Annettu Helsingissä, 11 päivänä huhtikuuta 1919.
Valtioneuvosto on, Maatalousministeriön esittelyssä, nojautuen vuokra-alueiden lunastamisesta 15 päivänä lokakuuta 1918 annetun lain 77 §:ään, säätänyt seuraavaa:
I Luku.
Lunastusmenettelyn alkuunpano.
1 §.
Asianosainen, joka haluaa vuokra-alueen lunastamista vuokramiehen omaksi, ilmoittakoon siitä toiselle asianosaiselle niinkuin haasteen tiedoksi antamisesta on säädetty taikka muuten kahden todistajan läsnäollessa.
Kirjallisten ilmoitusten kaavoja olkoon vuokralautakunnan puheenjohtajalla ja jäsenillä asianosaisten saatavina.
Vuokralautakunnalle tehtävä ilmoitus vuokra-alueen lunastamisesta on annettava vuokralautakunnan puheenjohtajalle tai, ellei häntä tavata, varapuheenjohtajalle.
Ilmoittajalle annettakoon kirjallinen todistus, joka osoittaa, kuka ilmoituksen on tehnyt ja milloin se on tapahtunut.
3 §.
Vuokralautakunnan kokouksesta, jossa asia ilmoituksen johdosta otetaan käsiteltäväksi, annettakoon tieto samalla tavalla kuin vuokralautakunnan kokouksen tiedoksi antamisesta yleensä on voimassa. Asianosaisen poissaolo kokouksesta älköön estäkö asian käsittelyä.
4 §.
Vuokralautakunnan on tutkittava, onko vuokra-alue sellainen, jota lunastamisoikeus koskee, sekä ratkaistava vuokramiehen lunastusoikeutta vastaan ehkä tehdyt väitteet. Tyytymättömyyden ilmoitus tällaista päätöstä vastaan älköön estäkö vuokralautakuntaa asiaa viipymättä edelleen käsittelemästä, ja haettakoon päätökseen muutosta vain pääasian yhteydessä.
5 §.
Ryhtyessään ilmoitettua asiaa käsittelemään ottakoon vuokralautakunta ensin selville, mitä vuokra-alueita vuokranantajalla on saman kunnan alueella, sekä harkitkoon, voidaanko ne tarkoituksenmukaisesti lunastaa kukin erikseen, vai onko vuokra-alueiden järjestely useammilla niistä tai kaikilla pantava samalla kertaa toimeen.
6 §.
Jos vuokralautakunnasta vuokra-alueiden järjestely näyttää tarkoituksenmukaiselta, valmistakoon, ennenkun se asian lopullisesti päättää, kaikille asianosaisille, joita järjestely tulisi koskemaan, tilaisuuden tulla sen johdosta kuulluiksi joko samassa vuokralautakunnan kokouksessa tai toisessa, ja on asianosaisille annettava siitä tieto kuuluttamalla tai muulla sopivalla tavalla, josta vuokralautakunta päättää. Jos vuokralautakunta sitten harkitsee, että järjestely on saatava aikaan, pyytäköön määräystä siihen maaherralta ja liittäköön kirjelmäänsä jäljennöksen asiaa koskevasta pöytäkirjastaan.
Ellei vuokralautakunta katso vuokra-alueiden järjestelyä tarpeelliseksi, jatkakoon se lunastamiskysymyksen käsittelyä sillä tavalla kuin II luvussa säädetään. Asianosainen, joka on tähän tyytymätön, olkoon oikeutettu kolmenkymmenen päivän kuluessa alistamaan kysymyksen järjestelyn tarpeellisuudesta maaherran ratkaistavaksi, ja määrätköön tämä, jos tarpeelliseksi katsoo, vuokralautakunnan toimenpiteet keskeytettäviksi siksi kunnes kysymys järjestelyn aikaansaamisesta on lopullisesti ratkaistu.
8 §.
Asianosaisina vuokra-alueiden lunastamiskysymyksissä ovat asianomainen vuokramies ja vuokranantaja.
Ellei vuokralautakunnassa tunneta asianosaisia, näyttäköön vuokramies oikeutensa olla asianosaisena vuokravälikirjalla tai, ellei sellaista ole, esittäköön oikeudestaan muun pätevän selvityksen, ja vuokranantaja näyttäköön oikeutensa omistuskirjoillaan. Ellei sellaisia vuokranantajalta saada, olkoon se, joka maata silloin omistajana hallitsee, oikeutettu puhumaan sen puolesta.
II luku.
Vuokralautakunnan menettely lunastamisen määräämisessä.
9 §.
Ryhtyessään I luvussa säädetyn menettelyn jälkeen käsittelemään vuokra-alueen lunastamista koskevaa asiaa on vuokralautakunnan ensin otettava selville, mitä tiluksia vuokramies vuokraoikeudella hallitsee,
kenen vuokra-alueen rakennukset ovat sekä mitä muita etuuksia vuokramiehelle kuuluu ja mitä suorituksia hänellä on vuokranantajalle ollut, pidettyään paikalla tarkastuksen, jos se havaitaan tarpeelliseksi. Jos vuokramiehellä on kirjallinen vuokrasopimus, jäljennettäköön se toimituspöytäkirjaan.
10 §.
Vuokralautakunta ottakoon selville, mikäli mahdollista, milloin vuokramies tai se hänen edeltäjänsä, jonka oikeudet ovat hänelle siirtyneet, on saanut vuokra-alueen haltuunsa, sekä minkälaisessa kunnossa vuokra-alueen viljelykset, rakennukset, ojat, aidat y. m. s. silloin olivat, niin myös mitä parannuksia vuokramies ja mitä vuokranantaja on niihin tehnyt.
Sitten on vuokralautakunnan otettava selville, mitä vaatimuksia asianosaisilla lunastettavan alueen sijoittamiseen ja rajoihin nähden on.
11 §.
Lunastettavan mäkitupa-alueen alaa määrättäessä on otettava huomioon, että se säännöllisesti ei saa ulottua yli sen määrän viljeltyä ja viljelyskelpoista maata, mitä vuokramies entisen tonttinsa yhteydessä ja siihen välittömästi liittyvänä hallitsee. Jos tähän alueeseen liittyy tiluksia, joita, ellei niitä lunastettavaan alueeseen lueta, vuokranantaja ei voi sopivasti hyväkseen käyttää, mutta jotka voidaan tarkoituksenmukaisesti lunastettavaan alueeseen yhdistää, voidaan kuitenkin määrätä nekin lunastettaviksi, jos jompikumpi asianosainen sitä vaatii, kuitenkin niin, ettei aluetta laajenneta yli kahden hehtaarin viljeltyä ja viljelyskelpoista maata.
12 §.
Jos asianosainen vaatii vuokra-alueen siirtämistä, tai jos vuokralautakunta muuten katsoo siirron tarpeelliseksi, kuulustelkoon vuokralautakunta asiasta asianosaisia sekä antakoon heille tilaisuuden antaa lausuntonsa siitä, onko siirto tarpeellinen sekä mihin siirto tulisi tapahtumaan, niin myös uudelta paikalta annettavan alueen suuruudesta ja rajoita ynnä siihen luettavista eduista.
13 §.
Jos vuokranantaja siirtokysymystä harkittaessa väittää tarvitsevansa mäkitupa-alueen uuden perustettavana olevan teollisuuslaitoksen tarpeeksi, on hänen se osoitettava joko siten, että hän näyttää perustamistöitä tehdyksi tai ryhdytyksi sellaisiin toimenpiteisiin, jotka tekevät todennäköiseksi, että teollisuuslaitos tulee aikaan.
14 §.
Vuokralautakunnan on myös asianosaisilta tiedusteltava, mitä vaatimuksia heillä vuokra-alueen rakennuksiin nähden on, mitkä niistä vaaditaan lunastettaviksi ja mitkä siirrettäviksi sekä kenen kustannuksella siirto vaaditaan toimitettavaksi.
15 §.
Mitä asianosaiset 11—14 §:ssä mainituista asioista sopivat, merkittäköön sovituksi. Mitä ei sovita, ratkaiskoon vuokralautakunta päätöksellä. Sopimus, jonka asianosaiset tämän asetuksen mukaan tekevät, on heidän allekirjoitettava sekä vuokralautakunnan puheenjohtajan ja jäsenten oikeaksi vahvistettava.
16 §.
Kun kysymys, mitä on lunastettava, on edellisen mukaan ratkaistu, on vuokralautakunnan tiedusteltava, mitä vaatimuksia asianosaisilla lunastushintaan nähden on.
Elleivät asianosaiset voi lunastushinnasta sopia, on vuokralautakunnan se arvioitava. Sitä varten on ensin lunastusta vaadittaessa vallinneiden käypien hintojen mukaan määrättävä arvot viljellyille tiluksille, viljelyskelpoiselle maalle, metsämaalle, kalavedelle, rakennuksille sekä muille lunastettaville eduille, kullekin erikseen. Sitten on arvioitava niiden parannuksien arvo, jotka vuokramies on voimassa olevien säännöksien mukaan oikeutettu lukemaan hyväkseen, sen arvon lisäyksen mukaan, mikä vuokra-esineelle on näiden parannuksien kautta tullut, ei kuitenkaan sitä kustannusta suuremmaksi, mikä työn suorittamiseen lunastusta vaadittaessa olisi mennyt. Näin saatu parannuksien arvo on vähennettävä ensiksi mainitusta vuokra-alueen arvosta.
Vielä on arvioitava, kuinka monta prosenttia tilojen käyvät hinnat paikkakunnalla olivat lunastusta vaadittaessa korkeammat niiden käypiä hintoja silloin kuin maailmansota alkoi vuonna 1914. Toisen momentin mukaan saadusta vuokra-alueen arvosta ilman vuokramiehen tekemiä parannuksia on sitten vähennettävä niin monta prosenttia, kuin on havaittu tilojen hintojen maailmansodan alkamisen jälkeen kohonneen. Siten saatu arvo on pidettävä lunastushintana.
Jos kuitenkin näin saatu lunastushinta olisi alle puolen alueen käyvästä arvosta lunastusta vaadittaessa, on lunastushinnaksi luettava puolet viimeksi mainitusta arvosta.
17 §.
Lunastettavalla alueella olevat puut, jotka ovat läpimitaltaan 1.2 metrin korkeudelta maasta mitaten vähemmän kuin 15 senttimetriä, ovat otettavat huomioon 16 §:n mukaan arviota toimitettaessa. Mainittua mittaa suuremmat puut, jotka eivät jää vuokranantajan hakattaviksi sen mukaan kuin siitä on säädetty, on vuokralautakunnan luettava, elleivät asianosaiset voi niiden määrästä sopia, sekä arvioitava käyvän hinnan mukaan lunastusta vaadittaessa. Tällaisessa lukemisessa sekä arvioimisessa käyttäköön vuokralautakunta tarpeen mukaan ammattimiesten ja asiantuntijain apua, jos asianosaiset sellaisen palkkauksesta sopivat eikä siitä tarpeetonta viivytystä aiheudu.
18 §.
Jos vuokranantaja olisi, siinä tapauksessa että vuokrasuhde lunastusta vaadittaessa päättyisi, oikeutettu saamaan vuokramieheltä korvausta vuokra-alueen rappiosta, arvioikoon vuokralautakunta myös tämän korvauksen, elleivät asianosaiset siitä sovi, ja lisätköön sen arvon 16 §:n 2 momentin mukaan määrättyyn arvoon ennen kun ryhtyy saman pykälän 3 ja 4 momentissa säädettyihin laskelmiin.
19 §.
Jos asianosaiset sopivat lunastushinnasta tai jostakin sen osasta, on vuokralautakunnan harkittava, onko sovittu määrä ilmeisesti suurempi kuin mihin se nousisi, jos vuokralautakunta määräisi hinnan voimassa olevien säännöksien mukaan. Jos se havaitaan ilmeisesti suuremmaksi, on yli menevä osa erotettava suoritettavaksi ilman valtion välitystä.
20 §.
Jos lunastettavaan alueeseen luetaan viljeltyä ja viljelyskelpoista maata enemmän kuin kymmenen hehtaaria tahi laajempia etuuksia kuin vuokra-alueiden lunastamisesta 15 päivänä lokakuuta 1918 annetun lain 5—8 §:ssä säädetään, on vuokralautakunnan arvioitava, kuinka suuri osa lunastushinnasta tulee sanotun pinta-alamäärän ja mainituissa pykälissä säädettyjen etuuksien sekä kuinka paljon muun alan ja ylimenevien etuuksien osalle sekä sitten erotettava se osa lunastushinnasta, joka suoritetaan valtion varoista etukäteen, siitä osasta, jota ei niin suoriteta. Maan lunastushinta on tällöin jaettava pinta-alayksikön keskimääräisen hinnan mukaan sekä muu osa lunastushinnasta suhteellisesti mainituissa pykälissä säädettyjen sekä yli menevien etuuksien kesken.
Tällainen arvioiminen on toimitettava sen jälkeen kuin 16 §:n 2 momentin mukaiset laskelmat ovat suoritetut, minkä jälkeen 16 §:n 3 ja 4 momentin mukainen laskelma on toimitettava siihen lunastushinnan osaan nähden, joka suoritetaan etukäteen valtion varoista.
21 §.
Vuokralautakunnan on laadittava tähän asetukseen liitetyn kaavan mutkainen arviokirja. Siinä on lueteltava lunastetut tilukset ja etuudet kukin erikseen, erottamalla viljellyt tilukset, viljelyskelpoinen maa, metsämaa, kalavesi, rakennukset, arvometsä ja muut etuudet kukin toisistaan. Myös on siihen otettava lyhyt selonteko kunkin tiluksen tai etuuden laadusta, tiluksen ala sekä arvo, niin myös suoritettavan parannuksen ja rappion arvo. Se, mistä asianosaiset ovat sopineet, on erotettava siitä, mitä vuokralautakunta on määrännyt. Myös on siinä laskettava se vähennys, joka sota- ajan aikaisena arvon nousuna on huomioon otettava, jotapaitsi on laskettava mitä vuokramiehen on suoritettava ilman valtion välitystä ja mitä valtio maksaa etukäteen.
22 §.
Jos vuokralautakunnalla arvioita toimittaessaan ei ote arvioitavien tiluksien aloja tiedossaan, olkoon sen lupa arvioida kunkin tiluksen arvo pinta-alayksikköä kohti, ja ovat nämä arvot silloin arviokirjaan merkittävät. Arviokirjan täydentäminen niissä kohdin, joissa pinta-alatiedot ovat tarpeen, on silloin jätettävä toimitusmiehen tehtäväksi erottamistoimituksen yhteydessä, sittenkun tilukset ovat erottamista varten mitatut ja alat lasketut.
Milloin vuokralautakunta ei katso voivansa saada arvioimista varten välttämätöntä selvitystä jonkun suurenpuoleisen torpan alueesta ja siihen kuuluvien tilusten pinta-aloista ilman maanmittausinsinöörin apua, olkoon oikeutettu hankkimaan maanmittausinsinöörin toimittamaan alueen lohkomalla erottamisen ennenkun lunastushinnan arvioiminen on lopullisesti tapahtunut.
23 §.
Jos vuokramies on ilmoittanut haluavansa päästä vapaaksi entisestä vuokramaksusta niin pian kuin voimassa oleva laki sen sallii ja ennenkun alue siirtyy hänen omakseen, on vuokralautakunnan arvioitava, mille summalle vuokra-alueiden lunastamisesta 15 päivänä lokakuuta 1918 annetun lain 63 §:ssä säädetty viiden prosentin korkomäärä on luettava ja mistä päivästä alkaen sen suorittaminen on laskettava. Siitä aiheutuvan lunastushinnan lisäyksen lopullinen määrä on jätettävä maaherranviraston laskettavaksi erottamispäätöstä annettaessa.
24 §.
Käsiteltyään asian loppuun antakoon vuokralautakunta asianosaisille valitusosoituksen, jossa toimitukseen tyytymätön on osoitettava jättämään valituskirjansa ennen säädetyn valitusajan loppua maaherralle maanjako-oikeuden puheenjohtajalle toimitettavaksi.
III luku.
Menettely vuokra-alueiden järjestelyssä.
25 §.
Määrättyään vuokra-alueiden järjestelyn toimitettavaksi lähettäköön maaherra asiakirjat lääninmaanmittauskonttoriin toimitusinsinöörin määräämistä varten. Toimitusinsinööri hankkikoon jäljennöksen tilaa koskevasta maarekisteristä, ellei sitä ennestään asiakirjoissa ole, sekä tarpeen vaatiessa lääninkonttorista otteen tilan henkikirjasta. Tällaiseen henkikirjan otteeseen on merkittävä, paitsi tilan omistajia, myös kaikki sen alustalaiset. Lisäksi hankkikoon toimitusinsinööri asianomaisen tilan rasitustodistuksen.
Toimitusinsinööri antakoon määräämästään järjestelytoimituksen alkukokouksesta tiedon Asutushallitukselle ja rasitustodistuksessa nimeltään mainituille kiinnityksenhaltijoille sekä vuokralautakunnan puheenjohtajalle, jonka on toimitukseen kutsuttava siinä uskottuina miehinä toimivat vuokralautakunnan jäsenet.
26 §.
Järjestelytoimituksen alussa on toimitusmiesten otettava selville, mitä vuokra-alueita vuokranantajalla on sekä mitä niistä jompikumpi asianosainen vaatii lunastettavaksi. Sitten on asianosaisten vaatimuksien sekä voimassa olevien säännöksien nojalla harkittava, mihin vuokra-alueisiin järjestely toimitus ulotetaan.
27 §.
Vuokra-alue, jonka lunastamista vuokramiehen omaksi kumpikaan asianosainen ei vaadi, otettakoon järjestelyn alaiseksi, jos se on tarpeen järjesteltävien alueiden tai vuokranantajan tilusten sopivaa sijoittamista varten.
28 §.
Toimitusmiesten velvollisuudesta tutkia vuokra-alueen laatu sekä vuokramiehen lunastamisoikeutta vastaan tehdyt väitteet olkoon voimassa, mitä 4 §:ssä on vuokralautakunnan vastaavasta velvollisuudesta säädetty.
29 §.
Järjestely suoritettakoon mikäli mahdollista vanhan kartan nojalla. Vuokranantaja tuokoon sitä varten karttansa järjestelytoimituksen alkukokoukseen ja pitäköön sen sitten toimitusinsinöörin käytettävänä niin kauvan kun tämä ilmoittaa sitä tarvitsevansa. Ellei karttoja vuokranantajalta käytettäviksi saada, vaikka asianhaarat osoittavat niitä hänellä olevan, olkoon ulosotonhaltija oikeutettu velvoittamaan hänet ne esille tuomaan sakon uhalla tahi valtuuttamaan toimitusmiehet vuokranantajan kustannuksella tarpeellinen kartta teettämään. Mitä kartasta on säädetty olkoon myös voimassa karttaan kuuluvasta jakokirjasta sekä muusta selityksestä.
Toimitusinsinööri olkoon myös oikeutettu saamaan järjestelytoimituksia varten lääninmaanmittauskonttorista lainaksi järjestelyn alaisen tilan alkuperäiset kartat ja asiakirjat, jotka ovat viipymättä palautettavat, sittenkun niitä ei enää tarvita.
30 §.
Uusi mittaus, milloin sellainen on tarpeen, ulotettakoon vain niihin tiluksiin, joita järjestely välittömästi koskee, elleivät pakottavat seikat vaadi laajempaa mittausta, jolloin syy siihen on pöytäkirjaan merkittävä. Muuten on otettava huomioon, mitä uudesta mittauksesta ja kartan laatimisesta lohkomista varten yleensä on säädetty.
31 §.
Järjestelyn alaisiin vuokra-alueisiin nähden on toimitusmiesten meneteltävä niinkuin 9 ja 10 §:ssä säädetään. Sitten on otettava käsiteltäväksi kysymys lunastettavien alueiden sijoituksesta sekä siitä, mitä tiluksia ja etuja niihin luetaan.
32 §.
Lunastettavaa aluetta ja siihen luettavia etuja määrättäessä on meneteltävä niinkuin 11—14 §:ssä säädetään.
33 §.
Kun 31 ja 32 §:ssä säädetyt asiat ovat loppuun käsitellyt, on toimitusinsinöörin erotettava kartalle lunastettavat alueet sekä avattava niiden rajat maalle. Rajat avataan ainoastaan niin leveiksi kuin välttämätön tarve rajalinjain määräämistä varten vaatii. Rajojen pyykitys toimitettakoon samalla, jos asianosaiset siihen suostuvat tai toimitusmiehet niin määräävät.
34 §.
Lunastushinnan määräämisessä on toimitusmiesten meneteltävä niinkuin 16—21 ja 23 §:ssä säädetään.
35 §.
Kun lunastushinta on määrätty, on lunastettavan alueen lohkomalla erottaminen toimitettava ja laadittava lohkomiskirja, sillä tavalla kuin IV luvussa säädetään.
Jos asianosainen kieltäytyy hyväksymästä toimitusmiesten päätöstä lunastettavasta alueesta ja eduista tahi lunastushinnasta taikka lohkomistoimitusta muuten, jättäkööt toimitusmiehet asian kaikilta niiltä kohdin, jotka siten ovat riitaisiksi käyneet, yhdellä kertaa maanjako-oikeuden ratkaistavaksi.
36 §.
Jos vuokra-alue tulee lunastettavaksi jakotoimituksen yhteydessä, on lunastuskysymys otettava esille ennenkun palstojen sijoittamiseen ryhdytään sekä käsiteltävä niin, että palstojen sijoitusta toimitettaessa lunastettaviksi ehdotetut alueet tulevat sellaisina huomioon otetuiksi. Alueiden erottamisesta laadittakoon erityiset lohkomiskirjat ennenkun jakokirja varsinaisesta jakotoimituksesta tehdään, ja otettakoon näin lohkomalla erotetut alueet jakokirjassa vain summittain huomioon. Jos erityiset syyt vaativat toisellaista menettelyä, noudatettakoon sitä harkinnan mukaan.
37 §.
Jos toimitusmiehet tilusjakoa toimittaessaan havaitsevat, että useampien jaettavalla tilalla olevien vuokra-alueiden, joiden lunastamista kumpikaan asianosainen ei ole vaatinut, järjestely on jakotoimituksen yhteydessä tarkoituksenmukaiseksi katsottava, määrätkööt päätöksellä sellaisen toimitettavaksi. Tähän päätökseen tyytymätön valittakoon siitä kirjallisesti maaherralle kolmenkymmenen päivän kuluessa sen jälkeen. Lunastustoimia älköön silloin jatkettako, ennenkun päätös, jolla järjestely on määrätty toimitettavaksi, on voittanut lain voiman.
IV luku.
Lunastettavan alueen erottaminen itsenäiseksi tilaksi.
38 §.
Alue, joka vuokra-alueiden järjestelytoimituksessa on määrätty lunastettavaksi vuokramiehen omaksi, on erotettava itsenäiseksi tilaksi järjestelyn yhteydessä, niinkuin 29—33 §:ssä ja tässä luvussa säädetään.
39 §.
Jos asianosaiset ovat sopineet vuokra-alueen lunastamisesta vuokramiehen omaksi tahi jos vuokralautakunnan tai maanjako-oikeuden päätös, jolla lunastaminen on määrätty toimitettavaksi, on voittanut lain voiman, hankkikoon asianosainen maanmittausinsinöörin toimittamaan alueen lohkomalla erottamisen, ellei silloin, kun maanjako-oikeus on asiaa käsitellyt, erottamista ole samalla toimitettu.
40 §.
Edellisen pykälän säätämässä tarkoituksessa on asianosainen oikeutettu kääntymään suoraan jonkun maanmittausinsinöörin puoleen taikka kirjallisesti hakemaan maaherralta määräystä alueen lohkomalla erottamiseen. Hakemukseen on silloin liitettävä lunastusta koskeva vuokralautakunnan tai maanjako-oikeuden päätös ja selvitys siitä, että se on voittanut lain voiman, tahi jos asianosaiset ovat lunastuksesta sopineet, sopimuskirja sekä. selvitys vuokramiehen vuokraoikeudesta ynnä vuokranantajan oikeudesta tilaan. Jos asiassa on vuokralautakunnan tai maanjako-oikeuden lakivoimainen päätös, olkoon asianosainen oikeutettu maaherran sijasta pyytämään suoraan lääninmaanmittausinsinööriltä toimitusinsinöörin määräämistä.
41 §.
Jos hakemus tehdään maaherralle, on tämän meneteltävä niinkuin lohkomistoimituksen hakemisesta yleensä on säädetty. Jos taas hakemus tehdään suoraan lääninmaanmittausinsinöörille, on tämän, ellei hän katso hakemuskirjoja selviksi, alistettava asia maaherran ratkaistavaksi, mutta muussa tapauksessa itse heti määrättävä maanmittausinsinööri toimitukseen.
42 §.
Lunastettavan alueen lohkomalla erottaminen on toimitettava sillä tavalla kuin voimassa olevat säännökset siitä määräävät. Koko ositettavaa aluetta älköön uudelleen mitattako ja kartalle pantako, elleivät toimitusmiehet katso, ettei erottamista muuten voida toimittaa, ollen mittauksen tarpeellisuus, jos lunastettavan alueen lisäksi mitattava alue on 50 hehtaaria suurempi, alistettava lääninmaanmittauskonttorin ratkaistavaksi. Arviokirjaan otetut sekä 23 §:ssä säädettyjen laskelmien tulokset ovat myös toimituspöytäkirjaan otettavat. Jos joku osa lunastushinnasta on ilman valtion välitystä suoritettava, ja asianosaiset ovat sopineet sen suorittamistavasta, on jäljennös suorittamisesta laaditusta välikirjasta toimitusasiakirjoihin liitettävä.
43 §.
Toimitusmiesten on, sikäli kuin sitä ei ole II ja III luvun mukaan tehty,
harkittava, onko lunastettava ala suurempi tai kuuluuko siihen laajempia etuuksia kuin vuokra-alueiden lunastamisesta 15 päivänä lokakuuta 1018 annetun lain 4—8 §:ssä säädetään;
harkittava, onko sovittu lunastushinta suurempi kuin mihin se nousisi, jos viranomaiset olisivat sen määränneet;
erotettava se osa lunastushinnasta, joka on ilman valtion välitystä suoritettava, siitä, jonka valtio maksaa etukäteen; sekä
toimitettava sellainen arvioiminen kuin 23 §:ssä säädetään, jos sitä vaaditaan, eikä vuokralautakunta jo ole sellaista tehnyt.
44 §.
Toimitusmiesten on myös täydennettävä asianosaisten sopimuksissa tai vuokralautakunnan päätöksessä esiintyvät puutteellisuudet sillä tavalla kuin vuokra-alueiden lunastamisesta 15 päivänä lokakuuta 1918 annetun lain 43 §:ssä säädetään.
Lisäksi on toimitusmiesten määrättävä sellaiset ehdot, joista säädetään edellä mainitun lain 52 §:ssä ja tämän asetuksen 75 §:ssä.
45 §.
Jos lunastushinnasta tai sen osasta on vapaaehtoisesti sovittu, on toimitusmiesten otettava selkoa, onko kiinnityksenhaltijan suostumus lunastetun alueen vapauttamiseen kiinnityksistä saatu. Ellei sellaista ole, on toimitusmiesten harkittava, vastaako sovittu lunastushinta sitä arvoa, mihin alueen lunastushinta nousisi, jos viranomaiset olisivat sen määränneet, tahi voidaanko jälellä olevan tilan arvon katsoa täysin vastaavan maksamattomien kiinnityksien arvoa.
46 §.
Milloin edellisessä pykälässä säädettyjä arvioita varten ei muuten saada riittävää selvitystä maksamattomista kiinnityksistä, hankkikoon toimitusinsinööri asianomaiselta tuomarilta tilan rasitustodistuksen.
47 §.
Jos joku osa lunastushinnasta on suoritettava ilman valtion välitystä, ja jos kiinteistö, josta lunastaminen on tapahtunut, vastaa kiinnityksistä, on asianosaisille ilmoitettava sekä toimituspöytäkirjassa mainittava, että myös tämän osan suoritukset ovat, ollakseen päteviä, maksettavat lääninkonttoriin, siksi kunnes kantatilan omistaja on Valtiokonttorille osoittanut olevansa oikeutettu ne nostamaan, ja Valtiokonttori on antanut niiden hänelle suorittamiseen luvan, ellei maaherra ole jo erottamispäätöksessä sellaista lupaa antanut.
48 §.
Päätöksen teosta ja valitusosoituksen antamisesta vuokra-alueen erottamistoimituksessa olkoon voimassa, mitä siitä on lohkomisessa säädetty. Vuokra-alueiden järjestelytoimituksissa syntyneet riitaisuudet ovat säädetyssä järjestyksessä alistettavat maanjako-oikeuden ratkaistaviksi.
49 §.
Jokaisesta vuokra-alueesta, joka säädetyllä tavalla lunastetaan, on maaherran aina annettava eri lohkomispäätös. Jos vuokra-alueiden järjestelyssä tai muuten useampia vuokra-alueita lunastetaan samalla kertaa, on lohkomispäätöksessä otettava vain asianomainen uusi tila sekä lopullisesti jälelle jäänyt kantatila huomioon. Kappale lohkomispäätöstä on annettava kummallekin asianosaiselle.
Lohkomispäätöstä varten on maaherranvirastossa laskettava, kuinka suuriksi ne vuotuismaksut nousevat, joilla vuokramiehen on suoritettava valtiolle takaisin se osa lunastushinnasta, joka on määrätty valtion varoista etukäteen maksettavaksi, ja kuinka monen vuoden kuluessa vuotuismaksut ovat suoritettavat. Nämät seikat ovat lohkomispäätöksessä ilmoitettavat.
Lohkornispäätöksen mukaan on lunastetun alueen omistajalle laadittava kuittauskirja, joka osoittaa, kuinka suuri valtion etukäteen suorittama lunastushinnan osa on, sekä kuinka paljon korkoa ja kuoletusta siitä on kullakin kerralla suoritettava.
50 §.
Merkintä maarekisteriin siitä, että lunastettu vuokra-alue on sellainen pientila kuin 28 päivänä kesäkuuta 1918 annetussa asetuksessa pientiloista tarkoitetaan, tapahtuu siten, että tilan nimen jälkeen kirjoitetaan sana »pientila».
Lunastettuihin vuokra-alueisiin nähden ei sellainen ilmoitus, kuin edellä mainitun asetuksen 3 §:n 2 momentissa säädetään, ole tarpeen.
51 §.
Päätöstä varten, joka mäkitupa-alueen erottamisesta vuokra-alueiden lunastamisesta säädetyn lain mukaan annetaan, on lääninkonttorissa laskettava, kuinka suuri osa tilan maaveroista tulee erotetun alueen tai, jos useampia mäkitupa-alueita on samalla kertaa erotettu, kaikkien niiden osalle, sekä tilan maaveron määrää vastaavalla osalla vähennettävä, jonka ohessa, jos tilan maaveroista vielä on voimassa jaoitus, jonka mukaan jaoituksen nauttija itse kantaa hänelle jaoitetun veron, lohkomispäätöksessä on erityisesti mainittava näin jaoitetun veron vähennettävä määrä, jonka valtio korvaa rahassa jaoituksen nauttijalle, noudattamalla kruunun kymmenyksiin nähden sen vuoden verohintaa, jolta vero on suoritettava. Vähennys on henkikirjoittajan otettava erottamispäätöksen nojalla henkikirjassa huomioon.
52 §.
Kun lunastetun alueen lohkominen on maarekisteriin merkitty, on maaherran pidettävä huolta, että vahvistetut suoritukset tulevat lunastetun alueen omistajalta kruununverojen kannossa perityiksi, sekä että tilalta, josta lunastaminen on tapahtunut, valtiolle suoritettavat maaverot ja manttaalirasitukset tulevat lunastettujen mäkitupa-alueiden osalta poistetuiksi, kuin myös että poistetuista maaveroista tehdään voimassa olevan maakirjan muistutussarekkeeseen merkintä asianomaisen talon kohdalle; ja ovat vahvistetut suoritukset sekä maaveromäärien muutokset otettavat huomioon sen vuoden alusta alkaen, joka toimituksen maarekisteriin merkitsemisen jälkeen ensiksi seuraa. Sitä varten on vahvistetuista suorituksista sekä muutetuista maa veromääristä lähetettävä lääninkonttorista henkikirjoittajalle ilmoitus.
53 §.
Kunakin vuonna tapahtuvassa henkikirjoituksessa ovat ne vuokra-alueet, joiden lunastamisesta erottamispäätökset ovat annetut ennen sen vuoden alkua, otettavat lunastettuina vuokra-alueina huomioon ja sitä varten henkikirjaan tilan nimen jälkeen merkittävä sanat: »lunastettu torppa» tai »lunastettu mäkitupa-alue». Samallainen merkintä on tehtävä veronkantokirjaan tilan nimen jälkeen.
Kannettavat vuotuismaksut ovat veronkantokirjassa otettavat ylimääräisten kantorahojen joukkoon. Kunkin vuoden verolipussa on mainittava, kuinka mones vuotuismaksu verolipussa velotaan.
54 §.
Lääninkonttorista saapuneet ilmoitukset lunastetuista vuokra-alueista on henkikirjoittajan säilytettävä kunnittain, kylittäin ja talonumeroittain järjestettyinä sekä nidottava sopiviin niteisiin; ja ovat myös ne muutokset, jotka ilmoituksissa mainittuihin asioihin nähden myöhemmin tehdään, asianomaisiin kohtiin merkittävät.
55 §.
Jäljennös lohkomispäätöksestä, johon on merkitty, milloin lohkomisen maarekisteriin merkitseminen on tapahtunut, on maaherran lähetettävä Valtiokonttorille lunastushinnan valtion varoista etukäteen maksettavan osan suorittamista varten vuokranantajalle.
Samoin on jäljennös lohkomispäätöksestä lähetettävä Asutushallitukselle säädetyn valvonnan järjestämistä sekä tilaston laatimista varten.
56 §.
Vuokra-alueiden erottamistoimituksista saa toimitusinsinööri velkoa maanmittauslaitoksesta 15 päivänä kesäkuuta 1918 annetun asetuksen mukaisen korvauksen kahdenkymmenen prosentin korotuksella laskun loppusummasta.
V luku.
Lunastushinnan suorittaminen.
57 §.
Lunastushinnan suorittaminen vuokranantajalle sekä siitä aiheutuva raha-asiain hoito on oleva Valtiokonttorin tehtävänä. Samoin ovat kannetut lunastushintojen korot ja kuoletukset tilitettävät Valtiokonttorille.
Lunastushintojen suorittamiseen käytettävät varat sekä kannetut vuotuismaksut ynnä niiden korot ja kuoletukset ovat hoidettavat erityisenä »Vuokra-alueiden lunastamisrahasto» nimisenä rahastona.
Kunkin vuokra-alueen luovuttajalle on Valtiokonttorissa avattava oma tilinsä.
58 §.
Lunastushintojen suorittamiseksi on Valtiokonttorin annettava viisi prosenttia korkoa kantavia obligatsioneja, jotka kulkevat nimellä »Suomen Valtion obligatsioni vuokra-alueiden lunastamiseksi». Obligatsionit ovat asetettavat haltijalle maksettaviksi, ja tulee niitä olla 5,000, 1,000, 500 ja 100 markan nimellisarvoille.
Obligatsionit annetaan 25 miljoonan markan sarjoissa, 250 miljoonan markan määrään asti. Kysymys kunkin uuden sarjan antamisesta on Valtiokonttorin alistettava Valtioneuvoston harkittavaksi.
59 §.
Obligatsionien korko lasketaan puolivuosittain, maksettavaksi kunkin toukokuun ja kunkin marraskuun 1 päivänä. Obligatsioneja seuraa korkokupongit koko kuoletusajalle samalla kertaa. Langenneiden korkokuponkien määrä maksetaan kupongin haltijalle rahassa Valtiokonttorista sekä Suomen Pankin konttoreista.
60 §.
Se osa lunastushinnasta, jonka valtio maksaa etukäteen yleisistä varoista, suoritetaan vuokranantajalle kaikista vuokra-alueista, joiden lunastushinnat ovat samalla kertaa suoritettavat, kultakin täydeltä sadalta markalta edellisessä pykälässä mainituilla obligatsioneilla, mutta sadan markan osilta käteisellä rahalla.
Obligatsioneja lasketaan liikkeeseen sitä myöten kuin lunastushintoja on suoritettava.
61 §.
Lunastettavat obligatsionit määrätään arpomisella, joka toimitetaan vuosittain vuoden ensi neljänneksellä Valtiokonttorissa, Helsingin kaupungin julkisen notarin läsnäollessa, joka siitä laatii asianmukaisen notarintodistuskirjan.
Arpomisen tulokset ovat valtion kustannuksella viipymättä julkaistavat virallisissa lehdissä.
Kunkin sarjan arpominen alotetaan vasta sittenkun kolme vuotta sarjan ensimäisten obligatsionien antamisesta on kulunut.
62 §.
Arpomisessa lunastettavaksi langenneen obligatsionin haltijalle maksetaan obligatsionin nimellisarvo rahassa.
Arvottujen obligatsionien lunastaminen alkaa arpomisen jälkeen seuraavan marraskuun 1 päivänä, ja tapahtuu lunastaminen Valtiokonttorissa sekä kaikissa Suomen Pankin konttoreissa.
Arvottua obligatsionia ilmoitettaessa lunastettavaksi ovat kaikki siihen kuuluvat kupongit, jotka eivät ole maksettaviksi joutuneet, annettavat takaisin. Jos joku kupongeista puuttuu, pidätetään sen nimellisarvo pääomasta.
Korkoa suoritetaan arvotusta obligatsionista ainoastaan obligatsionia lunastamiseksi 2 momentissa määrättyyn maksupäivään saakka.
63 §.
Obhgatsioneja ja kuponkeja, joita ei ilmoiteta lunastettaviksi kymmenen vuoden kuluessa niiden lankeemisajasta lukien, ei sitten enää lunasteta, ja ovat niiden haltijat menettäneet kaiken oikeutensa maksun saantiin niistä. Semmoisten obligatsionien ja kuponkien lunastamiseen määrätyt varat joutuvat valtion omaisuudeksi.
64 §.
Hukkaan joutunut tai vahingon kautta hävinnyt obligatsioni tai kuponki voidaan kuolettaa ja Valtiokonttorin toimesta uudella korvata, jolloin on meneteltävä niinkuin laissa asiakirjain kuolettamisesta 14 päivältä elokuuta 1901 säädetään.
65 §.
Kaikki lunastetut obligatsionit ja kupongit ovat heti eri maksupaikoissa lävistämällä kelpaamattomiksi tehtävät ja Valtiokonttoriin puolivuosittain lähetettävät, ensin pidettävässä Valtiokonttorin tilintarkastuksessa näytettäviksi, minkä jälkeen ne on sinetillä lukittuina säilytettävät kunnes niistä toisin määrätään.
66 §.
Oikeutta lunastushinnan nostamiseen, joka on kiinnityksen vakuudeksi talletettu, haettakoon kirjallisesti Valtiokonttorilta, ja on hakemukseen liitettävä todistukset hakijan omistusoikeudesta lunastetun alueen kantatilaan sekä tilan rasitustodistus, niin myös, jos tila on vielä erottamisen tapahtuessa kiinnitetty sitä rasittaneista saatavista tai oikeuksista, säädetyt todistukset oikeudestaan nostaa lunastushinta niistä huolimatta.
Tällaisen hakemuksen olkoon hakija oikeutettu jättämään myös maaherralle sekä asianomaiselle kruununnimismiehelle Valtiokonttoriin toimitettavaksi.
67 §.
Lunastushintojen korkojen ja kuoletuksien kantaminen on oleva lääninkonttorin huolena. Sitä varten on kullekin lunastetun tilan omistajalle avattava lääninkonttorissa oma tilinsä.
Lunastushinnan korko ja kuoletus kannetaan lunastetun alueen omistajalta kerran vuodessa kruununveronkannon yhteydessä.
Kuittauskirja, josta 49 § 3 momentissa säädetään, on esitettävä aina kuin korkoa ja kuoletusta suoritetaan, ja ovat maksut siihen kuitattavat.
68 §.
Joka tahtoo kuolettaa lunastushintaa suuremmalla määrällä kuin vuotuismaksuun sisältyy, suorittakoon sitä yhden tai useamman seuraavan vuoden kuoletusmaksuja vastaavan määrän.
Suorittamisen tulee silloin tapahtua suoraan lääninkonttoriin, ja on kuittauskirja suorituksen mukana annettava lääninkonttoriin tarpeellisten muutoksien tekemistä varten seuraavien vuosien maksuja koskeviin merkintöihin. Kuoletus luetaan hyväksi seuraavan maaliskuun tai marraskuun 1 päivästä, aina sen mukaan kumpana päivänä uudet ehdot ovat astuneet vuokra-alueeseen nähden voimaan. Tällaisesta kuoletuksesta huolimatta ovat jälellä olevat vuotuismaksut seuraavina vuosina säännöllisesti vuosittain suoritettavat.
69 §.
Sellaisen kuoletuksen tapahtuessa, josta edellisessä pykälässä säädetään, olkoon asianomaisena vuonna pakollisen kuoletuksen yli menevältä määrältä oikeus käyttää kuoletusmaksujen suorittamiseen langenneita korkokuponkeja sekä 58 §:ssä mainittuja obligatsioneja niiden nimellisarvosta.
70 §.
Jos 68 §:ssä säädettyjä kuoletusmaksuja on suoritettu lääninkonttoriin, on tämän siitä ilmoitettava Valtiokonttorille sekä henkikirjoittajalle, huomioonotettavaksi kuoletusmaksuja kruununverojen yhteydessä perittäessä.
Kunkin vuoden kruununverojen kannossa otetaan huomioon vain ne tällaisista kuoletuksista, jotka ovat tapahtuneet ennen edellisen marraskuun 15 päivää.
71 §.
Vuotuismaksut, joiden kantamisesta annetut erottamispäätökset ovat henkikirjoittajalle saapuneet ennen joulukuun 1 päivää, ovat merkittävät sen vuoden verojen kantokirjaan asianomaisten vuokramiesten kohdalle ja kannettavat ensimäisen kerran seuraavana vuonna tapahtuvassa kruununverojen kannossa.
72 §.
Kunakin vuonna kannetut lunastushintojen korot ja kuoletukset on kruununvoudin viimeistään heinäkuun 1 päivänä tilitettävä ylimääräisinä kantorahoina lääninkonttoriin, jonka puolestaan tulee tehdä niistä tili Valtiokonttorille.
Kantopalkkiona saavat henkikirjoittaja ja kruununvouti laskea valtion varoista hyväkseen yhteensä yhden prosentin vuotuisesta kantomäärästä, josta kolmannes tulee kruununvoudille ja kaksi kolmannesta henkikirjoittajalle; ja on tämä määrä heille vuosittain lääninkonttorista maksettava.
73 §.
Lunastetuilta vuokra-alueilta perittävistä vuotuismaksuista ynnä muista lunastuksesta johtuvista suorituksista, joita ei ole kannossa maksettu, on kruununvoudin lähetettävä luettelo lääninkonttoriin.
74 §.
Kun valtion etukäteen suorittama lunastushinnan osa on kokonansa takaisin maksettu, on lääninkonttorin ilmoitettava siitä lääninmaanmittauskonttorille merkinnän tekemistä varten maarekisteriin.
VI luku.
Lunastetun alueen käyttö erottamisen jälkeen.
75 §.
Niin kauan kun vuokramiehellä, joka on vuokra-alueen lunastanut, on valtion etukäteen suorittama lunastushinnan osa takaisin maksamatta, pitäköön hän lunastamansa alueen viljelykset ja rakennukset kunnossa lainan irtisanomisen uhalla.
76 §.
Lunastetun alueen omistaja olkoon velvollinen pitämään edellisessä pykälässä säädettynä aikana lunastetun alueen rakennukset palovakuutettuina jossakin yleisessä palovakuutuslaitoksessa, jonka Asutushallitus on siihen tarkoitukseen hyväksynyt, laitoksen arvioperusteiden mukaan määrätystä täydestä arvosta. Ellei hän sitä tee, voi maaherra, asutusviranomaisen esityksestä, hänet sakon uhalla siihen velvoittaa.
77 §.
Kun lunastetun alueen luovutus toiselle henkilölle alistetaan asutuslautakunnan hyväksyttäväksi, mutta se tahtoo antaa etuosto-oikeuden tilaan jollekin kolmannelle, tapahtukoon tällaisen etuosto-oikeuden antaminen joko paikkakunnan sanomalehdissä etuosto-oikeudesta ilmoitettua tai ilman sitä. Asutuslautakunnan toimenpide on alistettava asutustarkastajan hyväksyttäväksi.
VII luku.
Erinäisiä säännöksiä.
78 §.
Maanmittaus- ja jakotoimet ovat kussakin läänissä niin järjestettävät, että vuokra-alueiden lunastamista tarkoittavat toimitukset tulevat yleensä ennen muita käsitellyiksi ja loppuun saatetuiksi.
Vuokra-alueiden järjestely toimitukset ovat yleensä käsiteltävät ennen muita vuokra-alueiden lunastamistoimituksia sekä torppia koskevat tehtävät ennen mäkitupa-alueita koskevia tehtäviä.
79 §.
Yhtiö tai muu maanomistaja, jolla on suurempi joukko vuokra-alueita saman tai eri kuntien alueilla samassa läänissä, olkoon oikeutettu hakemaan maanmittausinsinöörille määräyksen niiden erottamiseen ja järjestelyyn, niitä hakemuksessa erittelemättä. Jos maaherra, ottaen huomioon edellisen pykälän säännökset, katsoo tuollainen määräyksen tarkoituksenmukaiseksi ja sen antaa, olkoon määräyksen saanut toimitusinsinööri oikeutettu jakamaan tällaiset erottamiset ja järjestelyt eri toimituksiksi, sen mukaan kuin tarkoituksenmukaista on, sekä hankkikoon kullekin toimitukselle oman toimitusnumeron.
80 §.
Jos vuokra-alueen lunastaminen tapahtuu vapaaehtoisen sopimuksen perusteella eikä lunastushinnan arvioiminen tai lunastusehtojen määrääminen ole erottamisen yhteydessä tarpeen, olkoon uskotuista miehistä erottamistoimituksessa voimassa, mitä niistä lohkomisessa yleensä on säädetty.
81 §.
Maanmittaushallituksella on oikeus siirtää maanmittausinsinöörejä työskentelemään vuokra-alueiden lunastamistoimissa toisessa läänissä kuin missä heillä on virka, kuulusteltuaan asiansa asianomaista maanmittausinsinööriä sekä lääninmaanmittauskonttoria. Tällaisesta Maanmittaushallituksen päätöksestä voidaan säädetyssä järjestyksessä valittaa.
82 §.
Lunastettavien alueiden erottamista varten tarpeelliset otteet maarekisteristä ja henkikirjasta ovat asianomaiselle maanmittausinsinöörille maksutta annettavat.
Lunastusmaksut rasitustodistuksista, jotka toimitusinsinöörit ovat hankkineet vuokra-alueiden lunastamistoimituksia varten, suoritetaan asianomaisille tuomareille valtion varoista. Sitä varten on tuomarien lähetettävä puolivuosittain luettelot tällaisista rasitustodistuksista ja niiden lunastusmaksuista lääninkonttoriin, jossa ne on tarkastettava ja hyväksytty määrä maksettavaksi määrättävä.
83 §.
Jos vuokra-alue päätilan tilusten tarkoituksenmukaista sijoittamista varten siirretään uudelle alueelle, ja valtio, sen mukaan kuin siitä on säädetty, suorittaa lopullisesti puolet vuokra-alueen rakennuksien siirtokustannuksista, on maaherran määrättävä se maksettavaksi siinä järjestyksessä ja niillä ehdoilla kuin siirtokustannuksien suorittamisesta jakotoimituksissa on säädetty.
84 §.
Jos vuokra-alue siirretään uudelle paikalle muista syistä kuin edellisessä pykälässä säädetään, tahi jos siirrosta aiheutuu teiden tekoja tahi uutisviljelyksiä taikka muita parannuksia, on niihin tarpeellisten kustannuksien suorittamisesta etukäteen valtion varoista voimassa, mitä siirtokustannuksien suorittamisesta jakotoimituksissa on vastaavissa tapauksissa säädetty.
85 §.
Toimitusmiehet lunastamistoimituksen yhteydessä, ja Asutushallitus myöhemmin tehkööt tarpeen mukaan alotteita valtion toimenpiteiden aikaansaamiseksi, jotta sen avustuksen lisäksi, joka vuokramiehelle voidaan suorittaa apurahana vuokra-alueen siirron tapahtuessa, sen mukaan kuin erittäin on säädetty, uusien tilojen omistajat voivat saada huokeakorkoisia lainoja viljelys- ja rakennustarkoituksia varten.
Tällaiset lainat ovat järjestettävät annettaviksi etupäässä tilattoman väestön lainakassojen tai osuuskassojen kautta.
86 §.
Jos kuntaan tarvitaan kesken vuokralautakunnan toimintakautta useampia vuokralautakuntia kuin niitä ennestään on, päättäköön kunnanvaltuusto kunnan jakamisesta vuokralautakuntapiireihin sekä missä piirissä entinen vuokralautakunta tulee toimimaan ja mihin uudet ovat asetettavat. Sitten valittakoon säädetyssä järjestyksessä uudet vuokralautakunnat entisen toimintakauden loppuun saakka.
87 §.
Jos vuokra-alueiden järjestely- ja lunastustoimituksiin vaikuttaa häiritsevästi se, että kunnassa on liian vähän maanjako-oikeuden jäseniä, ryhtyköön maaherra toimenpiteisiin tarpeellisen määrän valitsemiseksi entisten lisäksi, ja on myös lääninmaanmittausinsinöörin tai maanjako-oikeuden puheenjohtajan, jos hän sellaista havaitsee, ilmoitettava asiasta maaherralle.
88 §.
Vuokralautakunnan puheenjohtajan on saavuttava vuokra-alueiden järjestelytoimituksen alkukokouksiin, ollakseen saapuvilla lausunnon antamista varten. Muihin kokouksiin saapukoon hän vain, milloin hänen läsnäolonsa niissä katsotaan tarpeelliseksi ja hänelle niistä sitä varten ilmoitetaan. Tällaisista kokouksista sekä siitä, milloin arviot toimitetaan, ilmoitettakoon vuokralautakunnan puheenjohtajalle tavalla, joka kokouksessa määrätään.
89 §.
Vuokralautakunta ottakoon sille esitetyt kirjalliset todistukset pöytäkirjaan. Jos asianosainen tahtoo esittää suullisia todistuksia, kuulustelkoon vuokralautakunta sitä varten ilmoitettuja henkilöitä, jos sen tarpeelliseksi katsoo, sekä harkitkoon, mikä arvo heidän ilmoituksilleen on annettava.
Mitä edellä on säädetty vuokralautakunnasta, olkoon myös voimassa toimitusmiehistä vuokra-alueiden järjestelytoimituksissa.
90 §.
Hakemukseen valtion sekä vuokranantajan saatavan kiinnittämisestä lunastettuun tilaan on liitettävä lohkomispäätös selvitykseksi lunastetun tilan omistajan oikeudesta tilaan sekä muista lunastusmenettelyyn perustuvista oikeuksista ja velvollisuuksista.
91 §.
Palkkio vuokralautakuntain puheenjohtajalle ja jäsenille vuokra-alueiden lunastamista koskevien asiain käsittelystä lasketaan toimitusten mukaan sillä tavalla, että kultakin matka- ja toimituspäivältä lasketaan päiväraha, sekä matkasta tullen mennen voimassa olevan kyytitaksan mukainen korvaus taikka II luokan höyrylaiva-, tai III luokan rautatiemaksu. Lisäksi kantakoon vuokralautakunnan puheenjohtaja lunastusmaksua arviokirjasta sekä vuokralautakunnan pöytäkirjasta ja antamistaan todistuksista. Päivärahan ja lunastusmaksun suuruus on kunnanvaltuuston ehdotettava erikseen vuokralautakunnan puheenjohtajalle ja erikseen sen jäsenille, sekä Asutushallituksen vahvistettava.
Toimituspäiviksi luetaan vuokralautakuntain kokous- ja katselmuspäivät sekä ne päivät, joina vuokralautakunnan puheenjohtaja on ollut vuokra-alueiden lunastamista koskevassa asiassa kuulusteltavana jakotoimituksessa tai oikeudessa, taikka vuokralautakunnan jäsen on ollut toimitusmiehenä maanmittaustoimituksessa. Matkapäiviltä, jotka eivät samalla ole toimituspäiviä, kantakoon vuokralautakunnan puheenjohtaja neljännen osan säädetyn taksan mukaisesta päivärahasta kultakin täydeltä kymmeneltä kilometriltä, jonka hän on silloin matkustanut, korkeintaan koko päivärahan määrän.
92 §.
Vuokralautakunnan arviokirjaa on kappale annettava kummallekin asianosaiselle, sekä vuokralautakunnan pöytäkirja ja todistus sille, joka sellaista pyytää. Lunastusmaksut vuokralautakunnan toimituskirjasta voidaan periä sillä tavalla kuin toimituskirjain lunastuksen perimisestä on säädetty.
93 §.
Vuokralautakunta olkoon oikeutettu ottamaan sihteerikseen henkilön, joka kykenee toimittamaan maa-alueiden pinta-alojen arviomisia sekä laatimaan pöytäkirjoja, ehdolla että kunta suostuu maksamaan hänen palkkansa etukäteen kunnan varoista, ja on sihteeri oikeutettu nauttimaan valtiolta samallaista palkkiota kuin vuokralautakunnan jäsenet sekä kantamaan puolet valmistamiensa toimituskirjain lunastuksista, ellei hän niistä ole vuokralautakunnan puheenjohtajan kanssa toisin sopinut.
94 §.
Vuokralautakunnan puheenjohtajan, jäsenten sekä sihteerin on vuosineljänneksittäin kirjoitettava palkkiolaskunsa sekä annettava ne vuokralautakunnan kokouksessa tarkastaa, ja on puheenjohtajan allekirjoitettava hyväksytyt jäsenten ja sihteerin palkkiolaskut sekä jäsenten allekirjoitettava hyväksytty puheenjohtajan palkkiolasku. Näin käsitellyt palkkiolaskut ovat annettavat kruununnimismiehen tarkastettaviksi ja hyväksyttäviksi, ennenkun niiden määrä vuokralautakunnan puheenjohtajalle ja jäsenille sekä sen sihteerille kunnan varoista etukäteen suoritetaan.
95 §.
Vuokralautakuntain toimia vuokra-alueiden lunastamista koskevissa asioissa on asutustarkastajain valvottava ja ohjattava.
96 §.
Vuokralautakunnan on ennen kunkin tammikuun 15 päivää lähetettävä Asutushallitukselle vahvistetun kaavan mukaan laadittu tilasto edellisenä vuonna käsittelemistään vuokra-alueiden lunastamista koskevista asioista.
Maanmittausinsinöörien lähetettävästä tilastosta olkoon noudatettavana, mitä jakotoimituksia koskevasta tilastosta on säädetty.
97 §.
Toimituskokouksissa, joita maanmittausinsinööri pitää tässä asetuksessa säädettyä vuokra-alueiden järjestelyä tai erottamista varten, olkoon viran puolesta saapuvilla oleva Maanmittaushallituksen tai lääninmaanmittauskonttorin edustaja oikeutettu toimitusinsinöörin sijasta johtamaan kokousta, jos hän sen tarpeelliseksi katsoo.
98 §.
Jos vuokra-alue on osa sukutilasta, ovat alueen erottamisesta, rakennuksien siirtämisestä ynnä muut lunastamisesta vuokranantajalle aiheutuvat kustannukset suoritettavat alueen lunastushinnasta.
99 §.
Lähemmät määräykset maanmittarien tehtävistä vuokra-aineiden lunastamistoimissa ynnä sellaisten maanmittaustoimitusten järjestelystä antaa Maanmittaushallitus.
100 §.
Tämä asetus astuu voimaan 1 päivänä toukokuuta 1919, jolloin viranomaiset alkakoot käsitellä vuokra-alueiden lunastamista koskevia asioita sen mukaan kuin asiasta 15 päivänä lokakuuta 1918 annetussa laissa ja tässä asetuksessa säädetään.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 11 päivänä huhtikuuta 1919.
| Valtioneuvosto: | |
| KARL SÖDERHOLM. | B. VUOLLE. |
| MIKAEL SOININEN. | U. BRANDER. |
| J. H. VENNOLA. | J. STJERNVALL. |
| EERO ERKKO. | |
O. J. Anttinen.
LIITE
