käsiteltävistä rikoksista mainittua lakia vastaan tuomitut ja valtiolle kertyneet sakot sekä tällaisissa jutuissa menetetyksi tuomittua tavaraa myytäessä saatu hinta tai tavaran arvo, kuitenkin niin, että näistä varoista sitä ennen on vähennettävä tavaran takavarikoimisesta aiheutuneet kustannukset ja asianomaisille viranomaisille sekä ilmiantajille tulevat osuudet; sekä
2) ne valtiolle kertyneet sakot, jotka on tuomittu muista kuin 1 kohdassa tarkoitetuista rikoksista mainittua lakia vastaan, sekä sellaisissa jutuissa menetetyksi tuomitun omaisuuden myynnistä saatu hinnan säästö, mikäli se on yli sadan markan, ynnä valtiolle suoritettu tavaran arvo.
Näin saatujen varojen käyttämisestä edellämainittuun tarkoitukseen määrää sisäasiainministeriö.
Mitä edellä on sanottu, sovellettakoon myös niihin sakko- ja muihin varoihin, jotka aikaisempien määräysten mukaan olisi käytettävä kieltolain noudattamisen valvontaa edistäviin tarkoituksiin.
19 §.
Suomen ja ulkomaiden välillä kulkevassa suomalaisessa aluksessa on väkijuomain anniskelu kielletty aluksen ollessa satama-alueella.
Sinä aikana, jona alus on satamassa, on väkijuomavarasto pidettävä tullivalvonnan alaisena tullihallituksen määräämällä tavalla. Päällystölle ja miehistölle voivat tulliviranomaiset kuitenkin harkintansa mukaan jättää tänä aikana käytettäviksi pieniä määriä väkijuomia.
20 §.
Enemmän kuin 2.25 painoprosenttia alkoholia sisältäviä teknillisiä valmisteita saa väkijuomista myytäviksi valmistaa ainoastaan väkijuomayhtiö sekä se, joka on saanut siihen erityisen luvan. Tällaisen luvan myöntää sosialiministeriö määräämillään ehdoilla toistaiseksi ja voi sen peruuttaa, milloin syytä on.
Mitä 1 momentissa on sanottu, ei koske alkoholipitoisten lääkkeiden valmistusta apteekeissa.
21 §.
Sosialiministeriön asiana on antaa tarkempia määräyksiä 20 §:ssä tarkoitetuista teknillisistä valmisteista.
Edellämainittuja valmisteita saa niiden valmistaja, sosialiministeriön antamia määräyksiä noudattaen, myydä ainoastaan teollisuuden- tai ammatinharjoittajille työssä käytettäviksi sekä alkoholipitoisia lääkkeitä niille, jotka ovat oikeutettuja sellaisia myymään.
Muita teknillisiä valmisteita kuin lääkkeitä voidaan kuitenkin sosialiministeriön luvalla myydä ilman rajoituksia, jos valmiste on pienissä, valmiiksi täytetyissä pulloissa tai astioissa ja alkoholipitoisuuteensa nähden niin kallista, ettei ole syytä epäillä sitä käytettävän juovutustarkoitukseen.
22 §.
Ennenkuin 21 §:n 3 momentissa mainittu valmiste lasketaan kauppaan, on valmistajan toimitettava siitä alkoholinkäytön tarkastajille kaksi näytettä sellaisina, kuin valmistetta on tarkoitus myydä. Jos valmisteen laatuun, määrään tai ulkoasuun sen jälkeen tahdotaan tehdä muutoksia, on uudet näytteet siitä tarkastajille toimitettava.
Muista kuin 1 momentissa mainituista valmisteista ja alkoholipitoisista lääkkeistä on valmistajan, ennenkuin hän ryhtyy niitä myymään, sosialiministeriölle kirjallisesti ilmoitettava niiden kauppanimi ja alkoholipitoisuus painoprosentteina, myyntihinta sekä mitä lajia väkijuomaa valmisteisiin on käytetty, niin myös sosialiministeriön määräyksestä ilman korvausta toimitettava tarpeelliset näytteet alkoholinkäytön tarkastajille.
23 §.
Väkiviinaa, jonka alkoholipitoisuus on suurempi kuin omassa maassa valmistettavasta paloviinasta on säädetty, saa väkijuomayhtiö myydä apteekeille sekä sosialiministeriön yhtiölle toimittamassa luettelossa mainituille sairaaloille, tieteellisille sekä tarkastus- ja oppilaitoksille. Jos jokin muu kuin luettelossa mainittu sairaala tai laitos tilaa väkijuomayhtiöltä väkiviinaa, on asia alistettava sosialiministeriön ratkaistavaksi.
Väkiviinaa saa väkijuomayhtiö myydä myös niille, joille yhtiö on antanut väkijuoman valmistuksen toimitettavaksi, sekä teollisuuslaitoksille, joilla on oikeus valmistaa 20 §:ssä mainittuja teknillisiä valmisteita tai lupa ostaa väkiviinaa muuten työssä käytettäväksi. Viimeksimainitusta luvasta on voimassa, mitä 20 §:n 1 momentissa. on säädetty.
24 §.
Niiden, joille väkiviinan myynti 23 §:n mukaan on sallittu, on tilattava sitä kirjallisesti väkijuomayhtiöltä. Tilaukset allekirjoittaa apteekin puolesta omistaja tai hoitaja, sairaalan puolesta johtava lääkäri ja tieteellisen sekä tarkastus- ja oppilaitoksen puolesta laitoksen johtaja ja teollisuuslaitoksen puolesta se tai ne, jotka ovat oikeutetut kirjoittamaan toiminimen.
Sosialiministeriön asiana on, väkijuomayhtiön hallintoneuvostoa kuultuaan, määrätä väkiviinan myyntihinnan perusteet, niin myös tarpeen mukaan antaa määräyksiä myytävistä väkiviinamääristä ja myynnin valvonnasta.
25 §.
Väkijuomayhtiöllä on oikeus määrätä, mistä myyntipaikasta tai varastosta väkiviinan tilaukset ovat toimitettavat.
Myymästään väkiviinasta on väkijuomayhtiön annettava sosialiministeriölle valvontaa varten tarpeellisiksi katsotut tiedot.
26 §.
Mitä 23, 24 ja 25 §:ssä on säädetty väkiviinan myynnistä, sovellettakoon myös muiden väkijuomien myyntiin 23 §:ssä mainituille laitoksille, jotka niitä tilaavat väkijuomayhtiöltä.
27 §.
Teollisuuslaitosten, joilla on oikeus ostaa väkijuomayhtiöltä väkiviinaa tai muita väkijuomia, tulee pitää niiden käytöstä sellaista kirjanpitoa, kuin sosialiministeriö määrää, sekä toimittaa siitä sosialiministeriölle valvontaa. varten tarpeellisia tietoja.
Väkiviinaa ja muita väkijuomia on teollisuuslaitoksissa säilytettävä sosialiministeriön siitä antamia määräyksiä noudattaen. Asianomaisella alkoholinkäytän tarkastajalla on oikeus tarkastaa tällaiset varastot sekä niitä koskeva kirjanpito, ja on hänelle annettava kaikki tarkastusta varten tarpeelliset tiedot.
Sosialiministeriöllä on oikeus tarpeen mukaan antaa tieteellisten sekä tarkastus- ja oppilaitosten alkoholinkäytöstä ja -kirjanpidosta valvontaa varten tarpeellisia määräyksiä. Sama oikeus on lääkintöhallituksella apteekkeihin ja sairaaloihin nähden.
28 §.
Teollisuuslaitos, jolla tämän asetuksen voimaantullessa on oikeus valmistaa alkoholipitoisia teknillisiä valmisteita tai muuten työssään käyttää alkoholipitoisia aineita, on toistaiseksi oikeutettu, sosialiministeriön antamia määräyksiä noudattaen, jatkamaan valmistusta ja väkijuomayhtiöltä ostamaan saamassaan luvassa tarkoitettuja väkijuomia.
Helsingissä 23 päivänä maaliskuuta 1932.
Tasavallan Presidentti
P. E. SVINHUFVUD.
Sosialiministeri Erkki Paavolainen.