Suomen Suuriruhtinanmaan
Asetus-Kokous.

(Julkiluettava saarnastuolista.)      

Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m.   T e e m m e   t i e t t ä v ä k s i : Suomen Valtiosäätyjen suostumuksella ja myönnytyksellä tahdomme Me kirjailijan ja taiteilijan oikeudesta työnsä tuotteisin armossa säätää ja määrätä, niinkuin seuraa:

1 Luku.
Oikeudesta kirjatuotteiden ulosantoon.

  1 §.
  Kirjailijalla olkoon yksinomainen oikeus painon kautta tahi muulla tavoin monistaa ja levitettäväksi ulosantaa kirjatuotteensa, joko se ainoastaan löytyy käsikirjoituksena taikka ennen on ulosannettu, sekä tästä ulosanto-oikeudestansa välipuheen tahi testamentin kautta määrätä.
  Jos kirjailija on kuollut, olkoon ulosanto-oikeus, joka ei ole toiselle joutunut, hänen leskensä ja perillistensä oma niinkuin laissa on naima-oikeudesta ja perinnöstä säädetty.

  2 §.
  Kirjatuotteen vertaisina pidetään tässä asetuksessa teknilliset, maatieteelliset, topografilliset, luonnontieteelliset sekä muut semmoiset piirustukset ja kuvaukset, jotka päätarkoituksensa suhteen eivät ole taideteoksiksi katsottavat, kuin myös soitannolliset sävelteokset sekä rakennuspiirrokset ja muut rakennustaiteelliset piirustukset, joko ne ovat tehdyt omaksi tarpeeksi taikka toisen tilauksesta. Rakentaminen ulosannetun rakennuspiirroksen mukaan ei ole kielletty.

  3 §.
  Kirjatuotteesen, joka on ulosannettu ja jonka nimilehdelle tahi muulle tavalliselle paikalle kirjailija on pannut todellisen nimensä, olkoon 1 §:ssä mainittu ulosanto-oikeus voimassa kirjailijan kuolemaan asti ja viisikymmentä vuotta sen jälkeen.
  Jos ei kirjatuotetta ole kirjailijan eläessä ulosannettu, taikka jos ei ulosannetussa kirjatuotteessa tekijän nimeä ole niin ilmoitettu kuin nyt sanottu on, pysyköön yksinomainen oikeus kirjatuotteen uudestaan ulosantamiseen viisikymmentä vuotta sen jälkeen kuin se ensikerran ulosannettiin. Jos tekijän todellinen nimi tämän ajan kuluessa julkaistaan uudessa painoksessa taikka kolme kertaa maan virallisiin sanomalehtiin pannulla ilmoituksella, olkoon tämän §:n edellisessä kohdassa säädetty suojelus-aika voimassa sellaisenkin kirjatuotteen suhteen, joka on ilmestynyt kirjailijan tekonimellä tahi ilman nimettä.

  4 §.
  Jos useat kirjailijat itsenäisten kirjoitusten kautta ovat ottaneet osaa jonkun teoksen toimittamiseen, nauttikoon semmoisen teoksen ulosantaja, jos hän sen nimilehdelle tahi muulle tavalliselle paikalle on pannut todellisen nimensä, yksinomaisen oikeuden sitä uudestaan ulosantaa elinaikanansa ja hänen oikeudenomistajansa viisikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
  Jos semmoinen teos on useampien taikka yhtiöfirman ulosantama, taikka jos sen ulosantajan nimeä ei ole asianmukaisesti ilmoitettu, pysyköön yksinomainen ulosanto-oikeus siihen voimassa viisikymmentä vuotta sen jälkeen, kuin teos ensiksi painosta ilmestyi.
  Viimemainittua aikaa noudatettakoon myöskin sen ulosanto-oikeuden suhteen, joka on Keisarillisella Aleksanderin Yliopistolla, Tiedeseuralla tahi muulla seuralla.

  5 §.
  Se oikeus, joka 4 §:ssä on myönnetty ulosantajalle useampain kirjailijain toimittamaan teokseen sen kokonaisuudessa, älköön kuitenkaan estäkö kutakin kirjailijoista, jos ei muuta välipuhetta ole tehty, yksinomaisella oikeudella kirjoitustansa erittäin tahi muussa järjestyksessä ulosantamasta, sittekuin kaksi vuotta on kuhmut siitä kuin kirjoitus yllämainitussa yhteydessä ensiksi ilmestyi.

  6 §.
  Jos kirjatuote samaan aikaan on ilmestynyt eri kielillä, jotka ovat ilmoitetut niimlehdellä, pidettäköön sitä kirjoitettuna kullakin näistä kielistä.
  Kotimaisen kirjailijan teoksen ulosanto-oikeuteen kuuluu myös yksinomainen oikeus sen kääntämiseen koko turva-aikana kotimaiseen kieleen, sekä viiden vuoden kuluessa siitä, kuin kirjatuote ensin ilmestyi, muihin kieliin. Suomessa pidettäköön suomen ja ruotsin kieliä kotimaisina kielinä.
  Jos ulkomaisen kirjailijan tekemän kirjatuotteen nimilehdellä on pidätetty oikeus ulosantaa käännöstä siitä, olkoon sellainen oikeus voimassa viisi vuotta sen jälkeen kuin kirjatuote ensikerran ilmestyi.

  7 §.
  Käännökseensä nauttikoon kääntäjä yhtäläisen oikeuden, kuin alkuteoksen suhteen tämän asetuksen kautta kirjailijalle suotu on.

  8 §.
  Joka ilman ulosanto-oikeutta painon kautta taikka muulla tavoin levittämistä varten monistaa tahi monistuttaa kirjatuotteen, on laittomasta jälkipainamisesta sen seurauksen alainen, joka 4:ssä Luvussa säädetään.
  Jälkipainamisena pidettäköön myös sitä, jos kirjatuote luvattomasti uudistetaan mukailuksilla taikka niin vähäpätöisillä lisäyksillä, että uutta teosta tutkitaan semmoiseksi, ettei sitä voida itsenäisenä teoksena pitää.

  9 §.
  Laittomaksi jälkipainamiseksi ei katsota:
  a) jos yksityisiä paikkoja ennen ulosannetusta kirjatuotteesta tahi soitannollisesta sävelteoksesta muuttamatta mainitaan;
  b) jos teoksiin, joilla on suurempi laveus ja itsenäinen tarkoitus, näytekappaleina otetaan ennen ulostulleita pienempiä kirjoituksia, runoelmia tahi soitantokappaleita, taikka lyhyempiä otteita suuremmista teoksista, taikka yksityisiä piirustuksia taikka kuvauksia;
  c) jos semmoisia muiden kirjailijain ulosantamia vähempiä kirjatuotteita, tahi otteita kirjatuotteista, tahi soitantokappaleita, tahi piirustuksia, tahi kuvauksia otetaan koulukirjoihin, käsikirjoihin, laulukirjoihin ja muihin opetusta, hengenylennystä tahi hartaudenharjoitusta, taikka jotain erinäistä kirjallista tarkoitusta varten toimitettuihin kokoelmiin ja mukaelmiin;
  d) jos ennen ulosannettu runoelma painetaan yhteydessä soitantokappaleen kanssa ja tekstinä siilien, jos ei sama runoelma ole yksinomaisesti aiottu operan tahi oratoriumin tekstiksi;
  e) jos päivälehtiin taikka aikakauskirjoihin yksityisiä kirjoituksia ja tiedonantoja muista aikakautisista kirjatuotteista painetaan; tästä kuitenkin eroittaen novellit sekä kaunokirjalliset kirjoitukset ja tieteelliset tutkimukset, jos niiden jälkipainaminen on pidätetty.
  Kaikissa näissä tapauksissa pitää kuitenkin se teos, joka on lähteenä, mistä jälkipaino tahi tiedonanto on otettu, selvästi ilmoitettaman.

  10 §.
  Jokainen saakoon, noudattamalla mitä siitä erittäin on määrätty, kopioimalla painaa yleisiä lakeja ja sääntöjä, yleisen käskyn mukaan annetuita lausuntoja ja mietintöjä, tuomio-istuinten ja virkakuntain asiakirjoja sekä kaikenlaisia muita julkisia asiakirjoja.

  11 §.
  Oikeudesta saarnain, luentojen ja muitten senlaatuisten toisten opetusta, hengenylennystä tahi huvitusta varten pidettyjen suullisten esitelmäin ulosantoon olkoon laki niinkuin kirjatuotteesta; mutta lauselmista ja keskustelemuksista valtiopäivillä, kirkollis- ja pappienkokouksissa, kunta- ja vaalikokouksissa sekä muissa julkisissa yhtymyksissä, olkoon voimassa mitä 10 §:ssä on säädetty.

2 Luku.
Oikeudesta näytelmäin ja näyttämöä varten sepitetyn soitannon julkiseen esittämiseen.

  12 §.
  Näytelmä, jota ei ole painosta ulosannettu, älköön ilman tekijän taikka sen lupaa, jolla tekijän oikeus l §:n mukaan on, julkisesti näyttöpaikalla esitettäkö. Jos näytelmä on painosta ulostullut ja tekijän nimi asianmukaisella tavalla ilmoitettu sekä yksinomainen oikeus sen julkiseen esittämiseen on pidätetty, olkoon sellainen oikeus tekijällä hänen elinaikanansa ja hänen oikeudenomistajillansa viisikymmentä vuotta sen jälkeen, muttä älköön tässä tapauksessa esittämiseksi luettako sitä, että teos ilman näytelmällistä asua julkisesti esitellään.
  Jos joku laillisella oikeudella näyttämöä varten on kääntänyt tahi mukaellut näytelmällisen teoksen, olkoon hänelläkin ja hänen oikeudenomistajillansa yhtäläinen tekijän-oikeus hänen käännöksensä tahi mukaelmansa julkiseen esittämiseen. Samallaista oikeutta julkisen esittämisen suhteen nauttikoon myöskin se, joka on sepittänyt soitantoa, yhteydessä näytelmän kanssa esitettäväksi.

  13 §.
  Jos 12 §:ssä mainitun painamattoman teoksen ensimäinen esitys näyttämöllä tapahtuu nimeltään ilmoitetun tekijän kuoleman jälkeen, taikka myöskin hänen elinaikanansa ilman että tekijän nimeä silloin tahi sittemmin sillä tavalla ilmoitetaan kuin 3 §:ssä sanotaan, taikka jos teos on painettu sillä ehdolla, ett’ei sitä saa esittää, mutta ilman että tekijän nimeä niin, kuin nyt on sanottu, ilmi annetaan, pysyköön se tekijän-oikeus, josta 12 §:ssä puhutaan, voimassa viisikymmentä vuotta painamattoman teoksen ensimäisestä esittämisestä tahi painetun teoksen ulosantamisesta painon kautta. Painettua teosta, jonka esittelemistä vastaan laillista pidätystä ei ole tehty, olkoon jokaisella lupa julkisesti esittää.

  14 §.
  Tekijän-oikeuden, joka 12 ja 13 §:ssä mainitaan, saapi välipuheen kautta samaan aikaan useammille luovuttaa. Jos yksinomainen oikeus julkiseen esittämiseen on jollekulle luovutettu ja jos tämä viitenä vuonna perätysten ei ole sitä käyttänyt, saakoon oikeuden takaisin se, jonka oma tekijän-oikeus silloin edellä olevien määräysten mukaan on.

3 Luku.
Taidetuotteiden jälittelemisestä.

  15 §.
  Taiteilijalla olkoon yksinomainen oikeus piirustus-, maalaus- tahi plastilliseen taiteesen kuuluvaa teostansa samassa taidelajissa myytäväksi jälitellä ja tämä oikeutensa toiselle luovuttaa.
  Yhtäläinen oikeus olkoon taiteilijalla myöskin vaskipiirroksella, teräspiirroksella, syövyttämisellä, kivipainoksella tahi muulla sellaisella tavalla, taikka öljy painon, valamisen, fotografian tai muun semmoisen toimen kautta kuvauttaa ja monistuttaa jälitelmiä omasta taideteoksestansa.
  Sitä oikeutta, joka tässä edellä taiteilijalle on annettu, nauttikoon taiteilija hyväksensä koko elinaikansa sekä hänen leskensä ja perillisensä viisikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
  Samanlainen oikeus olkoon myöskin sillä, joka vaskipiirroksella, kivipainoksella, puupiirroksella, tahi muulla yhdenlaatuisella taiteella on kuvannut teosta, jonka monistamiseen toisella ei ole yksinomainen oikeus; kuitenkin olkoon jokaisella lupa samalla taikka yhdenlaatuisella tavalla itsenäisesti jälitellä alkuteosta.

  16 §.
  Taideteoksen jälitelmä älköön olko luvallinen sen kautta, että se tehdään kokonsa puolesta alkuteoksesta erilaiseksi, taikka että siihen käytetään muunlaista ainetta, taikka että siinä tehdään vähäpätöinen muutos tahi poisjättö taikka että siihen tehdään vähäpätöinen lisäys.
  Piirustus- tahi maalaus-taiteen tuotteiden jälitteleminen plastillisen taiteen kautta taikka päinvastoin älköön olko kielletty.

  17 §.
  Jos joku ilman toisen tilauksetta on tehnyt fotografillisen kuvauksen luonnon mukaan, taikka fotografian kautta kuvannut taideteosta, jonka jälitteleminen on jokaiselle sallittu, älköön toinen sitä kuvausta viiden vuoden aikana fotografillisella tavalla myytäväksi jälitelkö, jos fotografi on jokaiseen siitä ulosannettuun kappaleesen pannut nimensä ja sen vuosiluvun, jolloin ensimäinen kuvaus otettiin.
  Jos fotografillinen kuvaus on tehty toisen tilauksesta, älköön sen monistaminen muuta tarkoitusta varten olko sallittu ilman sen suostumuksetta, joka tilauksen teki.

  18 §.
  Laittomana jälittelemisenä ei pidetä:
  1:ksi) taideteosten jälittelemistä, jotka ovat valtion tahi yleisen kokoelman omat, taikka asetetut ulos avonaisille paikoille;
  2:ksi) taideteosten kuvailemista tieteellisissä teoksissa ja oppikirjoissa:
  3:ksi) taideteosten käyttämistä käsityöläisiltä ja tehtailijoilta esikuviksi huonekalujen ja muitten tarvittaviksi aiottuin tavarain tahi näillä olevain koristusten valmistamisessa, sekä
  4:ksi) taideteosten jälittelemistä oppilailta heidän opintoansa varten.

4 Luku.
Edesvastauksesta jälkipainamisesta ja taideteoksen jälittelemisestä.

  19 §.
  Joka, loukkaamalla toisen ulosanto-oikeutta kirjatuotteesen, taikka oikeutta julkisesti näyttöpaikalla esityttää näytelmää tahi näyttämöä varten sepitettyä soitantoa taikka jälitellä tahi muuten monistaa taideteosta taikka monistuttaa fotografillista kuvausta, luvattomasti anastaa ja käyttää sellaista oikeutta, joka 1, 2, 4, 5, 6, 7, 11, 12, 15, 16 tahi 17 §:n kautta suojeltu on, rangaistakoon sakoilla aina kahteentuhanteen markkaan asti ja palkitkoon kaiken vahingon; olkoon myös kaikki, mitä hän luvattomasti on monistanut, takavarikon alainen ja menetetty.

  20 §.
  Jos joku on oikeutensa semmoisen kirja-tuotteen tahi muun teoksen monistamiseen, joka edellisessä §:ssä mainitaan, jossakin määrässä toiselle luovuttanut, ja jos tämä monistaa enemmän, kuin hänelle sallittu oli, rangaistakoon sakoilla aina tuhanteen markkaan asti ja palkitkoon vahingon. Kaikki mitä hän siitä on monistanut, olkoon myös takavarikon alainen ja menetetty.
  Sama olkoon laki, jos kirjailija tahi taiteilija, vastoin sitä oikeutta, jonka toiselle on luovuttanut, teostansa monistaa tahi monistuttaa.

  21 §.
  Jos joku kaupaksi pitää tahi muulla tavoin itse tahi toisen kautta levittää semmoista jäliteltyä teosta, kuin 19 §:ssä sanotaan, tietäen että se oli luvattomasti valmistettu, rangaistakoon sakoilla aina kahteentuhanteen markkaan asti ja palkitkoon vahingon.

  22 §.
  Kun painotuote on takavarikon alainen, käykööt takavarikkoon kaikki sen kappaleet, jotka löytyvät ulosantajan, kustantajan tahi valmistajan hallussa, taikka kirjakauppiaan tahi muun levittäjän luona, niin myös ne levyt, vormut tahi muut työkalut, jotka sen teoksen valmistamiseksi ovat olleet yksinomaisesti määrätyt. Jos taideteoksen jälitelmä tuomitaan menetetyksi, olkoon laki sama. Jos vaan joku osa painotuotteesta tahi kuvallisesta esityksestä on oikeutta loukkaava, ja jos se osa ilman vaikeudetta voidaan muusta eroittaa, olkoon ainoastaan oikeutta loukkaava osa menetetty.
  Takavarikkoon otettu tavara, joka tuomitaan menetetyksi, olkoon asianomaisella oikeus sen valmistusarvon mukaan, jonka asianymmärtävät sille määräävät, ottaa vastaan hänelle tulevan vahingonpalkkion edestä taikka lunastaa rahalla, joka menee kruunun omaksi. Jos ei asianomainen sitä tee, hävitettäköön tavara.

  23 §.
  Jos joku niissä tapauksissa, josta 9 §:ssä mainitaan, laiminlyö ilmoittaa lähteen, josta jälkipainaminen on tapahtunut, rangaistakoon sakoilla aina sataan markkaan asti.

  24 §.
  Jos useammat ovat osalliset rikoksessa, josta tässä asetuksessa säädetään, olkoon jokainen niiden säännösten alainen, jotka osallisuudesta rikoksessa yleensä ovat voimassa.
  Jos joku petoksella on saattanut toisen, jota itseä täytyy syyttömänä pitää, sellaiseen toisen oikeuden loukkaukseen, josta rangaistus on määrätty tässä luvussa, rangaistakoon pettäjää niinkuin jos hän olisi tämän rangaistavan työn itse tehnyt, mutta mitä toinen on monistanut, olkoon kuitenkin takavarikon alaista ja menetettyä, ja hän saakoon pettäjältä mitä hänen sen takia on tarvinnut menettää.

  25 §.
  Rikosta tätä asetusta vastaan älköön muu kuin asianomistaja panko kanteesen tahi kanteesen panemista varten ilmi antako.

  26 §.
  Sakot, jotka tämän asetuksen mukaan tuomitaan, jaetaan niinkuin Oikeudenkäymiskaaren 32 luvun 1 §:ssä sanotaan ja muutetaan, jos sakoitetulla ei maksovaroja löydy, vesi- ja leipä-vankeudeksi, joka vastaa kolmatta osaa sakkojen määrästä.

  27 §.
  Jos kaksi vuotta on kulunut siitä kuin rikos, josta tässä asetuksessa säädetään, tehtiin, älköön sitä kanteesen pantako, mutta puhevalta vahingonkorvauksesta olkoon avoinna sen ajan, joka semmoisesta puhevallasta rikosasioissa yleensä säädetty on. Jos asianomistaja tahtoo saada vahingonkorvausta menetetystä tavarasta, taikka lunastaa itselleen semmoista tavaraa, ja jos ei vaatimusta siitä ole tehty sen oikeudenkäynnin aikana, joka on tapahtunut rikosasian suhteen, ilmoittakoon itsensä sitä varten viimeistäkin kahden kuukauden kuluessa sen jälkeen kuin päätös samassa asiassa on saanut laillisen voiman. Jos tässä tapauksessa Oikeus jo on tutkinut kanteen vahingonkorvauksesta, ilmoitettakoon vaatimus menetettyyn tavaraan Keisarin käskynhaltialle, mutta muutoin Oikeudelle.

5 Luku.
Erinäisiä säännöksiä.

  28 §.
  Jos joku luovuttaa toiselle kustantaja-oikeuden taikka muun kirjailijan tahi taiteilijan oikeuteen perustuvan vallan semmoisen teoksen suhteen, josta tässä asetuksessa säädetään, määrätköön hän kirjallisen välipuheen kautta, kuinka laajassa määrässä oikeus luovutetaan sekä ajan ja ehdot sen nauttimiselle, ja olkoon asianomaisten kesken voimassa mitä siten sovitaan. Jos kustantaja-oikeus kirjatuotteesen on luovutettu ilman tarkempaa määräystä tästä, tuottaa semmoinen luovutus ainoastansa oikeuden kirjatuotetta muuttamattomana yhdessä, korkeintaan tuhannen kappaleen suuruisessa painoksessa ulosantaa.
  Kaikissa niissä tapauksissa, jolloin luovutus ei tuota suurempaa oikeutta, kuin oikeuden ulosantaa määrätyn tai määrätyt painokset kirjatuotteesta, olkoon kirjailija, sittekuin viimeinen painos on ilmestynyt, oikeutettu, ennenkuin se on loppuun myyty, saamaan takaisin ulosanto-oikeutensa kirjatuotteesen sen kautta, että hän kirjakauppahinnasta lunastaa ne kappaleet painoksesta, jotka kustantaja kolmen kuukauden kuluessa siitä ilmoituksen saatuaan näyttää itsellään olevan. Jos koko ulosanto-oikeus on luovutettu, mutta kymmenen vuoden kuluessa peräkkäin uutta painosta ei ole annettu, olkoon laki sama.

  29 §.
  Niissä tapauksissa, jolloin tämän asetuksen mukaan joku oikeus alkaa tahi loppuu voimassa olemasta määrättynä aikana jonkun kuoleman jälkeen, tahi sen jälkeen kuin teos on ulostullut, tahi sittekuin näyttämöä varten aiottu teos on julkisesti esitetty, pitää kussakin tapauksessa säädetty aika luettaman sitä lähinnä seuraavan vuoden alusta.
  Jos kirjatuote on ilmestynyt useammissa osastoissa tahi nioksissa, luetaan aika jokaiselta osastolta tahi niokselta erikseen.

  30 §.
  Älköön ulosanto-oikeutta kirjailijan käsikirjoitettuun teokseen velan suorittamiseksi ulosotettako, niin kauan kuin se ulosantamatta löytyy tekijän, hänen leskensä tahi perillistensä hallussa. Jos tekijä tahi mainitut oikeuden omistajat kirjatuotteen ulosantavat, taikka jos he luovuttavat kustantaja-oikeuden siihen, olkoon saamamiehellä oikeus niistä varoista, jotka sillä tavoin teoksesta saatetaan ottaa hyödyksi, saatavansa uloshakea.

  31 §.
  Laillinen tuomio-istuin kaikissa asioissa, jotka koskevat oikeusoloja, joista tässä asetuksessa säädetään, on yleinen ala-oikeus voimassa olevan lain mukaan.

  32 §.
  Määräykset tässä asetuksessa koskevat:
  1:ksi) suomalaisen kirjailijan ja taiteilijan teosta, olkoonpa se ilmestynyt Suomessa taikka sen ulkopuolella, ja
  2:ksi) semmoisen ulkomaisen kirjailijan ja taiteilijan teosta, joka oleskelee Suomessa ja teoksensa täällä ulosantaa.
  Kuitenkin voipi Keisari ja Suuriruhtinas julistaa tämän asetuksen säännökset osaksi tahi niiden kokonaisuudessa, molemminpuolisuuden ehdoilla, käytettäviksi myöskin kirjailijan ja taiteilijan teosten suhteen muissa valtioissa, joiden kanssa sopimus siinä asiassa päätetään.

  33 §.
  Tämä asetus astuu voimaan 1 p:nä Tammikuuta 1881 ja olkoon mainitusta päivästä käytetty myöskin semmoisten kirjatuotteiden ja taideteosten suhteen, jotka sitä ennen ovat ilmestyneet, sillä tavalla kuitenkin, että kun ehtoa, josta oikeus tämän asetuksen mukaan riippuu, ei voi semmoisen tuotteen suhteen enään täyttää niinkuin tässä on määrätty, täyttäminen tapahtukoon kuuden kuukauden kuluessa mainitusta päivästä kolmasti maan virallisiin sanomalehtiin pannulla kuulutuksella. Kirjatuotteen ulosanto-oikeuden, joka on luovutettu ilman erityistä suostumusta oikeudesta ulosantaa käännöstä siitä, älköön katsottako sisältävän viimeksi nimitettyä oikeutta.
  Jo löytyviä kappaleita semmoisista teoksista, joita ennen laillisesti on voitu monistaa noudattamatta mitä tämä asetus sen suhteen säätää, levitettäköön ja pidettäköön kaupaksi sanotun päivän jälestäkin.
  Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 15 p:nä Maaliskuuta 1880.

K e i s a r i l l i s e n   M a j e s t e e t i n  Oman Päätöksen mukaan
ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaatinsa:

Napoleon Björklund.