Suomen asetuskokoelma

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty 20 päivänä heinäkuuta 1906 annetun valtiopäiväjärjestyksen 60 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään täten:

1 Luku.
Asutustoiminnan yleiset perusteet.

      1 §.
      Asutustilalla tarkoitetaan tässä laissa tilaa, johon maa, sen mukaan kuin jäljempänä säädetään, joko otetaan pakkolunastuksella tai jonka lunastushinnan suorittamiseen muuten käytetään valtion varoja.
      Asutustilat ovat joko viljelys- tai asuntotiloja.

      2 §.
      Viljelys- tai asuntotilan hankkimiseksi annetaan sitä haluavalle Suomen kansalaiselle valtion- ja kunnanviranomaisten apua sekä valtion välitystä niillä ehdoilla ja siinä järjestyksessä kuin tässä laissa säädetään.

      3 §.
      Henkilöltä, jolle maalta tämän lain mukaan voidaan hankkia, vaaditaan:
      1) että hän on täysi-ikäinen eikä ole lainvoiman saaneella päätöksellä uudelleen tuomittu rangaistukseen sellaisesta rikoksesta, josta seuraa kansalaisluottamuksen menetys, sekä että hän itse hallitsee itseään ja omaisuuttaan;
      2) että hän ei ennestään omista maata, tai vuokramiehenä hallitse sellaista vuokra-aluetta, jonka hän vuokra-alueiden lunastamisesta voimassa olevan lainsäädännön mukaan on oikeutettu omakseen lunastamaan;
      3) että hän sitoutuu kolmen vuoden kuluessa siitä lukien, kun hän sai tilan haltuunsa, rakentamaan sille asunnon, ellei sellaista alueen mukana lunasteta, ja sitäpaitsi, jos tila on viljelystila, ryhtymään sen viljelemiseen;
      4) että hänen ei katsota voivan ilman viranomaisten apua ja valtion välitystä samalla kertaa hankkia itselleen maa-aluetta ja varustaa sitä tarpeellisilla rakennuksilla;
      5) että hän ei ole aikaisemmin omistanut valtion tai kunnan asutustoiminnan kautta muodostettua tai vuokra-alueiden lunastamisesta voimassa olevan lainsäädännön mukaan lunastettua tilaa, josta hänen harkitaan sittemmin keinottelutarkoituksessa luopuneen.
      Lisäksi tulee henkilöllä, joka haluaa saada omakseen viljelystilan, olla sellaisen tilan viljelemiseen tarpeellinen taito maataloustöissä sekä välttämätön maatalousirtaimisto tahi sen hankkimiseen tarpeellinen luotto tai omat varat. Asuntotilan hakijalla tulee olla niin paljon omia varoja tai luottoa taikka sellainen ammattitaito ja tunnettu työkyky, että hänen voidaan edellyttää saavan asunnon itselleen rakennetuksi sekä tulevan siinä toimeen.
      Mahdollisuus maan saantiin on edellämainituin ehdoin myös maanomistajan sekä vuokramiehen lapsilla; ja olkoon maanomistajan lapsilla oikeus muiden edellä maan saantiin, silloin kuin tämän lain mukainen maan pakkolunastus koskee tilaa, johon heillä on perimysoikeus.
      Myöskin ennestään olevan tilan omistajalle tai vuokra-alueen haltijalle, joka järkiperäisesti viljelee tilaansa tai vuokra-aluettaan ja on raivannut siihen kuuluvat viljelyskelpoiset alueet kasvukuntoiseen viljelykseen sekä tahtoo hankkia lisää maata, voidaan, mikäli se harkitaan tarpeelliseksi ja kohtuulliseksi, 1 momentin 2) kohdan säännöksen estämättä tässä laissa säädetyin edellytyksin sekä huomioonottamalla entisen tilan tai vuokra-alueen ja muodostettavan tilan yhteenlaskettuun tilusmäärään nähden 8 §:ssä säädetyt rajoitukset, hankkia maata. Jos lisämaan hakijalla on entisellä tilalla tai vuokra-alueella asunto, älköön sellaisen rakentamista uudelle tilalle vaadittako.

      4 §.
      Ellei tarpeellisia maa-alueita voida hankkia valtion maasta, eikä myöskään vapaaehtoisella kaupalla 49 §:ssä mainitusta tai kunnan, yhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen taikka yksityisen omistamasta maasta, olkoon oikeus niiden ottamiseen pakkolunastuksella tilasta tai tiloista:
      1) jonka tai joiden samalle omistajalle kuuluva yhteenlaskettu pinta-ala on, joutomaata lukuunottamatta, yli 8 §:ssä säädetyn viljelystilan korkeimman pinta-alan, jos omistaja ei millään tiloista asu tai niitä ei järkiperäisesti viljellä;
      2) jonka tai joiden samalle omistajalle kuuluva yhteenlaskettu pinta-ala on, joutomaata lukuunottamatta, yli kaksisataa hehtaaria ja Oulun läänissä yli neljäsataa hehtaaria maata, vaikka omistaja jollakin tiloista asuu, taikka, ellei asu, niitä järkiperäisesti viljelee.
      Tila, johon useammilla on osuus, katsotaan luovutusvelvollisuutta tämän lain mukaan harkittaessa kuuluvaksi samalle omistajalle, kunnes se on laillisella maanjaolla ositettu.

      5 §.
      Älköön kuitenkaan 4 §:n nojalla pakkolunastettako:
      1) maata, joka on järkiperäisessä viljelyksessä;
      2) hakamaita, erityiseen hoitoon otettuja laitumia tai muita tiluksia, jotka ovat tilan järkiperäiselle ja kannattavalle viljelemiselle välttämättömät;
      3) tiluksia, joita luovuttaja tarvitsee tontiksi, varastopaikaksi, puutarhaksi, kaivosalueeksi, kiven, soran, saven, mudan, sammalkuivikkeen tai muun sellaisen tarveaineen ottopaikaksi, eikä sellaisia teollisuuslaitoksen läheisyydessä olevia alueita, joita teollisuuden harjoittaja tarvitsee työväelleen asuntoalueeksi;
      4) sellaiseen torppaan, lampuotitilaan tai mäkitupa-alueeseen kuuluvia tiluksia, jota asetus torpan, lampuotitilan ja mäkitupa-alueen vuokrauksesta 12 päivältä maaliskuuta 1909 tarkoittaa, eikä sellaiseen vuokra-alueeseen kuuluvia tiluksia, jotka vuokramies on vuokra-alueiden lunastamisesta voimassa olevan lainsäädännön mukaan oikeutettu omakseen lunastamaan;
      5) metsämaata, joka on välttämätön päätilan tai sillä ennestään olevan, 4) kohdassa mainitun vuokraviljelmän kotitarvemetsäksi, tai joka sillä kasvavan arvometsän tai suoritettujen järkiperäisten metsänuudistusten takia on edullisimmin metsänkasvulle säilytettävä, eikä alueita, joilla muuhun kuin tilattoman väestön viljelys- tai asuntotarkoituksiin käytettyinä ilmeisesti on paljon suurempi arvo, kuin mihin ne voidaan viimeksimainittuihin tarkoituksiin käytettyinä arvioida;
      6) muissa paitsi 4 §:n 1 momentin 1) kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa enempää kuin korkeintaan yhtä monta prosenttia kuin luovutukseen velvollinen maanomistaja omistaa täysiä satoja hehtaareja maata, joutomaata lukuunottamatta, kuitenkin siten, että maasta, sen pinta-alan ollessa yli viisituhatta hehtaaria, saadaan lunastaa korkeintaan viisikymmentä prosenttia;
      7) alueita tiloista, joista on jälkeen joulukuun 31 päivän 1921 ja ennenkuin kysymys luovutuksesta joutuu hakemuksen johdosta tai muuten asutuslautakunnan käsiteltäväksi, vapaaehtoisella kaupalla luovutettu edellisessä kohdassa mainittu suurin tilusala maan saannissa valtion välitykseen tämän lain imukaan oikeutetulle henkilölle;
      8) alueita tiloista, joista omistajan lapsille tai jakamattoman pesän osakkaille jaettuna ei riitä kullekin enempää kuin 8 §:ssä säädetty viljelystilan korkein pinta-ala.
      Mitä tässä pykälässä on säädetty päätilasta, olkoon soveltuvilta kohdin voimassa myös sen yhteyteen ennen tämän lain voimaan astumista perustetusta ulkotilasta.

      6 §.
      Milloin tarpeellisia maa-alueita ei voida hankkia muuten kuin pakkolunastuksella, kohdistettakoon pakkolunastus luovutuspakon alaisiin tiloihin seuraavassa järjestyksessä:
      1) tiloihin, jotka on hankittu vastoin säännöksiä asetuksessa tammikuun 15 päivältä 1915, koskeva rajoituksia eräänlaatuisten yhtiöiden ja yhdistysten oikeuteen kiinteistön hankintaan maalla;
      2) rappio- ja keinottelutiloihin;
      3) tiloihin, joita omistavat 47 §:ssä tarkoitetut yhtiöt, osuuskunnat ja yhdistykset;
      4) muiden, etupäässä suurimpien tilojen ulkopalstoihin ja sellaisiin alueisiin, joista omistajalle vähimmän haittaa tuottamalla voidaan asutustiloja erottaa;
      5) sellaisiin tiloihin, joista jo on vapaaehtoisesti ja ilman valtion välitystä tai muussa järjestyksessä lunastettu 5 §:n 1 momentin 6) kohdassa mainittu suurin tilusala sellaisia vuokra-alueita, joita vuokra-alueiden lunastamisesta voimassa oleva lainsäädäntö koskee;
      6) muihin luovutuspakon alaisiin tiloihin.

      7 §.
      Maan katsotaan olevan järkiperäisessä viljelyksessä silloin, kun sen kasvuvoima joko elättämällä tarpeellinen määrä kotieläimiä tai käyttämällä riittävästi maanparannusaineita ja apulantoja tai muulla tavalla jatkuvasti säilytetään.
      Viljelyskelpoisella maalla tarkoitetaan tässä laissa sellaista maatta, jota katsotaan paikallisia oloja silmälläpitäen kannattavan viljelykselle raivata.

2 Luku.
Asutustilan suuruus ja mitä asutustilaan luetaan.

      8 §.
      Viljelystilaan hankittakoon paikallisia maatalous- ja liikenneoloja silmälläpitäen yleensä niin paljon viljeltyä ja viljelyskelpoista maata, kuin keskikokoisen perheen, joka käyttää pääasiallisesti omaa työvoimaa, arvioidaan paikkakunnalla tavallista viljelystapaa noudattamalla voivan kunnollisesti viljellä, ei kuitenkaan enempää kuin yhteensä kaksikymmentä hehtaaria viljeltyä ja viljelyskelpoista maata. Lisäksi hankittakoon viljelystilaan, sikäli kuin metsämaan lunastamiseen on mahdollisuutta, niin suuri ala kasvullista metsämaata, että siitä, metsän ollessa säännöllisessä kasvukunnossa, voidaan saada tilan välttämätön kotitarvepuu, Etelä-Suomessa ja siihen verrattavissa osissa maata ei kuitenkaan enempää kuin kaksikymmentä eikä Lapissa ja siihen verrattavissa osissa Pohjois-Suomea enempää kuin seitsemänkymmentäviisi hehtaaria kasvullista metsämaata.

      9 §.
      Asuntotilaan hankittakoon vähintään niin paljon maata, että sillä asuntotontin ohella on tarpeellinen kasvitarha- ja perunamaa, ei kuitenkaan enempää kuin kaksi hehtaaria, ellei tilusten sijoitus tai muut erityiset syyt vaadi suurempaa tilusalaa siihen hankittavaksi.

      10 §.
      Alueen mukana voidaan pakkolunastaa myös sillä olevat, luovuttajan omistamat rakennukset, jotka ovat asutustilalle tarpeelliset ja sopivat ja joita omistaja ei voi edullisesti siirtää ja toisessa paikassa hyväkseen käyttää. Jos rakennuksien jääminen alueen lunastamisen jälkeen luovuttajan omiksi aiheuttaisi hänelle tuntuvaa vahinkoa, ovat rakennukset lunastettavat, jos luovuttaja sitä vaatii.

      1l §.
      Alueella kasvavat puut lunastettakoon alueen mukana, kuiteinkin niin, että havupuut, joiden läpimitta on kuuden metrin korkeudella maasta mitaten kahdeksantoista senttimetriä tai enemmän, sekä muut arvopuut olkoon luovuttaja oikeutettu itselleen pidättämään.
      Kylvön, joka omistusoikeuden lunastettuun alueeseen siirtyessä hakijalle sillä kasvaa, olkoon luovuttaja oikeutettu korjaamaan, elleivät luovuttaja ja hakija toisin sovi.

      12 §.
      Viljelys- ja asuntotilaan lunastettakoon edellä säädetyn lisäksi maata tarpeellisiin teihin, ja viljelystilaan vielä tarpeen ja tilaisuuden mukaan maata mudan, saven, soran, sammalkuivikkeen ynnä muun sellaisen tarveaineen ottopaikaksi. Milloin maan erottaminen viljelystilalle mainittuihin tarpeisiin ei näytä mahdolliselta, ja kantatilalla on osuus tai oikeus sellaisia tarpeita varten erotettuun tai muuten varattuun alueeseen, myönnettäköön viljelystilalle osuus tai oikeus siihen, jos se voi tapahtua kantatilalle oleellista haittaa tuottamatta.

      13 §.
      Jos viljelystila tulee sijaitsemaan veden lähistöllä, joka kuuluu kantatilalle tai johon sillä on osuus, voidaan viljelystilaan lunastaa myös sen osalukua vastaava osuus kantatilan vesialueesta tai kantatilan osuudesta yhteiseen vesialueeseen. Tällainen lunastaminen älköön tapahtuko, jos kantatilan vesialue tahi vesiosuus on niin pieni tahi vesialue sijaitsee siten, että osuuden lunastaminen tulisi vesialueen haitallisesti pirstomaan tahi muuten tuottamaan luovuttajalle oleellista haittaa.
      Asuntotilaan älköön vesialuetta lunastettako, ellei luovuttaja siihen suostu.

      14 §.
      Asutustilaan älköön lunastettako osuutta kivilouhokseen tai koskeen tahi sellaiseen yhteiseen metsämaahan tai vesijättöön, johon tilalla, josta alue lunastetaan, on osuus yhdessä muiden tilojen kanssa tai muihin niihin verrattaviin etuuksiin, ellei maanomistaja suostu niistä osuutta luovuttamaan.

3 Luku.
Lunastushinta ja sen suorittaminen.

      15 §.
      Alueen lunastushinnan perusteeksi on otettava paikkakunnalla vallitseva käypä hinta, kuitenkin niin, ettei se maanhintojen yleisesti noustessa saa viljelystilalle olla korkeampi kuin se hinta, mikä samanlaisesta maataloustuotantoa varten ostetusta maasta on viimeisten viiden vuoden aikana paikkakunnalla vapaaehtoisessa kaupassa keskimäärin suoritettu.
      Jos alueella on kylvöä tai arvometsää, jotka tulevat lunastettaviksi, on niiden arvo laskettava erikseen käyvän hinnan mukaan.
      Alueen mukana lunastettavien rakennusten hinnan määräämiseksi arvioidaan ensin, mitä sellaisten rakennusten rakentaminen tulisi maksamaan, minkä jälkeen näin saadusta arvosta vähennetään rakennusten iän ja kestävyysajan mukainen kuoletusmäärä.
      Kun alue luovutetaan 6 §:n 1) kohdassa mainitusta kiinteistöstä, on lunastushintana alueesta, metsä ja rakennukset siihen luettuina, oleva se hinta, minkä se, joka kiinteistön vastoin 15 päivänä tammikuuta 1915 annetun asetuksen säännöksiä tahi niitä kiertäen ensiksi hankki, siitä silloin maksoi, ei kuitenkaan enemmän kuin luovuttajan alueesta maksama kauppahinta eikä myöskään enemmän kuin alueen käypä hinta luovutusaikana. Jos alue on haaskattu tai laskettu rappeutumaan, vähennettäköön rappion arvo lunastushinnasta. Jos alueella on tehty tarpeellisia tai hyödyllisiä parannuksia, korvattakoon ne harkinnan mukaan.
      Lunastushinnasta suorittaa valtio 15 §:n 2 ja 3 momentin mukaan tulevan osan maanomistajalle etukäteen rahassa. Jäljellä olevan osan, milloin se ei ole yhteensä viittätuhatta markkaa suurempi kaikille saman omistajan tiloista samana vuonna maaherran lohkomispäätöksellä erotetuille asutustiloille, maksaa valtio niinikään etukäteen rahassa, mutta muussa tapauksessa valtion antamilla seitsemän prosentin vuotuista korkoa kasvavilla obligatsioneilla taikka osaksi kummallakin. Sikäli kuin pitempiaikaisen pankkitalletuksen yleinen korkokanta alenee, olkoon valtioneuvostolla kuitenkin valta määrätä uusille liikkeelle laskettaville obligatsioneille tällaista alentunutta talletuskorkoa vastaava korko.
      Korvaus, joka 51 §:n mukaan suoritetaan vuokramiehelle nautintaoikeuden menettämisestä, on maanomistajalle tulevasta lunastushinnasta vähennettävä.
      Ensimmäisen momentin nojalla annetut obligatsionit lunastetaan valtiolle takaisin sitä mukaa kuin lunastushinta on 17 §:n mukaan määrätty kuoletettavaksi, huolimatta siitä milloin asutustilan omistaja alkaa suorittaa lunastushintaa valtiolle ja miten hän velvollisuutensa tässä suhteessa täyttää sekä saako hän vapautusta koron maksamisesta. Kuitenkin olkoon valtio oikeutettu lunastamaan obligatsionit aikaisemminkin kuin mitä lunastussuunnitelma edellyttää.

      17 §.
      Asutustilan omistajan on suoritettava lunastushinta valtiolle, viljelystilan omistajan seitsemän prosentin ja asuntotilan omistajan yhdeksän prosentin vuotuismaksuilla, joista neljä prosenttia luetaan kulloinkin maksamatta olevalle pääomalle koroksi ja jäännös pääoman kuoletukseksi. Kuitenkin olkoon omistaja oikeutettu lyhentämään lunastushintaa suuremmallakin määrällä kuin edellä on sanottu, taikka myös maksamaan sen kertakaikkiaan, noudattaen mitä siitä asetuksella erikseen säädetään.

      18 §.
      Viljelystilan omistajalle voidaan hänen varallisuuteensa, uudella tilalla tehtäviin perusparannuksiin, kuten viljelys- ja rakennustöihin ynnä muihin olosuhteisiin katsoen tarpeen vaatiessa myöntää pitennystä valtion varoista etukäteen suoritetun lunastushinnan kuolettamisen alkamisessa enintään kymmenen vuotta ja koron maksusta vapautusta enintään viisi vuotta siitä lukien kuin alueen erottaminen on maarekisteriin merkitty.

      19 §.
      Valtion saatavalla on lunastettuun tilaan maksamattoman kauppahinnan oikeus. Samanlainen oikeus on valtion saatavan jälkeen alueen luovuttajan 21 §:ssä mainitulla saatavalla. Sanotut saatavat voidaan omistajaa kuulematta tilaan kiinnittää.

      20 §.
      Valtiolle maksettavat lunastushinnan korko ja kuoletus kannetaan valtionverojen yhteydessä ja saadaan, jos niitä ei vapaaehtoisesti suoriteta, ulosmitata siinä järjestyksessä kuin valtionveroista on säädetty.

      21 §.
      Jos henkilö, jolle tämän lain mukaan voidaan maata hankkia, saa maanomistajalta vapaaehtoisella kaupalla hankituksi viljelys- tai asuntotilan, olkoon hän oikeutettu nauttimaan lunastushinnan suorittamiseksi ja muutenkin tässä laissa säädettyä avustusta ynnä muita etuja, kuitenkin niin, että lunastushinnan noustessa melkoista suuremmaksi 15 §:n mukaan arvioitua määrää, valtion varoista suoritetaan vain mainitun pykälän mukainen määrä, jotavastoin muu osa lunastushinnasta on alueen lunastajan itsensä luovuttajalle maksettava.
      Jos täten lunastettava alue on melkoista suurempi kuin viljelys- tai asuntotila tämän lain mukaan saa olla, tahi jos siihen on luettu tuntuvasti laajempia etuuksia kuin 10—14 §:ssä säädetään, on valtion varoista suoritettava lunastushinta vähennettävä tämän lain mukaisen viljelys- tai asuntotilan alaa ja mainittuja etuuksia vastaavaksi.
      Lunastushinnan suorittamiseen tämän lain mukaan tulee tässä pykälässä mainitussa tapauksessa olla maanomistajan ja kiinnityksenhaltijan suostumus.

4 Luku.
Maanhankkimismenettely.

      22 §.
      Henkilö, joka haluaa tämän lain mukaan saada maata omakseen, hakekoon sitä kirjallisesti kotikuntansa asutuslautakunnalta tai, jos hän asuu kaupungissa tai kauppalassa, asutushallitukselta taikka myös asutuslautakunnalta siinä kunnassa, josta hän maata haluaa; ja on hakemukseen liitettävä:
      1) selvitys siitä, että hakija täyttää 3 §:ssä mainitut ehdot;
      2) ilmoitus siitä, onko hakijalla tiedossaan joku maa-alue, jonka sen omistaja olisi halukas luovuttamaan, ynnä sitä koskeva kirjallinen myyntitarjous hintailmoituksineen;
      3) ilmoitus siitä, onko hakija halukas ottamaan maata myös kotikuntansa ulkopuolelta.
      Hakemuskirjat voidaan postitse asutushallitukselle tai asutuslautakunnalle lähettää.
      Milloin hakemus on jätetty asutushallitukselle. lähettäköön asutushallitus, ellei katso hakemusta olevan jätettävä sikseen, hakemuskirjat asian enempää käsittelyä varten asutuslautakunnalle siinä kunnassa, josta katsoo voitavan hakijalle maata hankkia, ja ilmoittakoon samalla toimenpiteestään hakijalle.

      23 §.
      Hakemuksen johdosta tulee asutuslautakunnan ensiksi ottaa harkittavakseen hakijan ilmoitus ja siihen liittyvä maanomistajan myyntitarjous. Ellei niitä ole, tahi jos ne eivät näytä tarkoituksenmukaisilta, on harkittava, voidaanko tarpeellinen alue, jolle hakijan katsotaan kohtuuden mukaan voivan sijoittua, hänelle hankkia valtion maasta tai vapaaehtoisella kaupalla muusta 4 §:n 1 momentissa mainitusta maasta ynnä hankittava selvitys lunastamismahdollisuuksista ja -ehdoista.

      24 §.
      Jos asutuslautakunta katsoo vapaaehtoiseen luovutustarjoukseen sisältyvät ehdot kohtuullisiksi ja lunastettavan alueen sellaiseksi, että se voidaan tarkoituksenmukaisesti asutustiloiksi muodostaa, laadittakoon, sittenkuin muodostettavien asutustilojen rajat on lopullisesti määrätty, jossa tarpeen mukaan noudatettakoon 40 §:ssä säädettyä menettelyä, tai jos muodostettavan asutustilan rajat ovat ilman muuta selvät, ja hakija molemmissa tapauksissa hyväksyy lunastamisehdot, kauppakirja maanomistajan ja hakijan välillä.

      25 §.
      Ellei maan hankkiminen 23 ja 24 §:ssä säädettyä järjestystä noudattaen näytä mahdolliselta tahi johda tuloksiin, on maan pakkolunastuksella hankkimista varten henkilöille, joiden hakemukset ovat samaan aikaan käsiteltävinä, asutuslautakunnan laadittava erityinen maanhankkimissuunnitelma, jota tehtäessä on pakkolunastettavan maan valintaan nähden noudatettava 6 §:ssä säädettyä järjestystä.
      Maanhankkimista varten on suunniteltava pakkolunastettava alue, jota määrättäessä on vielä huomioonotettava, ettei luovuttajalle jääviä viljelyksiä ja metsämaita haitallisesti pirstota, sekä myös pääpiirteissään sanotun alueen jakaminen viljelys- ja asuntotiloihin. Niinikään on arvioitava lunastettavan alueen hinta sekä summittaisesti jaettava se suunniteltujen viljelys- ja asuntotilojen kesken.
      Maanhankkimissuunnitelma on perustettava tiluskarttoihin ja -selitelmiin.
      Milloin ainoastaan yksi hakemus on käsiteltävänä, tai erityisen maanhankkimissuunnitelman laatiminen muuten on tarpeeton, on asutuslautakunnan laadittava maanhankkimisehdotus. Sellaisen ehdotuksen laatimisessa ja asian edelleen käsittelemisessä noudatettakoon soveltuvilta kohdin, mitä maanhankkimissuunnitelmasta on säädetty.
      Milloin käsiteltävänä on kaksi tai useampia hakemuksia, on etusija annnettava [sic] sille tai niille hakijoille, joiden kotipaikka on siinä kunnassa, josta maata tulee hankittavaksi.

      31 §.
      Maanhankkimissuunnitelmasta on asutuslautakunnan toimesta annettava tieto hakijoille selkä maanomistajille.

      27 §.
      Hakija tai maanomistaja, joka on tyytymätön maanhankkimissuunnitelmaan, esittäköön kirjalliset muistutuksensa sitä vastaan kolmenkymmenen päivän kuluessa tiedoksi saamisesta asutuslautakunnalle, joka antakoon lausuntonsa muistutusten johdosta ja lähettäköön asiakirjat lausunnon seuraamana asutushallitukselle.
      Jos 1 momentissa mainittua muistutuskirjelmää ei ole määräajassa asutuslautakunnalle jätetty, lähettäköön asutuslautakunta maanhankkimissuunnitelman asutushallitukselle.
      Asutushallituksen on maanhankkimissuunnitelma tarkastettava sekä tehtävä siihen tarpeellisiksi ehkä katsomansa muutokset, tahi asianhaarain mukaan palautettava se asutuslautakunnalle muutoksien ja korjauksien taikka kokonaan uuden suunnitelman laatimista varten, joka sitten on uudelleen asutushallitukselle lähetettävä. Tarpeen mukaan korjattu maanhankkimissuunnitelma on asutushallituksen päätöksellä vahvistettava sekä annettava tiedoksi hakijoille ja maanomistajille.

      29 §.
      Maanomistaja, joka on tyytymätön 28 §:ssä mainittuun asutushallituksen päätökseen, hakekoon siihen muutosta maanjako-oikeudessa valituskirjalla, joka on kolmenkymmenen päivän kuluessa tiedoksi saamisesta jätettävä läänin maaherralle joko suoraan tai sen paikkakunnan nimismiehen välityksellä, jonka virkapiirissä luovutettava alue sijaitsee.
      Asian saattamisesta maanjako-oikeuteen ynnä sen siellä käsittelemisestä, samoinkuin muutoksen hakemisesta maanjako-oikeuden päätökseen olkoon voimassa, mitä jakoasiain käsittelystä on vastaavissa kohdin säädetty.

      30 §.
      Jos hakija, jolle on ehdotettu maata hankittavaksi pakkolunastuksella maanhankkimissuunnitelman mukaan, tahtoo hakemuksestaan luopua, ilmoittakoon siitä kirjallisesti asutuslautakunnalle viimeistään kahden viikon kuluessa siitä lukien, kuin hän on saanut asutushallituksen vahvistamasta maanhankkimissuunnitelmasta tiedon. Milloin hakija tahtoo luopua hakemuksestaan myöhemmin, ja ennenkuin tila on hänen omakseen joutunut, tehköön sen myös kirjallisesti; ja olkoon hän siinä tapauksessa velvollinen korvaamaan hakemuksesta ja sen aiheuttamasta oikeudenkäynnistä johtuneet kustannukset, ellei oikeus harkitse kohtuulliseksi häntä niiden suorittamisesta joko kokonaan tai osaksi vapauttaa.
      Asutuslautakunta ryhtyköön luopumisen johdosta toimenpiteisiin sellaisen uuden asukkaan hankkimiseksi tilalle, jolle tämän lain mukaan voidaan maata hankkia. Ellei asukasta saada puolen vuoden kuluessa siitä lukien kuin hakija on ilmoittanut hakemuksesta luopuvansa, olkoon luovuttaja oikeutettu pysymään alueen omistajana. Jos hän ei sitä tahdo, olkoon se kunta, jossa alue sijaitsee, oikeutettu arviohinnasta, jonka valtio suorittaa luovuttajalle ja joka korvataan valtiolle tämän lain säätämässä järjestyksessä, lunastamaan sen asutustarkoituksiin käytettäväksi. Ellei kunta tahdo lunastaa aluetta, lunastakoon sen valtio.

      31 §.
      Jos asutustilallinen ei täytä 3 §:n 1 momentin 3) kohdassa mainittua sitoumusta, voi asutushallitus, niin kauan kuin sitoumus on täyttämättä, asutuslautakunnan esityksestä, asutustilallista kuultuaan määrätä hänet menettämään oikeutensa tilaan, joka sitten on luovutettava toiselle henkilölle, jolle tämän lain mukaan voidaan maata hankkia. Asutustilalliselle suoritetaan tässä tapauksessa, mitä hän tilastaan jo on maksanut, siitä kuitenkin, jos tila on laskettu rappeutumaan tai jos siltä on myyty metsää, poisluettuna siitä johtunut arvonvähennys.

      32 §.
      Jos asutuslautakunta katsoo, että maan hankkiminen hakijalle hänen kotikunnastansa ei voi tarkoituksenmukaisesti tapahtua, tahi jos se tuottaa erityisiä vaikeuksia, lähettäköön, milloin hakija on halukas myös toisesta kunnasta maata ottamaan, hakemuskirjat omine lausuntoineen siitä, miksi maata ei ole voitu hakijalle hänen kotikunnastaan saada, asutushallitukselle. joka päättäköön, mihin toimenpiteisiin hakemuksen johdosta on ryhdyttävä, tai onko se jätettävä sikseen.
      Ellei hakija suostu ottamaan maata kotikuntansa ulkopuolelta, vaikka asutuslautakunta katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi, olkoon asutuslautakunta oikeutettu jättämään enemmät toimenpiteet hakemuksen johdosta sikseen.

5 Luku.
Lunastettavan alueen erottaminen itsenäiseksi tilaksi.

      33 §.
      Henkilö, jolle alue on 24 §:n mukaan luovutettu, hankkikoon maanmittausinsinöörin toimittamaan alueen lohkomalla erottamisen tai tehköön siitä pyynnön asutuslautakunnalle, joka silloin on velvollinen maanmittausinsinöörin hankkimaan.
      Asutuslautakunnan on hankittava maanmittausinsinööri toimittamaan lainvoiman voittaneen maanhankkimissuunnitelman mukaan lunastettavan alueen lopullinen tiloiksi muodostaminen ja tilojen lohkomalla erottaminen.

      34 §.
      Maanhankkimissuunnitelman perusteella lunastettavan alueen lopullinen tiloiksi muodostaminen tapahtukoon noudattaen maanhankkimissuunnitelmaan ehdotellen otettuja tilojen välisiä rajoja. Milloin tilusten sopiva sijoitus välttämättä niin vaatii, olkoon maanmittausinsinöörillä kuitenkin oikeus tehdä rajoihin pienempiä muutoksia sekä muuttaa muodostettavien tilojen tilussijoitustakin, sikäli kuin se lunastettavan alueen rajojen sisällä voi tapahtua. Samalla on maanhankkimissuunnitelmaan sisältyvä lunastettavan alueen koko hinta jaettava lopullisesti muodostettavien tilojen kesken niiden arvon ja etuisuuksien mukaan.

      35 §.
      Jos henkilö, jolla on maanomistajan kanssa tehty kauppakirja alueen luovuttamisesta, tahtoo saada kauppahinnan suorittamisessa ja muutenkin tässä laissa säädeltyä avustusta ynnä muita etuja, hankkikoon hän ennen alueen lohkomista asutuslautakunnalta todistuksen siitä, että hän on sellainen henkilö, jolle tämän lain mukaan voidaan maata hankkia, sekä siitä, onko sovittu lunastushinta tämän lain mukainen tai suurempi kuin miksi se tämän lain mukaan laskien voitaisiin arvioida. Jos lunastushinta havaitaan melkoista suuremmaksi, on sen tämän lain mukainen määrä todistukseen merkittävä.

      36 §.
      Maanomistajalla tai hakijalla, joka on tyytymätön maanmittausinsinöörin toimenpiteeseen tai maaherran lohkomispäätökseen, olkoon oikeus hakea siihen muutosta siinä järjestyksessä kuin jakoasetuksissa on vastaavien tapausten varalta säädetty.

      37 §.
      Lohkomispäätöksessä on, sen lisäksi mitä sen muuten lain mukaan tulee sisältää, mainittava alueen lunastamisehdot, kuten lunastushinnan suuruus ja miten se maanomistajalle suoritetaan tai kiinnityksenhaltijan vakuudeksi talletetaan, hakijan velvollisuus maksaa siitä korkoa ja kuoletusta, niin myös se maksamattoman kauppahinnan oikeus, joka valtion ja luovuttajan saatavilla on. Lohkomispäätös käyköön, milloin erityistä luovutuskirjaa ei ole laadittu sen mukaan kuin edellä on säädetty, tilan saantokirjasta.

      38 §.
      Kun lohkominen on maarekisteriin merkitty, on uuden tilan katsottava tulleen hakijan omaksi, ja alkakoon hän, ellei toisin ole sovittu, sitä lohkomispäätöksessä määrätyillä ehdoilla hallita joko 1 päivällä maaliskuuta tai 1 päivänä marraskuuta, riippuen siitä, kumpi niistä toimituksen maarekisteriin merkitsemisen jälkeen lähinnä seuraa. Sitä varten on maarekisteriin merkitsemisestä lähetettävä sekä uuden tilan että kantatilan omistajalle viipymättä tieto.

      39 §.
      Jos viljelys- tai asuntotiloiksi muodostettava alue on osa useammasta tilasta, joita ei ole toimitetussa isossajaossa toisistaan erotettu, voidaan lohkominen toimittaa myös niin, että lasketaan, kuinka suuren osan lohottava alue muodostaa kaikista toisistaan erottamatta olevista tiloista, sekä siten saadun osaluvun perusteella lohottavan alueen manttaali ja vero. Lohottava alue on tällöin muodostettava itsenäiseksi maakirjataloksi sekä kaikkien entisten tilojen manttaalia ja veroa vastaavassa määrässä vähennettävä. Jos joku jakamattomista tiloista on perintö- tai kruununluontoinen, tulkoon uusi tila perintöluontoiseksi.
      Milloin tilat vastaavat eri kiinnityksistä, jaettakoon lunastushinta eri tilojen kesken samassa suhteessa, kuin tilojen manttaalia ja veroa on lohkomiseni johdosta vähennetty.

      40 §.
      Jos maanomistaja on tarjoutunut luovuttamaan asutustarkoituksiin suuremman alueen, joka on jaettava useampiin tiloihin, ja asutuslautakunta katsoo tarpeelliseksi saada maanmittausinsinöörin laatimaan alueen lohkomisehdotuksen, ennenkuin kauppakirjat voidaan maanomistajan ja hakijain kesken tehdä, hakekoon siihen maaherralta määräyksen. Samoin meneteltäköön, jos sellainen alue ehdotetaan pakkolunastettavaksi ja tarkan lohkomisehdotuksen valmistaminen ennen maanhankkimissuunnitelman lopullista laatimista katsotaan tarpeelliseksi.
      Maaherra antakoon määräyksen maanmittausinsinöörille, jos sen tarpeelliseksi katsoo. Muussa tapauksessa ilmoittakoon maaherra asiasta asutuslautakunnalle, jonka tulee silloin itse jatkaa asian käsittelyä.

      41 §.
      Jos lunastettavaksi tulee alue, jolla ennen sen asutustiloihin jakamista on tarpeellista tehdä laajempia vedenjärjestely-, ojitus- tai tiesuunnitelmia taikka muita ryhmäasutukselle ehkä tarpeellisia maanviljelysteknillisiä töitä, pyytäköön asutuslautakunta asutushallitukselta erityistä ammattimiestä sellaisia suunnitelmia tekemään. Jos tällaiset tehtävät aluetta ositettaessa havaitaan tarpeellisiksi, ilmoittakoon toimitusinsinööri asiasta asutushallitukselle ammattimiehen hankkimista varten niitä suorittamaan. Pienemmät tällaiset työt on maanmittausinsinöörin tehtävä lohkomisehdotusta laatiessaan.

6 Luku.
Kiinnityksenhaltijan oikeus sekä lunastushinnan tallettaminen ja nostaminen.

      42 §.
      Jos kiinteimistö, josta asutustila tämän lain mukaan lunastetaan, on kiinnityksen johdosta taikka maksamattoman kauppahinnan oikeutta koskevien säännöksien nojalla vastaamassa saamisesta taikka määrätyn raha- tai tavaratulon kantamisoikeudesta, vapautettakoon asutustila sellaisesta vastuusta. Velkojalla on sen sijaan sama oikeus koko lunastushintaan, kuin hänellä aikaisemmin oli kiinteimistöön.
      Kiinnityksen kuolettamiseksi tehköön maaherra lohkomispäätöksestä, kun se on lainvoiman voittanut ja lohkominen maarekisteriin merkitty, ilmoituksen kihlakunnanoikeudelle liittäen siihen kiinteimistöä koskevan rasitustodistuksen. Kiinnitystä kuoletettaessa älköön olko tarpeen alkuperäisen kiinnitysasiakirjan oikeuteen tuominen tahi kuolettamisesta laissa säädetyllä tavalla kuuluttaminen. Tapahtuneesta kuolettamisesta ilmoitettakoon kiinnityksenhaltijalle niinkuin siitä asetuksella erikseen säädetään.
      Kun lunastushinnasta on vapaaehtoisesti sovittu, tai jos sitä lunastushinnan osaa, jota ei suoriteta maanomistajalle etukäteen valtionvaroista, ei ole valtiokonttoriin talletettu, tulee 1 momentissa säädettyyn vapauttamiseen olla kiinnityksenhaltijan suostumus. Ellei sitä saada, vapautettakoon lunastettu tila. kuitenkin sellaisesta vastuusta, jos toimitusmiehet lohkomistoimituksessa tai maanjako-oikeus harkitsevat jäljellä olevan tilan arvon täysin vastaavan 1 momentissa mainitun saatavan tai oikeuden arvoa.

      43 §.
      Se osa lunastushinnasta, joka valtion varoista etukäteen suoritetaan, on, siinä tarkoituksessa kuin 42 §:n 1 momentissa säädetään, toistaiseksi pidätettävä ja jätettävä valtiokonttorin hoitoon.
      Täten valtiokonttorin hoidossa olevat samoinkuin nekin varat, jotka asutustilallinen itse on sinne suorittanut, ovat talletettavat kantatilan omistajan hyväksi, rahat käypää ja obligatsionit 16 §:ssä määrättyä korkoa vastaan.

      44 §.
      Kantatilan omistaja olkoon oikeutettu nostamaan lunastushinnan, jos hän näyttää omistusoikeutensa sekä lisäksi, joko että jakamaton kiinteimistö ei ennen uuden tilan siirtymistä hakijan omaksi ollut panttina sellaisesta saatavasta tai oikeudesta, kuin 42 §:ssä mainitaan, tai että asianomaiset velkojat ovat antaneet suostumuksensa hinnan nostamiseen.
      Kantatilan omistaja olkoon oikeutettu nostamaan lunastushinnan myös, jos hän joko maanjako-oikeudessa lunastamiskysymystä käsiteltäessä tai myöhemmin 42 §:n 1 momentissa mainitun saatavan tai
      oikeuden haltijalle antamansa haasteen nojalla sen paikkakunnan kihlakunnanoikeudessa, jossa kiinteimistö sijaitsee, todistaa, että jäljellä olevan tilan arvo täysin vastaa sellaisen saatavan tai oikeuden arvoa. Samoin olkoon kantatilan omistaja oikeutettu nostamaan sen lunastushinnan osan, jota ei edellämainitussa järjestyksessä katsota tarpeelliseksi pidättää maksamattoman kauppahinnan tai kiinnitettyjen saatavien tai oikeuksien vakuudeksi.
      Lunastushinnalle juoksevan koron olkoon kantatilan omistaja oikeutettu nostamaan, mikäli asianomainen velkoja ei hanki siihen kieltoa.

7 Luku.
Erinäisiä säännöksiä.

      45 §.
      Jos samalla omistajalla, joka tämän lain mukaan on velvollinen luovuttamaan maata, on tiloja useammassa kunnassa, on hänen annettava asutuslautakunnille niissä kunnissa, joissa hän maata omistaa, luotettava todistus kaikkien omistamiensa tilojen yhteenlasketusta tilusalasta, joutomaata lukuunottamatta; ja on hänen tarpeen mukaan luovutettava maata kussakin kunnassa tilojen yhteenlasketun alan mukaiseen, 5 §:n 1 momentin 6) kohdassa säädettyyn prosenttimäärään saakka.
      Milloin samalla omistajalla on useampia tiloja samassa kunnassa, olkoon laki sama, kuitenkin niin, että omistajalla on oikeus harkintansa mukaan luovuttaa edellisen momentin mukaan samasta kunnasta luovutettava alue yhdestä tai useammasta siellä omistamastaan tilasta, jolloin muut hänen siinä kunnassa omistamansa tilat ovat luovutuspakosta vapaat.
      Ellei omistaja anna 1 momentissa mainittua todistusta asutuslautakunnalle sitä varten määrätyssä ajassa, velvoittakoon maaherra hänet siihen sakon uhalla.

      46 §.
      Maanomistajan luovutusvelvollisuutta harkittaessa saatakoon muuksi kuin joutomaaksi lukea myöhemmin viljelykselle raivattu sekä muu todistettavasti viljelyskelpoinen maa, joka maarekisterimerkinnän perusteena olleissa asiakirjoissa on joutomaaksi luettu, sekä varsinainen metsämaa, joka niinikään on asiakirjoissa joutomaaksi luettu, mutta jota ei enää voida sellaisena pitää.

      47 §.
      Yhtiöllä, osuuskunnalla ja yhdistyksellä tarkoitetaan tässä laissa sellaisen yhtiön, osuuskunnan ja yhdistyksen ohella, jolta harjoittaa sahaliikettä tai muuta sellaista teollisuutta, jossa metsäntuotteita käytetään raaka-aineina, taikka puutavaran kauppaa, myöskin muuta maata omistavaa yhtiötä, osuuskuntaa tai yhdistystä, jonka yksinomaisena tarkoituksena ei ole maatalouden harjoittaminen tai yleishyödyllinen asutustoiminta.

      48 §.
      Jos alue on osa sukutilasta, älköön se estäkö alueen asutustilaksi lunastamista. Lunastushinta on silloin talletettava, niinkuin 43 §:ssä sanotaan, ja määrätköön valtioneuvosto varojen hoitamisesta sillä tavalla kuin säädetään sääntöperinnöstä 30 päivänä joulukuuta 1919 annetussa laissa.
      Sukutilan haltija olkoon oikeutettu nostamaan lunastushinnan, jos hän näyttää laillistuneen saannon kautta hankkineensa omakseen toisen kiinteimistön, joka on samanarvoinen, kuin lunastettu alue oli, taikka, jos se oli ainoastaan vähäinen osa koko tilasta, käyttäneensä tilan jäljellä olevan osan parantamiseen niin paljon varoja, kuin lunastushintaa vastaa; ja julistakoon valtioneuvosto edellisessä tapauksessa, että hankittu kiinteimistö on lunastetun osan sijasta sukutilan oikeudella hallittava.

      49 §.
      Evankelis-luterilaisten ja kreikkalaiskatolisten seurakuntain papiston- ja lukkarinvirkataloista saatakoon myöskin, niiden suuruuteen katsomatta, tämän lain mukaan lunastaa kaikki sellaiset alueet, jotka niistä, sen mukaan kuin erikseen säädetään, voidaan myydä.
      Maanomistajalle kuuluvien oikeuksien käyttämisestä sekä menettelystä tällaisen lunastuksen tapahtuessa, samoinkuin lunastushinnan tallettamisesta ja lunastettujen alueiden maanluonnosta olkoon tällöin voimassa, mitä torppien ja mäkitupa-alueiden lunastamisesta tällaisista tiloista on erikseen säädetty.

      50 §.
      Jos luovutuspakon alainen kiinteimistö on vaihtanut omistajaa sen jälkeen kuin 25 §:ssä mainitusta maanhankkimissuunnitelmasta on annettu omistajalle tieto, älköön tällainen omistusoikeuden vaihdos lunastamista estäkö, paitsi milloin tila on perinnön tai testamentin kautta siirtynyt henkilölle, joka tämän lain mukaan ei ole luovutusvelvollinen, taikka luovutettu yleishyödylliseen tarkoitukseen.

      51 §.
      Jos asutustilaan lunastetaan vuokramiehen hallussa olevia tiluksia, on vuokramiehelle nautintaoikeuden menettämisestä tuleva korvaus maanomistajalle tulevan lunastushinnan ohella lain mukaan arvioitava sekä vuokramiehelle suoraan 16 §:ssä säädetyllä tavalla valtion varoista etukäteen maksettava. Korvauksen määrä on asutustilallisen suoritettava takaisin valtiolle sillä tavalla, kuin lunastushinnasta on säädetty.

      52 §.
      Alueelta, jonka asutuslautakunta on päättänyt esittää lunastettavaksi, älköön maanomistaja sen jälkeen kuin maanhankkimissuunnitelmasta on 26 §:ssä mainitulla tavalla hänelle annettu tieto, ryhtykö hakkaamaan metsää, sen seuraamuksen uhalla, minkä laki säätää yhteisen metsän ja maan oikeudettomasta käyttämisestä; ja on metsänhakkaaminen kielletty siihen saakka, kunnes lunastamiskysymys ehkä on rauennut. Kuitenkaan älköön hakkuukielto koskeko 11 §:n 1 momentissa mainittuja arvopuita, jotka luovuttaja on itselleen pidättänyt, älköönkä myöskään puita, joiden hakkaaminen perustuu ennen edellämainittua tiedoksisaantia tehtyyn hakkuusopimukseen.

      53 §.
      Lunastettavalla alueella olevat maanomistajan rakennukset, joita ei lunasteta, ovat hänen toimestaan purettavat ja pois siirrettävät, sekä 11 §:ssä mainitut arvopuut, sikäli kuin ne eivät joudu lunastettaviksi, hakattavat ja poisvietävät määräajan kuluessa, joka alueen lohkomisen yhteydessä vahvistetaan, ja viimeistään kahden vuoden kuluessa siitä lukien, kuin alueen lohkominen on maarekisteriin merkitty.

      54 §.
      Kustannukset niiden pakkolunastetulla alueella olevien rakennuksien siirtämisestä, joita ei lunasteta, suorittaa puoleksi valtio, puoleksi asutustilallinen.
      Siirtokustannukset maksetaan etukäteen valtion varoista sillä tavalla, kuin niiden maksamisesta maanjaoissa on säädetty.

      55 §.
      Maanmittausinsinöörin palkkion suorittamisesta tämän lain mukaisista erottamis- ja muista toimituksista olkoon voimassa, mitä sellaisen palkkion suorittamisesta on säädetty, kun osittaminen toimitetaan tilattoman väestön hyväksi.
      Muut kustannukset lunastettavan alueen lohkomisesta ovat hakijan suoritettavat. Jos koko tilan tilukset ovat lohkomista varten mitattavat sen johdosta, että omistaja sitä tahtoo, suorittakoon kuitenkin omistaja mittausta varten tarpeelliset päivätyöt, paitsi mikäli mittaus koskee lohottavaa aluetta, jonka osalta ne ovat hänen ja hakijan kesken tasan jaettavat.

      56 §.
      Asutuslautakunnan palkkiot ja kustannukset maksetaan valtion varoista, mutta suoritetaan etukäteen kunnan varoista ja vuosineljänneksittäin korvataan kunnalle.

      57 §.
      Asutustila on kulloinkin voimassaolevan asutustilalainsäädännön alainen, huomioonottaen että näin muodostetut tilat eivät asutustilalaissa säädetyn määräajan kuluttuakaan vapaudu sanotun lain alaisuudesta, ennenkuin asuntotilalle on rakennettu välttämätön asuinrakennus ulkohuoneineen ja viljelystilalle tarpeelliset asuin- ja talousrakennukset, sekä laitettu tyydyttävään kasvukuntoon vähintään kaksi hehtaaria suo- tai kuivaperäistä maata.
      Siitä että tila on asutustila, tehtäköön merkintä tilaa koskevaan maarekisteriin, lainhuudatuspöytäkirjaan sekä rasitustodistukseen.

      58 §.
      Asutustilan lainhuudatus tapahtuu yhdellä ainoalla lainhuudolla kiinnekirjaa antamatta, eikä tila ole sukulunastuksen alainen. Älköön myöskään tähän lakiin perustuvaa maansaantia moitittako.

      59 §.
      Asuntotila on vapaa tilalta valtiolle suoritettavista maaveroista ja manttaalirasituksista.

      60 §.
      Tämän lain mukaista maanhankkimista koskevassa oikeudenkäynnissä olkoon asianosaisena alueen lunastajan puolella maanjako-oikeudessa asutuslautakunta ja korkeimmassa oikeudessa asutushallitus.

      61 §.
      Asutuslautakunnan puheenjohtaja olkoon velvollinen saapumaan lohkomistoimitukseen kuultavaksi ja selvityksiä antamaan, milloin maanmittausinsinööri sen tarpeelliseksi katsoo.

      62 §.
      Tässä laissa säädettyä asutuslautakuntain toimintaa on asutushallituksen valvottava asutustarkastajain avulla. Asutustarkastaja, samoinkuin asutushallituksen sitä varten määräämä henkilö, olkoon oikeutettu olemaan saapuvilla asutuslautakunnan ja maanjako-oikeuden kokouksissa sekä lohkomistoimituksessa, ynnä ottamaan asutuslautakunnassa osaa keskusteluihin, mutta ei päätöksen tekoon, sekä antamaan lohkomistoimituksessa ja maanjako-oikeudessa lausuntonsa asiasta.

      63 §.
      Joka on tyytymätön asutuslautakunnan toimenpiteeseen muussa kuin 27 §:ssä mainitussa tapauksessa, valittakoon siitä kolmenkymmenen päivän kuluessa tiedon saamisesta kirjallisesti asutushallitukselle. Asutushallitukselle valitettakoon myös asutuslautakunnan viivyttelystä tämän lain alaisten asiain käsittelyssä.
      Valituskirjat annettakoon 1 momentissa mainitun ajan kuluessa asutuslautakunnalle, joka lähettäköön ne oman selityksensä seuraamana asutushallitukselle.

      64 §.
      Asutustilan lainhuudatuksesta ilmoittakoon oikeuden puheenjohtaja asianomaiselle lääninhallitukselle niin hyvissä ajoin, että valtion saatavan kiinnittäminen maksamattoman kauppahinnan oikeuden säilyttämiseksi voi tapahtua lain säätämässä ajassa.
      Valtion saatavan kiinnittämistä ja kiinnityksen uudistamista varten olkoon lääninhallituksella oikeus lähettää sitä koskeva hakemus kirjeessä asianomaisen kihlakunnanoikeuden puheenjohtajalle.

      65 §.
      Jos henkilö, joka on tehnyt tämän lain mukaista maan saantia koskevan hakemuksen, luopuu siitä, älköön hän hakemusta samassa kunnassa uudistako, ennenkuin luopumisesta on kulunut kolme vuotta.

      66 §.
      Jos asuntotilaan rajoittuvilla tiluksilla harjoitetaan karjan laiduntamista, kuulukoon aitausvelvollisuus asuntotilan omistajalle.

      67 §.
      Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot

Helsingissä, 25 päivänä marraskuuta 1922.

Tasavallan Presidentti
K. J. STÅHLBERG.

Maatalousministeriön Apulaispäällikkö, Ministeri Juho Niukkanen.