Tämä dokumentti sisältää ISO 10646-1 (Unicode) merkkejä, jotka ehkä eivät näy tai aiheuttavat muuta haittaa. Selaimen asetusten muuttaminen (tilapäisesti) voi olla tarpeen.
Dokumentin PostScript-tiedosto: Kotus-sz-hatut-FI.ps, 134 KB.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus

Kirjaimet š ja ž suomen kielen oikeinkirjoituksessa

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus esittää lausuntonaan seuraavan:

Suomen kirjakielen voidaan katsoa kehittyneen nykyiselleen 1800-luvun loppuun mennessä. Tuolloin suomen kielestä kehitettiin tietoisesti sivistyskieli, jota on mahdollista käyttää niin tieteen, taiteen kuin politiikankin kielenä. Sata vuotta sitten vakiinnutettiin myös suomen nykyinen oikeinkirjoitusjärjestelmä, jonka perusperiaate on kirjoituksen ja ääntämyksen vastaavuus: yhtä äännettä merkitään yhdellä kirjainmerkillä, samoin yhdellä kirjaimella on vain yksi äännearvo. Suomen oikeinkirjoitusjärjestelmä on yleisesti vakiintunut ja hyväksytty. Sen ansiosta mm. kouluissa kirjoittamisen opettaminen sujuu vaivattomammin ja nopeammin kuin monissa muissa kulttuureissa, joissa kielen ääntämyksen ja oikeinkirjoituksen suhde on mutkikkaampi.

Suomen kielessä ei ole soinnitonta eikä soinnillista suhuäännettä š ja ž, vaan kaikki sanat, joissa nämä äänteet esiintyvät, ovat uudehkoja lainasanoja tai erisnimiä. Niissä kielissä, joissa nämä äänteet esiintyvät, niitä merkitään usein monella eri tavalla ja käytetään yhden äänteen merkitsemiseen kahden tai kolmen kirjaimen yhtymää (esim. englanti ship, machine, sugar; saksa Stein ’kivi’, schön ’kaunis’; ruotsi sjö ’järvi’, skön ’kaunis’, stjärna ’tähti’; ranska chaufför ’autonkuljettaja’). Tällainen käytäntö on Suomen oikeinkirjoitusjärjestelmän vastainen. Koska suomea kirjoitettaessa yhtä äännettä vastaa yksi kirjain, on käytettävä merkkejä š ja ž, esimerkiksi šakki, šaahi, šeikki, šillinki, tšeremissi, šamaani; džonkki, maharadža.

Teknisistä tai mukavuussyistä turvaudutaan kuitenkin vähemmän huolitelluissa teksteissä usein merkintään "sh" ja "zh". Tämä merkintätapa on Suomen oloissa epälooginen ja aiheuttaa eräissä tapauksissa jopa tulkintaongelmia. Suomalaisissa sanoissa voi nimittäin esiintyä myös äänneyhtymä sh, jossa äänteet kuuluvat eri tavuihin eikä ääntämys ole š (esim. yhdyssanoissa ihmishenki, virkamieshallitus, puoshaka ja sanoissa taashan, mieshän jne.; vrt. myös: pasha ’eräs ruokalaji’ ja pašša ’eräs historiallinen arvonimi’).

Kirjaimia š ja ž tarvitaan ennen kaikkea kirjoitettaessa vieraita henkilönnimiä ja maiden nimiä. Kyrillisten kirjainten translitterointia varten on olemassa kansainvälinen standardi ISO 9. Suomessa sovelletaan yleensä kansallista standardia SFS 4900. Myös Yhdistyneiden kansakuntien viides maantieteellisten nimien normaalistamiskonferenssi hyväksyi vuonna 1987 periaatteet, joita sovelletaan latinaistettaessa venäjän kyrillistä kirjaimistoa. Järjestelmä on tarkoitettu käytettäväksi kansainvälisissä julkaisuissa, olivatpa ne kieleltään englantia, ranskaa, saksaa, espanjaa, suomea tai mitä tahansa muuta kieltä, jota kirjoitetaan latinaisin kirjaimin. Järjestelmän tarkoitus on selkiinnyttää venäläisten nimien kirjoittamista kansainvälisessä tiedonkulussa, estää sekaannuksia ja nopeuttaa hakuja esimerkiksi kirjastoissa. Hyväksyttyjen translitterointiperiaatteiden mukaan venäjän kirjain ш latinaistetaan kirjaimella š (Шишкино – Šiškino) ja ж latinaistetaan kirjaimella ž (Жужа – Žuža). Kirjaimia š ja ž tarvitaan myös monien muiden maiden nimistön kirjoittamisessa. Myös Suomen kansallisen käytännön sekä Suomessa hyväksytyn standardin mukaisesti on kirjoitettava merkkejä š ja ž käyttäen esimerkiksi Tšaikovski, Gorbatšov, Tšetšenia, Tšekki, Azerbaidžan, Brežnev.

Suomen kielenhuoltajien vaatimus š:n ja ž:n käyttämiseksi perustuu siis maan virallisen kielen vakiintuneen oikeinkirjoitusjärjestelmän asettamiin ehtoihin. Tilanne, jossa tekniikka pakottaa jonkin kielialueen väestön rikkomaan käyttämänsä kielen oikeinkirjoitusperiaatteita ja siten muuttamaan vallitsevan, vakiintuneen järjestelmän, ei ole hyväksyttävä. Tekniikan keinoin on sen sijaan pyrittävä kaikin mahdollisin tavoin tukemaan eri kulttuurien mahdollisuuksia kehittää ja viljellä kieltään parhaalla mahdollisella tavalla. Olipa atk:ta hyväkseen käyttävän ihmisen äidinkieli mikä tahansa, hänen on voitava ilmaista itseään kirjallisesti haluamallaan tavalla. Suomen oloissa tämä edellyttää kirjainten š ja ž käyttöä.

Helsingissä 30. tammikuuta 1998

Pauli Saukkonen
johtaja

Anneli Räikkälä
osaston esimies
 

Lähdeviittauksia:

1. SFS 4900. Transliteration of Cyrillic characters. Suomen Standardisoimisliitto (Finnish Standards Association SFS). 1983.
    
2. Fifth United Nations Conference on the Standardization of Geographical Names. Montreal, 18-31 August 1987. Vol. I. Report of the Conference Department of Technical Cooperation for Development. United Nations, New York, 1988.