Suomen asetuskokoelma.

Vuokra-alueiden lunastamisesta 15 päivänä lokakuuta 1918 annetun lain tultua eräiltä osiltaan muutetuksi lailla tältä päivältä on Valtioneuvosto, Maatalousministeriön esittelyssä, nojautuen yllämainitun, 15 päivänä lokakuuta 1918 annetun lain 77 §:ään, säätänyt, että sen täytäntöönpanoa koskevan, 11 päivänä huhtikuuta 1919 annetun asetuksen 16, 17, 18, 20, 36, 42, 43, 49, 53 ja 85 § on kuuluva seuraavasti:

      16 §.
      Kun kysymys, mitä on lunastettava, on edellisen mukaan ratkaistu, on vuokralautakunnan tiedusteltava, mitä vaatimuksia asianosaisilla lunastushintaan nähden on.
      Elleivät asianosaiset voi lunastushinnasta sopia, on vuokralautakunnan se arvioitava. Sitä varten on ensin lunastusta vaadittaessa vallinneiden käypien hintojen mukaan määrättävä arvot viljellyille tiluksille, viljelyskelpoiselle maalle, metsämaalle, kalavedelle, rakennuksille sekä muille lunastettaville eduille, kullekin erikseen. Sitten on arvioitava niiden parannuksien arvo, jotka vuokramies on voimassa olevien säännöksien mukaan oikeutettu lukemaan hyväkseen, sen arvon lisäyksen mukaan, mikä vuokraesineelle on näiden parannuksien kautta tullut, ei kuitenkaan sitä kustannusta suuremmaksi, mikä työn suorittamiseen lunastusta vaadittaessa olisi mennyt. Näin saatu parannuksien arvo on vähennettävä ensiksi mainitusta vuokra-alueen arvosta.
      Vielä on arvioitava, kuinka monta prosenttia tilojen käyvät hinnat paikkakunnalla olivat lunastusta vaadittaessa korkeammat niiden käypiä hintoja silloin kuin maailmansota alkoi vuonna 1914. Toisen momentin mukaan saadusta vuokra-alueen arvosta ilman vuokramiehen tekemiä parannuksia on sitten vähennettävä niin monta prosenttia, kuin on havaittu tilojen hintojen maailmansodan alkamisen jälkeen kohonneen. Siten saatu arvo on pidettävä lunastushintana.

      17 §.
      Lunastettavalla alueella olevat puut, jotka ovat läpimitaltaan 1.2 metrin korkeudelta maasta mitaten vähemmän kuin 20 senttimetriä, ovat otettavat huomioon 16 §:n mukaan arviota toimitettaessa. Mainittua mittaa suuremmat puut, jotka eivät jää vuokranantajan hakattaviksi sen mukaan kuin siitä on säädetty, on vuokralautakunnan luettava, elleivät asianosaiset voi niiden määrästä sopia, sekä arvioitava käyvän hinnan mukaan lunastusta vaadittaessa. Tällaisessa lukemisessa sekä arvioimisessa käyttäköön vuokralautakunta tarpeen mukaan ammattimiesten ja asiantuntijain apua, jos asianosaiset sellaisen palkkauksesta sopivat eikä siitä tarpeetonta viivytystä aiheudu.

      18 §.
      Jos vuokranantaja olisi, siinä tapauksessa että vuokrasuhde lunastusta vaadittaessa päättyisi, oikeutettu saamaan vuokramieheltä korvausta vuokra-alueen rappiosta, arvioikoon vuokralautakunta myös tämän korvauksen, elleivät asianosaiset siitä sovi, ja lisätköön sen arvon 16 §:n 2 momentin mukaan määrättyyn arvoon ennenkun ryhtyy saman pykälän 3 momentissa säädettyihin laskelmiin.

      20 §.
      Jos lunastettavaan alueeseen luetaan viljeltyä ja viljelyskelpoista maata enemmän kuin kymmenen hehtaaria tahi laajempia etuuksia kuin säädetään vuokra-alueiden lunastamisesta 15 päivänä lokakuuta 1918 annetun lain 5—8 §:ssä, sellaisena kuin 5 § muutettuna kuuluu laissa tältä päivältä, on vuokralautakunnan arvioitava, kuinka suuri osa lunastushinnasta tulee sanotun pinta-alamäärän ja mainituissa pykälissä säädettyjen etuuksien ja kuinka paljon muun alan ynnä ylimenevien etuuksien osalle, sekä sitten erotettavia se osa lunastushinnasta, joka suoritetaan valtion varoista etukäteen, siitä osasta, jota ei niin suoriteta. Maan lunastushinta on tällöin jaettava pinta-alayksikön keskimääräisen hinnan mukaan sekä muu osa lunastushinnasta suhteellisesti mainituissa pykälissä säädettyjen sekä yli menevien etuuksien kesken.
      Tällainen arvioiminen on toimitettava sen jälkeen kuin 16 §:n 2 momentin mukaiset laskelmat ovat suoritetut, minkä jälkeen 16 §:n 3 momentin mukainen laskelma on toimitettava siihen lunastushinnan osaan nähden, joka suoritetaan etukäteen valtion varoista.

      36 §.
      Jos vuokra-alue tulee lunastettavaksi jakotoimituksen yhteydessä, on lunastuskysymys otettava esille ennenkun palstojen sijoittamiseen ryhdytään sekä käsiteltävä niin, että palstojen sijoitusta toimitettaessa lunastettavaksi ehdotetut alueet tulevat sellaisina huomioon otetuiksi. Alueiden erottamisesta laadittakoon erityiset lohkomiskirjat ennenkun jakokirja varsinaisesta jakotoimituksesta tehdään, ja otettakoon näin lohkomalla erotetut alueet jakokirjassa vain summittain huomioon. Jos erityiset syyt vaativat toisellaista menettelyä, noudatettakoon sitä harkinnan mukaan.
      Kun vuokra-alue lunastetaan jakotoimituksen yhteydessä, ja alueen erottaminen tapahtuu ennen ehdotusjaon tekoa, olkoon oikeus jättää pyykittäminen jakorajojen pyykityksen yhteydessä toimitettavaksi sekä saada lohkominen vahvistetuksi, vaikka aluetta ei olekaan vielä pyykitetty.

      42 §.
      Lunastettavan alueen lohkomalla erottaminen on toimitettava sillä tavalla kuin voimassa olevat säännökset siitä määräävät. Koko ositettavaa aluetta älköön uudelleen mitattako ja kartalle pantako, elleivät toimitusmiehet katso, ettei erottamista muuten voida toimittaa, ollen mittauksen tarpeellisuus, jos lunastettavan alueen lisäksi mitattava alue on 50 hehtaaria suurempi, alistettava lääninmaanmittauskonttorin ratkaistavaksi. Arviokirjaan otetut sekä 23 §:ssä säädettyjen laskelmien tulokset ovat myös toimituspöytäkirjaan otettavat. Jos joku osa lunastushinnasta on ilman valtion välitystä suoritettava, ja asianosaiset ovat sopineet sen suorittamistavasta, on jäljennös suorittamisesta laaditusta välikirjasta toimitusasiakirjoihin liitettävä.
      Kun vuokra-alue lunastetaan palstatilasta, on alueen lohkomalla erottaminen toimitettava niin, että säädetyssä järjestyksessä lasketaan lunastettavan alueen osaluku ja manttaali sekä sitten vastaavassa määrässä vähennetään palstatilan osaluku ja sen tiluksia vastaava manttaali. Palstatilan palkintoverosta on senjälkeen vähennettävä lunastettavan alueen osalukua vastaava osuus, elleivät asianosaiset pyydä palkintoveroa kokonaan uudestaan määrättäväksi, sillä tavalla kuin siitä on säädetty.

      43 §.
      Toimitusmiesten on, sikäli kuin sitä ei ole II ja III luvun määräysten mukaan tehty,
      harkittava, onko lunastettava ala suurempi tai kuuluuko siihen laajempia etuuksia kuin säädetään vuokra-alueiden lunastamisesta 15 päivänä lokakuuta 1918 annetun lain 4—8 §:ssä, sellaisina kuin 4 ja 5 § muutettuina kuuluvat laissa tältä päivältä;
      harkittava, onko sovittu lunastushinta suurempi kuin mihin se nousisi, jos viranomaiset olisivat sen määränneet;
      erotettava se osa lunastushinnasta, joka on ilman valtion välitystä suoriteltava, siitä, jonka valtiö maksaa etukäteen; sekä
      toimitettava sellainen arvioiminen kuin 23 §:ssä säädetään, jos sitä vaaditaan, eikä vuokralautakunta jo ole sellaista tehnyt.

      49 §.
      Jokaisesta vuokra-alueesta, joka säädetyllä tavalla lunastetaan, on maaherran aina annettava eri lohkomispäätös. Jos vuokra-alueiden järjestelyssä tai muuten useampia vuokra-alueita lunastetaan samalla kertaa, on lohkomispäätöksessä otettava vain asianomainen uusi tila sekä lopullisesti jälelle jäänyt kantatila huomioon. Kappale lohkomispäätöstä on annettava kummallekin asianosaiselle.
      Lohkomispäätöstä varten on maaherranvirastossa laskettava, kuinka suuriksi ne vuotuismaksut nousevat, joilla vuokramiehen on suoritettava valtiolle takaisin se osa lunastushinnasta, joka on määrätty valtion varoista etukäteen maksettavaksi, ja kuinka monen vuoden kuluessa vuotuismaksut ovat suoritettavat. Nämät seikat ovat lohkomispäätöksessä ilmoitettavat.
      Lohkomispäätöksen mukaan on lunastetun alueen omistajalle laadittava kuittauskirja, joka osoittaa, kuinka suuri valtion etukäteen suorittama lunastushinnan osa on, sekä kuinka paljon korkoa ja kuoletusta siitä on kullakin kerralla suoritettava.
      Kun lampuotitila on 39 §:ssä mainitulla tavalla joutunut lunastettavaksi kokonaisuudessaan, eikä sen lohkomalla erottamista niin ollen tapahdu, antakoon maaherra asianosaisen hakemuksesta päätöksen, jonka tulee sisältää lunastamisehdot sekä soveltuvilta osin muutenkin mitä yllä lohkomispäätöksestä on säädetty. Jos maaherra havaitsee, että kaikkia niitä seikkoja, jotka edellisen mukaan ovat päätökseen otettavat, ei ole hakemuskirjoissa selvitetty tai että esitetty selvitys kaipaa täydennystä tai oikaisua, määrätköön ennen päätöksen antamista joko vuokralautakunnan tai, tarpeen niin vaatiessa, maanmittausinsinöörin asiaa käsittelemään.

      53 §.
      Kunakin vuonna tapahtuvassa henkikirjoituksessa ovat ne vuokra-alueet, joiden lunastamisesta erottamispäätökset ovat annetut ennen sen vuoden alkua, otettavat lunastettuina vuokra-alueina huomioon ja sitä varten henkikirjaan tilan nimen jälkeen merkittävä sanat: »lunastettu lampuotitila», »lunastettu torppa» tai »lunastettu mäkitupa-alue». Samallainen merkintä on tehtävä veronkantokirjaan tilan nimen jälkeen.
      Kannettavat vuotuismaksut ovat veronkantokirjassa otettavat ylimääräisten kantorahojen joukkoon. Kunkin vuoden verolipussa on mainittava, kuinka mones vuotuismaksu verolipussa velotaan.

      85 §.
      Toimitusmiehet lunastamistoimituksen yhteydessä ja Asutushallitus tehkööt tarpeen mukaan alotteita vuokra-alueiden lunastamisesta 15 päivänä lokakuuta 1918 annetun lain 21 §:ssä mainitun helpotuksen myöntämiseksi torpparille, sekä niinikään valtion toimenpiteiden aikaansaamiseksi, jotta sen avustuksen lisäksi, joka vuokramiehelle voidaan suorittaa apurahana vuokra-alueen siirron tapahtuessa, sen mukaan kuin erittäin on säädetty, uusien tilojen omistajat voivat saada huokeakorkoisia lainoja viljelys- ja rakennustarkoituksia varten.
      Tällaiset lainat ovat järjestettävät annettaviksi etupäässä tilattoman väestön lainakassojen tai osuuskassojen kautta.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Helsingissä, 10 päivänä heinäkuuta 1919.

Eino A. Lundson.