Annettu Helsingissä, 29 päivänä toukokuuta 1922.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään seuraavaa:
1 LUKU.
Yleisiä säännöksiä.
1 §.
Tämän lain säännökset koskevat maatiloja, jotka valtion tai kunnan toimesta tai välityksellä vastedes muodostetaan tilatonta väestöä varten tahi joiden muodostamista ja hankkimista valtio lainoilla helpottaa, sekä maatiloja, jotka ovat mainitussa järjestyksessä ja tarkoituksessa tätä ennen muodostetut ja edelleenkin ovat valtion tai kunnan hallussa taikka ovat siirtyneet yksityisen henkilön hallintaan, mutta ovat edelleen valtion tai kunnan omia, niin myös maatiloja, joista 3 ja 4 §:ssä säädetään.
Asutustilaa sanotaan asuntotilaksi, jos se pääasiallisesti on tarkoitettu omistajan ja hänen perheensä asuntoalueeksi; muu asutustila on viljelystila.
2 §.
Maatila, joka muodostetaan 1 §:ssä sanotulla tavalla, on maarekisteriin kirjoitettava merkitsemällä, että se on asutustila.
Jos sellainen tila on tätä ennen muodostettu, tehtäköön asutushallituksen pyynnöstä heti maarekisteriin selvä merkintä siitä, että tila on asutustila.
3 §.
Jos yhtymä tai yksityinen anoo, että maatilat, jotka hakija aikoo tilattoman väestön maanhankinnan edistämiseksi muodostaa ja yksityiselle siirtää tahi joiden muodostamista ja hankkimista hakija aikoo sanotussa tarkoituksessa lainoilla helpottaa, julistettaisiin asuntotiloiksi, ja jos hakija samalla esittää yrityksen yksityiskohtaisen suunnitelman, joka osoittaa ne maatilat, joiden osittamisella yritys aiotaan toteuttaa, saa asutushallitus määrätä, että suunnitelman mukaan erotettavat maatilat ovat erottamisen tapahduttua merkittävät maarekisteriin asutustiloina. Tällainen anomus on annettava asutuslautakunnaille, joka oman lausuntonsa ohella toimittaa sen asutushallitukselle.
Kun sellainen määräys annetaan, lähettäköön asutushallitus siitä jäljennöksen asianomaiselle maaherralle lääninmaanmittauskonttorin tietoon saatettavaksi.
4 §.
Omistajan pyynnöstä voi asutushallitus myöskin myöntää asutustilan luonnon
a) maatilalle, joka 1 §:ssä mainitussa tarkoituksessa on tätä ennen valtion toimesta muodostettu, mutta jo on siirtynyt yksityisen omaksi eikä ole muun lainsäännöksen perusteella pidettävä asutustilana; ja
b) maatilalle, joka on muodostettu tahi muodostetaan 3 §:ssä sanotulla tavalla ilman että siinä mainittua määräystä on ennen tilan maarekisteriin merkitsemistä annettu.
Kun maatila sen mukaan, kuin edellä sanotaan, on saanut asutustilan luonnon, on siitä omistajan pyynnöstä merkintä tehtävä maarekisteriin.
5 §.
Maatilaa älköön pidettäkö asutustilana, ellei sitä ole maarekisteriin sellaiseksi merkitty.
Tämän merkinnän tulee myöskin ilmaista, onko tila asunto- vai viljelystila.
6 §.
Asutustilan luonto lakkaa kahdenkymmenen vuoden kuluttua siitä, kun maarekisteriin on tehty merkintä, että tila on asutustila.
Jos maarekisterissä asutustilaksi merkittyä ja yksityisen omana ollutta maatilaa ei voida menestyksellisesti käyttää viljelys- tai asuntotilana eikä tilaa rasita kiinnitetty tai muu panttioikeus, on asutushallituksella oikeus hakemuksesta määrätä, että asutustilan luonto on lakkaava. Asutushallituksen ilmoituksesta on tästä tehtävä merkintä maarekisteriin, minkä jälkeen tila menettää asutustilan luonnon.
7 §.
Asutustila on asutushallituksen valvonnan alainen.
Asutustilojen valvonnassa on asutushallituksen apuna kunnan asutuslautakunta, niinkuin siitä on säädetty.
2 LUKU.
Omistus- ja käyttöoikeus asutustiloihin.
8 §.
Sama henkilö älköön ilman asutuslautakunnan lupaa omistako useampaa kuin yhden asutustilan; älköön myöskään ilman asutuslautakunnan suostumusta tällaista tilaa tai sen osaa toiselle vuokrattako.
Jos näin tapahtuu eikä epäkohtaa korjata asutuslautakunnan määräämässä ajassa, määrätköön asutushallitus, että tila tahi, jos samalla henkilöllä on useampia tiloja hallussaan, muut paitsi yksi niistä on valtiolle tai kunnalle luovutettava taikka, jos nämä eivät halua lunastusoikeuttaan käyttää, myytävä toiselle tilattomalle henkilölle. Lunastushinta määrätään siten kuin 12 §:ssä säädetään.
Jos tila, joka edellisen momentin mukaan lunastetaan tahi myydään, on kiinnityksen perusteella tai muuten panttina saamisesta, joka on suurempi kuin lunastus- tai kauppahinta, olkoon panttioikeus sen yli menevästä määrästä rauennut. Siten rauennut kiinnitys kuoletetaan sen hakemuksesta, joka tulee tilan omistajaksi.
9 §.
Asutuslautakunnan suostumuksetta älköön asutustilaa ositettako.
Asutustilan osittaminen sallittakoon, milloin erikoiset tärkeät syyt vaativat sen jakamista pesäosakkaiden kesken, taikka kun yleistaloudelliset asianhaarat tekevät sen suotavaksi.
10 §.
Asutustilaa älköön ulosmitattako tai konkurssin johdosta myytäkö muusta kuin kiinnitetystä tai sellaisesta saamisesta, josta tila muuten on panttina, taikka verosta tai muusta maksusta, joka lain, mukaan, on ennen näitä saamisia kauppasummasta suoritettava.
Omistajansa sellaisen velan maksuksi, joka on syntynyt ennenkuin tila tuli hänen omakseen tai sai asutustilan luonnon, saa tilan kuitenkin käyttää, jos ulosmittausta haetaan kahden, vuoden kuluessa sen jälkeen taikka, kun tilanomistaja lainvoiman saaneella tuomiolla tai päätöksellä on velvoitettu maksuun kanteen johdosta, joka on pantu vireille sanotuin ajan kuluessa, kuudessa kuukaudessa tuomion tai päätöksen antamisesta.
3 LUKU.
Etuosto-oikeus viljelystiloihin.
11 §.
Jos viljelystila tai osa siitä on vapaaehtoisella siirrolla tahi pakkohuutokaupassa tai konkurssin johdosta tapahtuneella myynnillä joutunut uudelle omistajalle, olkoon valtio tahi, jos valtio ei halua käyttää oikeuttaan taikka, jos tila on muodostettu 3 §:ssä tai 4 §:n b kohdassa sanotulla tavalla, kunta oikeutettu lunastamaan tilan.
Sellaista etuosto-oikeutta ei kuitenkaan ole silloin kun tila siirtyy tilattomaan väestöön kuuluvalle henkilölle taikka perintönä tai testamentilla tahi kun se siirretään rintaperillisille, vanhemmille tai sisaruksille, eikä hinta ole suurempi kuin 12 §:ssä säädetään.
12 §.
Kun valtio tai kunta käyttää etuosto-oikeuttaan viljelystilaan edellisessä pykälässä mainitussa tapauksessa, on sen maksettava se hinta, jolla tilan siirtäjä on sen itselleen hankkinut, lisättynä siirtäjän vuokramiehenä tai omistajana tekemien parannusten arvolla ja, jos tila on rappeutumisen kautta huonontunut, vähennettynä rappeutumisen arvoa vastaavalla määrällä; älköön kuitenkaan hintaa määrättäkö suuremmaksi kuin siirrossa oli sovittu.
Elleivät asianomaiset voi sopia ensimmäisessä momentissa mainitun arvonlisäyksen tai vähennyksen määrästä, arvioikoon sen asutuslautakunta.
Milloin se, joka tahtoo käyttää etuosto-oikeutta, niin vaatii, olkoon sekä tilan siirtäjä että saaja velvollinen oikeudessa valallaan vahvistamaan, että heidän keskensä on vilpittömässä mielessä niin sovittu ja maksettu kuin siirtokirja osoittaa.
13 §.
Jos kiinteistön ohella, jota etuosto-oikeus koskee, on luovutettu myös maatalousirtaimistoa, olkoon se, joka etuosto-oikeutta käyttää, velvollinen vaadittaessa lunastamaan myös irtaimiston.
14 §.
Jos viljelystilaa, joka 11 §:n mukaan lunastetaan, rasittaa kiinnitetty tai muu panttioikeus, joka on syntynyt senjälkeen, kuin tila sai asutustilan luonnon, ja jos panttisaaminen nousee yli lunastushinnan, noudatettakoon mitä 8 §:n 3 momentissa on säädetty.
15 §.
Kun viljelystila on siirretty, olkoon uusi omistaja velvollinen kuukauden kuluessa senjälkeen asutuslautakunnalle kirjallisesti ilmoittamaan saantonsa ja jättämään jäljennöksen siirtokirjasta sekä esittämään sen alkuperäisenä. Jos muu kiinteistö tai irtaimistoa on myyty yhdessä viljelystilan kanissa, on viimeksimainitun sovittu hinta ilmoituskirjelmässä erikseen mainittava.
Asutuslautakunta tai sen puheenjohtaja merkitköön ilmoituskirjaan ja alkuperäiseen siirtokirjaan, milloin ilmoitus tapahtui, sekä lähettäköön ilmoituksen neljäntoista päivän kuluessa asutushallitukselle taikka, jos kunnalla on ensi sijassa etuosto-oikeus, kunnallislautakunnalle, antaen samalla tiedon tilan siirtohinnasta, jollei sitä ole ilmoituskirjassa mainittu.
16 §.
Jos valtio tai kunta haluaa etuosto-oikeuttaan käyttää, ilmoittakoon tämän asutuslautakunnalle kolmen kuukauden kuluessa siitä lukien, kun ilmoitus tapahtuneesta luovutuksesta on asutushallitukselle tai kunnallislautakunnalle saapunut, uhalla, että oikeus etuostoon on rauennut.
Asutushallitus ratkaiskoon, onko valtion etuosto-oikeutta käytettävä vai ei, sekä ilmoittakoon viimeksimainitussa tapauksessa hyvissä ajoin kunnallislautakunnalle päätöksensä.
17 §.
Kun viljelystila siirron johdosta on etuosto-oikeuden alainen, älköön tilaa sinä aikana, jona etuosto-oikeutta voidaan käyttää, laskettako rappiolle, älköönkä sen viljelystapaa muutettako, älköön myöskään tilalta luovutettako metsää tai ilman asutuslautakunnan lupaa muutakaan kiinteistöön kuuluvaa, paitsi sellaista, joka voidaan katsoa sen säännölliseksi tuotteeksi, kaikki sen rangaistuksen ja korvausvelvollisuuden uhalla, mikä seuraa laillisen hukkaamiskiellon rikkomisesta.
18 §.
Kun valtio tai kunta on ilmoittanut tahtovansa lunastaa viljelystilan, joka on siirtynyt uudelle omistajalle, olkoon tämä velvollinen ensi lähtöpäivänä senjälkeen, kuin hän on saanut asutushallituksen tai kunnan päätöksen tiedokseen, luopumaan tilasta saadessaan lunastushinnan tai riidattoman osan siitä, vähennettynä sillä tai niillä määrällä, joista tila on panttina. Ulosotonhaltija antakoon pyydettäessä lunastamiseen oikeutetuille virka-apua, jollei tämän lunastusoikeutta sitä vastaan tehtyjen väitteiden johdosta katsota niin riitaiseksi, että oikeuskysymyksen ratkaiseminen on lykättävä asianomaiseen oikeuteen.
Tilaa luovutettaessa pitää siinä olla tehtynä tavanmukaiset syyskylvöt.
19 §.
Jos asianosainen on tyytymätön asutuslautakunnan toimittamaan arvioon, hakekoon siihen muutosta kihlakunnanoikeudessa haasteen nojalla, joka on toimitettava vastapuolelle kuudenkymmenen päivän kuluessa arvioimisen jälkeen. Jos tämä laiminlyödään, jääköön asutuslautakunnan arvio voimaan.
4 LUKU.
Erityisiä säännöksiä.
20 §.
Ne yksityisille henkilöille vuokratut, valtion toimesta asutustarkoituksessa muodostetut tilat, joiden vuokramiehet ovat laadittujen välikirjojen mukaan oikeutetut vuokra-ajan kuluttua saamaan turvatun ja perinnöllisen hallinta-oikeuden tiloihinsa, tulevat vuokra-ajan päätyttyä täydellä omistusoikeudella tämän lain alaisina asutustiloina vuokramiehille. Asutushallituksella olkoon oikeus hakemuksesta määrätä, että mainitunlainen vuokratila jo ennen vuokra-ajan loppua muutetaan asutustilaksi.
21 §.
Tilat, jotka valtio tai kunta tässä laissa säädettyä etuosto-oikeuttaan käyttäen lunastaa, luovutettakoon kohta jälleen 1 §:ssä mainittuun tarkoitukseen.
Valtio olkoon kuitenkin oikeutettu erityisissä tapauksissa valtioneuvoston harkinnan mukaan pidättämään lunastamansa tilan muuhunkin tarkoitukseen; ja samoin saakoon asutushallitus oikeuttaa kunnan, joka on tilan lunastanut, sitä muuhun tarkoitukseen käyttämään.
22 §.
Etuosto-oikeuden alaisen viljelystilan saannolle älköön annettako lainhuutoa, ennenkuin hakija on näyttänyt, että siirto on asianmukaisesti ilmoitettu asutuslautakunnalle eikä valtio tai kunta ole käyttänyt etuosto-oikeuttansa.
Aika, jonka kuluessa saanto on huudatettava, lasketaan siitä päivästä, jona aika etuosto-oikeuden käyttämiseen on umpeen kulunut.
23 §.
Asutustila älköön olko sukulunastuksen alainen.
24 §.
Asutustilan saannon lainhuudatus suoritettakoon yhdellä ainoalla lainhuudolla, kiinnekirjaa antamatta.
Sellaista lainhuutoa annettaessa tehtäköön lainhuudatuspöytäkirjaan merkintä tilan luonnosta.
Samanlainen merkintä on rasitustodistusta asutustilasta annettaessa tehtävä rasitustodistukseen.
25 §.
Asutustilaa koskevassa asiassa, joka on asutushallituksen käsiteltävä, olkoon asianosaisilla oikeus jättää hakemuksensa, asutushallitukselle osoitettuina, paikalliselle asutuslautakunnalle, joka lähettäköön hakemukset niin pian kuin mahdollista oman lausuntonsa ohella asutushallitukseen.
26 §.
Jos asutustila, joka on joutunut pakkohuutokaupalla myytäväksi, on vastaava panttioikeudesta, joka on syntynyt ennenkuin tila sai asutustilan luonnon, huudettakoon tila ensin myytäväksi sillä ehdolla, että se edelleenkin säilyttää mainitun luonnon. Jos silloin ei tarjota niin suurta kauppahintaa, että panttisaaminen tulee siitä täysin suoritetuksi, eikä pantinhaltija suostu jättämään tapahtunutta huutoa voimaansa, pantakoon tila uudestaan huutoon, tekemättä sellaista ehtoa. Jos kauppasumma tällöin nousee suuremmaksi, Olkoon viimeinen myyminen pätevä; muussa tapauksessa jääköön edellinen pysyväksi.
Jos tila on myymisessä menettänyt asutustilan luonnon, tulee huutokaupantoimittajan, niin pian kuin huutokauppa on saanut lainvoiman, heti ilmoittaa muutoksesta lääninmaanmittauskonttorille ja asianomaiselle tuomarille.
27 §.
Asutushallituksessa pidetään asutustiloista rekisteriä.
Lääninmaanmittauskonttori lähettäköön vuosineljänneksittäin asutushallitukselle ilmoituksen neljänneksen kuluessa maarekisteriin tehdyistä viljelys- ja asuntotiloja koskevista merkinnöistä.
28 §.
Tämän lain kautta kumotaan pientiloista 28 päivänä kesäkuuta 1918 annettu asetus.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 29 päivänä toukokuuta 1922.
Tasavallan Presidentti
K. J. STÅHLBERG.
Maatalousministeri Kyösti Kallio.