Tekijänoikeus — muita tapauksia — valokuva

 

Kysymys kuvaamataiteilijan oikeudesta toteuttaa tekijänoikeuttaan luovuttamiinsa teoksiin valokuvaamalla niitä. (341 KD 1973)

 

Taidemaalari Erik Enroth oli Tampereen RO:ssa lausunut, että hän 26/6 1962 silloisen vaimonsa, liikkeenharjoittaja Saara Hildénin, silloiselta nimeltään Hildén-Enroth, kanssa asumus- ja avioeron varalta tekemällään sopimuksella oli luovuttanut tälle täyden omistusoikeuden niihin valmistamiinsa yli kolmeensataan taideteokseen, jotka sopimusta tehtäessä olivat Hildénin hallussa luvalla, että Hildén sai vapaasti luovuttaa ne perustettavalle, nimeään kantavalle säätiölle. Samalla Enroth oli suostunut siihen, että hänen puolivalmiit teoksensa, jotka olivat Hildénin hallussa, siirtyivät tälle ehdoin, että Enroth saisi maalata ne valmiiksi. Sopimusta tehtäessä oli lisäksi edellytetty, että Enrothilla olisi jatkuvasti mahdollisuus nähdä kokoelmaa ja valokuvata sitä, lainata teoksiaan näyttelyitä varten, jatkaa puolivalmiiden teostensa viimeistelyä ja varustaa ne nimimerkillään, mutta säätiö, jolle teokset sittemmin olivat siirtyneet, ja sen hallitus eivät lukuisista pyynnöistä huolimatta olleet suostuneet järjestämään hänelle siihen mahdollisuutta sekä siten hänen tekijänoikeutensa toteuttamisen estäen myös aiheuttaneet suurta haittaa Enrothin taiteellisen toiminnan jatkamiselle, hänen taiteensa tunnetuksi tekemiselle ja hänen teostensa arvon kasvamiselle sekä tämän lisäksi vielä estäneet Enrothia valitsemasta elokuussa 1971 Helsingissä pidettyyn hänen tuotantoaan esittävään näyttelyyn teoksia. Sen vuoksi Enroth oli vaatinut säätiön ja sen hallituksen velvoittamista järjestämään hänelle tilaisuuden nähdä ja valokuvata kaikki Hildénille luovutetut maalaukset, sallimaan Enrothille etukäteen tehdyn ilmoituksen jälkeen pääsyn kokoelman luo valitsemaan siitä näytteille pantavia teoksia sekä lainaamaan niitä näyttelyihin, palauttamaan kaikki puolivalmiit nimimerkintää vailla olevat teokset, joita hänen laskelmansa mukaan oli 150, takaisin Enrothille sekä suorittamaan korvaukseksi Enrothin ja hänen teostensa välisen visuaalisen yhteyden katkeamisesta 40 000 markkaa, säätiön hallussa olevien teosten ja Enrothin taiteen tuntemuksen ja kuvien levittämisen estämisestä sekä hänen taiteensa arvonnousun menetyksestä 60 000 markkaa, Helsingin Juhlaviikot -ohjelman yhteydessä pidetyn Enrothin taiteilijanuraa ja taiteilijankehitystä kuvaavan näyttelyn vaikeuttamisesta ja vahingoittamisesta 15 000 markkaa sekä noin 150 työn viimeistelyn ja näiden töiden levittämisoikeuden estämisestä 28 000 markkaa. Vielä Enroth oli vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Säätiön vastustettua kannetta RO p. 13/3 1972 lausui selvitetyksi, että Enroth luovuttaessaan kanteessa selostetulla sopimuksella taideteoksensa Hildénille luvalla, että tämä saisi luovuttaa ne perustettavalle säätiölle, oli edellyttänyt, että säätiö, jonka ensisijaisena tarkoituksena oli edistää kuvaamataiteita sekä niihin kohdistuvaa yleistä arvonantoa ja harrastusta ja jonka taiteellisen peruspääoman muodostivat viittä ulkomaista maalausta lukuun ottamatta pelkästään Enrothin teokset, pyrkisi levittämään yleistä tietoa ja tuntemusta hänen taiteestaan ja teoksistaan eri ajanjaksoina ja siten edistämään Enrothin taiteellista kehitystä, sekä ettei Enroth, luovuttaessaan Hildénille omistusoikeuden kysymyksessä oleviin teoksiin, ollut luopunut tekijänoikeudestaan näihin ja siihen sisältyvästä oikeudesta valokuvaamalla ottaa kappaleita sanotuista säätiön haltuun tulleista teoksistaan. Sen vuoksi ja kun säätiötä ei voitu katsoa velvolliseksi luovuttamaan teoksia sitä asiasta ensin kuulematta ja koska Enroth kanteessa mainitulla sopimuksella oli luovuttanut Hildénille täyden omistusoikeuden myös puolivalmiisiin teoksiinsa, RO, hyläten Enrothin vaatimuksen saada lainata säätiön kokoelmista teoksiaan ja vaatimuksen puolivalmiiden teosten palauttamisesta sekä korvausvaatimukset enemmälti osaksi perusteettomina ja osaksi selvittämättöminä, velvoitti säätiön ja sen hallituksen antamaan Enrothille tai hänen valtuuttamalleen asiamiehelle tilaisuuden säätiön sekä julkisissa että suljetuissa tiloissa säätiön edustajan läsnäollessa tarkastaa ja valokuvata arkipäivinä, siitä etukäteen ilmoitettuaan, soveliaana vuorokauden aikana säätiön hallussa olevia teoksiaan sekä yhteisvastuullisesti suorittamaan Enrothille korvaukseksi tämän luomiskyvyn ja taiteellisen kehityksen sekä jatkuvan tuotannon ja hänen taiteilijanimensä sekä teostensa tunnetuksi tekemisen estämisestä 15 000 markkaa kuin myös korvaamaan Enrothin oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla.

Turun HO, jonka tutkittavaksi Enroth ja säätiö saattoivat jutun, t. 30/3 1973 katsoi siinä selvittämättä jääneen, että Enroth luovuttaessaan kysymyksessä olevat taideteokset Hildénille olisi tehnyt sen ehdolla, että hänelle järjestettäisiin tilaisuus nähdä ne sekä valokuvata niitä, valita ja lainata teoksiaan näyttelyitä varten tai maalata valmiiksi puolivalmiit työnsä. Sen vuoksi ja kun Enrothilla, hänelle taideteosten tekijänä kuuluvan tekijänoikeuden nojalla tai muullakaan perusteella, ei voitu katsoa olevan sanottuja oikeuksia teosten, sekä valmiiden että puolivalmiiden, siirryttyä täydellä omistusoikeudella Hildénille ja sittemmin säätiölle, HO, kumoten RO:n päätöksen, hylkäsi Enrothin kanteen sekä vapautti säätiön ja sen hallituksen velvollisuudesta antaa Enrothille tai hänen valtuuttamalleen asiamiehelle tilaisuuden säätiön tiloissa tarkastaa ja valokuvata sen hallussa olevia teoksiaan sekä suorittaa Enrothille RO:n määräämiä korvauksia.

Erik Enroth pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. Sara Hildénin Säätiö vastasi hakemukseen. Tämän jälkeen Erik Enrothin oikeudenomistajat, taiteilijanleski, humanististen tieteiden kandidaatti Sinikka Enroth sekä alaikäiset Carl-Erik ja Nina Enroth uskottuna miehenään varatuomari Teppo Sarvilinna jättivät KKO:een kirjoituksen, johon liitetyn virkatodistuksen mukaan Erik Enroth oli kuollut 16/4 1975.

KKO (oikeusneuvokset Hakala, Miettinen ja Lampi sekä ylimääräinen oikeusneuvos Hiltunen) t. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja havaitsi, että 26/6 1962 tehdyllä sopimuksella tapahtunut puheena olevien taideteosten omistusoikeuden siirtäminen lopullisesti Sara Hildén-Enrothille, joka jo aikaisemmin oli luovuttanut hallussaan olleet teokset perustettavalle säätiölle, oli käsittänyt Erik Enrothin siihenastisen tuotannon pääosan, vieläpä hänen keskeneräiset teoksensa. Tästä syystä yhteyden säilyttäminen näihin taideteoksiin olisi ollut Erik Enrothille hänen taiteilijantoimintansa jatkuvuuden ja sen kehityksen kannalta erityisen tärkeätä. Sara Hildénin. Säätiö, jonka yhtenä päätarkoituksena säädekirjan mukaan oli edistää kuvaamataiteita ja jonka peruspääomaksi luovutettujen taideteosten pääosan muodostivat Erik Enrothin mainitut teokset, ei ollut esittänyt hyväksyttävää perustetta kieltäytymiselleen suostumasta Erik Enrothin vaatimukseen saada valokuvata nuo teoksensa. Edellä lausutun perusteella KKO katsoi, ettei teosten omistusoikeuden siirtyminen ollut saattanut estää Erik Enrothia toteuttamasta tekijänoikeuttaan teoksiin valokuvaamalla niitä säätiön tiloissa siten, että säätiölle ei olisi aiheutunut siitä sanottavaa haittaa, ja että Erik Enrothilla siten eläessään olisi ollut, kun säätiön kieltäytyminen näissä olosuhteissa oli ollut häntä kohtaan ilmeisesti kohtuutonta, tuollainen oikeus. Koska kuitenkaan Erik Enrothin kuoltua hänen oikeudenomistajillaan ei ollut edellä mainitun kaltaiseen taiteilijan henkilöön liittyvään seikkaan perustuvaa tarvetta säilyttää yhteyttä hänen tuotantoonsa, eikä säätiön ollut katsottava tahallaan tai törkeästä varomattomuudesta rikkoneen tekijänoikeuden suojaksi annettuja säännöksiä, KKO katsoi näillä ja muutoin HO:n mainitsemilla perusteilla, ettei ollut esitetty syytä muuttaa HO:n tuomion lopputulosta, joka siis jäi pysyväksi. Asian laadun vuoksi säätiö sai pitää sillä vastauksen antamisesta KKO:ssa olleet kulut vahinkonaan.

Oikeusneuvos Takala, joka oli eri mieltä, lausui: myönnän, kuten enemmistökin, muutoksenhakuluvan ja tutkiessani jutun katson selvitetyksi, että tehdessään HO:n tuomiossa mainitun sopimuksen Saara Hildén ja Erik Enroth ovat edellyttäneet, että sopimuksessa tarkoitetut taideteokset, jotka käsittivät Enrothin siihenastisen tuotannon miltei kokonaan ja jotka ennestään olivat Hildénin hallussa, tulivat välittömästi Hildénin säädekirjassa määräämin tavoin hänen jo silloin perustamalleen Sara Hildén-Enrothin Säätiölle, minkä lisäksi säätiölle oli edustettu etuosto-oikeus Enrothin vastaiseenkin tuotantoon. Sopimusta olivat asianomaiset sitoutuneet noudattamaan siitä riippumatta, tuliko heidän välisensä avioliitto pysymään tai purkautumaan. Säätiön eräänä päätarkoituksena säädekirjan mukaan oli kuvaamataiteiden edistäminen ja taideteosten säilyttäminen taidekokoelmana. Sopimuksella ei näin ollen voida katsoa tarkoitetun estää Enrothia edelleenkin pitämästä säätiölle tulleisiin taideteoksiinsa sellaista yhteyttä, jota hänen taiteilijantoimintansa jatkuminen kohtuudella edellytti, eikä säätiöllä siten ole ollut oikeutta estää Enrothia näkemästä ja valokuvaamasta teoksiaan. Sen vuoksi ja kun estäminen on haitannut Enrothin toimintaa ja siten aiheuttanut hänelle myöskin taloudellista vahinkoa, jonka määrästä asian laadun vuoksi ei ole saatavissa näyttöä, sekä huomioon ottaen sen, ettei Enrothin kuoltua hänen oikeudenomistajillaan ole taiteilijan henkilöön liittyvää oikeutta edellä mainitun yhteyden säilyttämiseen, harkitsen oikeaksi, kumoten HO:n tuomion, vaatimukset enemmälti hyläten velvoittaa Sara Hildénin Säätiön suorittamaan Erik Enrothin oikeudenomistajille, hänen leskelleen Sinikka Enrothille ja lapsilleen Carl-Erik ja Nina Enrothille yhteisesti vahingonkorvauksena kohtuullisiksi harkitsemani 15 000 markkaa sekä korvaukseksi asian käsittelystä RO:ssa aiheutuneista kuluista 4 000 markkaa.