Etu- ja sukunimilain (946/2017) mukaan Suomen kansalaisella voi olla yhdestä neljään etunimeä. Puhuttelu- eli kutsumanimeksi voi valita minkä tai mitkä tahansa etunimistään. Lapsen kutsumanimen valitsevat huoltajat. Nimilaissa ei mainita kutsumanimen tai puhuttelunimen käsitettä, ja kutsumanimen käyttö edustaa tavanomaisoikeutta (maan tapaa). Kutsumanimi on kuitenkin saanut sikäli virallisen aseman, että se mainitaan väestötietojärjestelmästä annetun valtioneuvoston asetuksen (128/2010) 1 §:ssä.
Osa kansalaisista käyttää puhuttelunimenään toista, kolmatta tai neljättä etunimeään tai näiden yhdistelmää. Monet viranomaiset, muun muassa terveydenhuoltoviranomaiset, kuitenkin käyttävät automaattisesti puhuttelunimenä kansalaisen ensimmäistä etunimeä piittaamatta siitä, onko se kansalaisen tosiasiallinen puhuttelunimi. Tämä on tuntunut muiden muassa minusta hiukan ikävältä.
Niinpä maistraateilla (nykyisellä Digi- ja väestötietovirastolla) oli joulukuun 2000 alusta lähtien käytössään lomake, jolla kansalainen voi ilmoittaa puhuttelunimensä rekisteröitäväksi väestötietojärjestelmään. Lomakkeesta oli hyötyä ennen kaikkea niille, jotka käyttävät puhuttelunimenä toista, kolmatta tai neljättä etunimeään. (Olin itse suunnitellut samaan käyttöön PDF-muotoisen lomakkeen.)
Digi- ja väestötietovirastolla on nykyään oma palvelunsa (lomake). Asiakirja toimitetaan täytettynä ja allekirjoitettuna Digi- ja väestötietovirastoon.
Huoltajat voivat vastaavalla tavoin ilmoittaa alaikäisen lapsen kutsumanimen.
Kutsumanimen voi nykyisin ilmoittaa myös sähköisessä asiointipalvelussa, eikä lomaketta tarvitse täyttää.
Jos viranomainen asioinnissa määrää kansalaiselle puhuttelunimen kuulematta nimen haltijaa, sellainen menettely saattaa rikkoa hyvän hallinnon periaatteita ja hallintolakia (434/2003) ja yleensä hyvää tapaa. Jos puhuttelunimi on ilmoitettu väestötietojärjestelmään, on viranomaisen katsottava saaneen siitä tiedon sillä hetkellä kuin nimi on järjestelmään kirjattu. Mikäli viranomainen tiedostaan huolimatta käyttää väärää puhuttelunimeä, siitä on syytä huomauttaa viranomaiselle. Mikäli viranomainen ei ota ojentuakseen, suosittelen tekemään hallintokantelun.
Yksityisten yritysten kanssa (esimerkiksi Signom Oy) tilanne on hankalampi. On vain koetettava puhua järkeä.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies ratkaisi kesäkuussa 2020 kantelun (dnro EOAK/4830/2019), joka koski Verohallinnon omaksumaa käytäntöä: verokortteihin merkittiin ainoastaan verovelvollisen ensimmäinen etunimi, vaikka Verohallinnolla oli tiedossaan asiakkaan kutsumanimi. Verohallinto luopui käytännöstään.
Asiasanat: puhuttelunimi, kutsumanimi, etunimi, väestötietojärjestelmä, väestörekisterikeskus, Digi- ja väestötietovirasto, lomake, etu- ja sukunimilaki, nimioikeus.