Annettu Helsinginkaupungissa 1 p. Joulukuuta 1851.
ME NIKOLAI Ensimäinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias yli kaiken Venäjänmaan, Suomen Isoruhtinas &c. &c. &c.
T e e m m e t i e t t ä v ä k s i : että Me, Meille tehdyn alamaisen osotuksen jälkeen, Armossa olemme hyväksi katsoneet asettaa, että jokaisen, joka alusta vuotta 1856, lävitse’käytyä oppiharjoituksensa Aleksanderin-Universiteetissä Suomenmaassa, menee maakunnan palvelukseen, pitää asianosaisella todistuksella näyttämän taitavansa Suomenkielellä suullisesti sanoa eli selittää ajatuksensa, jos hän tahtoo saada virkaa tuomio-istuimissa ja ammatti-säädyissä niillä Suomen paikkakunnilla, joiden enimmät asukkaat ainoastansa taitavat tätä kieltä.
Muutoin saa kansa maalla, jos niin tahtoo, keskusteltuansa yhteisesti kokouksessa, pitäjittäin eli kihlakunnittain, ottaa ja palkata Translaattoreita (eli Suomentajoita), joiden tulee, vasten kohtuullista lunastusta taikka kahtakymmentä hopiakopeikkaa joka-arkilta, suomentaa kansalle annettuja protokollia ja päätöksiä niinmyös muita juttukirjoja, ja tavallisuutta myöten palveluksen edesvastauksella todistaa, että nämät suomennukset, jotka eivät tarvitse stemplatulle eli kartta-paperille tehtää, ovat oikeat. Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa seuratkoot. Helsinginkaupungissa 1 p. Joulukuuta 1851.
K e i s a r i l l i s e n M a j e s t e e t i n Oman Päätöksen jälkeen ja korkiassa Nimessä,
Hänen Suomeen asetettu Senaattinsa:
|
A. MELLIN. A. F. R. de la CHAPELLE. OTTO af SCHULTÉN. W. FORSMAN. P. H. EDELHEIM. JOH. ER. BERGBOM. |
C. CRONSTEDT. LARS JÄGERHORN. B. U. BJÖRKSTEN. O. R. REHBINDER. R. A. HISINGER. CARL TRAPP. |
Carl Sam. Forssman.