X oli sinänsä asianmukaisessa järjestyksessä Teosto r.y:n kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla mutta sopimuksen pätemättömyydestä tietämättä valmistuttanut kappaleita sävellysteoksesta ja levittänyt niitä yleisön keskuuteen. Kun oli näytetty, ettei B, joka oli tekijän ominaisuudessa tehnyt Teosto r.y:n kanssa asiakassopimuksen, ollutkaan oikeutettu määräämään teoksesta, velvoitettiin X suorittamaan kohtuullinen hyvitys teoksen käyttämisestä A:lle, jolle teokseen liittyvät oikeudet kuuluivat. (285 RD 1976)

  A oli musiikkiosakeyhtiö X:lle 29/6 1971 toimituttamansa haasteen nojalla Helsingin RO:ssa kertonut, että hänen entinen aviomiehensä D oli syyskuussa 1968 luovuttanut hänelle kaikki sanoittamastaan ja säveltämästään ”Kohtalon kukka” nimisestä sävellysteoksesta tulevat taloudelliset edut. X oli kuitenkin D:n ja A:n luvatta ja ilmoittaen tekijäksi muun henkilön kuin D:n valmistanut äänilevyn, joka sisälsi muun ohessa sanotun sävellysteoksen. Sen vuoksi A oli vaatinut X:n velvoittamista suorittamaan hänelle hyvitykseksi teoksen käyttämisestä 5 000 markkaa.
  Kanteesta kuultuna X oli ilmoittanut, että se oli valmistanut äänilevyn, johon sisältyi Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto r.y:n rekisteriin vuonna 1970 otettu ”Pettäjän tie” niminen sävellysteos, ja että tuon kappaleen sanat ja sävel olivat samat kuin Kohtalon kukan sanat ja sävel, mutta että Pettäjän tien oli tehnyt B, joka myös oli tuolla teoksellaan ilmoittautunut jäseneksi sanottuun yhdistykseen. Kun X:llä yhdistyksen kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella oli ollut oikeus julkaista sanotun teoksen sisältänyt äänilevy X oli vastustanut kannetta.
  RO, jossa asianosaiset olivat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, p. 31/10 1972 lausui selvitetyksi, että X oli sisällyttänyt vuonna 1970 valmistamaansa, tunnuksella ”scandia SLP 539” varustettuun äänilevyyn B:n säveltämäksi ja sanoittamaksi merkityn Pettäjän tie nimisen sävellysteoksen, joka niin hyvin sävelmän kuin sanoituksenkin osalta oli olennaisesti yhdenmukainen D:n säveltämänä ja sanoittamana julkistetun Kohtalon kukka nimisen teoksen kanssa. Koska X kuitenkin asianmukaisessa järjestyksessä oli saanut levytysoikeuden sävellyksen tekijäksi äänilevyyn merkityltä henkilöltä, eikä A, jolle Kohtalon kukan tekijäksi merkitty D tosin oli luovuttanut siitä tulevat taloudelliset edut, ollut näyttänyt, että hänellä sanotun luovutuksen nojalla tahi muutoinkaan olisi parempi oikeus riidanalaiseen Pettäjän tie sävelteokseen taikka että hänellä muullakaan perusteella olisi oikeus vaatimaansa korvaukseen, RO hylkäsi kanteen ja velvoitti A:n 2 400 markalla korvaamaan X:n oikeudenkäyntikulut jutussa.
  Helsingin HO, jonka tutkittavaksi A saattoi jutun, t. 28/1 1976 katsoi selvitetyksi, että D oli tehnyt sanotun sävellysteoksen 1900-luvun alkupuolelta tunnetun sävelmän pohjalta ja sanoittanut sen ja että hän oli vuonna 1968 luovuttanut sanotusta tekijänoikeudella hänelle kuuluvasta Kohtalon kukka nimisestä teoksesta tulevat taloudelliset edut A:lle. Koska A ei ollut luovuttanut tämän teoksen esittämisoikeutta eikä oikeuttaan siirtää teos toisintalaitteeseen, eikä X niin ollen voinut A:ta vastaan vedota kolmannen kanssa tekemäänsä, teoksen Pettäjän tie nimisenä tapahtunutta mekanisoimista koskevaan sopimukseen, HO, kumoten RO:n päätöksen ja vapauttaen A:n korvaamasta yhtiön oikeudenkäyntikuluja, tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin 8/7 1961 annetun lain 1, 2 ja 57 §:n nojalla velvoitti X:n suorittamaan A:lle korvaukseksi teoksen käyttämisestä vaaditut 5 000 markkaa ja hänellä RO:ssa olleista oikeudenkäyntikuluista 2 000 markkaa.
  A ja X pyysivät oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemuksiinsa sisällyttivät muutoksenhakemuksensa, minkä lisäksi A pyysi, että hänelle myönnettäisiin maksuton oikeudenkäynti ja määrättäisiin oikeudenkäyntiavustaja. A vastasi X:n hakemukseen.
  KKO (presidentti Olsson, oikeusneuvokset Ailio, Heinonen ja Portin sekä ylimääräinen oikeusneuvos Ahonen) t. käsitteli hakemukset; ja mitä ensin tuli A:n maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämistä ja oikeudenkäyntiavustajan määräämistä koskevaan hakemukseen, niin koska A:n oli katsottava, huomioon ottaen hänen tulonsa ja muut taloudelliseen asemaansa vaikuttavat seikat, kykenevän suorittamaan jutun käsittelyn vaatimat menot KKO:ssa, KKO maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla hylkäsi hänen hakemuksensa. Koska A:lle HO:n antaman, lakiin perustuvan osoituksen mukaan ei voitu oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla myöntää lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon, KKO ei ottanut hänen muutoksenhakulupa-anomustaan tutkittavaksi.
  Mitä sitten tuli X:n anomukseen, KKO, myöntäen muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja katsoi selvitetyksi, että D oli vuonna 1966 luonut sittemmin nimellä Kohtalon kukka julkistetun teoksen ja että B:n tekemäksi ilmoitettu Pettäjän tie nimellä julkistettu teos oli sama kuin D:n teos sekä että D oli vuonna 1968 luovuttanut sanotusta teoksestaan tulevat taloudelliset edut A:lle. Koska teokseen liittyvät taloudelliset oikeudet kuuluivat A:lle eikä X niin ollen voinut A:ta vastaan vedota kolmannen kanssa tekemäänsä sopimukseen kappaleiden valmistamisesta teoksesta nimellä Pettäjän tie, KKO näillä perusteilla tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetun lain 1, 2 ja 57 §:n nojalla katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n tuomion lopputulosta, joten X:n velvollisuus suorittaa A:lle HO:n tuomitsema korvaus, oikeastaan kohtuullinen hyvitys, oikeudenkäyntikulujen korvauksineen jäi voimaan.