Annettu Helsingissä, 9 päivänä heinäkuuta 1918.
________________
Suomen Senaatti on, Oikeustoimituskunnan esittelyssä, kumoten 20 päivänä marraskuuta 1896 annetun asetuksen, joka sisältää eräitä määräyksiä papiston annettavista todistuksista, sekä muuttaen 14 §:ää eräitä säännöksiä Suomenmaan kreikkalais-katolisista seurakunnista sisältävässä asetuksessa 17 päivältä joulukuuta 1905, hyväksynyt ja vahvistanut seuraavan asetuksen:
1 §.
Kun sellainen rikosilmoituksen ote tahi tieto, josta tänä päivänä annetun, rikosrekisteriä koskevan asetuksen 8 §:ssä säädetään, on papille saapunut, tulee hänen heti kirjoittaa asianomaiseen kirkonkirjaan, mitä otteeseen tahi tiedonantoon on siinä mainitun henkilön kansalaisluottamuksesta merkitty. Niinikään tulee papin, kun joku muuttaa seurakuntaan, kirkonkirjaan merkitä, mitä muuttokirjassa on asianomaisen henkilön kansalaisluottamuksesta mainittu.
Jos sanottu ote saapuu papille, sittenkuin siinä mainittu henkilö on hänen hoidossaan olevasta seurakunnasta muuttanut, tulee papin viipymättä toimittaa ote sen seurakunnan papille, johon henkilö on muuttanut.
2 §.
Jos yksityinen henkilö haluaa toista kuin itseään, vaimoaan tahi lastaan taikka hänen hoitonsa ja suojeluksensa alaista henkilöä koskevaa todistusta kirkonkirjan mukaan iästä, maineesta, sukulaisuudesta tahi syntymä- tai kuolinajasta, ilmoittakoon tarkoituksen, jota varten todistusta pyydetään, ja on papin se todistukseen merkittävä.
3 §.
Mainetodistuksen tulee sisältää ainoastaan selvitys siitä, nauttiiko puheenalainen henkilö siihen aikaan, jolloin todistus annetaan, kansalaisluottamusta vai onko hän tuomittu sellaisen menettäneeksi ainaiseksi tahi määrätyksi ajaksi. Jos se aika, joksi kansalaisluottamuksen menetys tuomittiin, on päättynyt, älköön tätä seuraamusta mainetodistukseen pantako.
Jos todistusta halutaan sellaiseen tarkoitukseen, johon on tarpeen muunlainen tieto kuin minkä mainetodistus saa sisältää, pantakoon sellainenkin tieto todistukseen.
4 §.
Jos henkilö, jota varten mainetodistusta halutaan, on tuomittu syypääksi ennenkuin rikoslaki tuli voimaan, älköön muuta tietoa kuin ilmoitus kunnian menettämisestä pantako todistukseen.
5 §.
Mitä tässä asetuksessa on säädetty papiston velvollisuuksista, on myöskin sovellettava eriuskolaisseurakunnan johtajaan tahi siihen viranomaiseen, jolle johtajan tehtävät kuuluvat, sekä sivilirekisteriviranomaiseen.
6 §.
Vuoden kuluttua siitä, kuin rikosrekisteristä tänä päivänä annettu asetus on tullut voimaan, älköön kirkonkirjasta sen perusteella, mitä oikeuden tuomion nojalla tätä ennen jostakin henkilöstä on siihen merkitty, annettako todistusta muusta kuin siitä, nauttiiko henkilö kansalaisluottamusta vai ei.
7 §.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1918.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 9 päivänä heinäkuuta 1918.
Suomen Senaatti:
| E. N. SETÄLÄ. ONNI TALAS. JUHANI ARAJÄRVI. |
KYÖSTI KALLIO. ARTHUR CASTRÉN. SAMULI SARIO. |
Georg Leinberg.