Elokuvaan oli sen ohjaaja näyttelijän A:n suostumuksetta sijaisnäyttelijää käyttäen lisännyt A:n osasuoritukseen liittyvänä sukupuoliyhteyttä esittävän kohtauksen. Koska tuo lisäys oli muuttanut A:n näyttelijäsuoritusta hänen taiteellista arvoaan ja omalaatuisuuttaan loukkaavalla tavalla, sanottu kohtaus määrättiin poistettavaksi elokuvasta ja ohjaaja ja elokuvan tuottajat velvoitettiin suorittamaan A:lle korvausta loukkauksen hänelle aiheuttamasta kärsimyksestä. (264 RD 1972)

  Näyttelijä Kristiina Halkola-Franck oli elokuvaohjaaja Jörn Donnerille, Jörn Donner Productions Oy:lle ja FJ-Filmi Oy:lle toimituttamansa haasteen nojalla ja juttua edelleen Helsingin RO:ssa käsiteltäessä kertonut että, sitten kun Halkola-Franck oli FJ-Filmi Oy:n kanssa 1/10 1967 tehdyllä sopimuksella sitoutunut 1/10 1967 ja 30/9 1970 välisenä aikana esiintymään näyttelijänä yksinomaan FJ-Filmi Oy:n valmistamissa kokoillan elokuvissa, sanotun sopimuksen nojalla oli valmistettu Donnerin ohjaama sekä Jörn Donner Productions Oy:n ja FJ-Filmi Oy:n tuottama elokuva Mustaa valkoisella, jossa elokuvassa Halkola-Franck oli esittänyt naispääosaa. Elokuvaan oli sisällytetty eräs rakkauskohtaus, joka kuvattiin osittain käsikirjoituksesta poiketen Donnerin ja Halkola-Franckin yhteistyönä. Elokuvan filmausvaiheen päätyttyä Halkola-Franck oli 8/3 1968 ensimmäisen kerran nähnyt elokuvan lopullisessa muodossaan ja tällöin Halkola-Franck oli todennut, että elokuvasta oli leikkausvaiheessa poistettu osa hänen näyttelemäänsä rakkauskohtausta ja sen tilalle sijoitettu myöhemmin kuvattu erittäin rohkea alastomuuskohtaus, jossa joku Halkola-Franckille tuntematon sijaisnäyttelijä oli esiintynyt Halkola-Franckin osassa. Tämä alastomuuskohtaus oli ollut sellainen, että Halkola-Franck itse ei missään tapauksessa olisi suostunut siinä esiintymään. Kun sanotussa kohtauksessa ei ollut näkynyt näyttelijöiden päitä, ei mistään ollut käynyt selville, että tuossa pornografiseksi katsottavassa kohtauksessa oli esiintynyt sijaisnäyttelijä. Sen vuoksi ja kun kerrottu muutos, jonka oli katsottava loukkaavan Halkola-Franckin näyttelijäpersoonallisuutta sekä hänen näyttelijäsuorituksensa taiteellista arvoa ja omalaatuisuutta, oli tehty ilman Halkola-Franckin lupaa, Halkola-Franck oli vaatinut, että sanotun elokuvan esittäminen jo julkistetussa muodossa kiellettäisiin välittömin oikeusvaikutuksin ja että kerrottu kohtaus määrättäisiin muutettavaksi siten, että se korvattaisiin alunperin kuvatusta materiaalista valmistetulla kohtauksella, jossa hän itse oli esiintynyt, sekä että Donner, Jörn Donner Productions Oy ja FJ-Filmi Oy velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti suorittamaan Halkola-Franckille oikeuden kohtuulliseksi harkitsema korvaus hänelle aiheutuneesta menetyksestä, kärsimyksestä ja muusta haitasta, minkä lisäksi Halkola-Franck oli vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
  Donner, Jörn Donner Productions Oy ja FJ-Filmi Oy olivat huomauttaneet, ettei korvauksen määrää ollut ilmoitettu eikä vaatimusta siten yksilöity, sekä muutoin vastustaneet kannetta muun ohella sillä perusteella, että elokuvan ohjaajalla oli päätäntävalta sijaisnäyttelijän käyttämiseen eräissä kohtauksissa ja että Halkola-Franckilla ei ollut muutoksen kieltävää subjektiivista oikeutta rooliinsa, että FJ-Filmi Oy:n toimesta oli heti, kun oli käynyt selville ettei Halkola-Franck hyväksynyt leikkausvaiheessa tehtyä muutosta, saatettu tieto sijaisnäyttelijän käyttämisestä julkisuuteen mahdollisimman tehokkaalla tavalla, joten sanottu kohtaus ei ollut voinut loukata Halkola-Franckin taiteilijapersoonallisuutta, ja että kerrottu sijaisnäyttelijän suoritus ei ollut muuttanut Halkola-Franckin roolia elokuvassa sellaiseksi, että Halkola-Franckin näyttelijäsuorituksen taiteellista arvoa ja omalaatuisuutta taikka, huomioon ottaen Halkola-Franckin roolialttiuden, Halkola-Franckin moraalisia oikeuksia olisi loukattu.
  RO p. 21/1 1969 lausui selvitetyksi, että kanteessa tarkoitetussa elokuvassa, jossa Halkola-Franck oli näytellyt naispääosassa, eräs hänen esittämänsä sovinnaisempi rakkauskohtaus oli vastoin hänen tahtoaan osaksi korvattu sijaisnäyttelijää käyttäen kuvatuilla, sukupuoliyhteyttä harjoittavien henkilöiden keskivartalolta esittävillä otoksilla sekä että sanottua elokuvaa, sen tultua viranomaisten toimesta hyväksytyksi, oli maaliskuusta 1968 lähtien tuollaisessa muodossa esitetty julkisesti ilmoituksin, ettei Halkola-Franck itse esiintynyt sanotussa kohtauksessa. Sen vuoksi ja kun Halkola-Franckin elokuvan ja hänen siinä esittämänsä osan laatuun nähden ei ollut katsottava luoneen kysymyksessä olevaa elokuvateosta siinä mielessä kuin tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetussa laissa tarkoitettiin, eikä puheena olevien, sinänsä rohkeiden otosten liittäminen elokuvaan sen ja Halkola-Franckin osan luonteeseen sekä eräiden muiden hänen osassaan itse näyttelemiensä kohtausten laatuun nähden ollut katsottava olennaisesti vaikuttaneen elokuvan taiteelliseen kokonaisuuteen tai muuttaneen hänen esityksensä yleistä luonnetta ja osan tulkintaa, ja koska Halkola-Franckin taiteilijapersoonallisuutta ei niin ollen ollut loukattu eikä hän ollut esittänyt muutakaan perustetta vaatimuksilleen, RO hylkäsi kanteen.
  Helsingin HO, jonka tutkittavaksi Halkola-Franck saattoi jutun, t. 2/2 1972 katsoi, ettei Halkola-Franckille ollut puheena olevan elokuvan valmistamisen yhteydessä syntynyt näyttelijäsuoritukseensa tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetussa laissa tarkoitettua tekijänoikeutta ja siten oikeutta saada esityksensä sisällytetyksi valmiiseen elokuvaan kokonaisuudessaan ja muuttamattomana. Sen vuoksi ja koska Halkola-Franck, jonka persoonallisuutta tosin oli katsottava loukatun sisällyttämällä elokuvaan hänen suostumustaan hankkimatta taikka sijaisnäyttelijän käytöstä heti yleisölle ilmoittamatta kysymyksessä oleva sukupuoliyhteyttä esittävä kohtaus, jossa hänen roolihenkilönsä oli toisena osapuolena, ei ollut näyttänyt, että hänelle olisi tästä sinänsä hyvän tavan vastaiseksi katsottavasta menettelystä aiheutunut sellaista vahinkoa, josta hänelle olisi tuomittava korvaus, HO näillä ja Halkola-Franckin taiteilijapersoonallisuuden väitettyä loukkaamista muutoin koskevilta osin RO:n päätöksessä mainituilla perusteilla jätti asian RO:n päätöksen lopputuloksen varaan. Asian laatuun nähden ei Donnerille, Jörn Donner Productions Oy:lle ja FJ-Filmi Oy:lle tullut korvausta heillä HO:ssa olleista kuluista.
  Kristiina Halkola-Franck pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. Jörn Donner ja Jörn Donner Productions Oy yhteisesti ja FJ-Filmi Oy vastasivat hakemukseen. Sen jälkeen KKO kävi katsomassa elokuvan ”Mustaa valkoisella”.
  KKO (presidentti Hannikainen sekä oikeusneuvokset Elfving, Lampi ja Mälkki) t. myönsi muutoksenhakuluvan ja tutki jutun. Mitä ensin tuli kanteeseen siltä osin kuin se perustui Halkola-Franckin ja FJ-Filmi Oy:n välillä tehdyn näyttelijäsopimuksen sisältöön, KKO katsoi, ettei kanteessa tarkoitetun, sijaisnäyttelijää käyttäen kuvatun rakkauskohtauksen ottamista filmiin alkuaan Halkola-Franckin näyttelemänä kuvatun kohtauksen sijasta ollut pidettävä sanotun sopimuksen vastaisena. Esitetyn selvityksen perusteella oli myös katsottava, kuten alemmat oikeudet olivat todenneet, ettei Halkola-Franck ollut saanut tekijänoikeutta kysymyksessä olevaan elokuvaan tai näyttelijäsuoritukseensa siinä. Kuitenkin oli kanteessa tarkoitetun sukupuoliyhdyntää kuvaavan kohtauksen, jollaista Halkola-Franck ei ollut halunnut hyväksyä osasuoritukseensa, ottaminen elokuvateokseen Halkola-Franckin suostumuksetta muuttanut hänen näyttelijäsuoritustaan hänen taiteellista arvoaan ja omalaatuisuuttaan loukkaavalla tavalla. Sen vuoksi ja kun tapahtunutta loukkausta ei ollut voitu poistaa sijaisnäyttelijän käyttämistä koskevin ilmoituksin sekä kun Halkola-Franckin korvausvaatimusta oli sen perusteen luonne huomioon ottaen pidettävä riittävän täsmällisesti esitettynä, KKO, muuttaen HO:n tuomiota esittävän taiteilijan oikeutta koskevin osin, harkitsi oikeaksi tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetun lain 3, 45, 57, 58 ja 60 §:n nojalla määrätä, että sanottu kohtaus oli poistettava elokuvasta, sekä velvoittaa Donnerin, Jörn Donner Productions Oy:n ja FJ-Filmi Oy:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Halkola-Franckille korvaukseksi loukkauksen hänelle aiheuttamasta kärsimykses[t]ä 5 000 markkaa, minkä lisäksi Donnerin ja yhtiöiden tuli yhteisvastuullisesti korvata Halkola-Franckin oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla.
  Eri mieltä olevan jäsenen lausunto.
  Oikeusneuvos Ailio hyväksyi jutun esittelijän mietinnön, joka kuului: KKO myöntänee muutoksenhakuluvan ja ottanee jutun käsiteltäväkseen; ja samalla kun Halkola-Franckin vahingonkorvausvaatimus jätettäneen tutkimatta ja poistettaneen alempien oikeuksien siitä antamat lausunnot, koska hän, jättämällä menetyksestä, kärsimyksestä ja muusta haitasta vaatimaansa määrää ilmoittamatta, ei ole yksilöinyt vaatimustaan oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 1 §:ssä edellytetyllä tavalla, KKO tutkinee muutoin jutun; ja koska puheena olevan sukupuoliyhteyttä esittävän kohtauksen sisällyttäminen Halkola-Franckin suostumuksetta elokuvaan, on, siitä huolimatta että hän muulloin on näytellyt alastomuuskohtauksia, ollut omiaan loukkaamaan Halkola-Franckin kunniaa ja mainetta näyttelijänä eikä tuota loukkausta ole voitu poistaa ilmoittamalla sijaisnäyttelijän käyttämisestä kysymyksessä olevassa kohtauksessa, KKO, muuttaen HO:n tuomiota esittävän taiteilijan oikeutta koskevin osin, harkinnee oikeaksi tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetun lain 3, 45, 57, 58 ja 60 §:n nojalla määrätä, että sanottu kohtaus on poistettava elokuvasta. Donner, Jörn Donner Productions Oy ja FJ-Filmi Oy velvoitettaneen yhteisvastuullisesti suorittamaan Halkola-Franckille korvaukseksi hänen oikeudenkäyntikuluistaan 5 000 markkaa.