Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous.

(Julkiluettava saarnastuolista.)      

Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m.   T e e m m e   t i e t t ä v ä k s i :  Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä ja sittenkuin uusi yleinen rikoslaki Suuriruhtinaanmaalle tänä päivänä on annettu, tahdomme Me rangaistusten täytäntöönpanosta täten armossa säätää seuraavaisesti:

1 Luku.
Kuolemanrangaistuksesta.

  1 §. Kun kuolemanrangaistus on täytäntöön pantava, tulee Keisarin ja Suuriruhtinaan käskynhaltijan vankilassa luettaa tuomitulle kuolemantuomio ja sitten ilmoituttaa hänelle päivä, jolloin hän on rangaistuksensa kärsivä.
  2 §. Ennen kuin kuolemanrangaistus pannaan täytäntöön, on tuomitulle annettava sovelias aika valmistautua kuolemaan.
  Raskaana olevan naisen kuolemantuomiota älköön täytäntöön pantako, vaan lykättäköön se siksi kuin hän synnytyksestä on toipunut; samoin on sen kuolemanrangaistus, joka sairauden takia ei voi kuolemaan valmistautua, jätettävä siksi kuin hän on tullut terveemmäksi.
  3 §. Jos kuolemaantuomittu ei tahdo valmistautua kuolemaan, pantakoon rangaistus kuitenkin täytäntöön.
  Kuolemantuomion täytäntöönpanoa älköön ilman tähdellistä syytä viivytettäkö, älköönkä tuomittua, sittenkun hän mestauspaikalle on saapunut, vietäkö takaisin vankilaan.
  4 §. Mestaus on, Keisarin ja Suuriruhtinaan käskynhaltijan määräyksestä, toimitettava jonkun kruununvoudin tahi maistraatin jäsenen valvonnan alla, vankilan johtajan, vankilan saarnaajan tahi sen, joka on vangin kuolemaan valmistanut, vankilan lääkärin tai muun siihen määrätyn lääkärin, jonkun virkamiehen, joka siitä, mitä mestaustoimituksessa tapahtuu, tekee pöytäkirjan, sekä sitä paitse niiden henkilöiden, jotka Keisarin ja Suuriruhtinaan käskynhaltija paikalle kutsuu, vaan ei muiden läsnä ollessa.
  5 §. Kuolemanrangaistus pannaan täytäntöön mestaamisella, joka toimitetaan vankilan pihassa tai suljetussa paikassa vankilan lähellä. Ennen kuin tuomittu mestauspaikalle viedään; on tuomio paikalle kutsutuille siellä julkiluettava.
  Jos tuomittu, ennen kuin hänet mestauspaikalle viedään, haluaa nauttia jotakin juomaa; älköön sitä häneltä kiellettäkö, mutta älköön hänen sallittako itseänsä päihdyttää.
  Mestatun ruumis haudattakoon hiljaisuudessa hautausmaahan.
  6 §. Kun kuolemantuomio on täytäntöön pantu, tulee Keisarin ja Suuriruhtinaan käskynhaltijan lähettää siitä ilmoitus Senaattiin.

2 Luku.
Yleisiä määräyksiä vapausrangaistuksista.

  1 §. Vapausrangaistukseen tuomittu on, kun tuomio on lainvoiman saanut, viipymättä rangaistuslaitokseen pantava.
  Jos tuomittu on vangittuna ja jos hän tuomioon tyytyy, saa hänet, vaikka toinen onkin tehnyt siitä valituksen, omalla suostumuksellaan heti panna vapausrangaistustansa kärsimään. Jos tuomiosta tehdyn valituksen johdosta syylliselle tuomittu rangaistus muutetaan; on se aika, minkä hän sillä välin on pidetty rangaistusta kärsimässä, täytäntöönpanossa luettava hänen hyväkseen ja, sen ohessa, jos rangaistuksen lajiakin on muutettu, noudatettava, mitä Rikoslaissa vankeusrangaistuksen muuntamisesta kuritushuone-rangaistukseksi säädetään.
  Mielenvikaan joutunutta älköön pantako vapausrangaistusta kärsimään, ennen kuin hän on parantunut.
  2 §. Tuomittu vapausrangaistus-aika lasketaan niin kuin rikoslaissa sanotaan, ja luetaan alkavaksi sinä päivänä, jolloin tuomittu rangaistuslaitokseen saapuu.
  Jos rangaistusaika on määrätty vuosin tai kuukausin, on tuomittu päästettävä vapaaksi sinä päivänä, joka numerolleen vastaa sitä, josta ajanlaskeminen alkaa, taikka, jos vastaavaa numeroa ei ole siinä kuukaudessa, johon laskeminen päättyy, sen kuukauden viimeisenä päivänä.
  3 §. Älköön vankia sen vuoksi, että hän rangaistusaikansa kuluessa on ollut sairaana, vaikka häntä olisikin rangaistuslaitoksen ulkopuolella hoidettu, siellä pidettäkö pitempää aikaa, kuin tuomiossa on määrätty.
  Jos vanki kutsutaan oikeuteen todistamaan tai tutkittavaksi; on Senaatilla valta määrätä, onko ja missä määrin se aika, jonka vanki sellaisesta syystä on pidetty rangaistuslaitoksen ulkopuolella, luettava hänen rangaistusajastaan pois.
  Jos vanki karkaa; älköön aikaa siitä päivästä, jolloin hän karkasi, sen päivän loppuun, jolloin hän rangaistuslaitokseen palaa, luettako hänen rangaistus-aikansa vähennykseksi.
  4 §. Jokaiselle vangille on annettava sielunhoitoa sekä opetusta ja neuvoja, miten hän voi mielentilaansa ja elämäänsä parantaa.
  Rangaistuslaitoksessa on pidettävä jumalanpalvelus sunnuntaisin ja juhlapäivin sekä hartaushetkiä muinakin viikon päivinä.
  5 §. Jos vanki on tuomittu kuritushuoneesen, taikka vankeuteen pitemmäksi ajaksi kuin kolmeksi kuukaudeksi; on hänelle annettava opetusta uskonnossa ja muissa koulutiedoissa, sekä myöskin rangaistuslaitokselle sopivassa ammatissa, etupäässä sellaisessa, joka soveltuu hänen taipumukseensa ja siihen elinkeinoon, johon hän vapaaksi päästyään arvattavasti ryhtyy.
  Jos vangin, jonka rangaistusaika on lyhempi, havaitaan opetusta tarvitsevan, taikka jos hän itse sitä pyytää; olkoon rangaistuslaitoksen johtajalla valta, asianhaarat tutkittuaan, siitä määrätä.
  Jos vanki on neljäkymmentä vuotta täyttänyt, taikka saanut tarpeelliset tiedot uskonnossa, sekä tarpeellisen sisäluku-, kirjoitus- ja luvunlasku-taidon; älköön häntä koulun käymiseen pakotettako.
  6 §. Mitä vanki on omaansa tuonut mukanaan rangaistuslaitokseen ja mitä hän tämän asetuksen mukaan ei saa pitää hallussaan, se on hänen sinne tullessansa otettava häneltä pois ja vapaaksi päästettäessä annettava hänelle takaisin. Jos se on rahaa, taikka jos vanki rangaistuslaitoksessa saa rahaa; on se merkittävä laitoksen tililaskuihin ja erityiseen, vangin hallussa olevaan vastakirjaan, sekä, mahdollisuutta myöten, vangin hyväksi varmaan pankkiin korolle pantava.
  7 §. Jos vanki, jolla on muualla omaisuutta, pyytää apumiestä sen hoitamiseen; pitäköön rangaistuslaitoksen johtokunta tai johtaja tointa siitä, että holhoja laillisessa järjestyksessä määrätään omaisuutta hoitamaan siksi ajaksi, minkä vanki on laitoksessa. Jos hänellä on aviopuoliso tahi lapsia; saakoot he mainitusta omaisuudesta elatuksensa.
  8 §. Jokainen vanki on pidettävä alituisen huomion alaisena, ja yksinäishuoneessa olevan vangin luona tulee rangaistuslaitoksen virkamiesten ahkerasti käydä.
  Vangit ovat pakotettavat ahkeraan työhön, kuuliaisuuteen, järjestykseen ja puhtauteen. Lomahetkinä on heille annettava tilaisuutta lukea siveellisiä tahi muuten hyödyllisiä kirjoja siitä kirjakokoelmasta, joka tulee rangaistuslaitoksessa olla.
  Jokaisen vangin tulee joka päivä saada liikkua ulko-ilmassa, mutta toisistaan erillään pidettäviä vankeja älköön silloin yhteen saatettako.
  Jos vanki sairastuu; on hänelle annettava tarpeellinen hoito.
  Vanki on velvollinen, johtajan määräyksen mukaan, rangaistuslaitoksessa ottamaan kotoaskareisiin osaa.
  9 §. Kirjeet, jotka vangille tulevat, tahi jotka vanki haluaa lähettää, ovat rangaistuslaitoksen johtajan taikka sen laitoksessa olevan virkamiehen luettavat, jolle johtaja sen toimen uskoo; ja määrätköön hän, asianhaarain mukaan, onko kirje perille toimitettava. Jos kirje on asetettu sille virastolle, jonka valvonnan alainen rangaistuslaitos on, lähetettäköön kirje lukematta perille.
  Siitä, saako vangin puheille laskea muita kuin laitoksen omaa väkeä, määrätköön johtaja sen mukaan, kuin erittäin säädetään.
  10 §. Jos vanki laiskuudella, tottelemattomuudella tahi uppiniskaisuudella, taikka muulla tavalla itse rikkoo tahi koettaa vietellä toista rikkomaan kuritushuoneen tahi vankilan järjestystä, taikka jos hän rangaistuslaitoksessa tekee vähemmän rikoksen, jonka saa sakolla sovittaa; tulee johtajan niin pian kuin mahdollista on, jonkun rangaistuslaitoksen johtokunnan jäsenen tahi, jos johtokuntaa ei ole, paikalle kutsutun uskotun miehen läsnäollessa, tutkia asia, jolla välin hänellä on valta, jos hän sen tarpeelliseksi näkee ja jos vanki ei ennestään istu yksinäishuoneessa, sulkea hänet valoisaan koppiin; ja olkoon johtaja, neuvoteltuansa mainitun jäsenen tahi uskotun miehen kanssa ja asianhaarat tutkittuaan, oikeutettu kurittamaan syyllistä:
  1. jos vanki ennestään istuu yksinäishuoneessa, kovalla makuusijalla korkeintaan kahdeksaksi vuorokaudeksi, taikka muonan vähentämisellä enintään kahdeksaksi vuorokaudeksi, taikka vedellä ja leivällä korkeintaan kahdeksaksi vuorokaudeksi, taikka sulkemalla pimeään koppiin korkeintaan neljäksi vuorokaudeksi, taikka kahdella näistä rangaistuksista yhtaikaa; ja
  2. jos vanki on pidetty yhdessä muiden vankien kanssa, jollakin 1 kohdassa mainitulla rangaistuksella, taikka sulkemalla valoisaan koppiin korkeintaan neljäksitoista vuorokaudeksi, taikka kahdella näistä rangaistuksista yhtaikaa.
  Jos johtaja katsoo väärinteon ansaitsevan ankarampaa kuritusta; kutsukoon kokoon johtokunnan, jolla, ellei väärinteko käsitä rikosta, mikä harkitaan sellaiseksi, että se on oikeuden haltuun jätettävä, on valta joko määrätä syylliselle 1 tahi 2 kohdassa mainittu rangaistus, taikka panna hänet valoisaan koppiin korkeintaan kuudeksikymmeneksi vuorokaudeksi, taikka sulkea valoisaan koppiin epämääräiseksi ajaksi, mutta kummassakaan tapauksessa ei pitemmäksi aikaa työttömyyteen kuin kahdeksikymmeneksi vuorokaudeksi, taikka muuttaa hänet alempaan luokkaan tahi osastoon, joko lisäten tai lisäämättä siihen muuta sellaista rangaistusta, kuin nyt on sanottu. Jos nämät rangaistukset on havaittu tehottomiksi, ja ellei vankia voida muulla tavoin hillitä; saattaa häntä myöskin, johtokunnan harkinnon mukaan, rangaistukseksi kurittaa korkeintaan viidelläkolmatta lyönnillä. Jos vanki on pantu koppiin epämääräiseksi ajaksi, taikka jos hän on muutettu alempaan luokkaan tahi osastoon; olkoon johtokunnalla valta myöskin päättää, milloin sellainen rangaistus on lakkaava.
  Oikeuden tuomitsemaa rangaistusaikaa älköön pidennettäkö sillä kurituksella, minkä johtaja tahi johtokunta vangille määrää.
  Rangaistus ja sen syy on kirjaan merkittävä.
  11 §. Vankia ei saa rangaistuslaitoksessa panna rautoihin eikä muulla tavalla kahlehtia, paitse jos hän on karannut, yrittänyt karata, taikka osottanut väkivaltaisuutta, jota ei muulla tavalla ole käynyt hillitseminen; ja johtokunnan vallassa olkoon sellaisen keinon määrääminen ja sen lakkauttaminen. Kiireellisissä lupauksissa on se johtajan määrättävä; mutta hän olkoon velvollinen viipymättä ilmoittamaan asian johtokunnalle.
  Vangin kahlehtiminen ja sen syy on kirjaan merkittävä.
  12 §. Jos vangilla, jonka rangaistusaika lähenee loppuaan, ei ole vapaaksi päästyänsä varmaa toimeentuloa odotettavana, koettakoon rangaistuslaitoksen johtokunta hyvissä ajoin edeltäpäin hankkia hänelle palveluspaikan kunnollisen isännän luona, tahi muuta rehellisen elatuksen tilaisuutta.
  13 §. Jos se, joka on tuomittu vapausrangaistukseen kolmeksi vuodeksi tahi sitä pitemmäksi ajaksi, on kärsinyt kolme neljännestä siitä, taikka, kun hän on tuomittu kuritushuoneesen elinkaudeksi, vähintään kaksitoista vuotta rangaistusajastaan, ja sanotulla ajalla käyttäytynyt niin, että todennäköisesti voidaan toivoa hänen vastedes elävän nuhteetonta elämää, ja jos varmaa on, että hänellä, vapaaksi päästyänsä, on rehellinen toimeentulo, ehdottakoon, vangin omalla suostumuksella, rangaistuslaitoksen johtokunta Keisarille ja Suuriruhtinaalle, että vanki on ehdonalaiseen vapauteen päästettävä. Sitä koskevaan ehdotukseensa liittäköön johtokunta tarpeellisia tietoja vangista, sekä lähettäköön ehdotuksen vankeinhoitohallitukselle, jonka tulee antaa asia sekä oma lausuntonsa Senaattiin, jonka Oikeusosaston määrättävä asia on.
  14 §. Jos Senaatti määrää, että vanki on päästettävä ehdonalaiseen vapauteen; antakoon rangaistuslaitoksen johtaja hänelle hänen jälellä olevaksi rangaistusajakseen vapauspassin, jossa vanki on velvoitettava:
  1. passineen heti lähtemään määrättyyn elatuspaikkaan;
  2. kahden vuorokauden kuluessa siitä kuin on sinne tullut, ja sen jälkeen kerran kuukaudessa merkittäväksi näyttämään passinsa maalla nimismiehelle ja kaupungissa pormestarille, taikka missä poliisikamari on, poliisimestarille;
  3. jälellä olevana rangaistusaikanansa, joka on vapauspassiin kirjoitettava, elämään hiljaisesti ja nuhteettomasti sekä välttämään seurustelua pahamaineisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole hänen läheisiä omaisiansa; sekä
  4. asuinpaikkaa muuttaessaan, jota hän ei saa tehdä ilman tärkeänlaista syytä, merkittäväksi näyttämään passinsa edellämainitulle poliisi-viranomaiselle siinä paikkakunnassa, jossa on oleskellut, ja sitten siinä paikkakunnassa, mihin muuttaa, sekä sinne tullessaan että sen jälkeen kerran kuukaudessa:
  kaikki sillä uhalla, että jos tästä jotakin laiminlyödään, ehdonalainen vapaus on menetetty.
  15 §. Jos poliisi-viranomainen katsoo sen, joka ehdonalaisesti on vapaaksi päästetty, muulla tavoin kuin uuden rikoksen kautta vapautensa menettäneeksi; ilmoittakoon asian kaikkine seikkoineen Keisarille ja Suuriruhtinaalle, jonka jälkeen Senaatin Oikeusosaston tulee harkinnon mukaan päättää, onko vapaaksi päästetty menettänyt ehdonalaisen vapautensa, vai eikö. Sillä välin vangitkoon poliisi-viranomainen vapaaksi päästetyn, jos erinomaisia syitä siihen on. Jos hän on uuden rikoksen tehnyt, tulee sen oikeuden, joka siitä tuomitsee, samalla määrätä, onko hän sen kautta menettänyt ehdonalaisen vapautensa, vai eikö.
  16 §. Jos ehdonalaista vapautta nauttiva julistetaan vapautensa menettäneeksi; on hän jälleen pantava rangaistuslaitokseen kärsimään sitä rangaistusta, mikä oli jälellä silloin, kun hän vapaaksi päästettiin.
  17 §. Jos vanki on päästetty ehdonalaiseen vapauteen, eikä ole sitä menettänyt; on hän katsottava täydelleen kärsineeksi hänelle tuomitun vapausrangaistuksen, kun sen aika on loppuun kulunut.
  18 §. Kun vanki päästetään rangaistuslaitoksesta ehdonalaisesti vapaaksi; on vapauspassin ohessa hänen rahansa ja muu omaisuutensa hänelle annettava. Jos rahaa on enemmän kuin mitä harkitaan kuluvan matkalla vangin kotiin tai elatuspaikkaan ja hänen oloonsa siellä ensi aikoina; ovat loput rahoista viipymättä lähetettävät, jos hänen kotinsa tai elatuspaikkansa on maalla, sen paikkakunnan kunnallishallitukselle, mutta muussa tapauksessa asianomaiselle maistraatille, siellä vähitellen hänelle annettaviksi.
  19 §. Kun vanki ehdottomasti päästetään rangaistuslaitoksesta vapaaksi; antakoon johtaja hänelle siitä todistuksen ja samalla myös hänen rahansa ja muun omaisuutensa.
  20 §. Kihlakunnan, kaupungin tahi käräjäkunnan vankilassa, jossa ei ole johtokuntaa, tulee sen viranomaisen, jonka Senaatti siihen määrää, täyttää mikä tämän asetuksen mukaan muuten on johtokunnan asiana.
  21 §. Tarkempia määräyksiä vapausrangaistuksista, kuin mitkä tässä on säädetty, annetaan, yhtäpitävästi tämän asetuksen kanssa, erityisissä ohje- ja johtosäännöissä.

3 Luku.
Kuritushuone-rangaistuksesta.

  1 §. Kuritushuone-rangaistus on omassa maassa täytäntöön pantava sitä varten järjestetyissä rangaistuslaitoksissa.
  Miehiä ja naisia älköön samassa kuritushuoneessa pidettäkö.
  2 §. Kuritushuone-vanki on pidettävä pakkotyössä kruunun hyväksi. Sellainen työ on, mikäli mahdollista, sovitettava vangin taipumuksen ja sen elinkeinon mukaan, johon hän vapaaksi päästyänsä arvattavasti ryhtyy.
  3 §. Miespuolisia kuritushuone-vankeja, jotka rangaistuslaitoksessa ovat käyttäytyneet hyvin ja joita ei yksinäishuoneessa pidetä, saattaa, tarpeen mukaan vartioituina, käyttää pakkotöihin ulkoilmassa, laitoksen ulkopuolellakin, vaan ei päästää yhteen vapaiden työntekijäin kanssa.
  4 §. Kuritushuone-vanki on luettava määrättyyn luokkaan laitoksessa. Luokkia pitää olla yksi pakkoluokka, yksi oppiluokka ja yksi koeluokka. Niihin kuritushuoneisin, joissa pitempiä rangaistuksia kärsitään taikka asianhaarat muuten sitä vaativat, saattaa useampia oppiluokkia asettaa.
  5 §. Pakkoluokkaan on jokainen kuritushuone-vanki rangaistusaikansa alussa luettava. Ylentäminen siitä oppiluokkaan ja sitten korkeampaan luokkaan on tapahtuva niiden arvosanojen nojalla, mitkä hänelle, hänen käytöksensä mukaan, annetaan.
  6 §. Pakkoluokassa oleva kuritushuone-vanki on kaiken vuorokautta pidettävä yksinäishuoneessa, kuritushuoneen johtokunnan harkinnon mukaan, kuitenkin vähintään neljä kuukautta. Jos havaitaan, ettei pakkoluokan vanki, saamatta haittaa terveydellensä, voi kestää yhtämittaista yksin-oloa taikka jos häntä muusta syystä ei saada kopissa pitää; on hän alituisen valvonnan alaisena työssä pidettävä yhdessä muiden vankien kanssa, mutta yöt ja pitemmät lomahetket tulee hänen, mikäli mahdollista, viettää kopissa. Jos vanki, joka ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta, on pakkoluokassa oleva; tulee johtokunnan määrätä, kuinka kauan hän on yksinäisyydessä pidettävä. Älköön sellaista vankia pidettäkö yhdessä pakkoluokan vanhempien vankien kanssa.
  7 §. Oppiluokassa tulee kuritushuone-vangin alituisen valvonnan alaisena tehdä pakkotyötä yhdessä muiden vankien kanssa, mutta, mikäli mahdollista, viettää yöt ja pitemmät lomahetket kopissa. Jos pakottava syy vaatii hänet muista vangeista erotettavaksi; on hän, mikäli mahdollista, pidettävä yksinäishuoneessa.
  8 §. Koeluokassa tulee kuritushuone-vankien, valvonnan alaisina, tehdä työtä yhdessä muiden vankien kanssa, ja öisin, johtajan harkinnon mukaan, olla yhteisissä makuuhuoneissa, tahi mahdollisesti tyhjinä olevissa yökopeissa. Lomahetkensä saavat nämät vangit, asianhaarain ja johtajan määräyksen luukaan, viettää laitoksen huoneissa taikka sen pihamaalla.
  9 §. Jos kuritushuone-vanki, joka olisi pidettävä yhdessä muiden vankien kanssa, pyytää saadaksensa kaiken vuorokautta oleskella kopissa; olkoon johtajalla valta hänelle se suoda, jos päiväkoppia on tyhjänä. Vanki luettakoon kuitenkin käytöksensä mukaan johonkin luokkaan, ja älköön häntä, hänen omasta pyynnöstänsä muutettako muiden vankien yhteyteen, ennen kuin hän edellisen pyyntönsä johdosta on viettänyt kopissa vähintään yhden kuukauden.
  10 §. Tulot kuritushuone-vankien pakkotyöstä menevät kruunulle; mutta sen vangin hyväksi, joka oppi- tahi koeluokassa on kokonaisen kuukauden käyttäytynyt hyvin, kirjoitettakoon siltä kuukaudelta kirjaan säästöraha. Sellaisen säästörahan suuruus eri luokissa on Senaatin määrättävä. Säästörahoistansa saakoon vanki johtajan välityksellä käyttää oppiluokassa korkeintaan kolmanneksen ja koeluokassa korkeintaan puolet, taikka, johtokunnan suostumuksella, kummassakin luokassa siitä vähän päällekin vahingonkorvaukseksi niille, jotka hänen rikoksensa kautta ovat kärsineet, sekä elatuksen avuksi läheisille omaisille.
  Säästöraha älköön vangin rangaistusaikana menkö ulosottoon velasta, johon hän ennen rangaistusaikaansa on joutunut; mutta jos hän karkaa tahi yrittää karata, taikka jos hänet alennetaan pakkoluokkaan, olkoon säästöraha rangaistuslaitokselle menetetty. Jos vanki kuolee ja jättää jälkeensä aviopuolison, lapsia tahi vanhempia; ottakoot he säästörahasta naimaosansa ja perintönsä, mutta muussa tapauksessa menköön säästöraha laitokselle.
  11 §. Erotukseksi kuritushuoneen luokkain välillä myönnettäköön muuten vangeille oppiluokassa ja koeluokassa sellaisia etuja, jotka saattavat rangaistuspakon tuntumaan pakkoluokassa kovimmalta, oppiluokassa huokeammalta ja koeluokassa kaikkein huokeimmalta, esimerkiksi mitä tulee oikeuteen olla kirjevaihdossa omaisten ja ystäväin kanssa ja saada heitä puheillensa ynnä muuta senkaltaista. Myöskin vaatteuksessa saapi tehdä eroituksen eri luokkain välillä jollakin ulkonaisella merkillä.
  Koeluokassa olevan vangin sallittakoon vähitellen kuritushuoneessa taikka sellaisessa työssä laitoksen ulkopuolella, kuin 3 §:ssä mainitaan, suorittaa semmoisia tehtäviä, jotka kysyvät luotettavuutta, ja jotka, panematta järjestystä ja turvallisuutta alttiiksi, antavat hänelle enemmän tilaisuutta näyttää parannustansa. Johtajan suostumuksella saapi taitavan koeluokan-vangin myöskin vapauttaa muusta pakkotyöstä ja sen sijassa pitää apuna niiden vankien ammatti-opetuksessa, jotka eivät ole yksinäishuoneissa.
  12 §. Jos oikeus tuomitsee kuritushuone-vangin rangaistukseen, taikka jos ehdonalaista vapautta nauttinut kuritushuone-vanki on vapautensa menettänyt; on johtokunnan asiana määrätä, onko hän pantava yksinäishuoneesen, vai pidettävä yhdessä muiden vankien kanssa, ja mihin luokkaan hän on luettava. Sellaista vankia älköön heti koeluokkaan pantako.
  13 §. Jos se, joka on tuomittu kuritushuoneesen elinkaudeksi, sen jälkeen oikeudessa tuomitaan valoisaan yksinäishuoneesen pantavaksi ja hänen rangaistuksensa sen lisäksi kovennettavaksi; pitää hänen heti kärsiä se kovennus, vaikka hän muusta syystä ennestään onkin yksinäishuoneessa.

4 Luku.
Vankeusrangaistuksesta.

  1 §. Vankeusrangaistus, olkoonpa ehdottomasti tuomittu taikka sakon asemesta kärsittävä, on omassa maassa pantava täytäntöön lääninvankilassa, taikka muussa siihen tarpeesen käytettäväksi annetussa vankihuoneessa. Jos rangaistusaika on neljäätoista päivää lyhyempi, saattaa vankeusrangaistuksen panna täytäntöön kaupungin tahi käräjäkunnan vankilassa, joka siihen tarkotukseen on hyväksytty. Ehdottomasti tuomittu vankeusrangaistus pantakoon myöskin täytäntöön kuritushuoneessa, jos asianhaarat tekevät sen tarpeelliseksi. Vankeuteen tuomittuja älköön kuitenkaan saatettako yhteen kuritushuone-vankien kanssa.
  Jos miehiä ja naisia pannaan samaan rangaistuslaitokseen; ovat eri sukupuolet pidettävät toisistaan erotettuina.
  2 §. Vankeusrangaistusta kärsivä on velvollinen tekemään työtä, mutta saakoon, oman valintansa mukaan ja omaksi hyödykseen, määrätä sellaista työtä, joka rangaistuslaitokselle soveltuu ja jota hänen tai laitoksen työkaluilla käy tekeminen. Ellei hän sellaista työtä ilmoita eikä osota siihen tarvittavia aineita, olkoon velvollinen harjoittamaan käsiammattia tai käsiteollisuutta, taikka tekemään muuta soveliasta käsityötä kruunun hyväksi tahi, jos hänet pidetään kaupungin tai käräjäkunnan vankilassa, kaupungin, käräjäkunnan tahi kruunun hyväksi.
  3 §. Ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittu on luettava johonkin laitoksen osastoon. Vankiosastoja pitää lääninvankilassa olla ainakin kaksi. Ylennettäessä alemmasta osastosta ylempään noudatettakoon mitä 3 luvussa säädetään muuttamisesta alemmasta luokasta ylempään.
  4 §. Ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittu pantakoon rangaistusajan alussa alimpaan osastoon ja pidettäköön, mikäli mahdollista, yksinäishuoneessa. Vangin rangaistusajan suhteen saattaa, vankilan johtokunnan harkinnon mukaan, pitää häntä yksinäishuoneessa korkeintaan kaksitoista kuukautta ja, tähdellisistä syistä, enemmänkin aikaa, ellei vangin terveys siitä vahingoitu.
  Vangin, jota ei pidetä yksinäishuoneessa, tulee valvonnan alaisena tehdä työtä yhdessä muiden vankien kanssa sekä, ellei koppia ole käytettävänä, viettää myöskin yöt ja lomahetket näiden kanssa. Vankia, joka ei ole kahdeksaatoista vuotta täyttänyt ja joka kuuluu alimpaan osastoon, älköön pantako yhteen saman osaston vanhempien vankien kanssa.
  5 §. Vangit, jotka sakosta kärsivät vankeusrangaistusta, ovat pidettävät muista vangeista erillään. Ellei se käy laatuun; ovat he, mikäli mahdollista, pidettävät yhdessä sellaisten vankien kanssa, jotka kärsivät ehdotonta vankeusrangaistusta ylemmässä osastossa.
  6 §. Jos pakottava syy vaatii vangin, joka olisi pidettävä yhdessä muiden vankien kanssa, näistä erotettavaksi; on hän, mikäli mahdollista, pidettävä yksinäishuoneessa.
  7 §. Jos vanki, joka olisi pidettävä yhdessä muiden vankien kanssa, pyytää saadaksensa kaiken vuorokautta oleskella kopissa; on häneen nähden, asianhaarain mukaan, noudatettava, mitä 3 luvun 9 §:ssä säädetään kuritushuone-vangista.
  8 §. Jos vanki on tehnyt työtä omaksi hyväkseen; on kaksi kolmannesta siitä hinnasta, joka hänen valmistamistaan teoksista, sittenkun aineiden arvo on luettu pois, myydessä saadaan, menevä kruunulle, kaupungille tahi käräjäkunnalle.
  9 §. Vangille, joka tekee työtä kruunun hyväksi ja kokonaisen kuukauden ajan on käyttäytynyt hyvin, kirjoitettakoon siltä kuukaudelta kirjaan säästöraha, jonka suuruus on Senaatin määrättävä.
  10 §. Mitä tulee vangin tuloihin omaksi hyödykseen tekemästänsä työstä ja hänen säästörahaansa, noudatettakoon mitä 3 luvussa säädetään koeluokassa olevan kuritushuone-vangin säästörahasta.
  Työnsä tuloista ja säästörahoistaan saakoon myös vanki, joka sakosta kärsii vankeusrangaistusta taikka on ylemmässä osastossa, johtajan välityksellä, käyttää korkeintaan puolet tehdäkseen vankihuoneensa jonkun verran mukavammaksi tai sitä koristaaksensa, taikka parantaakseen jonkin verran ruokaansa tahi muuhun viattomaan mielitekoon.
  11 §. Niiden perusteiden mukaan, jotka 3 luvussa on kuritushuoneita varten määrätty, on vankiosastojen välillä muutenkin tehtävä sellainen erotus, että vangit voivat saada kehotusta pyrkimään ansiollisiksi ylempään osastoon pääsemään.
  12 §. Vankeusrangaistusta kärsivää älköön kiellettäkö käyttämästä omia vaatteitaan, jos hän voi ne kunnossa pitää ja jos vangin säilyttäminen sen kautta ei käy epävarmaksi.
  13 §. Jos vanki, joka on tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen, oikeudessa uudestaan tuomitaan rangaistukseen, taikka jos vanki, joka on nauttinut ehdonalaista vapautta, on sen menettänyt; on häneenkin nähden, asianhaarain mukaan, käytettävä mitä sitä tapausta varten 3 luvussa säädetään.

5 Luku.
Sakosta ja menetetystä tavarasta.

  1 §. Kruununvoudin maalla ja maistraatin tahi järjestysoikeuden kaupungissa tulee pitää huolta siitä, että sakot tuomion tahi sakkoluettelon mukaan suoritetaan tahi sisään kerätään, taikka että sakotettu pannaan sakostaan vankeuteen.
  2 §. Jos sakotettu, sakkoa häneltä vaadittaessa, sanoo hakeneensa muutosta tuomioon, mutta ei voi sitä heti toteen saattaa; määrätköön ulosottomies, että hänen tulee kuuden viikon kuluessa sen jälkeen näyttää ylemmän oikeuden tuomio tahi todistus muutoksen hakemuksesta. Ellei hän sitä tee, taikka ellei hän, jos ylemmän oikeuden tuomio on annettu, ole päässyt sakosta vapaaksi; pitää ulosottomiehen, jos muuten laillista estettä ei ilmaannu, ottaa se ulos, taikka toimittaa sakkoon tuomittu vankeutta kärsimään.
  Jos sakkoon tuomittu näyttää muutosta hakeneensa; lykätään ulosotto siksi kuin ylemmän oikeuden tuomio asiassa on tullut, vaan ei kauvemmaksi aikaa kuin yhdeksi vuodeksi siitä päivästä lukien, jolloin sakko alioikeudessa tuomittiin, ellei sakkoon tuomittu uudella todistuksella näytä, että asia on ylemmässä oikeudessa ratkaisematta.
  3 §. Jos sakkoon tuomitulla on varoja sakkonsa maksamiseen, vaan ei puhdasta rahaa; on sakko otettava ulos hänen muusta yksityisestä omaisuudestaan tahi hänen pesäosuudestaan, niin kuin velan ulosottamisesta on säädetty. Sakosta ei kuitenkaan saa ulosottaa mitä sakotettu tarvitsee omaksi ja omaistensa elatukseksi yhden kuukauden aikana, taikka vaatteiksi itselleen tahi niille, eikä myöskään hänen ainoata ansiokeinoansa, eikä tarpeellista asumustansa, eikä kiinteistöä, josta hän saa tarpeenmukaisen elatuksensa, eikä mitä sen kiinteistön viljelemiseen tarvitaan. Jos hän ei jaksa sakkoansa täysin maksaa; pidettäköön koko sakkomäärästä vankeudessa, niin kuin rikoslaissa säädetään.
  Sillä, joka sakosta on vankeusrangaistusta kärsimässä, olkoon oikeus vankeusaikansa kuluessa sakkonsa täysin maksaa. Jos hän sen tekee; päästettäköön heti vapaaksi.
  4 §. Jos sakotettu ei tahdo ulosottoa odottaa; olkoon hänellä oikeus, sittenkun tuomio on laillisen voiman saanut, antaa sakkonsa ynnä tuomio tahi sakon määrää osottava todistus ulosottomiehelle.
  5 §. Jos sakkoon tuomittu on lähtenyt pois kihlakunnasta tahi kaupungista eikä ole jälkeensä jättänyt sakkoa vastaavia varoja; pyytäköön ulosottomies Keisarin ja Suuriruhtinaan käskynhaltijalta virka-apua sakon sisään keräämiseen tahi sakotetun panemiseen vankeuteen. Ellei hänen olopaikkaansa tiedetä; antakoon Keisarin ja Suuriruhtinaan käskynhaltija yleisen kuulutuksen siitä, että sakko on sakotetulta, missä hän tavataan, laillisessa järjestyksessä otettava ulos taikka sakotettu toimitettava vankeuteen.
  6 §. Niistä sakoista, jotka ovat olleet ylöskantomiehen sisään kerättävinä, tulee hänen tehdä tili niin kuin muustakin ylöskannosta; merkitköön myöskin tiliinsä päivän, jolloin sakot ovat maksetut.
  7 §. Jos oikeus on julistanut jonkin omaisuuden menetetyksi, on tavara, sittenkun tuomio on laillisen voiman saanut, myytävä julkisessa huutokaupassa ja kauppahinnasta tehtävä tili niin kuin sakosta, ellei tavara, oikeuden määräyksen mukaan, ole hävitettävä tahi vietävä maasta pois. Jos tavara on tuomittu yksityiselle; olkoon hänen asianaan pyytää sen ulosottamista.

6 Luku.
Kasvatuslaitoksesta nuoria rikoksentekijöitä varten.

  1 §. Jos oikeus määrää lapsen rikoksesta pantavaksi yleiseen kasvatuslaitokseen, on lapsi, sittenkun tuomio on lainvoiman saanut, viipymättä laitokseen toimitettava. Kasvatuslaitoksen tulee kuitenkin, jos mahdollista on, antaa lapsi soveliaan yksityisen kodon haltuun, siellä laitoksen valvonnan alaisena kasvatettavaksi, ellei harkita, että lapsi, sen ikään, pahoihin tapoihin tai muihin seikkoihin katsoen, ennemmin on laitoksessa hoidettava. Lapsi, jota yleisessä kasvatuslaitoksessa tahi sen valvonnan alaisena yksityisessä kodossa kasvatetaan, on harjotettava jumalanpelkoon, siveyteen, tietoihin, ahkeruuteen ja hyvään järjestykseen.
  Jos laitoksessa ei ole tilaa, ja jos laitos ei myöskään saata antaa lasta yksityisen kodon haltuun, taikka jos hyväksyttyä kasvatuslaitosta ei ole; ilmoittakoon toimeenpaneva viranomainen siitä Keisarin ja Suuriruhtinaan käskynhaltijalle, joka määrää, miten lapsi toistaiseksi on kasvatettava.
  2 §. Tarkempia määräyksiä siitä, miten lapsi on yleisessä laitoksessa tahi sen valvonnan alaisena kasvatettava, annetaan erityisessä ohjesäännössä.
  Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 19 p:nä Joulukuuta 1889.

K e i s a r i l l i s e n   M a j e s t e e t i n  Oman Päätöksen mukaan
ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa:

Theod. Bergelund.