Sisustusarkkitehdin suunnitteleman malliston mukaan valmistettua sohvakalustoa ei pidetty tekijänoikeuslaissa tarkoitettuna taideteollisuuden tuotteena, koskei se muotoilunsa, rakenteensa ja verhoilunsa puolesta eikä kokonaisuutenakaan olennaisella tavalla eronnut jo ennestään yleisesti kaupan olleista kalusteista. (331 RD 1974)

  Liikkeenharjoittaja Joel Mitikka oli liikkeenharjoittaja Asser Saarelalle 1/3 1972 toimituttamansa haasteen nojalla Laihian KO:ssa lausunut, että hän harjoitti Lahden kaupungissa huonekalujen valmistamista ja myyntiä toiminimellä Kalustekiila, om. Joel Mitikka ja että hän oli vuonna 1969 tilannut sisustusarkkitehti Ahti Taskiselta sohvakaluston malliston, minkä Taskinen olikin suunnitellut ja luovuttanut 29/10 1969 Mitikalle tekijänoikeuden luomaansa mallistoon, jota Mitikka oli sen jälkeen ryhtynyt valmistamaan ja myymään BUSTER nimisenä. Saarela oli vuosina 1971 ja 1972 valmistanut BAHAMA ja ASESSORI nimillä sohvakalustoja, joiden antama yleisvaikutelma oli ollut siinä määrin sama kuin BUSTER malliston, että niitä oli pidettävä viimeksi mainitun malliston toisintoina. BUSTER mallistoa oli sen omaperäisen ja itsenäisen ilmeen vuoksi pidettävä taidekäsityön ja taideteollisuuden tuotteena, johon sen luojalla, sisustusarkkitehti Taskisella oli tekijänoikeus, joka oli siis siirtynyt Mitikalle. Koska Mitikalla siten oli yksinomainen oikeus määrätä mallistosta ja valmistaa ja myydä sitä ja kun Saarela oli edellä kerrotuin tavoin rikkonut Mitikan tekijänoikeutta, Mitikka oli vaatinut, että Saarela velvoitettaisiin lopettamaan BAHAMA ja ASESSORI mallistojen valmistaminen sekä suorittamaan Mitikalle vahingonkorvaukseksi BUSTER malliston myynnin häiriintymisestä ja sen jäämisestä odotettua pienemmäksi, huomioon ottaen, että häiriö jatkui ja tappiota aiheutui jatkuvasti, 35 000, saamatta jääneestä royalty-korvauksesta, joka Saarelan olisi tullut Mitikalle suorittaa, 20 000, ja siitä oikeudettomasta hyödystä, jonka Saarela, valmistettuaan ja myytyään ainakin 150 kalustoa 300 markan voitolla kalustoa kohti, oli saanut, 45 000 markkaa, minkä lisäksi Mitikka oli vaatinut Saarelan velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 11 000 markalla.
  Saarelan vastustettua kannetta KO p. 24/5 1972 lausui selvitetyksi, että Saarela oli vuosina 1971—1972 valmistanut huomattavan määrän mainittuja BAHAMA ja ASESSORI kalustoja, jotka ulkonäöltään suuresti muistuttivat Mitikan jo aikaisemmin valmistaman ja markkinoille laskeman BUSTER malliston kalusteita, minkä malliston piirustukset Mitikka oli hankkinut. Kun toisaalta oli selvitetty, ettei BUSTER mallisto muotoilunsa ja rakenteensa eikä verhoilunsakaan puolesta ollut siinä määrin omaperäinen, että sitä olisi pidettävä itsenäisenä tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetun lain 1 §:ssä tarkoitettuna taideteollisuuden tuotteena, KO hylkäsi kanteen.
  Vaasan HO, jonka tutkittavaksi Mitikka saattoi jutun, t. 11/4 1974 jätti asian KO:n päätöksen varaan.
  Joel Mitikka pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.
  KKO (oikeusneuvokset Kuhlefelt, Elfving, Miettinen, Lampi ja Heinonen) t. myönsi muutoksenhakuluvan ja tutki jutun; ja koska BUSTER mallistoon kuuluvat sohvat ja nojatuolit eivät kokonaisuutenakaan olennaisella tavalla eronneet jo ennestään yleisesti kaupan olleista kalusteista, KKO tällä ja alempien oikeuksien mainitsemilla perusteilla katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n tuomion lopputulosta.