Korkein oikeus: tiedonantoja

Ennakkoratkaisu KKO 1979-II-64

15 p:nä kesäkuuta 1979.

Tekijänoikeus — tekijänoikeuden kohde

 

A oli maalannut taulun käyttäen esikuvanaan B:n valmistamaa julkistettua valokuvaa sekä asettanut sen julkisesti näytteille ja myytäväksi. Kun maalausta ei pidetty valokuvan kappaleena vaan valokuvan pohjalta syntyneenä itsenäisenä teoksena, KKO ottaen huomioon oikeudesta valokuvaan ann. lain 1 §:n ja tekijänoikeuslain 4 §:n 2 mom:sta ilmenevän periaatteen hylkäsi A:ta vastaan ensin mainitun lain säännösten rikkomisesta ajetun syytteen ja häneen kohdistetut korvausvaatimukset. (V 77/697)
  Virallinen syyttäjä ja valokuvaaja A asianomistajana olivat Toijalan KO:ssa lausuneet, että taideopiskelija B oli Toijalassa vuosien 1973—1974 vaihteessa piirtämällä ja maalaamalla valmistanut A:n ottamaa, Valokuvauksen vuosikirjassa vuodelta 1972 julkaistua valokuvaa hyväksi käyttäen taulun sekä helmikuussa 1974 asettanut sen julkisesti näytteille ja myytäväksi. Tämän vuoksi virallinen syyttäjä ja A olivat vaatineet B:n tuomitsemista rangaistukseen oikeudesta valokuvaan annetun lain säännösten rikkomisesta, minkä lisäksi A oli vaatinut B:n velvoittamista suorittamaan hänelle korvaukseksi syytteen nostamisesta aiheutuneesta haitasta ja luvattomasti valmistetun kappaleen esittämisestä A:n arvoa loukkaavalla tavalla 1 200 markkaa sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.
  B:n kiistettyä syytteen sekä muut sen nojalla esitetyt vaatimukset KO p. 15/1 1975 oli lausunut selvitetyksi, että B oli maalaamalla valmistanut taulun, jossa kuvataan viittä lasta kaupunkiympäristössä ja jonka yksityiskohdissa oli joukko samanlaisia piirteitä kuin A:n ottamassa ja B:n tuntemassa Valokuvauksen vuosikirjassa vuodelta 1972 julkaistussa valokuvassa, sekä saattanut tuon maalauksen myyntinäyttelyyn näytteille. Kun B:n valmistamaa maalausta ei kuitenkaan voitu pitää A:n valokuvan kappaleena eikä B muullakaan tavoin ollut oikeudesta valokuvaan annetun lain tarkoittamalla tavalla käyttänyt väärin A:n valokuvaa, KO oli hylännyt syytteen ja muut B:hen kohdistetut vaatimukset.
  Turun HO, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, p. 18/4 1977 oli perusteluissaan lausunut, että B oli syytteessä mainittuna aikana Toijalassa A:n valmistamaa viittä lasta ja kaupunkimaisemaa kuvaavaa valokuvaa hyväksi käyttäen ilman A:n lupaa maalannut taulun sekä asettanut sen näytteille ja myytäväksi julkiseen näyttelyyn. Oikeudesta valokuvaan annetun lain 1 §:n mukaan A:11a oli yksinomainen oikeus valokuvaamalla, painamalla, piirtämällä tai muuta tekotapaa käyttäen valmistaa kappaleita valokuvastaan. A:lla oli siten yksinoikeus maalaamalla valmistaa kappaleita valokuvasta. B:n taulu osoitti erittäin suurta yhdenmukaisuutta A:n valokuvan kanssa. Kokonaiskuva maalauksesta oli, että se oli valokuvasta tehty kappale. Valokuva oli tosin mustavalkoinen maalauksen ollessa värillinen, mutta muut eroavaisuudet valokuvan ja taulun välillä olivat pienet ja epäoleelliset. Valokuvalle tyypillinen vahva omaperäisyys toistui B:n maalauksessa.
  Näillä perusteilla HO oli pitänyt B:n maalaamaa taulua oikeudesta valokuvaan annetun lain tarkoittamana A:n valokuvan kappaleena ja katsonut, että B oli varomattomuudesta yleisön keskuuteen levittänyt sanotun lain vastaisesti valmistetun kappaleen valokuvasta. Sen vuoksi HO oli, muuttaen KO:n päätöstä, oikeudesta valokuvaan annetun lain 1 §:n 1 momentin, 18 §:n 1 momentin sekä 19 §:n 1 ja 2 momentin nojalla tuominnut B:n oikeudesta valokuvaan annetun lain säännösten rikkomisesta 20:een 5 markan suuruiseen päiväsakkoon sekä, korvausvaatimukset enemmälti hyläten, velvoittanut hänet suorittamaan A:lle kohtuullisena hyvityksenä ja korvauksena haitasta yhteensä 500 sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 350 markkaa.
  B pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 kohdan nojalla, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa oli tärkeätä saattaa juttu KKO:n tutkittavaksi, lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. A vastasi hakemukseen.
  KKO (presidentti Olsson, oikeusneuvokset Heinonen, Portin ja Mörä sekä ylimääräinen oikeusneuvos Ketola) p. myönsi esitetystä syystä muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja havaitsi, että B oli kertonut maalanneensa taulun käyttäen esikuvanaan A:n ottamaa ja valmistamaa kysymyksessä olevaa valokuvaa, jossa oli viiden lapsen ryhmä kaupunkitalon pihassa. Maalausta ja valokuvaa toisiinsa verrattaessa oli ilmeistä, ettei maalaus ollut voinut syntyä valokuvasta riippumatta; muun muassa lasten asennot ja vaatetus sekä osaksi tausta osoittivat huomattavia yhtäläisyyksiä. Toisaalta oli myös olennaisia eroavuuksia, etenkin lasten ilmeissä ja siinä, ettei maalaus ollut valokuvan tapaan yksityiskohtia tarkasti kuvaava. Huomioon ottaen, ettei A:n oikeus valmistamaansa valokuvaan koskenut sen aihetta ja että maalauksen ja valokuvan valmistusmenetelmien erilaisuudesta johtuen kuvaannollisesti vähäisetkin eroavuudet vaikuttivat olennaisesti kokonaisvaikutelmaan, KKO ei pitänyt B:n maalausta A:n valokuvan kappaleena vaan valokuvan pohjalta syntyneenä itsenäisenä teoksena. Sen vuoksi KKO, ottaen huomioon oikeudesta valokuvaan annetun lain 1 §:n ja tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetun lain 4 §:n 2 momentista ilmenevän periaatteen, harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n päätöksen B:lle tuomittujen rangaistuksen ja korvausvelvollisuuden osalta, jättää KO:n päätöksen lopputuloksen pysyväksi.

 

 

Takaisin hakemistoon