(Julkiluettava saarnastuolista.)
Annettu Helsingissä, 20 p:nä Marraskuuta 1896.
________________
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Tehdystä alamaisesta esityksestä olemme Me, kumoten säännökset sekä armollisessa kirjeessä Heinäkuun 16 p:ltä 1827 luetteloin antamisesta niistä henkilöistä, jotka tuomioistuimissa tuomitaan rikoksista, että armollisessa kirjeessä Joulukuun 22 p:ltä 1859 samasta aineesta, nähneet hyväksi armossa säätää niinkuin seuraa:
1 §.
Henkilöistä, jotka alioikeuksissa sellaisissa asioissa, joita ei ole alistettu hovioikeuden tutkittaviksi, ovat tuomitut rangaistukseen rikoksesta, mistä saattaa seurata vankeus pitemmäksi ajaksi kuin kuusi kuukautta tahi kuritushuonerangaistus, taikka rikkomuksista, jotka uudistuessa ovat korotetun rangaistuksen alaiset, tulee tuomarin maalla jokaiselta vuosipuoliskolta sekä tuomioistuimen kaupungissa jokaiselta vuosineljännekseltä, erikseen jokaista seurakuntaa varten, missä joku tuomituista on kirkonkirjoissa, tehdä ja ennen seuraavan kuukauden loppua asianomaiselle papistolle lähettää luettelo, jossa on mainittava tuomitun nimi, sääty tahi ammatti ja asuinpaikka, rikos ja rangaistus ynnä se lainkohta, mihin rangaistus perustuu, sekä päivä, jolloin päätös ja tuomitusta esiintuotu papintodistus ovat annetut, kuin myöskin viimemainitun numero tahi, kun todistukseen on merkitty kirkonkirjan lehti, ilmoitus siitä.
Tuomari tahi tuomioistuin olkoon niinikään velvollinen kolmen kuukauden kuluessa vuosipuoliskon tahi vuosineljänneksen loputtua hovioikeuteen jättämään papiston antaman todistuksen saamastaan rikosasiain luettelosta.
Jollei sinä aikana, jolta rikosasiain luettelo olisi tehtävä, ole ketäkään tuomittu edellämainittua laatua olevasta rikoksesta, ilmoitettakoon sekin saman ajan kuluessa hovioikeuteen.
2 §.
Henkilöistä, jotka irtolaisuudesta ovat tuomitut yleiseen työhön tahi työlaitoksessa pidettäviksi, tulee kuvernöörin jokaiselta vuosineljännekseltä tehdä luettelo, jossa on mainittava tuomitun nimi, sääty tahi ammatti ja asuinpaikka, päivä milloin päätös annettiin sekä aika, jonka tuomittu seuraamus tulee kestämään. Ja on luettelo, seurakunnittain kirjoitettuna, kuukauden kuluessa sen jälkeen lähetettävä asianomaiselle papistolle.
3 §.
Hovioikeudessa on kultakin vuosineljännekseltä sellainen luettelo, kuin alioikeuksia varten on määrätty, tehtävä:
henkilöistä, jotka hovioikeus sen tutkittaviksi alistetuissa tahi siellä suorastaan päätetyissä asioissa on tuominnut rangaistukseen rikoksesta, josta vankeus pitemmäksi ajaksi kuin kuusi kuukautta tahi muu sakolla sovittamaton, yleistä rangaistuslajia oleva rangaistus saattaa seurata, sekä
niistä, jotka alioikeus muissa asioissa on tuominnut rangaistukseen senlaatuisesta rikoksesta kuin 1 §:ssä mainitaan, milloin alioikeuden päätöstä on muutettu tahi alioikeus on tuominnut jonkun menettämään kansalaisluottamuksensa; ja on luettelossa näissä tapauksissa myöskin mainittava, mitenkä asia on päättynyt hovioikeudessa, sekä se alioikeus, joka on asian käsitellyt, päivä, jolloin sen päätös annettiin, ja siinä tuomittu rangaistus.
Tämä luettelo, seurakunnittain kirjoitettuna, on viipymättä lähetettävä asianomaiselle tuomiokapitulille tahi, milloin luettelo koskee kreikkalais-venäläisen opin tunnustajaa, maan kreikkalais-venäläiselle hengelliselle konsistoriolle, tuomiokapitulin tahi hengellisen konsistorion toimesta papistolle saatettavaksi.
4 §.
Senaatin Oikeusosasto toimittakoon niinikään jokaiselta vuosineljännekseltä tuomiokapitulien tahi maan kreikkalais-venäläisen hengellisen konsistorion kautta seurakuntain papistolle samanlaatuiset luettelot niistä henkilöistä, jotka alemmassa oikeudessa ovat tuomitut rangaistukseen rikoksesta, josta seurauksena saattaa olla vankeus pitemmäksi ajaksi kuin kuusi kuukautta tahi muu yleistä rangaistuslajia oleva, sakolla sovittamaton rangaistus tahi joka uudistuessa on korotetun rangaistuksen alainen, niin myös sellaisistakin henkilöistä, joista 2 §:ssä mainitaan, kaikki siinä tapauksessa että hovioikeuden tahi kuvernöörin päätöstä on muutettu taikka hovioikeuden päätös määrää kansalaisluottamuksen menetetyksi.
5 §.
Kun se, joka tuomioistuimen päätöksen nojalla on kansalaisluottamuksensa menettänyt, rangaistuslaitoksessa on kärsinyt hänelle tuomitun vapausrangaistuksen, tulee laitoksen johtajan viipymättä ilmoittaa sen seurakunnan papistolle, jossa tuomittu on kirkonkirjoissa, minä päivänä hänet vapaaksi laskettiin.
Jos tuomittu on ehdonalaiseen vapauteen päästetty, antakoon johtaja papistolle tiedon siitä milloin vapausrangaistuksen aika kuluu loppuun. Jos vapaaksi päästetty jälleen pannaan rangaistuslaitokseen, siitä syystä että hän on menettänyt ehdonalaisen vapautensa, tulee laitoksen johtajan siitäkin antaa papistolle tieto.
6 §.
Mitä tässä asetuksessa on säädetty rikosasiain luettelon tahi ilmoituksen antamisesta papistolle, on noudatettava myöskin eriuskolaisseurakunnan johtajaan tahi siihen asianomaiseen nähden, jolle johtajan toimet ovat uskotut, kuitenkin siten että hovioikeuden tahi Oikeusosaston rikosasiain luettelo on asianomaisen kuvernöörin kautta johtajalle toimitettava.
7 §.
Luettelosta, joka on annettava sotaoikeudessa rikoksesta syytteesen pannuista henkilöistä, on erittäin säädetty.
8 §.
Tämän asetuksen noudattaminen alkaa 1 p:nä Heinäkuuta 1897.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 20 p:nä Marraskuuta 1896.
Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan
ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa:
|
ROBERT MONTGOMERY. H. MOLANDER. AUGUST NYBERGH. S. W. HOUGBERG. J. G. SOHLMAN. EMIL STRENG. OSCAR GYLLING. HENR. BORENIUS. OSSIAN BERGBOM. |
O. GADD. THEODOR CEDERHOLM. G. von TROIL. K. F. IGNATIUS. N. K. HORNBORG. ISAK FELLMAN. WALD. ENEBERG. LUDVIG CLOUBERG. LENNART GRIPENBERG. |
E. A. Forssell.