(Ylösluettava Saarnastuolista.)
Suomen Suuriruhtinanmaalle.
Annettu Pietarissa, 15 (3) päivänä Huhtikuuta 1869.
________________
Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias koko Venäjänmaan yli, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Koska Suomen Suuriruhtinanmaassa tähän asti voimassa olleet, entisinä aikoina ulostulleet säännöt ja määräykset maan Säätyjen kokouksista ja yhteentuloista erinäisissä osissa ovat olleet tarpeellista täydellisyyttä, selvyyttä ja tarkkuutta vailla, sekä myös monessa suhteessa eivät ole havaitut nykyisiin oloihin soveliaiksi, niin olemme Me hyväksi nähneet, tässä alla-kirjoitetulla tavalla, Armossa vahvistaa Suomenmaan Säätyjen viimeksi pidetyillä valtiopäivillä hyväksymän Valtiopäiväjärjestyksen, kuuluva sanasta sanaan kuin seuraa:
Me allekirjoitetut Suomen Suuriruhtinanmaan Valtiosäädyt, Kreivit, Vapaaherrat, Pispat, Ritaristo ja Aateli, Papisto, Porvaristo ja Talonpoikainen Kansa, jotka nyt, omasta ja kotona olevain säätyläistemme puolesta, olemme yleisille valtiopäiville kokoon tulleina, teemme tiettäväksi: että me, kumoomalla Valtiopäiväjärjestyksen 24 päivältä Tammikuuta v. 1617, kuin myös kaikki muut sellaiset vanhemmat ja uudemmat lait, järjestykset ja päätökset, jotka Valtiosäätyjen kokouksista valtiopäiville ovat ulosannetut, olemme tämän kautta tahtoneet, Hänen Majesteetinsa Keisarin ja Suuriruhtinaan tehtyä siitä armollinen esitys, noudatettavaksi hyväksyä sisältönsä ja sanainsa puolesta näin kuuluvan Valtiopäiväjärjestyksen:
1 §.
Suomen Suuriruhtinanmaan Valtiosäädyt, jotka, kokoutuneina valtiopäiville, edustavat Suomen kansaa, ovat Ritaristo ja Aateli, Pappissääty, Porvarissääty ja Talonpojansääty.
2 §.
Suomenmaan Valtiosäädyt kokoutuvat ainakin joka viides vuosi varsinaisille valtiopäiville Keisarin ja Suuriruhtinaan kutsumuksesta ja voidaan väliaikaisillenkin valtiopäiville kutsua kokoon, milloin Keisari sen tarpeelliseksi katsoo. Väli-aikaisilla valtiopäivillä otettakoon esiin ainoastaan se asia, jonka tähden kutsumus on tapahtunut taikka jonka Keisari muuten Valtiosäädyille esittää, niin myös mitä sellaisen asian kanssa eroittamattomasti yhteen kuuluu.
3 §.
Valtiopäivät pidetään Suomenmaan pääkaupungissa, paitsi milloin se vihollisen maahankarkauksen tahi muiden tärkeäin esteiden tähden on mahdotonta tahi Valtiosäätyjen turvallisuudelle vaarallista, jossa tapauksessa Keisari ja Suuriruhtinas määrätköön muun paikan maassa heidän kokoon-tulollensa.
4 §.
Kutsumus varsinaisille valtiopäiville ulosannetaan viimeistäänkin kolme kuukautta ja väli-aikaisille valtiopäiville viimeistäänkin kuusi viikkoa ennen sitä päivää, jona Valtiosäätyjen pitää kokoutuman, ja julistetaan maan kirkoissa sekä ilmoitetaan eriksensä niille virastoille ja virkamiehille, joiden tulee huolta pitää valtiopäivämiesvaalien toimittamisesta, milloin ne ovat pidettävät. Kutsumuksesta pitää Ritarihuoneen johtokunnankin saada osa.
5 §.
Varsinaiset valtiopäivät eivät saa kestää kauemmin kuin neljä kuukautta siitä päivästä, jona ne avattiin; ja voipi siis Keisari ja Suuriruhtinas, ellei Valtiosäätyjen käsiteltäviksi tulleet asiat silloin ole päätetyt, jos Hän niin hyväksi näkee, lakkauttaa valtiopäivät ja laskea Valtiosäädyt kotiin. Valtiopäivät lopetettakoot myös ennen neljän kuukauden kuluttua, jos kaikki säädyt sitä pyytävät taikka Keisari muutoin näkee syytä siihen olevan.
6 §.
Älköön ketään valtiopäivämiestä kiellettäkö valtiopäiville tulemasta ja valtiopäivämiestointansa käyttämästä; kuitenkin olkoot sodan aikana tästä eroitettuina sotaväkeen kuuluvat henget, kun he saavat virkakäskyn.
7 §.
Valtiopäivämies ei ole tätä tointansa käyttäessä muiden määräysten kuin maan perustuslakien alainen.
8 §.
Valtiopäivämies olkoon yksivakainen ja siivollinen lauseissansa, mutta ei voida häntä saattaa kanteen-alaiseksi taikka vapautta häneltä ottaa lausutuista ajatuksistansa ja mietteistänsä tahi käytöksestänsä valtiopäivä-keskusteluissa, ellei se sääty, johon hän kuuluu, ole sitä myöntänyt varsinaisella päätöksellä, johon vähintänsä viisi kuudesosaa säädyn täysikokouksessa läsnäolevista jäsenistä on yhdistynyt. Jos valtiopäivämiestä syytetään törkeästä rikoksesta, älköön häntä vankeuteen pantako, jollei ole tavattu juuri rikoksen teosta, taikka tuomari ole, asian tutkittuansa, katsonut syytä olevan niin päättää. Vähemmistä rikoksista älköön valtiopäivämiestä pantako kiinni eikä myös valtiopäiväin aikana velkavankeuteen.
9 §.
Jos valtiopäivämiehelle, joko valtiopäiväin aikana taikka matkoillansa valtiopäiville ja sieltä pois, sanoilla tahi töillä tehdään rauhattomuutta, sittenkuin hän on ilmoittanut tällä asialla olevansa, taikka häntä valtiopäiväin jälkeen väkivaltaisesti kohdellaan valtiopäivätointen tähden, niin olkoon se asianhaara, että rikos on tehty valtiopäivämiestä kohtaan, erinomaisen raskauttavana pidettävä. Sama laki olkoon säätyjen ja valiokuntain sihteerien ja palvelusmiesten suhteen.
10 §.
Ritaristo ja Aateli tulee valtiopäiville Ritarihuonejärjestyksen jälkeen, jonka pitää oleman perustuslakien mukaisesti tehtynä.
11 §.
Papissäätynä ovat: Arkkipispa ja Pispat, jotka tulevat kokoon Keisarin ja Suuriruhtinaan kutsumuksesta, sekä kunkin hippakunnan puolesta vähintäänkin seuraava määrä vakinaisessa virassa tahi palveluksessa olevain hippakunnan papismiesten valitsemia edusmiehiä, nimittäin: Turun hippakunnan puolesta 12, Porvoon hippakunnan puolesta 10 ja Kuopion hippakunnan puolesta 6.
Maan Yliopiston opettajain ja vakinaisten virkamiesten tulee valita yksi valtiopäivämies Papissäätyyn, kuitenkin sillä oikeudella että saavat, jos tahtovat, panna kaksi. Samoin tulee alkeisoppilaitosten kaikkien vakinaisten opettajain valita valtiopäivämiehiä Papissäätyyn, yksi kunkin hippakunnan puolesta, mutta saattavat, jos niin haluavat, määrätä kaksi.
Vaalien tavasta ja järjestyksestä eri hippakunnissa sopikoot valitsiat keskenänsä.
12 §.
Porvarissäätynä ovat Suomenmaan kaupunkien edusmiehet sillä tapaa: että jokaisen kaupungin puolesta valitaan yksi valtiopäivämies, mutta jos väkiluku henkikirjan mukaan nousee kuuteentuhanteen henkeen, valitaan kaksi ja siitä päälle yksi kultakin täydeltä kuudentuhannen hengen luvulta; kuitenkin saakoon kaupunki, jossa on vähemmän kuin tuhat viisisataa asukasta, joko panna erinäisen edusmiehen puolestansa taikka suostua yhteisestä valtiopäivämiehestä jonkun toisen kaupungin kanssa, joka, sen mukaan kuin tässä on sanottu, saattaa valtiopäiville lähettää vaan yhden edusmiehen.
Oikeutetut vaalissa osallisina olemaan ovat: porvarit, laivan-omistajat, vapriikinhaltiat, elinkeinojen harjoittajat erinäisillä eri-oikeuksilla, ja talon-omistajat, jos ovat kaupungissa verollekirjoitetut, niin myös kaupunkien vakinaiset pormestarit ja vaalimiehet.
Vaali-oikeutta eivät nauti:
vaimo-ihminen, naitu tahi naimaton;
se joka on vapasukuinen taikka kuuluu Papissäätyyn;
kauppamerimiehet, alhainen sotaväestö, sekä yleisten ja yksityisten laitosten ja yhteiskuntain vahtipalveliat;
ne, jotka toisen palveluksessa tahi alituisessa työssä ovat, päiväpalkkalaiset ja muut senkaltaiset, jotka elättävät itseänsä satunnaisella työnteolla; samoin myös ne, jotka vaan omaksi elatuksekseen saavat jotakin elinkeinoa harjoittaa.
Vaali toimitetaan Maistraatin edessä siksi kuulutettuna päivänä lipuilla kaupungissa tavallisen vaalitavan mukaan. Äänet luetaan vero-äyrejä tahi niitä muita perustuksia myöten, joita noudatetaan määrättäissä mitä minkin valitsian tulee maksaa kaupungin kassaan yleisiä tarpeita varten. Jos kaupungin vaali-oikeutetut asukkaat tahtovat saada muutosta vaalin tavassa ja järjestyksessä, ovat äänet siitä päätettäissä luettavat samain perustusten mukaan ja asia lykättävä Keisarin ja Suuriruhtinaan tutkittavaksi ja vahvistettavaksi. Kaupungissa, jossa on tapana valita valitsia-miesten kautta, olkoon kullakin valitsiamiehellä valtiopäivämiehen vaalissa yksi ääni.
13 §.
Talonpojansäätynä ovat edusmiehet, valitut yksi maan kunkin tuomarikunnan puolesta. Vaali toimitetaan valitsiamiesten kautta, jotka ovat valitut jokaisesta tuomarikuntaan kuuluvasta kunnasta tahi kunnan osasta, ja pidetään tuomarin edessä hänen siihen määräämänä päivänä. Valitsiamiesten vaali pidetään asianomaisesti kuulutetussa kuntakokouksessa tahi, missä sitä ei ole, pitäjänkokouksessa, viimeistäänkin kahdeksan päivää ennen valtiopäivämiehen vaalia. Valitsiamiehen vaalissa on osallisena jokainen kunnassa asuva mies, jolla on manttaaliin pantua relssi- tahi perintömaata, taikka joka vakaalla asukasoikeudella hallitsee kruununtilaa tahi arennilla pitää kruununpuustellia, kuninkaankartanoa tahi kuninkaan-latokartanoa ja ei kuulu muuhun säätyyn tahi ole maan palveluksessa. Jokaisen kunnan tulee silloin valita yksi sen piirissä asuva valitsiamies vaali-oikeutettujen seasta ja siitä päälle, henkikirjan osoittamaa asukaslukua myöten, yksi kultakin täydeltä 2,000 hengen luvulta; ja luetaan äänet tilain uusien eli tasattujen manttaalien mukaan. Valitsiamiesten pitää, varustettuina tätä vaalia koskevan pöytäkirjan otteella, kokoutuman määrättynä päivänä ja määrättyyn paikkaan, ja tulee heillä valtiopäivämiehen vaalissa kullakin olla yksi ääni.
14 §.
Oikeutettu olemaan osallisena valitsiamiehen tahi valtiopäivämiehen vaalissa aatelittomaan säätyyn on, noudattamalla 11, 12 ja 13 §§:ssä säättyjä perustuksia, jokainen säätyyn kuuluva ja vaalipiirissä asuva täysivaltaisen ikään tullut Suomen mies, vaikka olisi muutakin kuin kristin-uskoa; älköön kuitenkaan vaalioikeutettuna pidettäkö sitä:
joka ei kolmena viimeksikuluneena vuotena ole ollut maassa verolle-kirjoitettua;
joka on holhun alla;
joka on luovuttanut omaisuutensa velkojainsa tyydyttämiseksi ja ei voi näyttää olevansa vapautettu heidän vaatimuksista;
joka mainetta pahentavasta rikoksesta on edesvastaukseen tuomittu taikka jätetty tulevaan aikaan;
joka on julistettu kansalaistensa luottamuksen menettäneeksi tahi kelvottomaksi toisen puolesta puhumaan;
joka todistetaan syypääksi koettaneensa valitsiamiehen tahi valtiopäivämiehen vaalissa rahalla tahi lahjoilla hankkia ääniä, taikka väkivallalla tahi uhkauksilla häirinneen vaalivapautta;
joka siihen on syypääksi näytetty, että hän valitsiamiehen tahi valtiopäivämiehen vaalissa on äänensä palkintoa vastaan antanut;
joka jo on ollut valitsiamiestä tahi edusmiestä valitsemassa muun säädyn puolesta kuin sen, jossa hän sittemmin itsensä valitsevaksi ilmoittaa.
Vaali-oikeutta älköön missään tapauksessa asiamiehen kautta käytettäkö.
Valitsiamiehen vaaliin käypä on jokainen vaalipiirissä asuva, jolla itsellään on oikeus sen vaalissa osallisena olla.
Valtiopäivämiehen vaaliin käypä aatelittomassa säädyssä on, alempana luetelluilla poikkeuksilla, jokainen joko vaalipiirissä taikka siitä ulkona asuva säädynjäsen, jolla itsellään on oikeus olla osallisena saman säädyn valitsiamiehen tahi edusmiehen vaalissa; älköön kuitenkaan velvollisuutta, joka koskee kolmena viimeksikuluneena vuotena maassa verolle-kirjoitettuna olemista, käytettäkö sitä kohtaan, joka on Keisarin palveluksessa, vaikka ei Suomen virkamiehenä.
Valtiopäivämieheksi ei saa hyväksyä sitä:
joka ei ole kristin-uskoa;
joka ei vielä ole 25 vuoden ikäinen;
joka on ollut valitsemassa valitsiamiestä tahi edusmiestä muuhun säätyyn kuin siihen, jossa hän ilmoittaa itsensä valtiopäivämiehen tointa käyttämään.
Kaikki mitä tässä ylempänä sanotaan aatelittomassa säädyssä estävän vaalissa osallisena-olemisen vaaliinkelpaavaisuuden ja valtiopäivämieheksi hyväksymisen oikeutta, olkoon myös esteenä Ritariston ja Aatelin edusmiehen hyväksymiseen.
15 §.
Valtiopäivämiehen vaalissa päättäkööt enimmät äänet vaalin. Jos kaksi tahi useampi on saanut enimmät ja yhtä monta ääntä, ratkaistaan niiden väli arvalla.
Näin valitulle on valtuuskirja viipymättä annettava: valtiopäivämiehelle Papissäädyssä hippakunnan Tuomiokapitulilta tahi Yliopiston Konsistoriumilta, valtiopäivämiehelle porvarissäädyssä kaupungin Maistraatilta ja valtiopäivämiehelle Talonpojansäädyssä tuomarilta. Valtuuskirjat pitää kuuluman näin:
„Valtiopäivämiehen vaalissa, joka — (ajan määrä) — pidettiin papiston kesken N. N. hippakunnassa; koulun-opettajain kesken N. N. hippakunnassa; Aleksanterin-Yliopistossa N. N. kaupungissa; — N. N. tuomarikunnassa, on N. N., kirkkoherra, kappalainen, saarnaaja, pitäjän apulainen N. N. pitäjässä, kappelissa tahi saarnakunnassa; koulun-opettaja N. N. hippakunnassa; opettaja, virkamies Aleksanterin-Yliopistossa, — asuva N. N. kaupungissa — asuva N. N. tilalla N. N. pitäjässä N. N. lääniä, valittu valtiopäivämieheksi Papissäätyyn — Porvarissäätyyn — Talonpojansäätyyn; ja valtuutetaan siis N. N. ottamaan niillä valtiopäivillä, jotka tulevat pidettäviksi N. N. kaupungissa ja alkavat — —, osaa neuvonpitoihin ja päättämään siellä esiintulevista asioista. Paikka ja aika.“
16 §.
Jos joku tahtoo valittaa Porvaris- tahi Talonpojansäädyssä pidetystä valtiopäivämiehen vaalista, tulee hänen vaalinpitäjältä pyytää laillista pöytäkirjanotetta, joka viimeistäänkin kahden päivän päästä on valittajalle annettava; ja pitää hänen, puhevaltansa menettämisen uhalla, neljässätoista päivässä, luetut vaalinpitopäivästä, antaa valituksensa Keisarin ja Suuriruhtinaan käskynhaltialle, jonka, jos syytä siihen on, tulee virallisesti vaatia siitä asianomaisten selitystä, vissin lyhyen ajan kuluessa annettavaksi, ja sitten antaa päätöksensä asiassa, viimeistäänkin päivänä sen jälkeen, jona selityksen antamisen määräaika loppui. Keisarin käskynhaltian päätökseen tyytymättömällä on valta, viimeistäänkin kahdeksantena päivänä tiedon siitä saatuansa, sitä vastaan toimittaa valituksensa, jotka ovat annettavat samalle käskynhaltialle ja häneltä siitä vaaditun selityksen ja oman lausuntonsa sekä asiakirjain kanssa, viipymättä lähetettävät maan korkeimpaan oikeusvirastoon, joka ne joutuisasti esiin ottaa ja päättää.
Valtiopäivämiehen vaalista Papissäätyyn valitetaan, hippakuntain papiston ja koulun-opettajain puolesta, Tuomiokapituleihin; ja noudatetaan siinä muuten yhdenlaista järjestystä ja samanlaisia perustuksia, kuin tässä ylempänä määrätty on. Valtiopäivämiehen vaalista Yliopistossa pannaan valitukset neljässätoista päivässä sen perästä maan korkeimpaan oikeusvirastoon,
17 §.
Älköön se, joka on valtiopäivämieheksi valittu, kieltäytykö tästä toimesta, ellei hän voi näyttää sellaisia esteitä, jotka yleinen laki sanoo laillisiksi esteiksi, taikka ole kuudenkymmenen vuoden ikäinen.
Valtiopäivämiehen toimesta pois-sanoutumisen, joka tapahtuu vaalitilaisuudessa, tutkii vaalinpitäjä. Jos pois-sanoutuminen tapahtuu jälkeenpäin, vaan ennen Valtiosäätyjen kokoutumista, niin Keisarin ja Suuriruhtinaan käskynhaltia, tahi asianomainen Tuomiokapituli, tahi Yliopiston Konsistoriumi tutkii sen syyt.
Jos joku tahtoo valittaa päätöksestä, joka koskee pois-sanoutumista valtiopäivämiestoimesta, menetellään sen suhteen niinkuin 16 §:ssä sanottu on.
Valtiopäiväin aikana älköön valtiopäivämies pois-sanoutuko toimestansa, ellei hän näytä sellaista estettä, jonka se sääty hyväksyy, johon hän kuuluu.
18 §.
Jos pois-sanoutuminen on hyväksytty taikka valittu valtiopäivämies julistettu oikeuttomaksi toimessansa olemaan, taikka jos valittu Valtiopäivämies erkanee kuoleman kautta tahi puhemieheksi otetaan, tulee asianomaisten joutuisasti toimeen-panna uusi vaali. Semmoisen vaalin Talonpojansäädyssä toimittavat ne valitsiamiehet, jotka 13 §:n mukaan omat samoja valtiopäiviä varten valitut.
19 §.
Jos joku vaalipiiri jättää panematta oikean määrän edusmiehia, olkoon sen sakon alainen, jonka sääty näkee kohtuulliseksi ja joka voidaan katsoa sitä kulunkia vastaavaksi, minkä joku toinen yhdenvertainen vaalipiiri tulee valtiopäivämiehen ylöspidosta maksamaan. Tämä sakko menee säädyn kassaan. Tästä on kuitenkin eroitettu Lapin tuomarikunta, jos edusmiestä sen puolesta ei valita.
20 §.
Valittu valtiopäivämies saakoon riittävän ja soveliaan ylöspidon, sekä palkkion matkakuluistansa valtiopäiville ja sieltä pois, niiltä, jotka ovat vaali-oikeutetut siinä piirikunnassa, joka hänen on valinnut. Tarpeelliset määräykset tässä tehdään ennen vaaleja; ja ovat asianomaiset Maistraatit ja Kruununvoudit velkapäät, edelliset porvarissäädyn ja jälkimäiset Talonpojansäädyn edusmiehille, ilman eri palkkiotta, nämät rahat ylöskantamaan ja niistä tekemään tilin. Papissäätyyn kuuluvain edusmiesten suhteen on ylöskannosta sovittava samassa kuin vaalijärjestyksestä sopimusta tehdään.
Jos valittu valtiopäivämies tekee palkkiostansa valituksen, olkoon asianomaisella säädyllä oikeus määrätä, kuinka paljo hänen tulee saada tästä toimituksesta.
Jos valittu ei oikeassa ajassa tule valtiopäiville, menettäköön palkkionsa poissa-olon ajalta, jos se sääty, johon hän kuuluu, tutkittuansa tämän suhteen ilmoitetut esteet, katsoo olevan syytä niin päättää; ja on säädyllä myös valta, asian laatua myöten, sen lisäksi tuomita hänen korkeintansa yhtä suureen sakkoon. Sama laki olkoon sille, joka muutoin, säädyn luvatta, on säädyn keskusteluista esteettömästi poissa. Mitä poisjäänyt näin tuomitaan maksamaan, menköön säädyn kassaan.
21 §.
Virka- tahi palvelusmies, joka koettaa virkamahdillansa vaikuttaa valtiopäivämiehen vaaliin, menettäköön virkansa. Jos joku tavataan viettelemisellä tahi houkuttelemisella häirinneen vaalivapautta, rangaistakoon vankeudella neljästätoista päivästä kolmeen kuukauteen asti. Jos uhkauksia tahi väkivaltaa on samanlaisessa tarkoituksessa käytetty, rangaistakoon sen tekiä vankeudella yhdestä kuukaudesta yhteen vuoteen asti; jos hän on virka- tahi palvelusmies, menettäköön sen lisäksi virkansa.
22 §.
Päivänä sen jälkeen, joksi Valtiosäädyt ovat kutsutut kokoon, pitää Ritariston ja Aatelin jäsenten, Ritarihuonejärjestyksen määräämällä tavalla, näyttämän oikeutensa valtiopäivämiestoimen käyttämiseen, sekä valittujen Papis-, Porvaris- ja Talonpojansäädyn jäsenten tuoman valtuuskirjansa sen tarkastettavaksi, jonka Keisari ja Suuriruhtinas siihen määrää. Tässä tarkastuksessa tutkitaan, ovatko valtuuskirjat tehdyt määrättyyn muotoon; ja pidetään siinä pöytäkirja, joka annetaan näille kolmelle säädylle kullenkin. Sille, jonka valtuuskirja oikeaksi nähdään, annetaan pääsypoletti.
Jokaisen säädyn tulee kuitenkin sitten tutkia valtiopäivämiestoimen käyttämisoikeutta, niin hyvin sellaisen jäsenensä suhteen, jonka valtuuskirjaa ei ole hyväksytty, kuin myös senkin, jota vastaan muutoin valtiopäiväin kuluessa, tämän perustuslain johdosta, jotakin muistutusta ilmautuu. Se, jonka valtiopaivämies-oikeus on säädyssä pantu kysymykseen, pysyy kuitenkin toimessaan säädyn jäsenenä, kunnes hän on siihen oikeuttomaksi julistettu.
23 §.
Sinä päivänä, joksi Valtiosäädyt ovat kutsutut kokoon, ilmoittaa Keisari ja Suuriruhtinas kenen Hän on Ritariston ja Aatelin Maamarsalkiksi nimittänyt sekä määrää Papissäädyn puhemieheksi Arkkipispan, taikka, jos se on sairasna tahi poissa, taikka hänen virkansa avoinna, jonkun toisen Pispoista. Sen ohessa valitsee Keisari Ritaristolle ja Aatelille vara-Maamarsalkin ja Papissäädylle vara-puhemiehen näiden säätyjen jäsenistä.
Niin pian kuin Porvaris- ja Talonpojansäädylle on tullut tieto, miten 22 §:ssä mainittu va!tuuskirjain tarkastus on käynyt, pyytäkööt he viipymättä Keisarilta, tahi Hänen sitä varten määräämältä siaiseltansa, lähetystöjen kautta, puhemiehiä ja vara-puhemiehiä, jotka silloin kummallenkin säädylle sen jäsenistä nimitetään. Kunnes puhemiehet ovat tulleet määrätyiksi, johtaa kummastakin säädystä puhetta siellä läsnäoleva ikävuosiltaan vanhin jäsen.
Maamarsalkille ja puhemiehille määrää Keisari yleisistä varoista vissiin summan, niiden erinäisten kulujen palkkioksi, joita heillä valtiopaiväin aikana on.
24 §.
Maamarsalkki, vara-Maamarsalkki, puhemiehet ja vara-puhemiehet tekevät Keisarin ja Suuriruhtinaan tahi Hänen sitä varten määräämän siaisensa edessä seuraavan valan:
„Minä N. N., nimitetty ja määrätty olemaan näillä valtiopäivillä Ritariston ja Aatelin Maamarsalkkina (vara-Maamarsalkkina), (Papis-, Porvaris-, Talonpojansäädyn puhemiehenä, vara- puhemiehenä), lupaan ja vannon, Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta, että minä tahdon ja olen velvollinen kaikella voimallani kokemaan ylläpitää ja puolustaa niin hyvin Keisarin ja Suuriruhtinaan oikeutta kuin säädyn ja Valtiosäätyjen etuuksia ja oikeuksia, voimassaolevain perustuslakien (Maamarsalkki ja vara-Maamarsalkki lisäävät: ja Ritarihuonejärjestyksen) mukaan. Tämän lupaan minä uskollisesti pitää, niin totta kuin Jumala minua auttakoon hengen ja sielun puolesta“.
25 §.
Kun Maamarsalkki ja puhemiehet ovat tehneet valan, kokoutuvat säädyt, kukin erikseen, tervehtävät toisiansa lähetystöjen kautta ja valitsevat jäseniä lähetystöön, joka, Maamarsalkin ja puhemiesten johdattaessa, menee Keisarille ja Suuriruhtinaalle, tahi sille jonka Hän siaansa asettaa, kukin sääty eriksensä, lausumaan säätyjen alamaiset kunnian-osoitukset sekä anomaan ajan määräämistä valtiopäiväin avaamiseen.
26 §.
Keisari ja Suuriruhtinas, taikka se jonka Hän sitä varten on siaansa määrännyt, ilmoituttaa säädyille sen päivän, joka on määrätty valtiopäiväin avaamiseksi. Sinä päivänä pitää kaikkien säätyjen, jumalanpalveluksen pidettyä, tuleman ko’olle valtiosaliin, jossa Keisari, tahi se jonka Hän siaansa on määrännyt, tervehtää Valtiosäätyjä ja julistaa valtiopäivät avatuiksi; jonka jälkeen säädyt, kukin vuorossansa, Maamarsalkin ja puhemiesten kautta lausuvat alamaiset kunnian-osoituksensa. Keisari antaa Valtiosäädyille tiedon niistä esityksistä, jotka Hän tahtoo Valtiosäädyille esittää; kuitenkin saatettakoon myös sittemmin valtiopäiväin kuluessa antaa muitakin esityksiä Valtiosäätyjen käsiteltäviksi.
27 §.
Kaikilla varsinaisilla valtiopäivillä pitää, joko niitä avattaessa taikka neljässätoista päivässä sen jälkeen, valtiovaraston tila Valtiosäädyille näytettämän, että saisivat tietää miten Kruunun tulot ovat maan hyödyksi ja parhaaksi käytetyt.
28 §.
Jokaisessa säädyssä pitää oleman Sihteeri, joka siinä kirjoittaa pöytäkirjan. Ritaristossa ja Aatelissa toimittaa Ritarihuoneensihteeri tätä virkaa. Papis- ja Porvarissääty valitsevat tähän soveliaan miehen siinä järjestyksessä, jonka he, kumpikin itse kohdastaan, näkevät hyväksi määrätä. Talonpojansäätyyn määrää Keisari ja Suuriruhtinas, ennen Valtiosäätyjen kokoontuloa, Sihteeriksi lain-oppineen ja taitavan miehen, joka sen ohessa on velvollinen asiain käsittelemisessä auttamaan puhemiestä neuvoilla ja antamaan säädyn jäsenille tietoja itsekunkin laillisista oikeuksista ja velvollisuuksista. Talonpojansäädyn Sihteeri älköön, ilman nimenomaisetta muistutuksettansa ja vastalausettansa, säädyn pöytäkirjaan ottako tahi ulostoimituttako mitään perustuslakeja vastaan sotivata; kuitenkaan ei hänellä säädyssä ole mitään ääntöä.
Ennenkuin Talonpojansäädyn Sihteeri astuu virkatoimeensa, tekee hän Keisarin taikka sen edessä, jonka Hän on siaansa pannut, seuraavan valan: „Minä N. N. nimitetty ja määrätty Talonpojansäädyn Sihteeriksi näillä valtiopäivillä, lupaan ja vannon Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta, että minä tahdon ja olen velvollinen tätä virkaa toimittaessani kaikella voimallani noudattamaan ja ylläpitämään niin hyvin Keisarin ja Suuriruhtinaan oikeutta kuin säädyn ja Valtiosäätyjen etuuksia ja oikeuksia, voimassaolevain perustuslakien mukaan. Tämän kaiken lupaan minä uskollisesti pitää, niin totta kuin Jumala minua auttakoon hengen ja sielun puolesta.“
Ne palvelusmiehet, jotka jokainen sääty muuten katsoo itsellensä valtiopaivillä tarpeellisiksi, asettaa sääty itse.
Talonpojansäädyn Sihteeri saapi yleisistä valtiovaroista sen palkan, minkä Keisari määrää.
29 §.
Kaikilla varsinaisilla valtiopäivillä pitää kahdeksassa päivässä niiden avattua asetetettaman: yksi lakivaliokunta, yksi talousvaliokunta, yksi valtiovaliokunta, yksi suostuntavaliokunta ja yksi pankkivaliokunta. Laki-, talous-, ja valtiovaliokunnissa tulee olla 16 ja suostunta- sekä pankkivaliokunnissa 12 jäsentä kussakin, jotka, yhtä monta kustakin säädystä, valitaan valitsiamiesten kautta. Samalla tavalla valitaan myös varajäseniä, jotka, kun valiokunnan jäsenille sattuu estettä, astuvat heidän siaansa.
Väli-aikaisilla valtiopäivillä älköön useampia valiokuntia asetettako kuin niissä esiintulevien asiain valmistamista varten tarvitaan.
30 §.
Jos jotakin kysymystä, josta valiokunnan mietintöä tarvitaan, ei soveliaasti voida lykätä mihinkään 29 §:ssä mainituista valiokunnista, taikka jos katsotaan että se ajan voittamisen tahi muun syyn vuoksi on annettava erinäisen valiokunnan valmistettavaksi, olkoon Valtiosäädyillä oikeus asettaa tällainen valiokunta.
Jos jossakin valiokunnassa töitä karttuu niin, ettei niitä voida oikeassa ajassa saada toimitetuiksi, hankkikoon valiokunta säädyiltä enemmän jäseniä ja jakautukoon osastoihin töiden jouduttamista varten. Jokaisessa tämmöisessä osastossa pitää oleman vähintäänkin kaksi jäsentä kustakin säädystä ja saa se valiokunnan nimessä antaa lausuntoja sinne lykätyistä asioista.
Kukin sääty asettakoon myös, jos sen tarpeelliseksi näkee, valiokunnan edeltäpäin valmistamaan sen yksityisiä valituksia ja asioita.
31 §.
Älköön Senaatin jäsen olko valiokunnan jäsenenä, älköönkä ketään muutakaan valittako semmoiseen valiokuntaan, jossa tilinteko hänen virkatoimistansa voipi tarkastettavaksi tulla.
32 §.
Sillä, joka jo ennen on valittu jäseneksi kahteen valiokuntaan, olkoon oikeus sanoutua pois hänelle annetusta enemmästä osan-ottotoimesta valiokuntatöissä; mutta muutoin on kunkin säädyn vallassa, ilmoitetun esteen tutkittua, päättää voipiko säädyn valitsema valiokunnanjäsen saada tällaisesta toimesta vapautusta.
33 §.
Valiokunnat valitsevat, kukin kohdastaan, valiokunnan jäsenistä esimiehen. Kunnes tällainen vaali on tapahtunut, on Ritariston ja Aatelin ensimmäinen läsnä-oleva jäsen puheenjohtajana.
Valiokuntain tulee, kunkin kohdastansa, valita Sihteerinsä ja ne muut palvelusmiehet, joita niissä tarvitaan.
34 §.
Lakivaliokunnan tulee antaa lausuntonsa niistä säätyjen sinne lykkäämistä ehdotuksista, jotka koskevat perustuslain, sekä yleisen riita-, rikos-, kirkko- ja merilain säätämistä, muuttamista, selittämistä tahi kumoomista.
35 §.
Talousvaliokuntaan lykätään ne säätyjen käsittelemistä ja lausunnon antamista varten tulleet ehdotukset, jotka koskevat maan yleistä taloudenhoitoa tahi siihen kuuluvia kaikenlaisia laitoksia, sekä myös siihen vaarantavain asetusten ja sääntöjen muuttamista, selittämistä tahi kumoomista.
36 §.
Valtiovaliokunta, jonka pitää saada tieto valtiovaraston tilasta ja kaikki sen luvunlaskut ja asiakirjat nähdäksensä, on velvollinen antamaan mietintönsä miten varoja maan tarpeiden täyttämiseksi, jollei valtiovaraston vakinaiset tulot siihen riitä, on hankittava, kuin myös erittäin tarkastaa millä tavalla viime valtiopäivillä erinäisiin tarkoituksiin myönnetyt rahanmääräykset ovat käytetyt. Jos valtiopäiväin kuluessa esitetään muitakin ehdotuksia vakinaisista tahi satunnaisista rahanmääräyksistä johonkin valtiovaraston tahi muuhun yleiseen tarpeesen, taikka erinäistä tarkoitusta varten, taikka myös muita asioita, joilla on yhteyttä valtiovaraston tulojen tahi menojen kanssa taikka jotka niihin vaikuttavat, niin on valtiovaliokunta myöskin velvollinen antamaan niistä Valtiosäädyille mietintönsä.
Valtiovaliokunnan tulee myös, Maamarsalkin tahi asianomaisen puhemiehen tahi valiokunnan esimiehen ehdotuksesta, Valtiosäätyjen oikeudella määrätä se töiden laveuden ja laadun mukaan sovitettu palkkio, joka on tuleva niin hyvin Ritariston ja Aatelin sekä Papis- ja Porvarissäädyn, kuin valiokuntainkin sihteereille ja kaikkein säätyjen ja valiokuntain palvelusmiehille.
37 §.
Suostuntavaliokunnan tulee valmistaa kaikki säädyistä sinne lykätyt asiat, jotka koskevat muutosta suostuntaveron maksamisen säännöissä; arviolta laskea tulot erinäisistä suostuntaveroista sekä, sittenkuin suostuntaveron suuruus on määrätty, ehdotella minkä perustusten mukaan ja niillä tavalla se on jaettava ja sen ohessa Valtiosäädyille antaa ehdotus suostuntavero-säännöiksi.
38 §.
Pankkivaliokunnan tulee tutkia Pankin hallitus ja Valtiosäätyjen hoitoon ja vastattaviksi pantujen rahastojen tila; siitä, niin pian kuin mahdollista on, säädyille antaa kertomus ja ehdotella näiden rahastojen hoitoa varten tarpeellisiksi katsottuja sääntöjä.
39 §.
Kaikkien valiokuntain pitää kokoutua viimeistäänkin neljässä päivässä sen jälkeen kuin he asetettiin, ja sitten säätyjen täysi-istuntoihin lähettää lausuntonsa ja ehdotuksensa, sitä myöten kuin asiat ennätetään saada valmiiksi.
Jos valiokunnan jäsen on kolme kertaa, ilman laillisetta esteettä tahi erinäisettä luvatta, jäänyt valiokunnan kokouksista pois, on se ilmoitettava asianomaiselle säädylle, jonka tulee tämän johdosta pitää semmoista tointa, kuin asianhaarat vaativat.
40 §.
Jos valiokunta näkee tarvitsevansa suullisia tahi kirjallisia tietoja joltakin virkamieheltä tahi yleiseltä laitokselta, joka ei ole Valtiosäätyjen hallinnon alla, tulee valiokunnan hankkia Senaatin esimieheltä käsky asianomaisille vaadittujen tietojen antamiseen.
41 §.
Jos Valtiosäädyt, kohdastaan tahi valiokunnan ilmoituksen johdosta, määräävät että joku asia on kahden tahi useamman valiokunnan yhdessä valmistettavaksi esiin-otettava, pitää näiden valiokuntain, kunkin jäsenistänsä, määrätä edusmiehiä, yhtä monta kustakin säädystä, asiata käsittelemään ja siitä lausuntonsa antamaan, ilman valiokuntain muiden jäsenten ottamatta osaa sen asian valmistamiseen.
Näin yhdistetyllä valiokunnalla olkoot muuten samat säännöt noudatettavina, kuin valiokunnilla yleisesti.
42 §.
Valiokunnassa äännöstettäessä luetaan äänet mieslukua myöten valiokunnan kaikkien läsnäolevain jäsenten kesken. Jos äännöstäminen toimitetaan suljetuilla lipuilla, pitää aina yksi lippu erilleen pantaman, avattavaksi kun äänet yhteen-luettua nähdään tasan jakautuneiksi. Ehdotuksesta päätöstä varten on noudatettavana mitä tässä alempana säätyjen suhteen sanotaan.
Jäsen, joka ei ole yhdistynyt valiokunnan päätökseen, saa valiokunnan mietintöön liittää eriävän mielipiteensä, joka siinä tapauksessa on kirjallisesti annettava; älköön kuitenkaan valiokunnan mietintöä sillä viivytettäkö.
43 §.
Maamarsalkki ja puhemiehet, sekä heidän siaisensa, kuin myös Talonpojansäädyn Sihteeri, saavat olla valiokunnissa läsnä, milloin niin tahtovat, kuitenkin ilman osanotto-oikeudetta keskusteluihin ja päätöksiin.
44 §.
Valiokunnasta lähtevät mietinnöt ja tutkintoon-lykkäykset tarkastetaan valiokunnan tahi sen sitä varten valittujen jäsenten edessä.
Valiokunnasta lähtevät toimitukset allekirjoittaa esimies valiokunnan puolesta.
45 §.
Maamarsalkin ja puhemiesten pitää, kunkin säätyänsä varten, toimittaa kutsumus täysi-istuntoon; siinä esittää asiat; ylösottaa ja johdattaa keskustelut; tehdä ehdotus päätöstä varten; ylläpitää järjestystä kokouksissa ja myös muutoin valvoa ettei mitään maan perustuslakeja vastaan sotivata tulisi säädyssä keskusteltavaksi, kuin myös lopettaa täysi-istunto.
Maamarsalkki tahi puhemies älköön kuitenkaan ottako osaa keskustelemiseen tahi äänestämiseen, älköönkä ehdotelko muuta kuin mikä tarpeellista on perustuslakien, sekä Valtiosäätyjen tahi kunkin säädyn erinäisten päätösten ja niiden järjestysten ja sääntöjen toimeen-panemiseksi, jotka säädyt ovat valtiopäivä-asiain käsittelemistä varten määränneet.
Säätyjen keskustelut ovat julkiset, paitsi niissä eri tapauksissa, milloin joku sääty kerraksensa toisin päättää.
Kutsumus täysi-istuntoon tiedoksi pannaan päivällä ennen kokousta.
46 §.
Täysi-istunnossa on jokaisella säädyn-jäsenellä oikeus pöytäkirjaan vapaasti puhua ja lausua mielensä kaikissa asioissa, joita silloin käsitellään, ja kaiken sen laillisuudesta, mitä säädyssä tapahtuu. Jokainen puhuu, seisollaan ja sialtansa, siinä järjestyksessä jossa hän sitä varten on ilmoittanut itsensä ja ylöshuudetuksi tulee; ja älköön kenelläkään olko oikeutta puhua pöytäkirjasta sivutse.
Älköön kukaan rohjetko lausua loukkaavia, pilkallisia tahi muuten sopimattomia sanoja Hallituksesta tahi yksityisistä hengistä. Jos tämä tapahtuu, saakoon Maamarsalkki tahi puhemies kieltää hänen puhumasta, ja tutkikoon sitten sääty, pitääkö hänen Maamarsalkilta tahi puhemieheltä saada nuhteita ja varoituksia, vai onko asia annettava oikeuden käsiteltäväksi taikka siksensä jätettävä.
47 §.
Säädyt voivat kokoutua samaan huoneesen yhteisesti keskustelemaan jostakin yleisestä, valtiopäivillä käsiteltävänä olevasta asiasta, kuitenkin ilman oikeudetta siellä päätöstä tehdä; ja on siinä puheenjohtajana Maamarsalkki tahi, jos hän on estetty, se läsnä-oleva puhemies, joka 1 §:ssä säätyjen kesken vaarin-otetun järjestyksen mukaan siihen on lähinnä. Jos joku sääty tahtoo tämmöistä kokousta, annettakoon siitä ja myös keskustelun aineesta toisille säädyille tieto. Jos joku toinen sääty myöntyy tähän pyyntöön, pitää kaikkien säätyjen kokous tapahtua. Maamarsalkki ja puhemiehet sopivat keskenänsä kokouksen ajasta ja paikasta, ja kutsumuksen siihen ulosantaa Maamarsalkki edellisenä päivänä.
Senaatin esimies ja jäsenet saavat tulla säätyjen yhteisiin kokouksiin, osanotto-oikeudella niihin keskusteluihin, joita siellä pidetään; ja tulee Senaatin esimiehen saada Maamarsalkin kautta tieto näiden kokousten ajalta ja paikasta, kuin myös niissä käsiteltäviksi tulevista asioista.
Yhteisessä kokouksessa käsiteltävänä olleesta asiasta pitää, niin pian kuin keskustelu on loppuneeksi julistettu, jokaisen säädyn omassa huoneessansa tekemän päätös, ilman enempää keskustelua asiasta pitämättä.
48 §.
Asiassa, joka koskee jotakin säädyn-jäsentä itsekohtaisesti, saa hän kyllä keskustelussa, vaan ei päätöksen teossa, olla läsnä.
49 §.
Älköön muu kuin evankelis-lutherilaiseen uskontunnustukseen kuuluva ottako osaa niiden ehdotusten tarkastamiseen, joita valtiopäivillä esitellään kirkkolaista maan lutherilaisille seurakunnille tahi muista näiden kirkollisista asioista.
50 §.
Ne Keisarin ja Suuriruhtinaan kirjoitukset ja esitykset, joita ei jo valtiopäiviä avattaessa ole säädyille ilmoitettu, annetaan heille jonkun Suomenmaan Senaatin jäsenen kautta.
51 §.
Pyyntö-esitys sellaisessa asiassa, joka on käsiteltävä yleisessä valiokunnassa, pitää valtiopäivämiehen tehdä siinä säädyssä, johon hän kuuluu, neljässätoista päivässä valtiopäiväin avaamisesta. Sittemmin älköön tällaista kysymystä saatettako nostaa, ellei joku jossakin säädyssä jo tehty päätös taikka muu valtiopäiväin aikana sattunut tapaus siihen suorastaan aihetta anna.
Jos valtiopäivämiehellä on aikomus tehdä joku pyyntö-esitys, pitää hänen siitä antaa edeltäpäin tieto säädyn puheenjohtajalle; jota paitsi kaikki pyyntö-esitykset ovat, ennenkuin ne esitellään, kirjoitettuina säädyn Sihteerille annettavat. Älköön samaan kirjoitukseen useampia erilaatuisia asioita yhteen-pantako.
52 §.
Keisarin ja Suuriruhtinaan esityksiä älköön lopullisesti käsiteltäviksi otettako, ennenkuin yleinen valiokunta niistä on lausunnon antanut.
Kun yleistä asiata koskeva pyyntö-esitys jossakin säädyssä on ehdoteltu, voipi sääty myös, jos sen hyväksi näkee, lykätä kysymyksen yleisen valiokunnan käsiteltäväksi.
53 §.
Kun esitys ensi kerran jossasin säädyssä esiin-tulee, pitää se, ellei sääty kohta yksimielisesti lykkää sitä valiokuntaan, olla pöydällä tulevaan kokoukseen, jolloin sellainen lykkääminen on tehtävä.
Kun ehdotus perustuslain muuttamiseen taikka ilmoitus valtiovaraston tilasta valiokuntaan lykätään, älköön keskustelua missään säädyssä pidettäkö; mutta jos säädyn-jäsen tahtoo muussa asiassa tehdä lauseen pöytäkirjaan, pitää sekin valiokunnalle annettaman; älköön asian lähettämistä kuitenkaan sillä viivytettäkö.
Jos nousee kysymys mihin valiokuntaan joku asia on lykättävä, voidaan sellainen kysymys vaan siksi kokoukseksi, jossa se on tehty, pöydälle panna, mutta pitää ensitulevassa välttämättömästi ratkaistaman.
54 §.
Yleisen valiokunnan antama mietintö on jokaiselle säädylle erittäin jaettava ja, mahdollisuutta myöten, yht’aikaa kaikissa säädyissä käsiteltäväksi otettava.
55 §.
Maamarsalkin ja puhemiesten pitää, kahden jäsenen kustakin säädystä sekä Talonpojansäädyn Sihteerin läsnä-ollessa, ennenkuin täysi-istunnot säädyissä tiedoksi pannaan, kokoutuman asiain esittelemisestä siten sopiaksensa, kuin sanotussa suhteessa tarpeelliseksi tulla saattaa.
Keisarin ja Suuriruhtinaan esitykset ovat aina ensimmäisinä otettavat säädyissä käsiteltäviksi.
56 §.
Kun yleisen valiokunnan mietintö on tullut sisään ja ensi kerran esitetty, pitää se pöydälle pantaman. Seuraavassa esitystilassa pantakoon se, olkoonpa siitä keskustelu tahi ei, uudestansa pöydälle, jos kaksi tahi useampi jäsen sitä pyytää; mutta kun asia kolmannen kerran esiin-tulee, pitää se päätettäväksi otettaman.
Valiokuntain valmistavaiset tutkintoon-lykkäykset ja kyselmykset ovat heti ratkaistavat, ellei pöydälle-panoa anota.
Säätyjen kanslioissa pitää aina olla saatavilla luettelo pöydälle-pannuista asioista ja niihin kuuluvista asiakirjoista.
57 §.
Kun kysymys, josta valiokunta on lauseensa antanut, otetaan ratkaistavaksi, tulee säädyn joko heti asianhaarain mukaan siitä tehdä päätöksensä, taikka, jos asia katsotaan vaativan enempää selvitystä, lykätä se takaisin valiokuntaan.
Jos se valiokunta, johon takaisin-lykkäys jostakin säädystä on tehty, näkee kysymyksen jo ratkaistuksi muiden säätyjen siitä tekemällä päätöksellä, antakoon valiokunta tästa tiedon sille säädylle, josta takaisin-lykkäys on tullut. Muussa tapauksessa pitää valiokunnan antaa uusi mietintö.
Kun mietintö sitten uudestaan säätyihin tulee, niin sen suhteen meneteltäköön 56 §:ssä sanotulla tavalla, ja enempää takaisin-lykkäystä älköön tapahtuko.
58 §.
Kun asia on lopullisesti päätettävä, pitää kaikki siihen kuuluvat asiakirjat ylösluettaman, jos joku säädyn jäsen sitä vaatii. Älköön mitään asiaa, josta on keskusteltu, otettako lopullisesti päätettäväksi, ennenkuin sääty, Maamarsalkin tahi puhemiehen kysyttyä, on julistanut keskustelun lopetetuksi; ja pitää sen jälkeen äännös-esitys, keskustelun johdosta, tehtämän. Jos valiokunnan mietintö kokonaisenaan tahi muu kysymys voipi tulla myönnettäväksi tahi hyljättäväksi, pitää Maamarsalkin tahi puhemiehen ensimäinen äännös-esitys olla myöntämisestä. Jos siihen vastataan kieltämällä, on seuraava esitys sovitettava sen mukaan mitä asiasta keskusteltaessa on muistutettu tahi lausuttu. Jos asiassa on useampia osia, joita ei hyvästi sovi yhdessä päättää, pitää eri esitys kustakin osasta tehtämän nyt sanotussa järjestyksessä.
59 §.
Esitys, jonka Maamarsalkki tahi puhemies päätöstä varten tekee, pitää aina niin muodostettaman, että siihen voipi vastata ainoastaan „jaa“ tahi „ei“. Muistutuksia esitykseen lausemuodon suhteen käyköön kyllä tehdä, mutta mitään uutta keskustelua itse asiassa älköön sallittako. Sittenkuin tämä esitys, sellaisena kuin sääty sen on hyväksynyt, on esitetty ja vastattu, ilmoittaa Maamarsalkki tahi puhemies miten hän on annetun vastauksen käsittänyt. Jos tätä vastaan ei muistutusta tehdä, pitää se jäädä pysyväksi ja päätös kirjoitettaman sen vastauksen mukaan, jonka Maamarsalkki tahi puhemies on julistanut voittopuoliseksi. Säädyn jäsenellä, joka ei hyväksy Maamarsalkin tahi puhemiehen käsitystä säädyn vastauksesta, olkoon oikeus äännöstämistä pyytää, jota älköön kiellettäkö.
60 §.
Kun on äännöstettävä, pitää äännös-esitys ja selvä vasta-esitys kirjallisesti tehtämän ja tarkastettaman sekä äännöstäminen suorastaan sen perästä toimitettaman; mutta esitystä älköön tehtäkö äännöstämisen tarpeellisuudesta, älköönkä myös äännöstämistä siitä sallittako.
61 §.
Äännöstäminen on aina toimitettava lipuilla, joihin on painettuna „jaa“ tahi „ei“. Jaa- ja ei-lippujen välillä, joiden pitää oleman yksinkertaiset ja suljetut, ei saa olla mitään ulkonaista eroitusta. Äänet luetaan miesluvun mukaan; ja pitää Maamarsalkin tahi puhemiehen, jaa- ja ei-äänten tasan-olemisen välttämiseksi, jokaisessa äänestämisessä ennen lippujen lukemista ulosottaa ja erillensä panna yksi niistä. Jos, muut liput yhteenluettua, äänet nähdään tasan jakautuneiksi, on erilleen pantu lippu avattava ja päätöksen tekevä.
62 §.
Päätöstä vastaan saakoon se, joka päätökseen ei ole yhdistynyt, ilmoittaa eriävän ajatuksensa pöytäkirjaan, mutta tämä älköön missään tapauksessa saattako uuteen keskustelemiseen näin jo päätetystä asiasta.
63 §.
Maamarsalkki tahi puhemies älköön kieltäytykö säädyn keskustettavaksi esiin-ottamasta säädyn-jäsenen nostamaa kysymystä, taikka jo esiin-otetusta säädylle esitystä asettamasta, paitsi milloin näkee kysymyksen sotivan perustuslakia tahi asiasta jo tehtyä päätöstä vastaan, taikka muutoin olevan niin arkalaatuisen, että se ei sovi tulla keskustelun-alaiseksi, jolloin hänen myös pitää tällaisen kiellon syyt joka kerta ilmoittaman.
64 §.
Päätöstä ei saa tarkastaessa muuttaa, mutta sellaisia lisäyksiä käy siihen kyllä tehdä, jotka eivät vaikuta muutosta päätöksessä. Mitä säädyn-jäsen on lausunut, ja siitä syntynyt keskustelu, voidaan hänen suostumuksellaan ja säädyn myöntämällä pöytäkirjaa tarkastettaessa jättää siitä pois; kuitenkaan ei sellaista, johon päätös selvästi perustuu.
65 §.
Valtiopäivämiehellä, joka ei ole ollut läsnä kuin päätös jossakin asiassa tehtiin siinä säädyssä, johon hän kuuluu, olkoon lupa sittemmin pöytäkirjaan ilmoittaa ettei hän siihen päätökseen ole osaa ottanut, vaan älköön saako mitään muistutusta sitä vastaan tehdä.
66 §.
Jokaisen säädyn pitää pöytäkirjanotteella antaman toisille säädyille tieto päätöksistänsä asiassa, josta yleinen valiokunta on mietintönsä antanut, niin myös muissakin sellaisissa kysymyksissä, jotka eivät koske säätyä erittäin. Jos asia vaatii suurempata kiirutta, olkoon säätyjen vallassa myös lähetystöjen kautta ilmoittaa päätöksiänsä toisilleen; kuitenkin pitää säädyn Sihteerin päällekirjoittama kopia siitä esityksestä, johon päätös perustuu, aina muassa olla ja lähetystön puheenjohtajan lukea se toisissa säädyissä.
67 §.
Päätös yleisen valiokunnan käsiteltävänä olleessa asiassa pitää, niin pian kuin mahdollista on, pöytäkirjan-otteella valiokunnalle ilmoitettaman.
Jos valiokunta silloin näkee säätyjen jossakin kysymyksessä tulleen niin eroavaisiin päätöksiin, että lainmukaista enemmistöä ei voi heidän eri ajatuksistansa syntyä, pitää valiokunnan kokea mahdollisuutta myöten yhteen-sovitella eri ajatukset ja säädyille toimittaa tällainen sovitus-ehdotus.
Jos enemmistö jo on saatu, annetaan asiaan kuuluvat kirjat sille Valtiosäätyjen valiokunnalle, josta 77 §:ssä mainitaan.
68 §.
Kaikilla varsinaisilla valtiopäivillä valitsevat Valtiosäädyt edusmiehiä, yhtä monta kunkin säädyn puolesta, Valtiosäätyjen tekemän ja vahvistaman johtosäännön mukaan silmällä-pitämään niiden rahastojen hoitoa Suomen Pankissa, jotka ovat annetut Valtiosäätyjen haltuun ja vastattaviksi; ja ovat vaalit pidettävät erikseen kussakin säädyssä ja niin aikaiseen että valitut edusmiehet voivat toimeensa astua Valtiosäätyjen vielä ko’olla-ollessa.
Valtiosäädyt valitsevat myöskin jokaisilla valtiopäivillä tilintutkijat, yhden kunkin säädyn puolesta, toimittamaan sanotuista rahastoista vuosittain pidettävää tilintutkintoa.
Pankki-edusmiesten ja tilintutkijain siaan astumaan, heidän estettyinä ollessa, tulee Valtiosäätyjen valita näihin toimiin niin monta varamiestä, kuin katsovat tarpeen vaativan.
69 §.
Kaikissa vaaleissa on vaariin-otettava että nimiliput pitää, kelvataksensa, oleman yksinkertaiset, suljetut ja niin hyvin oikeat henkien lukumäärän, kuin selvät heidän nimiensä suhteen. Niiden henkien väli, jotka vaalissa ovat saaneet yhtä monta ääntä, ratkaistaan arvalla, milloin niin tarvitaan.
70 §.
Ne ohje-määräykset, jotka katsotaan tarpeellisiksi valtiopäivämiestöiden sekä järjestyksen vuoksi säädyissä ja valiokunnissa, tulee Valtiosäätyjen tahi, johonkin säätyyn eriksensä koskevassa asiassa, tämän säädyn määrätä. Älköön niihin otettako mitään, joka perustuslakia tahi muuta voimassa-olevaa lakia vastaan sotii.
71 §.
Perustuslakia saatetaan säätää, muuttaa, selittää tahi kumota ainoastansa Keisarin ja Suuriruhtinaan esityksestä ja kaikkien säätyjen suostumuksella; ja tällaista asiaa koskeva esitys joko päätettäköön niillä valtiopäivillä, joina se on tehty, taikka jätettäköön, jos vähintäänkin kaksi säätyä sitä vaatii, ensintuleviksi valtiopäiviksi, jolloin se on lopullisesti tutkittava.
Jos kysymys nousee säädyille suotujen eri-oikeuksien, etuuksien ja oikeuksien muuttamisesta tahi lakkauttamisesta, taikka uusien eri-oikeuksien antamisesta, olkoon noudatettavana mitä Hallitus-muodossa siitä on säättynä.
72 §.
Mitä säädyt yhtäpitävästi ovat päättäneet, se olkoon kaikissa kysymyksissä Valtiosäätyjen päätös.
Jos eivät kaikki säädyt yhdisty jonkun suostuntaveron perustuksista, niiden käyttämistavasta, tahi suostuntaveron suorittamisen jaosta, ja jos yhteensovitusta, sen mukaan mitä 67 §:ssä sanotaan, ei ole voitu toimeen saada, niin on asia ratkaistavaksi jätettävä suostuntavaliokunnalle, enennettynä niin moneksi jäseneksi, kuin 74 §:ssä määrätään. Jos kaksi kolmasosaa näin enennetyn valiokunnan äännöstämässä olevista jäsenistä myöntyy suostuntavaliokunnan ehdotukseen yhdessä tahi useammassa niistä kohdista, joissa Valtiosäädyt eivät ennen ole sitä yksimielisesti hyväksyneet, niin tulee tämä ehdotus Valtiosäätyjen päätöksenä voimaan. Jos tällaista enemmistöä ei voida saada, pitää suostuntavaliokunnan ehdotella toisenlainen jako tahi toiset perustukset ja toinen muoto sen suostuntasumma-osuuden suorittamiselle, jota hyljätty kohta valiokunnan edellisessä ehdotuksessa tarkoittaa.
Jos kaikki säädyt eivät voi yhdistyä yhtäpitävään päätökseen rahanmääräyksistä erinäisiin tarkoituksiin, ja jos yhteensovittamisen koetus ei ole onnistunut, niin on asia jätettävä enennetyn valtiovaliokunnan ratkaistavaksi. Jos äänestettäessä ei vähintäänkin kaksi kolmasosaa annetuista äänistä rahanmääräyksen myöntämistä puollusta, niin katsotaan Valtiosäädyt kysymyksen siitä hyljänneen.
73 §.
Kaikki asiat, paitsi 71 ja 72 §§:ssä mainittuja, ratkaistaan kolmen säädyn päätöksillä. Jos kaksi säätyä päätöksissään pysähtyy toista kahta vastaan, pitää asia niiltä valtiopäiviltä raueta ja jäädä semmoiseksi, kuin ennen on säättynä ollut, paitsi siinä tapauksessa, josta 74 §:ssä tarkemmin määrätään.
74 §.
Jos säädyt, ratkaistessansa jotakin 73 §:ssä mainituista asioista, ovat tulleet niin eroavaisiin päätöksiin, että lainmukaista enemmistöä ei voi heidän eri ajatuksistansa syntyä, taikka jos kaksi säätyä pysähtyy kahta vastaan sellaisessa kysymyksessä, joka, Valtiosäätyjen päätöksen mukaan, ei saa raueta, ja jos yhteensovittamisen koetus ei ole onnistunut, pitää se valiokunta, jonka valmistavaiseen käsittelemiseen asia on kuulunut, kohtipäisillä vaaleilla säädyissä enennettämän viideksitoista jäseneksi kustakin säädystä; ja tulee näin enennetyn valiokunnan, yhteisesti mieslukua myöten äännöstämällä, ehdottomasti ja lopullisesti hyväksyä tahi hyljätä mitä valiokunta ennen on puollustanut niissä kohdissa, joissa säätyjen päätökset ovat olleet eroavaiset. Ennenkuin enennetyssä valiokunnassa käydään äännöstämään, ovat äännös-esitykset lisäämättömän valiokunnan valmistettavat ja säätyjen tutkittaviksi ja hyväksyttäviksi lähetettävät. Äännöstettäessä pitää, ennen lippujen lukemista, yksi niistä erilleen pantaman, avattavaksi ja päätöksen tekeväksi, jos äänet muiden lippujen luettua nähdään tasan jakautuneiksi. Mitä enennetty valiokunta näin, enimpien äänten mukaan, on asiassa päättänyt, olkoon Valtiosäätyjen päätös.
75 §.
Jos Keisari ja Suuriruhtinas vaatii Valtiosäätyjen lausuntoa asioista, jotka koskevat yleistä taloushoitoa tahi yleisiä laitoksia, niin ilmoitettakoon Keisarille, säätyjen yhteisellä kirjoituksella, mitä Valtiosäädyt yhtäpitävästi taikka, jos yhtäpitäväisyyttä säätyjen kesken ei ole, kukin sääty osaltansa on asiassa lausunut.
76 §.
Ne päätökset, jotka ovat vastauksia Keisarin ja Suuriruhtinaan Valtiosäädyille antamiin esityksiin, kuin myös ne esittelyt Keisarille, jotka Valtiosäädyt muutoin ovat yhteisesti päättäneet, ovat kirjoitusten muodossa Keisarille toimitettavat.
77 §.
Kaikkien säätyjen kaikki yhteiset kirjoitukset, kuin myös valtiopäiväpäätöksen, ylöspanee ja toimittaa erinäinen toimitusvaliokunta, johon kuuluu kaksi jäsentä kustakin säädystä.
78 §.
Älköön mikään toimitus Valtiosäädyistä lähtekö, ennenkuin säädyt tahi Valtiosäätyjen sitä varten valitut uskotut-miehet sen ovat tarkastaneet.
79 §.
Valtiopäiväpäätöksen allekirjoittavat säätyjen kaikki jäsenet, mutta muut Valtiosäädyistä lähtevät toimitukset ovat ainoastansa Maamarsalkin ja puhemiesten allekirjoitettavat.
80 §.
Kun valtiopäivät ovat lopetettavat, niin valtiopäivämiehet, Keisarin ja Suuriruhtinaan siksi määräämänä päivänä, tulevat, jumalanpalveluksen pidettyä, valtiosaliin, jossa säädyt, Maamarsalkin ja puhemiesten kautta, Keisarille tahi sille, jonka Hän sitä varten on määrännyt, lausuvat säätyjen alamaiset kunnian-osoitukset ja onnentoivotukset; jonka jälkeen Maamarsalkki antaa tehdyn valtiopäiväpäätöksen ja Keisari, tahi Hänen siaansa määrätty, julistaa valtiopäivät lopetetuiksi ja laskee Valtiosäädyt kotiin.
Sittenkuin Valtiosäädyt sen perästä ovat palanneet kokoushuoneisiinsa, lausuvat he, ennen erkanemistansa, lähetystöjen kautta jäähyväiset toisillensa.
81 §.
Keisarin ja Suuriruhtinaan Valtiosäädyille antamat esitykset, valiokuntain mietinnöt, kuin myös Valtiosäätyjen kirjoitukset Keisarille ja valtiopäiväpäätös ovat erittäin painosta ulosannettavat. Valtiopäiväpäätös pitää myös maassa noudatettavain yleisten asetusten kokoukseen pantaman.
82 §.
Yleiset valtiopäivä-kulungit ja maksot, paitsi niitä, jotta 23 ja 28 §§:ssä mainitaan, suoritetaan suostuntaverona sisääntulevilla tahi muilla yleisillä varoilla, joiden yli Valtiosäädyillä on käyttämisvalta.
83 §.
Tämä Valtiopäiväjärjestys pitää kaikissa osissansa oleman peruuttamattomana perustuslakina Suomenmaan Hallitsialle ja Valtiosäädyille, kunnes he yhtäpitävän päätöksen kautta sen muuttavat tahi kumoovat.
Enemmäksi vakuudeksi olemme me tämän tahtoneet nimiemme allekirjoittamisella ja sinettiemme allepainamisella vakuuttaa, kiinnittää ja vahvistaa, joka tapahtui Helsingissä neljäntenätoista päivänä Toukokuuta vuonna Kristuksen syntymän jälkeen tuhat kahdeksansataa ja seitsemännellä seitsemättä.
| Ritariston ja Aatelin puolesta: J. M. Nordenstam. Maamarsalkki. (L. S.) |
Papissäädyn puolesta: Edvard Bergenheim. Puhemies. (L. S.) |
| Porvarissäädyn puolesta: F. W. Frenckell. Puhemies. (L. S.) |
Talonpojansäädyn puolesta: August Mäkipeska. Puhemies. (L. S.) |
Itsellemme pidättäen Meidän oikeutemme, semmoisena kuin se Hallitusmuodossa 21 päivältä elokuuta v. 1772 sekä Yhdistys- ja Vakuutuskirjassa 21 päivältä Helmikuuta ja 3 päivältä Huhtikuuta v. 1789 on vakuutettuna ja ei ole selvillä sanoilla tullut edelläseisovassa Valtiopäiväjärjestyksessä muutetuksi, tahdomme Me Armossa tämän Valtiopäiväjärjestyksen peruuttamattomana perustuslakina hyväksyä ja vahvistaa. Enemmäksi vakuudeksi olemme Me tämän Omakätisesti allekirjoittaneet, joka tapahtui Pietarissa 3 (15) päivänä Huhtikuuta 1869.
Ministeri-Valtiosihteeri, Kreivi ARMFELT.