Annettu Helsingissä, helmikuun 14 p:nä 1919.
Valtioneuvosto on Sotaministeriön esittelyssä tänään hyväksynyt ja vahvistanut seuraavan asetuksen:
I. Yleisiä säännöksiä.
1 §.
Suojeluskuntain tarkoituksena on hallituksen ohjeiden mukaan edistää kansan puolustuskuntoisuutta sekä turvata laillista yhteiskuntajärjestystä.
Tämän toteuttamiseksi suojeluskunnat:
a) antavat sotilaallista kasvatusta suojeluskuntalaisille;
b) edistävät voimistelua, urheilua ja kansalaiskunnon kasvamista;
c) toimivat tarvittaessa varsinaisen armeijan tukena; ja
d) avustavat pyydettäessä järjestysviranomaisia.
2 §.
Jäseniksi suojeluskuntiin otetaan sellaisia niihin pyrkiviä miehiä, joiden uskollisuuteen laillista yhteiskuntajärjestystä kohtaan voidaan luottaa ja jotka ovat täyttäneet seitsemäntoista vuotta. Poikkeustapauksissa voidaan jäseniksi suojeluskuntaan harkinnan mukaan ja vanhempain suostumuksella ottaa nuorempiakin.
Suojeluskuntaan hyväksytyn henkilön on ennen suojeluskuntaan astumistaan annettava juhlallinen vakuutus siitä, että hän rehellisesti toimii suojeluskunnan tarkoitusperien saavuttamiseksi, tinkimättä alistuu esimiestensä ja esikunnan määräyksiin ja että hän ei vastoin esikunnan suostumusta eroa suojeluskunnasta ennenkuin kuukausi on kulunut siitä kun hän on esikunnalle ilmoittanut haluavansa suojeluskunnasta erota.
3§.
Suojeluskuntain sisäinen järjestys on sotilaallinen.
4 §.
Suojeluskunnat ovat oikeutetut hankkimaan ja omistamaan kiinteätä ja irtainta omaisuutta sekä vastaanottamaan testamenttejä ja lahjoituksia.
II. Suojeluskuntain alueellinen järjestys.
5 §.
Kunkin kunnan suojeluskuntalaiset muodostavat kunnan mukaan nimitetyn paikallisen suojeluskunnan. Suojeluskuntain ylipäällikkö voi kuitenkin, piiriesikunnan esityksestä, määrätä jonkun suojeluskunnan alueen toisin kuin edellä on sanottu ja on hänen tässä tapauksessa tarkoin vahvistettava alueen rajat ja nimi. Jos kunta halutaan jaettavaksi kahteen tai useampaan suojeluskunta-alueeseen, on ylipäällikön alistettava asia sotaministerien hyväksyttäväksi.
6 §.
Valtakunnan jakaa hallitus suojeluskuntain ylipäällikön esityksestä tarpeelliseen määrään suojeluskuntapiirejä.
7 §.
Valtakunnan kaikki suojeluskunnat muodostavat Suomen suojelus- kuntajärjestön.
III. Suojeluskuntien hallinto.
8 §.
Paikallisen suojeluskunnan päällikkönä toimii piiripäällikön nimittämä paikallispäällikkö. Yhdessä paikallispäällikön kanssa hoitaa paikallisen suojeluskunnan asioita paikallisesikunta.
Paikallisesikuntaan kuuluu paikallispäällikkö sekä neljä suojeluskunnan vuodeksi kerrallaan valitsemaa henkilöä. Puhetta paikallisesikunnan kokouksessa johtaa paikallispäällikkö.
Paikallisesikunnan valittavien jäsenten vaali alistetaan piiripäällikön hyväksyttäväksi ja vahvistettavaksi.
9 §.
Suojeluskuntapiirin päällikkönä ori suojeluskuntain ylipäällikön nimittämä piiripäällikkö. Piiripäällikön apuna toimii piiriesikunta.
Piiriesikuntaan kuuluu piiripäällikkö ja neljä suojeluskuntain paikallis- esikuntain vuodeksi kerrallaan valitsemaa, soujeluskuntain luottamusta nauttivaa ja niiden toimintaa harrastavaa henkilöä. Puhetta piiriesikunnan kokouksessa johtaa piiripäällikkö.
10 §.
Paikallis- ja piiriesikunnat ovat päätösvaltaisia kun vähintään kolme jäsentä on saapuvilla. Äänten langetessa tasan ratkaisee puheenjohtajan ääni.
11 §.
Suomen suojeluskuntajärjestön toimintaa johtaa suojeluskuntain ylipäällikkö apunaan suojeluskuntain yliesikunta.
Suojeluskuntain yliesikunnan muodostavat suojeluskuntain ylipäällikön apulainen ja yliesikunnan osastojen päälliköt.
Suojeluskuntain ylipäällikön ja hänen apulaisensa nimittää ja toimeen asettaa sotavoimain ylipäällikkö. Yliesikunnan jäseniksi lukuunottamatta ylipäällikön apulaista ottaa suojeluskuntain ylipäällikkö suojeluskuntain luottamusta nauttivia henkilöitä.
12 §.
Suojeluskuntain ylipäällikön, yliesikunnan jäsenten ja virkailijoiden sekä piiri- ja paikallispäälliköiden palkat ynnä kanslian menot suorittaa valtio.
13 §.
Suojeluskuntain ylipäällikkö toimii sotaministerin alaisena suojeluskuntajärjestön kaikinpuoliseksi kehittämiseksi ja voimistuttamiseksi ja esittelee hän itse tai hänen apulaisensa suojeluskuntajärjestöä koskevat asiat suoraan sotaministerille.
14 §.
Paikallisesikunnan kutsusta kokoontuvat suojeluskunnan jäsenet toimittamaan paikallisesikunnan valittavien jäsenten vaalia sekä muutenkin tarpeen vaatiessa keskustelemaan suojeluskunnan asioista.
15 §.
Piiriesikunnan valittavien jäsenten ja kahden varajäsenen valitsemista sekä piirin suojeluskuntain yhteisten asioiden käsittelyä varten pidettävään kokoukseen saapuu piiriesikunnan kutsusta kustakin paikallisesikunnasta edustajia. Suojeluskuntia, joilla on vähemmän kuin kaksisataa jäsentä, edustaa tällaisessa kokouksessa yksi edustaja, suojeluskuntia, joilla on kahdestasadasta viiteensataan jäsentä, kaksi edustajaa ja suojeluskuntia, joilla on enemmän kuin viisisataa jäsentä, kolme edustajaa.
16 §.
Piiriesikuntain edustajat, kaksi kustakin piiriesikunnasta, kokoontuvat kerran vuodessa tai tarpeen vaatiessa useamminkin, kuin myös jos viisi piiriesikuntaa sitä vaatii, suojeluskuntain ylipäällikön kutsusta käsittelemään suojeluskuntajärjestöä ja sen toimintaa koskevia asioita.
IV. Suojeluskuntain suhde siviiliviranomaisiin.
17 §.
Suojeluskunnat älkööt puuttuko järjestysviranomaisten tehtäviin, elleivät nämä niiden apua erityisesti pyydä.
18 §.
Järjestysviranomainen saakoon, milloin poliisivoima havaitaan riittämättömäksi, kutsua suojeluskuntien apua:
1) kun väkijoukko on osoittanut aikovansa tehdä kapinan taikka häiritä yleistä turvallisuutta ja järjestystä, ja on silloin noudatettava Rikoslain 16 luv. 6 § säännöksiä;
2) rikoksentekijäin ja sotakarkulaisten etsiskelemistä ja kiinniottamista varten;
3) sellaisten vaarallisten rikoksentekijäin ja vankien kuljettamista varten, jotka ovat tunnettuja väkivaltaisesta luonteestaan tai jotka toistamiseen tai useamman kerran ovat karanneet, varsinkin kun heitä kuljetetaan useampia yhtä aikaa;
4) kruunulle kuuluvan omaisuuden tilapäistä vartioimista varten, milloin se katsotaan tarpeelliseksi;
5) tuli- ja metsäpaloihin, vedentulviin ja muihin isonpuoleisiin yleisiin onnettomuuksiin; sekä
6) kaikissa muissa tapauksissa, milloin kruununpalvelijat yksinänsä eivät voi ehkäistä vallattomuutta tai epäjärjestystä taikka palauttaa järjestystä.
19 §.
Järjestysviranomaiseksi, jolla 18 §:n mukaan on oikeus pyytää suojeluskuntain apua, luetaan maaherra, kruununvouti, nimismies, järjestysmies, poliisimestari taikka näiden virkaa toimittavat henkilöt. Erittäin kiireellisissä tapauksissa olkoon poliisikonstaapeleilla sama oikeus.
20§.
Suojeluskunnan apua on pyydettävä piiripäälliköltä, taikka milloin hän ei ole paikkakunnalla, paikallispäälliköltä, taikka erittäin kiireellisissä tapauksissa muulta, suojeluskunnan päällystöön tahi alipäällystöön kuuluvalta henkilöltä. Pyyntö on tehtävä kirjallisesti, ellei avuntarve ole niin pakoittava, ettei kirjalliseen pyyntöön ole aikaa, ja on siinä mainittava tarkoitus, johon apua tarvitaan. Jos avunanto ei siedä viivytystä, ryhtyköön suojeluskuntalainen, jolta apua on pyydetty, asian vaatimiin toimenpiteisiin; muussa tapauksessa tulee hänen asiasta heti ilmoittaa lähinnä ylemmälle päällikölleen ja odottaa hänen määräyksäiän [sic]. Pyydetystä ja annetusta avusta tulee järjestysviranomaisen tehdä ilmoitus maaherralle ja paikallispäällikön piiripäällikölle.
21 §.
Suojeluskunnan antaessa apua järjestysviranomaisille johtaa sitä asianomainen esimies. Kuitenkin olkoon järjestysviranomaisella, jolla siitä huolimatta pysyy kaikki hänelle lain mukaan kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet, valta määrätä milloin avunanto on lopetettava.
V. Kurinpito.
22 §.
Jos suojeluskuntalainen tekee itsensä syypääksi rikkomukseen, joko palveluksessa tai sen ulkopuolella, on asia käsiteltävä kurinpitolautakunnassa, johon, paitsi paikallispäällikköä, kuuluu toinen paikallisesikunnan jäsen sekä kolme suojeluskunnan vuodeksi kerrallaan valitsemaa jäsentä. Kurinpitolautakunnan puheenjohtajana toimii paikallispäällikkö. Kurinpitolautakunta on oikeutettu antamaan suojeluskuntalaiselle varoituksen, määräämään ylimääräisiä palvelus- ja harjoitusvuoroja, tekemään esityksen suojeluskuntalaisen siirtämisestä ylemmästä arvoluokasta alempaan tai myöskin kokonaan erottamaan suojeluskunnasta.
VI. Ohjeita asetuksen käyttämisestä.
23 §.
Lähempiä ohjeita tämän asetuksen käytäntöön soveltamisesta antaa suojeluskuntain ylipäällikkö.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä 14 päivänä helmikuuta 1919.
Valtioneuvosto:
|
KARL SÖDERHOLM. B. WUOLLE. U. BRANDER. J. H. VENNOLA. EERO ERKKO. | KAARLO CASTRÉN. MIKAEL SOININEN. R WALDEN. J. STJERNVALL. |
Eero Hj. Rydman.