Kustantaja, jolle oli luovutettu yksinomainen oikeus monistaa ja julkaista teos kirjana, oli antanut osan käsikirjoitusta julkaistavaksi aikakauslehdessä. Kirjoitusta ei voitu pitää mainoksena tai selostuksena vaan se täytti laajuutensa ja sisältönsä puolesta itsenäisen artikkelin edellytykset. Tähän nähden ja kun kustantaja ei ollut näyttänyt, että vakiintuneen hyvän tavan mukaan kustantajan toimintaan kirjan levittämiseksi kuuluisi sanotunlaisten artikkelien julkaisuoikeuden luovuttaminen tekijää kuulematta, kustantajan ja lehden julkaisijan katsottiin loukanneen kirjoittajan tekijänoikeutta. (742 RD 1976)

  A oli osakeyhtiö B:lle 2/2 1972 ja osakeyhtiö C:lle 8/2 1972 toimituttamansa haasteen nojalla Porvoon RO:ssa kertonut, että hän oli tammikuussa 1971 antanut C:lle tutkittavaksi alustavan käsikirjoitusluonnoksen niin sanottua asekätkentäjuttua koskevaksi kirjaksi mahdollisen kustannussopimuksen tekemistä varten. A ja C olivatkin 23/2 1971 tehneet kustannussopimuksen Asekätkentäjuttu nimisen kirjan julkaisemisesta ja A oli toimittanut C:lle kirjan varsinaisen käsikirjoituksen. Mainitun sopimuksen tekemisen jälkeen C oli antanut ilman A:n lapaa B:lle luonnoksen julkaistavaksi viimeksi sanotun yhtiön kustantamassa aikakauslehdessä ja B oli sitten lokakuussa 1971 A:n suostumuksetta julkaissut osan käsikirjoitusluonnoksesta kustantamassaan Vip-nimisessä lehdessä. Edelleen A oli maininnut, että julkaistussa käsikirjoitusluonnoksen osassa oli ollut muutamia virheitä lopulliseen käsikirjoitukseen verrattuna, että Vip-lehteä ei voitu pitää sopivana lehtenä luonnoksen julkistamiseen ja että kirjoituksen johdanto-osassa kirjaa oli arvosteltu kielteisesti. Kun yhtiöiden mainitun menettelyn vuoksi A:n maine poliittisen historian tutkijana ja yrityshistorian kirjoittajana oli saatettu kyseenalaiseksi ja hän oli menettänyt toimeksiannon ainakin kolmen yrityshistorian kirjoittamiseksi ja kun kustannussopimuksen mukaisesti julkaistun teoksen myynti oli jäänyt odotettua vähäisemmäksi, A oli vaatinut C:n ja B:n velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi kolmen yrityshistorian kirjoittamismahdollisuuden menettämisen johdosta saamatta jääneestä tulosta 75 000 ja mainitun kirjan myyntitulojen menetyksestä 13 000 markkaa sekä hyvitykseksi sanotun luonnoksen käyttämisestä RO:n kohtuulliseksi harkitsema määrä.
  C ja B olivat kanteesta kuultuina, C kertonut, ettei se luovuttamalla sanotun luonnoksen B:lle julkaistavaksi ollut rikkonut kustannussopimusta, että Vip-lehdessä ollut kirjoitus oli edellä sanotun kirjan mainostamista ja etteivät kirjoitukseen sisältyneet virheet olleet vaikuttaneet A:n toimintaan epäedullisesti, sekä B maininnut, että luonnoksen julkaiseminen Vip-lehdessä oli tapahtunut kirjan kustantajan C:n suostumuksella normaalin kustannustavan ja hyvän lehtimiestavan mukaisesti, sekä sen vuoksi molemmat vastustaneet kannetta.
  RO, jossa asianosaiset olivat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, p. 30/10 1972 lausui selvitetyksi, että C:n tehtyä A:n kanssa kanteessa mainitun kustannussopimuksen se oli luovuttanut B:lle ilmeisesti sanotun käsikirjoitusluonnoksen ja että lokakuussa 1971 Vip-lehdessä julkaistu kirjoitus oli käsittänyt tietyin poikkeuksin otteen Asekätkentäjuttu-kirjan sivuilta 26—33 ja luettelon löydetyistä varus- ja tarvikemääristä kirjan sivuilta 125 ja 126, että mainitun kirjoituksen johdannossa oli sanottu, ettei julkaistavaa Asekätkentäjuttu-kirjaa voitu pitää puolueettomana tietokirjana ja että siitä tultaisiin riitelemään pitkään. Koska sanottu kustannussopimus ja siihen liitetyt yleiset määräykset eivät kieltäneet kustantajaa ilman tekijän suostumusta antamasta selostuksia julkaistavasta kirjasta eikä laissa tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin ollut säännöstä otteiden antamisesta julkaisemattomasta kirjasta ja koska Vip-lehdessä julkaistu kirjoitus ei olennaisesti eronnut mainitun kirjan vastaavasta tekstistä sekä koska tuon kirjoituksen johdannon sen kirjaa arvostelevasta luonteesta huolimatta ei voitu katsoa vaikuttaneen kirjan myyntiin vähentävästi, RO hylkäsi kanteen ja velvoitti A:n suorittamaan korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista C:lle 700 ja B:lle 400 markkaa.
  Helsingin HO, jonka tutkittavaksi A saattoi jutun, t. 23/6 1976 tutki jutun; ja koska C:llä ei ollut oikeutta ilman A:n lupaa luovuttaa julkaistavaksi sanottua käsikirjoitusta tai sen luonnosta ja Vip-lehdessä julkaistu kirjoitus johdanto-osaa lukuunottamatta käsitti otteen Asekätkentäjuttu-kirjan käsikirjoituksesta edellä mainituin poikkeuksin, niin ja koska oli jäänyt näyttämättä, että C:n ja B:n RO:n päätöksessä kerrotun menettelyn johdosta A:n maine poliittisen historian tutkijana ja yrityshistorian kirjoittajana olisi saatettu kyseenalaiseksi tai että A olisi menettänyt mahdollisuuden saada toimeksiannot kolmen yrityshistorian kirjoittamiseksi taikka että sanotun teoksen myynti olisi vähentynyt, HO jätti asian RO:n päätöksen varaan muutoin paitsi, että C ja B velvoitettiin tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin 8/7 1961 annetun lain 1, 2 ja 57 §:n nojalla suorittamaan yhteisvastuullisesti A:lle hyvitykseksi käsikirjoituksen luvattomasta julkaisemisesta 5 000 markkaa ja korvaukseksi A:lla RO:ssa olleista oikeudenkäyntikuluista 1 200 markkaa sekä että A vapautettiin velvollisuudesta suorittaa yhtiöille näille tuomittua oikeudenkäyntikulujen korvausta.
  B ja C pyysivät oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemuksiinsa sisällyttivät muutoksenhakemuksensa. A vastasi hakemuksiin.
  KKO (presidentti Olsson, oikeusneuvokset Ailio ja Portin sekä ylimääräinen oikeusneuvos Ahonen) t. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja havaitsi, että C oli, saatuaan kustannussopimuksella A:lta yksinomaisen oikeuden monistaa ja julkaista kysymyksessä olevan teoksen kirjan muodossa, mihin oikeuteen ei ollut sisällytetty oikeutta julkaista teosta sanoma- tai aikakauslehdissä taikka luovuttaa sitä, antanut B:lle julkaistavaksi Vip-lehdessä RO:n päätöksessä mainitun kirjoituksen. Sanottua kirjoitusta ei voitu pitää mainoksena taikka selostuksena vaan laajuutensa ja sisältönsä puolesta se täytti itsenäisen artikkelin edellytykset. Sen vuoksi ja koska C ei ollut näyttänyt, että vakiintuneen hyvän tavan mukaan kustantajan toimintaan kirjan levittämiseksi kuuluisi sanotunlaisten artikkelien julkaisuoikeuden luovuttaminen tekijää kuulematta, niin ja kun B lain mukaan oli vastuussa artikkelin julkaisemisesta vaikkei yhtiön viaksi jäisi huolimattomuutta menettelynsä suhteen, KKO näillä ja jutun muilta osin HO:n mainitsemilla perusteilla harkitsi oikeaksi tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetun lain 2, 3, 28, 33 ja 57 §:n nojalla jättää jutun HO:n tuomion lopputuloksen varaan. B ja C velvoitettiin maksamaan yhteisvastuullisesti A:lle korvaukseksi hänellä vastauksen antamisesta KKO:ssa olleista kuluista 650 markkaa.
  Oikeusneuvos Heinonen, joka oli eri mieltä, lausui: Olen tuomiolauselman kannalla siltä osin, etten katso otteen julkaisemisen A:n Asekätkentäjuttu-teoksesta Vip-lehdessä loukanneen A:n kirjallista arvoa tai omalaatuisuutta tekijänä. Sen sijaan päädyn eri kannalle kuin tuomio harkitessani, onko C ollut oikeutettu luovuttamaan otteen teoksesta julkaistavaksi B:lle.
  C on kustannussopimuksella saanut oikeuden A:n teoksen monistamiseen ja julkaisemiseen. Tähän liittyen sillä on ollut tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetun lain 33 §:n mukaan velvollisuus tavanmukaisesti huolehtia teoksen levittämisestä. Tämä oikeuttaa kustantajan mainostamaan julkaistavia ja jo ilmestyneitä teoksia. Pidän A:n teoksen otteen julkaisemista ensisijaisesti kirjan mainostamisena. Tehokas mainostaminen on sekä tekijän että kustantajan etujen mukaista. A:n teoksen laadun huomioon ottaen sen mainostamista suhteellisen laajasti levinneessä ”miestenlehdessä” voidaan pitää perusteltuna. Mainoskeinona teoksen sisällöstä tietoa välittävä ote todennäköisesti vetää hyvinkin vertoja suurikokoiselle ilmoitukselle. Mainoskeinona otteen julkaiseminen teoksesta on yleisesti käytössä. Ongelmaksi jää, ylittääkö suhteellisen laajan otteen julkaiseminen tavanomaisen mainostamisen. On selvää, ettei kustantajalla mainostarkoituksessaan ilman eri sopimusta ole oikeutta antaa teosta kokonaisuudessaan julkaistavaksi aikakauslehdessä. Tässä tapauksessa kysymyksessä on kuitenkin ote, joka ei anna läheskään täydellistä kuvaa koko teoksesta ja joka siten on vain epäitsenäinen osa teoskokonaisuudesta. Sen vuoksi katson, että otteen julkaiseminen on pysynyt tavanomaisen mainonnan puitteissa ja sen julkaiseminen ilman eri sopimusta tekijän kanssa on kuulunut kustantajan oikeuksiin.
  Edellisen perusteella päädyn, kumoten HO:n tuomion, RO:n lopputulokseen kuitenkin siten, että asian laatuun nähden en velvoita A:ta suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvausta.