Kun patentin mukaisella keksinnöllä ratkaistu tekninen ongelma oli aikaisemmin ratkaistu samaan tekniikan lajiin kuuluvissa laitteissa, katsottiin keksinnön uutuudestaan huolimatta olevan asiantuntevalle henkilölle patentin etuoikeuden alkamispäivänä tunnettuun tekniikan tasoon verrattuna niin ilmeinen, että se ei osoittanut patentin myöntämisen edellyttämää keksinnöllisyyttä. Patentti julistettiin mitättömäksi. (648 RD 1976)

  Suomesta olevan osakeyhtiön A:n Ruotsista olevaa osakeyhtiötä B:tä vastaan ajamasta kanteesta Helsingin RO, jossa kaksi oikeuden kutsumaa teknillisen alan asiantuntijaa oli ollut saapuvilla jutun käsittelyssä ja antanut siinä lausuntonsa, p. 3/9 1974 lausui selvitetyksi, että patentti- ja rekisterihallitus oli 10/6 1960 myöntänyt B:lle nimityksellä ”Laitelma kuorimakoneissa” patentin n:o 31167, jonka patenttiaika oli alkanut 31/10 1952 ja jolla oli etuoikeus 3/11 p:stä 1951. Patenttijulkaisun selitysosassa oli keksinnön tarkoituksena ilmoitettu olevan kokonaan poistaa aikaisemmissa rakenteissa ilmenneet epäkohdat, joiden vuoksi kuorimisen avausvaihe oli suoritettava kutakin tukkia varten erikseen ja rumpu tehon pienenemistä aiheuttaen aina uudelleen pysäytettävä puhdistusta varten, koska kuorta irroittavan kaapimen reunaosan puristuspaineen aikaansaava elin ei ollut suojattu irtoavalta kuorelta.
  Mainitun patentin patenttivaatimus 1 oli seuraavan sisältöinen: ”Laitelma kuorimakoneissa, jotka ovat varustetut vähintään yhdellä, rumpuun tai sentapaiseen laakeroidulla, tukin kanssa kosketuksessa ja siitä erillään kääntyvällä kaapimella tai muulla sopivalla kääntyvällä kuorimaelimellä, jonka kääntymisakseli on yhdensuuntainen tai pääasiallisesti yhdensuuntainen rummun akselin kanssa, ja jossa ainakin toinen molemmista elimistä, kuorimaelin ja tukki, on sovitettu pyörimään toisen suhteen, jolloin kukin kuorimaelin on joustavan voiman vaikutuksen alainen, tunnettu siitä, että rumpu on varustettu laippalaitteella, joka käsittää likimain säteettäisen väliseinämän kuorimaelimen, joka on sovitettu väliseinämän toiselle puolelle, ja joustavan voiman aikaansaavan elimen välillä, joka elin on sovitettu väliseinämän toiselle puolelle niin, että elin on suojattu tukista irroitetulta kuorelta”. Patenttivaatimuksessa 2 oli suojattu patenttivaatimuksen 1 mukainen laitelma, joka oli tunnettu väliseinämän yhteyteen sovitetusta sisemmästä, akselin suuntaisesta lieriömäisestä osasta, joka esti rummun keskiosaan tulleen kuoren sinkoutumasta ulospäin joustavan voiman aikaansaavaa elintä kohti. Patenttivaatimuksessa 3 oli suojattu patenttivaatimuksen 1 mukainen laitelma, joka oli tunnettu siitä, että väliseinämä oli sovitettu yhdessä toisen säteettäisen seinämän kanssa akselin suunnassa rajoittamaan joustavan voiman aikaansaavaa elintä suojaava tila rummussa. Edelleen oli suojattu patenttivaatimuksessa 4 patenttivaatimuksen 1 tai 3 mukainen laitelma, joka oli tunnettu siitä, että ainakin toinen molemmista likimain säteettäisistä seinämistä oli kutakin kuorimaelintä varten varustettu aukolla, joka oli laatan peittämä, mikä mahdollisti joustavan voiman aikaansaavan elimen, joka saattoi olla esimerkiksi kierrejousen muodostama, vetämisen akselin suunnassa ulos paikoiltaan rummussa. Patenttivaatimuksessa 5 oli suojattu patenttivaatimuksen 1 mukainen laitelma, joka oli tunnettu siitä, että väliseinämän sisäosa sijaitsi lyhyemmällä etäisyydellä rummun akselista kuin joustavan voiman aikaansaavan elimen sisäosa. Vielä oli patenttivaatimuksessa 6 suojattu vaatimuksen 1 mukainen laitelma, joka oli tunnettu siitä, että kuorimaelin oli sovitettu säteettäisen väliseinämän etupuolelle eli koneen syöttöpään puoleiselle puolelle.
  Edelleen RO lausui selvitetyksi, että ennen patentin n:o 31167 etuoikeuspäivää oli ollut tunnettua sovittaa kuorimaelintä tukkia vastaan puristava jousi suljettuun tilaan, johon ei päässyt kuorimalastuja, sijoittaa roottorityyppisiin kuorimakoneisiin säteettäisen seinämän ja putkielimen rajoittama tila epäpuhtauksille arkaa laitetta varten ja käyttää kuorimaelintä, joka oli käännettävissä roottorin akselia vastaan ja siitä poispäin suojatussa tilassa olevalla laitteella, joka oli kuorimaelimeen nähden säteettäisen seinämän toisella puolella kääntämisen tapahtuessa akselin välityksellä, joka kulki säteettäisen väliseinämän kautta kohtisuorasti ja yhdensuuntaisesti roottorin akselin kanssa. Esimerkiksi vuodelta 1913 olevan saksalaisen patentin n:o 292599 mukaisessa koneessa kuorimaelimen epäpuhtauksille arkoja toimintaelimiä oli sijoitettu säteettäisten väliseinämien sekä rummun mukana pyörivän aksiaalisuuntaisen putkenistukan muodostamaan suljettuun tilaan ja vuodelta 1951 olevan ranskalaisen patentin n:o 990540 mukaisessa koneessa roottorin akselia vastaan kohtisuorat väliseinät ja rumpumainen osa muodostivat suojatun tilan, vaikkakaan niitä enempää kuin vuodelta 1932. olevaa yhdysvaltalaista patenttia n:o 1943649 ei voitu mainituissa suhteissa pitää sinänsä uutuuden esteinä patenttiin n:o 31167 nähden.
  RO lausui myöskin selvitetyksi, että patentti n:o 31167 oli konstruktioltaan melkein samanlainen ruotsalaisen patentin n:o 202951 kanssa, jonka Tukholman RO oli 23/1 1970 julistamassaan päätöksessä katsonut puuttuvan keksinnöllisyystason vuoksi mitättömäksi. Mainitun ruotsalaisen patentin hakemusta käsiteltäessä oli patenttivaatimuksen tunnusosan olennaisia osia, muun muassa kanteenalaisen patentin 2 patenttivaatimusta vastaava osa, siirretty päävaatimukseen. RO katsoi, ettei patentin n:o 31167 päävaatimus toteuttanut edellyttämäänsä teknistä toimintaa ilman 2 patenttivaatimusta, koska tietty osa tukista irtoavasta kuoresta aina suuntautui säteettäisen väliseinämän sille puolelle, jolla joustavan voiman aikaansaava elin sijaitsi. Patenttivaatimusten 2 ja 3 mukaisten ratkaisujen RO katsoi sisältävän lähinnä tavanomaiseen konesuunnitteluun kuuluvia toteutuksia.
  Sen vuoksi ja kun patentin n:o 31167 1—3 patenttivaatimusten mukaisen laitelman ei voitu katsoa edustavan patentin myöntämisen edellyttämää keksinnöllisyystasoa ja kun alivaatimukset 4—6 eivät myöskään sisältäneet mitään sellaisia olennaisia teknisiä edistysaskeleita, että ne lain mukaan olisi voitu erikseen patentilla suojata, RO 7/5 1943 annetun patenttilain 14 §:n 1 momentin, 15 §:n 1 momentin ja 64 §:n 1 kohdan nojalla verrattuna 15/12 1967 annetun patenttilain voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 3 kohtaan julisti mitättömäksi B:lle 10/6 1960 myönnetyn suomalaisen patentin n:o 31167 ”Laitelma kuorimakoneissa” nimiseen keksintöön sekä velvoitti B:n 60 000 markalla korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.
  Helsingin HO, jonka tutkittavaksi B saattoi jutun, t. 19/5 1976 katsoi tosin selvitetyksi, että kanteenalaisen patentin päävaatimuksessa ja alivaatimuksessa 2 esitetyt tekniset ratkaisut yhdessä toteuttivat patenttia haettaessa tarkoitetun teknisen toiminnan, mutta koska laitelma tällaisenakaan ei kuitenkaan edustanut patentin myöntämiselle vaadittavaa keksinnöllisyystasoa, HO tällä ja muutoin RO:n mainitsemilla perusteilla jätti asian RO:n päätöksen lopputuloksen varaan ja velvoitti B:n suorittamaan A:lie korvaukseksi sillä HO:ssa olleista kuluista 1 500 markkaa.
  B pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. A vastasi hakemukseen.
  KKO (presidentti Olsson, oikeusneuvokset Jalanko, Grönqvist ja Mörä sekä ylimääräinen oikeusneuvos Setälä) t. myönsi asian laatuun katsoen oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja havaitsi, että kysymyksessä olevan, B:lle myönnetyn patentin n:o 31167 nimitykseltään ”Laitelma kuorimakoneissa” etuoikeuden alkamispäivänä 3/11 1951 oli tunnettu useita sellaisia kuorimakoneita, joissa pyörivään roottoriin kiinnitetyt elimet kuorivat tukin samalla kun se työntyi roottorin lävitse, kuten esimerkiksi RO:n päätöksessään mainitsema vuodelta 1913 olevan saksalaisen patentin n:o 292599 mukainen kone. Roottorityyppisissä kuorimakoneissa oli kuorimaelinten muotoon ja kiinnitykseen käytetty erilaisia ratkaisuja. Esitetystä selvityksestä kävi ilmi, että tyydyttävän kuorintatuloksen aikaansaamiseksi kysymyksessä olevan tyyppisessä koneessa kuorimaelimet oli puristettava tukkia vasten siten joustavasti, että elimet seurasivat mahdollisimman tiiviisti tukin pintaa vahingoittamatta kuitenkaan itse puuainetta. Patentissa n:o 31167 oli käytetty hyväksi entuudesta tunnetulla tavalla joustavan voiman aikaansaavia elimiä, jotka patenttiselityksen sovellutusesimerkissä oli kuvattu jousiksi, sekä keskipakoispainoja, jotka yhdessä ohjasivat kuorimaelinten liikettä roottorin pyöriessä. Tällä patentilla oli haluttu suojata sellainen roottorin rakenne, jossa kuorimajätteiden sinkoutuminen arkoihin kone-elimiin, kuten mainittuihin jousiin, oli estetty koteloimalla nämä elimet patenttivaatimuksista lähemmin ilmenevällä tavalla. Jutussa oli osoitettu, että muissa samankaltaisissa, puun kuorimiseen tai jyrsimiseen tarkoitetuissa koneissa, kuten RO:n päätöksessä mainituissa saksalaisen patentin n:o 292599, ranskalaisen patentin n:o 990540 ja yhdysvaltalaisen patentin n:o 1943649 mukaisissa koneissa esiintyvä suojaamisongelma oli ratkaistu toiminnallisesti vastaavalla tavalla koteloimalla kuorivia kone-elimiä käyttävät tai ohjaavat elimet toimintahäiriöiden estämiseksi.
  Verrattaessa edellä tarkoitettuja, riidan kohteena olevaa keksintöä aikaisemmin patentoituja laitteita patenttiin n:o 31167 sanottuja aikaisempia keksintöjä ei tosin voitu pitää patentin n:o 31167 uutuuden esteinä, sillä vaikka suojaamisongelma oli laitteissa ratkaistu toiminnallisesti samalla tavalla, ne ratkaisut, jotka patentin n:o 31167 patenttivaatimusten mukaan olivat keksinnölle tunnusomaisia, eivät esiintyneet sellaisinaan patentin uutuuden esteiksi väitetyissä patenttijulkaisuissa. Koska kuitenkin patentilla n:o 31167 suojattu laite oli konetyyppinä tunnettu ja kun arkojen kone-elinten suojaamisen ongelma oli jo ratkaistu muissa samaan tekniikan lajiin kuuluvissa laitteissa, KKO katsoi, että keksintö uutuudestaan huolimatta oli asiantuntevalle henkilölle patentin etuoikeuden alkamispäivänä tunnettuun tekniikan tasoon verrattuna niin ilmeinen, että se ei osoittanut patentin myöntämisen edellyttämää keksinnöllisyyttä. Kun patentin n:o 31167 tarkoittama keksintö ei täten olennaisesti eronnut siitä, mikä oli tullut tunnetuksi patentin etuoikeuden alkamispäivänä, KKO edellä kerrotuilla perusteilla harkitsi oikeaksi HO:n soveltamien lainkohtien nojalla jättää asian HO:n tuomion lopputuloksen varaan. B velvoitettiin suorittamaan A:lle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta KKO:ssa olleista kuluista 1 500 markkaa.