Puutavaran kuorimiskonetta koskeva patentti julistettiin mitättömäksi, kun patentin päävaatimuksen mukainen laitelma ei olennaisesti eronnut siitä, mitä eräästä ulkomaisesta mutta Suomessa ammattipiireissä levitetystä julkaisusta oli ollut tunnettua jo ennen patentin etuoikeuspäivää, eikä se edustanut patentin myöntämisen edellyttämää keksinnöllisyyttä eivätkä myöskään patentin alivaatimukset sisältäneet sellaista, mikä lain mukaan olisi voitu erikseen suojata patentilla. (583 RD 1976)

  Osakeyhtiö A:n kanteesta Helsingin RO, jossa kaksi oikeuden kutsumaa teknillisen alan asiantuntijaa oli ollut saapuvilla jutun käsittelyssä ja antanut siinä lausuntonsa, p. 7/10 1975 lausui selvitetyksi, että patentti- ja rekisterihallitus oli 3/8 1965 myöntänyt osakeyhtiö B:lle nimityksellä ”Laitelma nk. onteloroottorityyppisissä kuorimiskoneissa” patentin n:o 35237, jonka patenttiaika oli alkanut 3/1 1955 ja jolla oli etuoikeus 23/1 p:stä 1954. Patenttijulkaisun selitysosassa oli keksinnön tarkoituksena ilmoitettu olevan poistaa eräitä onteloroottorityyppisissä kuorimiskoneissa käytetyissä kuorimisvälineissä olleita epäkohtia ja sen kautta lisätä välineiden joustavuutta ja parantaa koneen tehoa. Selitysosassa ei ollut kuitenkaan tarkemmin selostettu niitä aikaisemman tekniikan epäkohtia, jotka keksinnöllä oli poistettu, eikä muutoinkaan riittävästi selvitetty keksinnön tarkoitusperää.
  Mainitun patentin patenttivaatimus 1 oli seuraavan sisältöinen: ”Laitelma nk. onteloroottorityyppisissä kuorimiskoneissa, joissa tukit syötetään peräkkäin suoraa rataa pitkin, samalla kun useat kaapimen tai työntimen tyyppiset pyörivään, tukkeja ympäröivään pitimeen (roottoriin) järjestetyt kuorimisvälineet joustavasti puristetaan tukkeja vastaan, ja jossa jokainen työväline kääntyy akselin ympäri, joka on pääasiassa yhdensuuntainen roottorin pyörimisakselin kanssa, ja jokainen kääntövarsi on varustettu tulevaa tukkia kohti suunnatulla, suhteellisen terävällä reunalla tai on muodostettu tällaiseksi reunaksi, joka ulottuu kääntövarren vapaan pään läheisyyteen ja siellä muodostaa huomattavan kulman varren vapaan pään ja varren kääntöliikkeen akselin välisen ajatellun viivan kanssa, joka reuna tarttuessaan välineitä kohti syötetyn tukin päähän saattaa varret roottorin pyörimistä hyväksikäyttäen itsetoimivasti kiertymään koveran reunan suunnassa kunnes välineiden vapaat päät nousevat tukin vaippapinnalle, ilman että joustavaa puristusta tarvitsee hellittää, tunnettu siitä, että jokainen työväline katsottuna tukkien syöttösuunnassa on sirpin muotoinen, jonka leveä pää on kiinnitetty kääntöakseliin, minkä lisäksi välineiden ulottuvaisuus on pieni kohtisuoraan syöttösuuntaa vastaan katsottuna sekä että sirpin vapaa pää sirpin tasosta ulkonevan poikittaiskappaleen tai -kappaleiden välityksellä kannattaa roottorin pyörimisakselin kanssa suunnilleen yhdensuuntaista kaavinreunaa”. Patenttivaatimuksessa 2 oli suojattu patenttivaatimuksen 1 mukainen laitelma, joka oli tunnettu siitä, että kovera nousureuna oli hyvin terävä, varsinkin sillä kärjen lähellä olevalla alueella, joka sijaitsi kuoren pinnan alla kun poikkikappale tylpällä reunallaan liukui puun pinnalla. Edelleen oli suojattu patenttivaatimuksessa 3 patenttivaatimuksen 1 mukainen laitelma, joka oli tunnettu siitä että sirpin tason ja poikkikappaleen välinen yhdysalue sijoitettiin sirpin koveran reunan taakse, sekä patenttivaatimuksessa 4 sanotunlainen laitelma, joka oli tunnettu siitä, että aineen paksuus sirpin tasossa oli pieni. Vielä oli patenttivaatimuksessa 5 suojattu vaatimusten 1 ja 2 mukainen laitelma, joka oli tunnettu siitä, että nousureuna sijaitsi tasossa, jonka kulma roottorin pyörimisakselin kanssa oli suurempi kuin 90 astetta.
  Edelleen RO lausui selvitetyksi, että ennen patentin n:o 35237 etuoikeuspäivää oli tullut tunnetuksi ruotsalaisen Skogen nimisen aikakausijulkaisun 1/3 p:n 1953 numeron kansilehden sivulta 2 B:n ilmoituksessa ollut kuorimiskone B-12 M, joka oli onteloroottorityyppinen ja joka täytti patentin n:o 35237 patenttivaatimuksen lajimääritelmän olennaisimmat osat sellaisenaan. B-12 M koneen roottorilevyä kuorimisvälineineen esittävästä erillisestä kuvasta oli todettavissa, että työvälineen muoto vastasi sitä jossakin määrin epämääräistä sirpin muotoisuutta, jolla kuorimisvälineiden muotoa kuvattiin patentissa n:o 35237. Kuvasta oli myös pääteltävissä, että kuorimisvälineiden vapaassa päässä olevat poikittaiskappaleet olivat kaapimia, joskaan kuorimisvälineiden ulottuvuutta tukin syöttösuunnassa ei voitu sanoa sinänsä pieneksi. Kuvan osittaisesta epämääräisyydestä huolimatta voitiin päätellä, että kaavinreuna oli suunnilleen roottorin pyörimisakselin suuntainen.
  Verrattaessa keskenään mainittua Skogen-lehden kuvaa ja jutussa esitettyä 8/6 1952 päivättyä kuorimiskoneen B-12 M työpiirustusta, joka yhdessä jutussa esitetyn saman vuoden syyskuun 4 päivälle päivätyn kokoonpanopiirroksen kanssa kuvasi B:n väitteen mukaan kysymyksessä olevaa kuorimistyövälinettä sellaisena kuin se todellisuudessa oli, oli havaittavissa, että tukin sisäänsyöttösuunta oli kohti roottorilevyä sekä että siivet ja kaavinreuna oli kuvassa piirretty erilaisiksi kuin työpiirustus osoitti. Edellä sanotusta johtuen oli todettava, että olennaisin ero kuvasta tehtävien päätelmien ja työpiirustuksen välillä oli työvälineiden nousutoiminta tukin pinnalle, joka kuitenkin oli patentin n:o 35237 kannalta ennestään tunnettu. Edelleen oli todettava, ettei kuorimiskoneen B-12 M todellinen ja ennen patentin n:o 35237 etuoikeuspäivää salainen toimintatapa ollut ratkaiseva patentin mitätöimisvaateen kannalta. Niin muodoin RO katsoi, että sanotusta Suomessakin levitetystä Skogen nimisestä metsäammattialan aikakausjulkaisusta ilmenevä tekniikan taso oli otettava huomioon patentin n:o 35237 mukaisen keksinnön uutuutta tai keksinnöllisyystasoa harkittaessa.
  Sen vuoksi ja kun patentin n:o 35237 päävaatimuksen mukaisen laitelman ei voitu katsoa olennaisesti eroavan siitä, mitä edellä mainitusta ruotsalaisesta julkaisusta oli ollut tunnettua jo ennen patentin etuoikeuspäivää, eikä muutoinkaan edustavan patentin myöntämisen edellyttämää keksinnöllisyystasoa, ja kun alivaatimukset 2—5 eivät myöskään sisältäneet mitään sellaisia olennaisia teknisiä edistysaskeleita ennestään tunnettuun verrattuna, että ne lain mukaan olisi voitu erikseen patentilla suojata, RO 7/5 1943 annetun patenttilain 14 §:n 1 momentin, 15 §:n 1 momentin ja 64 §:n 1 kohdan sekä 15/12 1967 annetun patenttilain voimaantulo- ja siirtymissäännösten 3 kohdan nojalla julisti mitättömäksi B:lle myönnetyn patentin n:o 35237 ja velvoitti B:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 50 000 markalla.
  Helsingin HO, jonka tutkittavaksi B saattoi jutun, t. 28/4 1976 jätti asian RO:n päätöksen varaan sekä velvoitti B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi sillä HO:ssa olleista kuluista 2 500 markkaa.
  B pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. A vastasi hakemukseen.
  KKO (oikeusneuvokset Hakala, Miettinen, Jalanko, Portin ja Mörä) t. myönsi asian laatuun katsoen oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja katsoi, ettei ollut esitetty syytä muuttaa HO:n tuomiota, joka siis jäi pysyväksi. B velvoitettiin suorittamaan A:lle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta KKO:ssa olleista kuluista 1 500 markkaa.