Annettu Helsingissä, 16 päivänä syyskuuta 1921.
Sotaministerin esittelystä säädetään täten, kumoamalla 14 päivänä helmikuuta 1921 [sic] suojeluskunnista annettu asetus, seuraavaa:
I. Yleisiä säännöksiä.
1 §.
Suojeluskuntain tarkoituksena on hallituksen ohjeiden mukaan edistää kansan puolustuskuntoisuutta sekä turvata laillista yhteiskuntajärjestystä.
Tämän toteuttamiseksi suojeluskunnat:
1) antavat sotilaallista kasvatusta suojeluskuntalaisille;
2) edistävät voimistelua, urheilua ja kansalaiskunnon kasvamista;
3) toimivat tarvittaessa varsinaisen armeijan tukena; ja
4) avustavat pyydettäessä järjestysviranomaisia.
2 §.
Jäseniksi suojeluskuntiin otetaan sellaisia, niihin pyrkiviä Suomen miehiä, joiden uskollisuuteen. laillista, yhteiskuntajärjestystä kohtaan voidaan luottaa ja jotka ovat täyttäneet seitsemäntoista vuotta. Poikkeustapauksessa voidaan jäseniksi suojeluskuntaan harkinnan mukaan ja vanhempain suostumuksella ottaa nuorempiakin henkilöitä.
Suojeluskuntaan hyväksytyn henkilön on ennen suojeluskuntaan liittymistään annettava juhlallinen, vakuutus siitä, että hän rehellisesti toimii suojeluskunnan tarkoitusperien saavuttamiseksi, tinkimättä alistuu esimiestensä ja esikunnan määräyksiin ja että hän ei vastoin esikunnan suostumusta eroa suojeluskunnasta, ennenkuin kuukausi on kulunut siitä, kun hän on esikunnalle ilmoittanut haluavansa suojeluskunnasta erota.
3 §.
Suojeluskuntain sisäinen järjestys on sotilaallinen.
4 §.
Suojeluskuntajärjestö samoinkuin suojeluskuntapiirit ja yksityiset suojeluskunnat ovat oikeutetut hankkimaan ja. omistamaan kiinteältä ja irtainta omaisuutta sekä vastaanottamaan testamentteja ja lahjoituksia.
II. Suojeluskuntain alueellinen järjestely.
5 §.
Kunkin kunnan suojeluskuntalaiset muodostavat kunnan mukaan nimitetyn paikallisen suojeluskunnan. Suojeluskuntain ylipäällikkö voi kuitenkin piiriesikunnan mieltä kuultuaan määrätä jonkun suojeluskunnan alueen toisin kuin edellä on sanottu, ja on hänen tässä tapauksessa vahvistettava alueen rajat ja nimi.
6 §.
Valtakunnan kaikki suojeluskunnat muodostavat Suomen suojeluskuntajärjestön.
III. Suojeluskuntain hallinto.
7 §.
Suojeluskuntajärjestön korkeimpana päällikkönä on sotavoimain ylipäällikkö.
8 §.
Suojeluskuntajärjestön toimintaa johtaa suojeluskuntain ylipäällikkö apunaan suojeluskuntain yliesikunta.
Suojeluskuntain ylipäällikkö toimii välittömästi sotavoimain ylipäällikön alaisena ja esittelee hänelle, mikäli esittely ei 12 §:n mukaan kuulu sotaministerille, ne suojeluskuntajärjestöä koskevat asiat, joiden ratkaiseminen kuuluu sotavoimiaan ylipäällikölle.
Ehdotuksen suojeluskuntajärjestön menosäännöksi, mikäli se koskee valtion varoja, esittää suojeluskuntain ylipäällikkö sotaministerille.
Suojeluskuntain ylipäällikön tulee ajoissa ennen ratkaisua jättää sotaministerille perusteltu ehdotus asioissa, jotka koskevat valtakunnan jakamista suojeluskuntapiireihin, suojeluskuntajärjestön varustamista ja aseistamista, sotavoimain reserviin kuuluvien upseerien nimittämistä suojeluskuntatoimiin, joihin nimitysoikeus 12 §:n mukaan ei ole pidätetty sotavoimain ylipäällikölle, sekä muuta yhteistoimintaa varsinaisen armeijan ja suojeluskuntajärjestön välillä.
9 §.
Suojeluskuntain yliesikunnan toimintaa johtaa esikuntapäällikkö, joka tarvittaessa on ylipäällikön sijainen.
Yliesikunta jakautuu osastoihin, joiden toimintaa johtavat osastopäälliköt.
10 §.
Suojeluskuntapiirin päällikkönä on piiripäällikkö. Piiripäällikön apuna toimii piiriesikunta., johon kuuluu piirin suojeluskuntain vuodeksi kerrallaan valitsemina neljä varsinaista, ja kaksi varajäsentä. Piiriesikunnan kokouksessa johtaa piiripäällikkö puhetta. Sitäpaitsi on piiriesikunnassa piiripäällikön käytettävänä tarpeellinen kansliahenkilökunta.
11 §.
Paikallisen suojeluskunnan päällikkönä toimii paikallispäällikkö. Paikallispäällikön apuna toimii paikallisesikunta, johon kuuluu suojeluskunnan vuodeksi kerrallaan valitsemina neljä varsinaista ja kaksi varajäsentä. Paikallisesikunnan jäsenten vaali alistetaan piiripäällikön hyväksyttäväksi ja vahvistettavaksi. Paikallisesikunnan kokouksessa johtaa paikallispäällikkö puhetta.
12 §.
Sotavoimain ylipäällikkö nimittää suojeluskuntain ylipäällikön sekä yliesikunnan esikuntapäällikön ja osastojen päälliköt. Näiden tulee nauttia suojeluskuntain luottamusta.
Piiripäällikön nimittää suojeluskuntain ylipäällikkö, hankittuaan piiriesikunnan lausunnon asiasta. Jos asia koskee vakinaisessa sotapalveluksessa olevaa upseeria, nimittää hänet sotavoimain ylipäällikkö.
Paikallispäällikön nimittää piiripäällikkö paikallisesikunnan mieltä kuultuaan.
Viranomainen, joka nimittää virkaan, on myös oikeutettu antamaan siitä eron.
Sotavoimain ylipäällikölle esittelee nimitys- ja eroasiat sotaministeri. Esittelyssä on suojeluskuntain ylipäällikkö oikeutettu olemaan läsnä ja antamaan lausuntonsa.
13 §.
Suojeluskuntain ylipäällikön, yliesikunnan jäsenten ja virkailijoiden sekä piiri- ja paikallispäälliköiden palkat ynnä kansliamenot suorittaa valtio.
14 §.
Piiri- ja paikallisesikunnat ovat päätösvaltaisia, kun piiri- tahi paikallispäällikkö ja vähintäin kaksi jäsentä on saapuvilla. Äänten mennessä tasan ratkaisee puheenjohtajan ääni.
15 §.
Paikallisesikunnan kutsusta kokoontuvat suojeluskunnan jäsenet suojeluskunnan vuosikokoukseen sekä tarpeen vaatiessa muutenkin toimittamaan vaaleja ja keskustelemaan sekä päättämään suojeluskunnan asioista.
16 §.
Piiriesikunnan kutsusta kokoontuvat piirin paikallisesikuntien edustajat piirin vuosikokoukseen sekä tarpeen vaatiessa muutenkin toimittamaan vaaleja ja käsittelemään sekä päättämään piirin yhteisistä asioista. Suojeluskuntia, joilla on vähemmän kuin kaksisataa jäsentä, edustaa tällaisessa kokouksessa yksi edustaja, suojeluskuntia, joilla on kahdestasadasta viiteensataan jäseneen, kaksi edustajaa ja suojeluskuntia, joilla on enemmän kuin viisisataa jäsentä, kolme edustajaa.
17 §.
Suojeluskuntain ylipäällikön kutsusta kokoontuvat piiriesikuntien edustajat, kaksi kustakin piiristä, suojeluskuntajärjestön vuosikokoukseen ja tarpeen vaatiessa useamminkin kuin myös, jos viisi piiritesikuntaa sitä esittää, käsittelemään suojeluskuntajärjestön toimintaa koskevia asioita.
IV. Suojeluskuntain suhde siviiliviranomaisiin.
18 §.
Suojeluskunnat älkööt puuttuko järjestysviranomaisten tehtäviin, elleivät nämä niiden apua erityisesti pyydä.
19 §.
Järjestysviranomainen saakoon, milloin poliisivoima havaitaan riittämättömäksi, kutsua suojeluskuntien apua:
1) kun väkijoukko on osoittanut aikovansa tehdä kapinan taikka häiritä yleistä turvallisuutta ja järjestystä, ja on silloin noudatettava Rikoslain 16 luvun 6 §:n säännöksiä;
2) rikoksentekijäin ja sotakarkulaisten etsiskelemistä ja kiinniottamista varten:
3) sellaisten vaarallisten rikoksentekijäin ja vankien kuljettamista varten, jotka ovat tunnettuja väkivaltaisesta luonteestaan tai jotka toistamiseen tai useamman kerran ovat karanneet, varsinkin kun heitä kuljetetaan useampia yhtä aikaa;
4) valtiolle kuuluvain omaisuuden tilapäistä vartioimista varten, milloin se katsotaan tarpeelliseksi;
5) tuli- ja metsäpaloihin, tulviin ja muihin yleisiin onnettomuuksiin; sekä
6) kaikissa muissa tapauksissa, milloin järjestysviranomaiset yksinänsä eivät voi ehkäistä vallattomuutta tai epäjärjestystä taikka palauttaa järjestystä.
20 §.
Järjestysviranomaiseksi, jolla 19 §:n mukaan on oikeus pyytää suojeluskuntain apua, luetaan maaherra, kruununvouti, nimismies, poliisimestari, järjestysmies taikka näiden virkaa toimittavat henkilöt. Erittäin kiireellisissä tapauksissa olkoon poliisikonstaapeleilla sama oikeus.
21 §.
Suojeluskunnan apua on pyydettävä piiripäälliköltä, taikka milloin hän ei ole paikkakunnalla, paikallispäälliköltä, taikka erittäin kiireellisissä tapauksissa muulta, suojeluskunnan päällystöön tahi alipäällystöön kuuluvalta henkilöltä. Pyyntö on tehtävä kirjallisesti, ellei avuntarve ole niin pakoittava, ettei kirjalliseen pyyntöön ole aikaa, ja on siinä mainittava tarkoitus, johon apua tarvitaan. Jos avunanto ei siedä viivytystä, ryhtyköön suojeluskuntalainen, jolta apua on pyydetty, asian vaatimiin toimenpiteisiin; muussa tapauksessa tulee hänen asiasta heti ilmoittaa lähinnä ylemmällepäällikölleen ja odottaa hänen määräyksiään. Pyydetystä ja annetusta avusta tulee järjestysviranomaisen tehdä ilmoitus maaherralle ja paikallispäällikön piiripäällikölle.
22 §.
Suojeluskunnan antaessa apua järjestysviranomaisille johtaa sitä asianomainen esimies. Kuitenkin olkoon järjestysviranomaisella, jolla siitä huolimatta pysyy kaikki hänelle lain mukaan kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet, valta määrätä milloin avunanto on lopetettava.
V. Kurinpito.
23 §.
Suojeluskuntajärjestössä käytetään seuraavia rangaistuksia:
miehistöä ja alipäällystöä varten:
yksityinen muistutus,
julkinen muistutus rintaman edessä tahi päiväkäskyssä,
ylimääräisiä palvelusvuoroja,
siirtäminen ylemmästä arvoluokasta alempaan, ja
erottaminen suojeluskunnasta määräajaksi tahi kokonaan; sekä
päällystöä varten:
yksityinen muistutus,
julkinen muistutus päiväkäskyssä,
erottaminen virasta määräajaksi tahi kokonaan, ja
erottaminen suojeluskuntajärjestöstä.
24 §.
Jos miehistöön tahi alipäällystöön kuuluva suojeluskuntalainen tekee itsensä syypääksi rikkomukseen, joko palveluksessa tahi sen ulkopuolella, on asia käsiteltävä kurinpitolautakunnassa, johon, paitsi paikallispäällikköä, kuuluu yksi paikallisesikunnan jäsen sekä kolme suojeluskunnan vuodeksi kerrallaan vallitsemaa muuta jäsentä. Kurinpitolautakunnan puheenjohtajana toimii paikallispäällikkö. Kiireellisissä tapauksissa on paikallis- tahi häntä ylempi päällikkö oikeutettu käyttämään kurinpitolautakunnalle kuuluvaa rankaisuvaltaa. Päällikköjen rankaisuvalta määrätään tarkemmin ohjesäännössä.
25 §.
Päällystöön kuuluvaa suojeluskuntalaista on ainoastaan ylempi päällikkö oikeutettu rankaisemaan. Tarkemmat määräykset tästä annetaan ohjesäännössä.
26 §.
Ylemmän päällikön rankaisuvaltaan sisältyy aina myös alemman päällikön rankaisuvalta,
27 §.
Suojeluskuntalaiset ovat oikeutettuja valittamaan heille määrätyistä rangaistuksista, siinä laajuudessa ja sillä tavalla kun tarkemmin säädetään ohjesäännössä.
VI. Ohjeita asetuksen käyttämisessä.
28 §.
Lähempiä ohjeita tämän asetuksen käytäntöön sovelluttamisesta antaa suojeluskuntain ylipäällikkö ohjesäännössä.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 16 päivänä syyskuuta 1921.
Tasavallan Presidentti
K. J. STÅHLBERG.
Sotaministeri Bruno Jalander.