Annettu Helsingissä, 27 päivänä kesäkuuta 1924.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty 20 päivänä heinäkuuta 1906 annetun valtiopäiväjärjestyksen 60 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään seuraavaa:
1 §.
Milloin vuokramies, joka vuokra-alueiden lunastamisesta lokakuun 15 päivänä 1918 annetun lain 33 §:n mukaan on tehnyt ilmoituksen vuokra-alueen lunastamisesta omakseen, vasta vuokralautakunnalle sanotun pykälän nojalla ennen tämän lain voimaantulemista tekemänsä ilmoituksen yhteydessä on lausunut haluavansa yllämainitun lain 63 §:ssä säädetyn ajan kuluttua päästä vapaaksi entisten vuokramaksujen suorittamisesta ja tällaisen ilmoituksen perusteella lakannut niitä maksamasta viimeksimainitussa pykälässä säädetystä päivästä alkaen, on suorittamatta jätettyjen vuokramaksujen sijasta lunastamisen tapahtuessa lunastushintaan lisättävä viiden prosentin korko siltä ajalta ja sille lunastushinnalle, joista vielämainitussa 63 §:ssä säädetään.
Jos edellisessä momentissa mainittua viiden prosentin lisäystä lunastushintaan ei ole huomioonotettu maaherran lohkomispäätöksessä, suorittakoon vuokramies sanotun lisäyksen suoraan vuokranantajalle; ja määrättäköön, milloin vuokra-alue ei ole sellaisenaan tullut lunastetuksi eivätkä asianosaiset sovi siitä pääoma-arvosta, jolle korko on luettava, sanottu arvo siinä järjestyksessä kuin vuokrasuhteesta johtuvain riita-asiain käsittelystä on säädetty.
2 §.
Vuokramaksun suorittamatta jättäminen sellaisen ilmoituksen nojalla, josta 1 §:n 1 momentissa mainitaan, älköön olko syynä lunastamisoikeuden menettämiseen.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 27 päivänä kesäkuuta 1924.
Tasavallan Presidentti
K. J. STÅHLBERG.
Maatalousministeri Jalo Lahdensuo.