Annettu Helsingissä, 4 päivänä toukokuuta 1928.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan täten 1 päivänä kesäkuuta 1922 annetun kieltolain 9, 15 c, 17, 19, 20, 21, 24, 27, 28 ja 29 §, näistä 15 c § sellaisena, kuin se on 29 päivänä huhtikuuta 1926 annetussa laissa, sekä lisätään ensinmainittuun lakiin 24 a ja 27 b §
9 §.
Apteekeista olkoon lupa myydä alkoholipitoisia aineita lääkärin joka kerta erikseen antamasta määräyksestä sillä tavoin, kuin lääkintöasetuksissa säädetään. Kun lääkäri määrää sellaista alkoholipitoista ainetta, jonka käyttäminen juovutustarkoitukseen ei ole ilmeisesti mahdotonta, on sitä koskeva lääkemääräys annettava apteekkiin erityiselle lomakkeelle kirjoitettuna, paitsi kiireellisissä tapauksissa, joissa lääkäri, sen mukaan kuin siitä on erikseen määrätty, voi antaa väliaikaisen määräyksen muullakin tavalla. Lomakkeelle kirjoitettava lääkemääräys toimitettakoon ainoastaan sen kunnan apteekista, jossa se on annettu, taikka, ellei siinä kunnassa ole apteekkia, eri liikennesuuntiin lähinnä olevista apteekeista.
Ilman lääkärin määräystä on apteekeista lupa myydä:
1) alkoholipitoisia aineita toisille apteekeille ynnä 7 § :n 2 kohdassa mainitun luvan saaneille laitoksille ja henkilöille; sekä
2) alkoholipitoisia lääkkeitä käsikaupassa lääkintöasetuksissa säädetyillä ehdoilla, ei kuitenkaan 50 grammaa enempää kutakin eri lajia kerrallaan samalle ostajalle, ellei lääkintöhallitus ole myöntänyt lupaa myydä suuremmissa erissä sellaisia alkoholipitoisia lääkkeitä, joiden käyttäminen juovutustarkoitukseen ilmeisesti on mahdoton.
Älköön käsikaupassa alkoholipitoista lääkettä myytäkö, jos on aihetta luulla, että sitä tultaisiin käyttämään juovutustarkoitukseen. Älköön myöskään lääkärin määräämää tai teknillisiin tai tieteellisiin tarkoituksiin myönnettyä alkoholipitoista ainetta myytäkö, jos on ilmeistä, että sitä tultaisiin käyttämään juovutustarkoitukseen.
Lääkärillä tarkoitetaan tässä laissa myös hammaslääkäriä ja eläinlääkäriä.
Lääkintöhallituksen asiana on harkintansa mukaan toimittaa lääkäreille 1 momentissa tarkoitettuja lomakkeita ja vahvistaa suurin määrä alkoholipitoista ainetta, mikä samalle lomakkeelle kirjoitettuna on lupa määrätä ja apteekista toimittaa, kuin myös tarpeen mukaan tarkemmin määrätä, mitä alkoholipitoisia aineita määrättäessä on käytettävä mainittuja lomakkeita sekä millaisia alkoholipitoisia lääkkeitä käsikaupassa on lupa myydä.
15 c §.
Mitä 15 a §:ssä on säädetty kuljetusneuvojen, juhdan tai aluksen tuomitsemisesta menetetyksi, olkoon voimassa siinäkin tapauksessa, että ne omistaa joku muu kuin se, joka salakuljettaa tai muuten luvattomasti kuljettaa alkoholipitoista ainetta, ellei ole selvitetty, että ne ovat omistajalta tai siltä, jonka käytössä ne olivat, rikoksen kautta poisjoutuneet, taikka esitetty asianhaaroja, joiden perusteella on katsottava toteennäytetyksi, ettei omistajalla taikka, jos ne olivat toisen käytössä, tällä ollut tietoa siitä, että niitä käytettäisiin puheenaolevalla tavalla, eikä myöskään syytä sitä varoa.
Sama olkoon laki aluksesta, joka tavataan välittämässä yhteyttä maan ja Suomen aluevesillä tai niiden ulkopuolella olevan laivan kanssa, jonka tarkoituksena ilmeisesti on luvattomasti tuoda maahan erityisen alkoholilainsäädännön alaista alkoholipitoista ainetta, jos on selvää, että aluksen matka on tarkoittanut edistää sellaista tuontia, vaikkei aluksen omistajaa eikä sitä, jonka käytössä se on, voitaisikaan tuomita rangaistukseen.
Joka luvattomasti itse tai toisen kautta käyttää kuljetusneuvoja, juhtaa tai alusta, jotka eivät ole hänen omansa, alkoholipitoisen aineen luvattomaan maahantuontiin tai kuljetukseen tai sellaiseen tekoon, kuin 2 momentissa tarkoitetaan, rangaistakoon vankeudella korkeintaan yhdeksi vuodeksi; ja ajakoon virallinen syyttäjä tällaista syytettä luvatonta maahantuontia tai kuljetusta koskevan asian yhteydessä.
17 §.
Joka luvattomasti myy, välittää tai muuten rahan tai tavaran vastikkeena käyttää tai kaupaksi tarjoo alkoholipitoista ainetta taakka joka maksua tai muuta hyvitystä vastaan toiselle luovuttaa tai välittää tällaista ainetta määräävän lääkemääräyksen tai muun sen saantiin oikeuttavan todistuksen tai kaupaksi tarjoo sellaista, rangaistakoon ensi kerralla vähintään seitsemälläkymmenelläviidellä päiväsakolla sekä rikoksen uusiintuessa vähintään sadallaviidelläkymmenellä päiväsakolla tai vankeudella vähintään neljäksi kuukaudeksi.
Tavara astioineen, lääkemääräys tai todistus olkoon menetetty.
Alkoholipitoisen aineen tai sellaisen aineen saantiin oikeuttavan lääkemääräyksen tai todistuksen lahjoitusta pidettäköön myynnin veroisena, ellei ole ilmeistä, että kysymyksessä on lääkkeen lahjoitus.
19 §.
Jos kahvilassa, ravintolassa, hotellissa, majatalossa, matkustajakodissa tai aluksessa sen omistaja, hoitaja, päällikkö tai joku palveluskuntaan kuuluva sallii myydä, tarjoilla tai nauttia alkoholipitoista ainetta, rangaistakoon omistajaa, hoitajaa, päällikköä tai palvelijaa taikka kaikkia syyllisiä, kuten 17 §:n 1 momentissa säädetään. Jos nautittu alkoholipitoinen aine on vieraan mukanaan tuomaa, rangaistakoon kutakin taikka kaikkia syyllisiä ensimmäisellä kerralla vähintään kahdellakymmenelläviidellä päiväsakolla sekä rikoksen uusiintuessa vähintään viidelläkymmenellä päiväsakolla.
Jos yhdistyksen tai klubin huoneistossa sen johtokunnan jäsen, hoitaja tai joku palveluskuntaan kuuluva sallii alkoholipitoisen aineen myyntiä, tarjoilua tai nauttimista, rangaistakoon kutakin tai kaikkia syyllisiä, niinkuin 1 momentissa on omistajan, hoitajan, päällikön ja palvelijan rankaisemisesta säädetty.
Mitä edellä tässä pykälässä on sanottu, ei tarkoita alkoholipitoisen lääkkeen käyttämistä tarkoitukseensa hotellissa, majatalossa tai matkustajakodissa taikka aluksessa.
Maaherrani oikeudesta väärinkäytöksien tai epäjärjestyksien sattuessa, sulkea kahvila, ravintola, hotelli, matkustajakoti, yhdistyksen tai klubin huoneisto säädetään asetuksella.
20 §.
Jos lääkäri määrää alkoholipitoista ainetta tutkimatta potilasta tai sairasta eläintä tahi hankkimatta muulla tavalla tarpeellista selvitystä sairauden tai tarpeen laadusta taikka määrää sitä tapauksissa, jolloin olisi ollut syytä varoa, että ainetta tultaisiin käyttämään juovutustarkoitukseen, taikka jos hän rikkoo 9 §:ssä olevaa säännöstä lomakkeen käyttämisestä sellaista alkoholipitoista ainetta määrättäessä, jonka käyttäminen juovutustarkoitukseen ei ole ilmeisesti mahdotonta, tahi määrää tällaista ainetta enemmän, kuin on sallittu, taikka muulla tavoin ilmeisesti väärinkäyttää oikeuttaan määrätä alkoholipitoista ainetta, rangaistakoon, niinkuin 17 §:n 1 momentissa on säädetty.
Kun lääkäri lainvoimaisella päätöksellä on tuomittu rangaistukseen 1 momentissa mainitusta rikoksesta, olkoon lääkintöhallituksella valta julistaa hänet määräajaksi, vähintään kolmeksi kuukaudeksi tai, jos asianhaarat ovat raskauttavat, ainaiseksi menettäneeksi oikeuden lääkärinammatin harjoittamiseen. Ennenkuin päätös, jolla lääkäri on rangaistukseen tuomittu, on saanut lainvoiman, olkoon lääkintöhallitus oikeutettu julistamaan lääkärin mainitun oikeuden menettäneeksi, kunnes asia ylemmässä oikeudessa on lopullisesti ratkaistu. Lääkintöhallituksen päätös näissä asioissa menköön täytäntöön, vaikka siihen haetaankin muutosta.
Jos apteekin omistaja, hoitaja tai apulainen luvattomasti myy tai omistaja tai hoitaja sallii myytävän apteekista alkoholipitoista ainetta, rangaistakoon niinkuin 17 §:n 1 momentissa on säädetty ja tuomittakoon samalla apteekin omistaja tai hoitaja, joka syylliseksi katsotaan, määräajaksi, vähintään kuudeksi kuukaudeksi, kelpaamattomaksi hoitamaan apteekkia ja ottamaan osaa muuhun apteekkitoimeen. Jos omistaja tai hoitaja uusii rikoksen, tuomittakoon lisäksi vähintään kolmeksi vuodeksi kelpaamattomaksi hoitamaan apteekkia ja ottamaan osaa muuhun apteekkitoimeen.
Milloin lääkäri tai apteekin omistaja, hoitaja tai apulainen tuomitaan tässä pykälässä säädettyyn rangaistukseen, on tuomioistuimen viipymättä lääkintöhallitukselle lähetettävä jäljennös asiaa koskevasta pöytäkirjasta ja päätöksestä.
21 §.
Joka rikkoo 9 §:n 1 momentin säännöstä lomakkeelle kirjoitettavan lääkemääräyksen toimittamisesta tai saman pykälän 3 momentin säännöksiä, rangaistakoon vähintään kahdellakymmenelläviidellä päiväsakolla.
Sama olkoon laki, jos joku juovutustarkoitukseen käyttää lääkärin toiselle henkilölle tai eläimelle määräämää tahi teknillisiin tai tieteellisiin tarkoituksiin annettua alkoholipitoista ainetta. Rikoksentekijän hallussa tavattu alkoholipitoinen aine, josta osa on käytetty juovutustarkoitukseen, tuomittakoon menetetyksi.
Jos jonkun hallussa tavataan apteekista saatua alkoholipitoista ainetta, joka ei ole hänelle tai hänen hallussaan olevalle eläimelle määrätty, tahi tällaisen aineen saantiin oikeuttava lääkemääräys tai todistus, ja on ilmeistä, että se on hankittu 17 §:ssä tarkoitetulla tai muulla luvattomalla tavalla, rangaistakoon sitä, jonka hallussa alkoholipitoinen aine, lääkemääräys tai todistus tavataan, niinkuin 15 ja 16 §:ssä säädetään, ja olkoon aine astioineen, lääkemääräys tai todistus valtiolle menetetty.
24 §.
Kaupunginviskaalilla, poliisiviranomaisella ja kruununpalvelijalla sekä asianomaisella alkoholinkäytöntarkastajalla tulee olla esteetön pääsy kaikkiin heidän valvontapiirissään oleviin, 11 §:n 1 momentissa mainittuihin varastoihin pitääkseen silmällä, että alkoholipitoiset aineet on laillisesti varastoon pantu; ja näyttäköön heille jokainen sellaisen varaston haltija vaadittaessa todistuksen hänen huostassa an olevan tavaran alkuperästä, jotapaitsi 7 §:n 3 kohdassa mainituissa laitoksissa on alkoholinkäytön- tarkastajalle vaadittaessa näytettävä alkoholipitoisten aineiden käyttöä ja myyntiä koskevat kirjat ynnä yrityksestä pidettävät kirjanpitokirjat niihin kuuluvine liitteineen.
Jos epäillään, että joku luvattomasti valmistaa, maahantuo, myy, kuljettaa tai varastossapitää alkoholipitoista ainetta taikka että sitä on jossakin kätkettynä, toimitettakoon etsintö, milloin se rikoksentekijän selvillesaamiseksi tai alkoholipitoisen aineen takavarikoimista varten katsotaan tarpeelliseksi. Tällainen etsintö voi kohdistua sellaiseen rakennukseen, varasto- tai säilytyspaikkaan taikka kuljetusneuvoihin tai -välineisiin, jotka ovat rikoksesta epäillyn hallussa tai joissa epäillään olevan kätkettynä alkoholipitoista ainetta.
Yksityisen asunnossa ja sen välittömässä yhteydessä olevissa säilytyspaikoissa toimitettakoon kuitenkin etsintö ainoastaan silloin, kuin epäilykseen on todennäköisiä perusteita. Tällaisia perusteita on katsottava olevan seuraavissa ja niihin verrattavissa tapauksissa:
1) jos se, jota epäillään alkoholipitoisen aineen luvattomasta valmistuksesta, myynnistä tai varastossapidosta, on aikaisemmin tuomittu rangaistukseen jostakin 2 momentissa mainitusta rikoksesta taikka jos hän piilee tai yrittää karttaa asiaa tai paeta;
2) jos joku asuntonsa ulkopuolella on tavattu 2 momentissa tarkoitetusta rikoksesta; taikka
3) jos yksityisen asunnon ullakolla, asuntoon kuuluvassa kellarissa, vajassa tai muussa säilytyspaikassa, joka ei ole asuttujen huoneiden välittömässä yhteydessä, tavataan luvattomasti varastossapidettyjä väkijuomia tai selviä merkkejä niiden käsittelystä.
Tämän pykälän 2 ja 3 momentissa tarkoitetun etsinnön toimittakoon kaupunginviskaali, poliisiviranomainen, poliisikonstaapeli tai tämän lain 29 §:ssä mainittu raittiuspoliisi. Valtionrautateiden virkailijain oikeudesta toimittaa tällaisia etsintöjä määrää valtioneuvosto.
Jos etsinnän toimittaja pitää etsinnön ilman laillista syytä, rangaistakoon, niinkuin rikoslaissa on säädetty.
24 a §.
Etsinnön, josta 24 §:n 2 ja 3 momentissa mainitaan, tulee tapahtua yhden tai, milloin se toimitetaan yksityisen asunnossa tai sen välittömässä yhteydessä olevassa säilytyspaikassa, kahden todistajan läsnäollessa, ja on toimituksesta tehtävä pöytäkirja.
Jos etsintöä toimitettaessa rikoksesta epäilty henkilö ei ole läsnä, toimitettakoon etsintö siitä huolimatta; kuitenkin on hänen vaimoansa tai talonväkeänsä, tai, ellei heitä ole, jotakin läheistä naapuria taikka paikalla olevaa henkilöä kehoitettava olemaan läsnä. Jos nämä eivät kutsuttaessa tule, älköön se estäkö etsinnön toimittamista.
Etsinnön toimittajalla olkoon oikeus, milloin se etsintöä varten on tarpeen, avauttaa lukkoja ja ovia sekä poistaa esteitä, ollen hän kuiteinkin velvollinen noudattamaan tarpeellista varovaisuutta. Vastarintaa tehtäessä olkoon etsinnön toimittajalla oikeus käyttää sen verran, väkivaltaa, kuin vastarinnan voittamiseen on tarpeen.
Jos sellaiset kuljetusneuvot, joiden pysäyttämisestä ei ole erittäin säädetty, on alkoholipitoisen aineen luvattoman, kuljetuksen selvillesaamiseksi toimitettavaa etsintöä varten pysäytettävä, tulee etsinnön toimittajan antaa selvästi havaittava pysähdysmerkki. Ellei tätä merkkiä noudateta, on etsinnön toimittaja oikeutettu käyttämään sen verran väkivaltaa, kuin pysäyttämiseen on tarpeen, noudattamalla sellaisen tapauksen varalta annettuja ohjeita. Ampuma-asetta älköön kuitenkaan käytettäkö muissa kuin rikoslain 3 luvun 8 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, ellei laissa ole joidenkin tapausten varalta toisin säädetty.
27 §.
Kun syyte tehdään luvattomasta alkoholipitoisen aineen myynnistä, voidaan ostaja, jos hänet muuten havaitaan esteettömäksi, kutsua todistajaksi ja häntä valalla kuulustaa. Syyttäjän tällaisessa jutussa todistajaksi ilmoittamaa henkilöä, joka todistuksessaan on kertonut luvattomasti ostaneensa alkoholipitoista ainetta, älköön todistuksensa perusteella pantako syytteeseen tämän ainemäärän kuljetuksesta eikä varastossapidosta, milloin on kysymys tämän lain 16 §:ssä mainitusta rikoksesta, mutta on aine, mikäli sitä on hänen hallussaan, viranomaisten toimesta takavarikoitava ja, ellei todistajaksi ilmoitettu ilman muuta luovu siitä, valtiolle menetetyksi tuomittava.
Sellaisella raittiuslautakunnan jäsenellä ja raittiuspoliisilla, joka raastuvan- tai kihlakunnanoikeuden edessä on vannonut omantuntonsa mukaan täyttävänsä toimeensa kuuluvat velvollisuudet, on oikeus niissä jutuissa, jotka koskevat rikoksia tätä lakia vastaan ja jotka hän ilmiantaa, itse todistaa, samoin kuin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:ssä on kruununpalvelijoille sallittu.
27 b §.
Kun luvattomasti valmistettua, kuljetettua tai varastoon pantua alkoholipitoista ainetta tai sen valmistukseen, kuljetukseen tai säilyttämiseen käytettyjä välineitä on takavarikoitu, mutta rikoksentekijä ja tavaranomistaja ovat tuntemattomat tai ovat paenneet, ennenkuin heidät on ennätetty kutsua vastaamaan, on, mikäli kysymyksessä ei ole tullirikos, poliisipäällikön ilmoitettava asiasta viralliselle syyttäjälle ja lähetettävä aine astioineen valtion varastoon sekä huolehdittava muun omaisuuden myynnistä julkisella huutokaupalla valtion laskuun, kuitenkin niin, että kuljetusneuvot, juhta tai alus saadaan myydä vasta sen jälkeen, kuin tuomioistuin on julistanut ne valtiolle menetetyiksi.
Kun asia on oikeudessa, käsiteltävä, kutsukoon tuomari rikoksentekijän sekä tavaranomistajan oikeuden ovelle kiinnitettävällä ja virallisissa lehdissä julkaistavalla haasteella saapumaan oikeuteen määrättynä päivänä enintään kahden kuukauden kuluessa haastepäivästä lukien. Jos kuitenkin kihlakunnanoikeudella on seuraava istunto joko varsinaisissa käräjissä tai muun asian takia asetetuissa välikäräjissä kolmen kuukauden kuluessa, saatakoon asia silloin määrätä käsiteltäväksi.
Ellei takavarikkoon otetun tavaran omistaja, vaikka hänet on laillisesti oikeuteen kutsuttu, saavu asiassa vastaamaan eikä näytä laillista estettä poisjäämiseensä, ratkaistakoon kysymys tavaran menettämisestä hänen poissaolostaan huolimatta.
28 §.
Syyte rikoksesta tätä lakia vastaan on otettava käsiteltäväksi raastuvanoikeudessa siinä ajassa, kuin vangitusta henkilöstä on säädetty, ja kihlakunnanoikeudessa viimeistään siinä istunnossa, joka kahden viikon kuluttua ensiksi seuraa sen jälkeen, kuin tuomari on saanut asiasta tiedon; ja älköön juttua, sen ollessa oikeudessa vireillä, lykättäkö kerrallaan raastuvanoikeudessa kahta viikkoa ja kihlakunnanoikeudessa kahta kuukautta pidemmäksi ajaksi. Jos kuitenkin kihlakunnanoikeudella on seuraava istunto joko varsinaisissa käräjissä tai muun asian takia asetetuissa välikäräjissä kolmen kuukauden kuluessa, saatakoon juttu lykätä tähän istuntoon.
Virallinen syyttäjä maalla antakoon heti, kun rikos on ilmisaatu, siitä tuomarille kirjallisen tiedon, jossa on mainittu rikoksen laatu, sen tekopaikka ja -aika ynnä syytetyn nimi, ammatti ja kotipaikka kuin myös, mikäli mahdollista, lyhyt selostus syytetyn ja todistajain kuulustelusta, jonka ilmoituksen tuomari sitten syyttäjälle palauttakoon merkinnällä, milloin asia otetaan oikeudessa esille.
Ylioikeudessa ovat näitä asioita koskevat valitukset käsiteltävät kiireellisinä.
Sen, joka tuomitaan rangaistukseen tämän lain säännöksien rikkomisesta, tulee suorittaa haastemiehelle palkkio hänen toimittamistaan haasteista sekä kohtuullisesti korvata syyttäjälle ja todistajalle asiassa aiheutuneet kulungit.
Jos joku on ottanut alkoholipitoisen aineen luvattoman valmistuksen, tislauksen, maahantuonnin, myynnin, kaupaksi tarjoamisen tai kuljetuksen ammatikseen tai tavakseen, taikka jos joku, saatuaan haasteen vastaamaan sellaisesta tämän lain rikkomisesta, josta voi olla seurauksena vankeusrangaistus, vielä jatkaa rikollista, toimintaansa, voidaan hänet heti vangita.
Näitä syytteitä käsiteltäessä on tuomioistuimen vapaasti harkittuaan esille tulleet asianhaarat vakaumuksensa mukaan päätettävä, mikä asiassa on todeksi katsottava.
Sakot, jotka tuomitaan tätä lakia vastaan tehdyistä rikoksista, sekä menetetyksi tuomitun tavaran arvo voidaan käyttää lain noudattamisen valvontaa edistäviin tarkoituksiin. Tarkemmat määräykset näiden varojen käytöstä annetaan asetuksella.
29 §.
Tarkemmat määräykset tämän lain toimeenpanosta antaa valtioneuvosto.
Kaupungin- ja kunnanvaltuustolla olkoon oikeus raittiuden edistämistä ja tämän lain noudattamisen valvontaa varten asettaa raittiuslautakunta, johon tulee kuulua vähintään kolme jäsentä.
Maaherran asiana on raittiuslautakunnan esityksestä myöntää oikeus 24 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetun etsinnön toimittamiseen sellaiselle lautakunnan jäsenelle tai muulle sen ehdottamalle henkilölle, jonka hän katsoo tällaiseen tehtävään sopivaksi. Sellaisen oikeuden saanutta kutsutaan raittiuspoliisiksi.
Helsingissä, 4 päivänä toukokuuta 1928.
Tasavallan Presidentti
LAURI KR. RELANDER.
Sosialiministeri K. A. Lohi.