Kaupunginteatterissa esitetyn ranskalaisen näytelmän suomennosta oli taiteellisen johtajan A:n ja ohjaajan B:n toimesta muutettu heidän näkemystään vastaavaksi. Kun muutokset loukkasivat kääntäjän kirjallista ja taiteellista arvoa sekä omalaatuisuutta, A ja B sekä kaupunki teatterin omistajana velvoitettiin suorittamaan kääntäjälle vahingonkorvausta. (554/276 VD 1972)

  Filosofian maisteri Toini Kaukonen oli Turun RO:ssa lausunut, että hän oli vuonna 1948 ranskankielestä suomentanut kirjailija Jean-Paul Sartren näytelmän Likaiset kädet ja luovuttanut käännöksensä esittämisoikeuden Suomen Teatteriliitto r.y:lle. Turun kaupungin omistaman Turun Kaupunginteatterin hankittua teatteriliitolta näytelmän esittämisoikeuden, näytelmä oli vuonna 1969 esitetty Turussa ja tällöin oli Kaukonen virheellisesti ilmoitettu näytelmän kääntäjäksi, vaikka sen kolmen ensimmäisen kohtauksen osalta oli käytetty dramaturgi Raimo Meltin tekemää käännöstä. Lisäksi oli ilman Kaukosen lupaa hänen suomennostaan lyhennetty sekä siinä olevia sanoja ja sanontoja korvattu muunlaisilla ilmaisuilla niin että näytelmä oli esitetty Kaukosen kirjallista ja taiteellista arvoa loukkaavassa muodossa ja yhteydessä. Kerrottuun menettelyyn olivat tahallaan myötävaikuttaneet teatterinjohtaja Kaija Siikala-Heikkilä teatterin taiteellisena johtajana, teatterinohjaaja Ossi Räikkä näytelmän ohjaajana, johtaja Jussi Valtakoski teatterin hallinnollisena johtajana, hovioikeudenneuvos Matti Santalahti Turun kaupungin teatterilautakunnan puheenjohtajana ja filosofian maisteri Simo Konsala teatteriliiton toiminnanjohtajana. Edelleen Kaukonen oli lausunut, että Siikala-Heikkilä ja Räikkä olivat lokakuussa 1969 Turussa, Sartren annettua kesäkuussa 1969 mainittua näytelmää koskevan esittämiskiellon, antaneet Oy Yleisradio Ab:lle haastattelulausunnon, joka sittemmin radion välityksellä oli saatettu julkisuuteen. Haastattelussa Siikala-Heikkilä ja Räikkä olivat vastoin parempaa tietoaan virheellisesti ilmoittaneet Sartren antaneen esittämiskieltonsa vasta lokakuussa 1969 ja sen aiheutuneen siitä, että Kaukonen on antanut virheellisiä tietoja Sartrelle, sekä muutoinkin esittäneet Kaukosesta halventavia lausumia. Kaukoselle oli lisäksi aiheutunut vahinkoa siitä, että Santalahti oli laiminlyönyt tehdä Kaukosen pyytämää oikaisua radiolähetyksen virheellisyyksiin ja että Konsala oli laiminlyönyt osallistua radiolähetykseen ja ilmoittaa niistä seikoista, jotka olisivat tehneet radiolähetyksen tarpeettomaksi tai johtaneet sen virheellisyyksien oikaisemiseen. Sen vuoksi Kaukonen oli vaatinut Siikala-Heikkilän, Räikän, Santalahden ja Konsalan tuomitsemista rangaistukseen tekijänoikeuslain määräysten rikkomisesta, Siikala-Heikkilän ja Räikän tuomitsemista rangaistukseen herjauksesta sekä Siikala-Heikkilän, Räikän, Santalahden, Konsalan, Valtakosken ja Turun kaupungin velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan Kaukoselle korvausta hänen kärsimästään vahingosta.
  Kuultuaan Siikala-Heikkilää, Räikkää, Santalahtea, Konsalaa, Valtakoskea ja Turun kaupunkia näihin kohdistetuista vaatimuksista sekä virallista syyttäjää RO, jossa asianosaiset olivat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, p. 8/3 1971, hyläten Kaukosen pyynnön jutun käsittelyn siirtämisestä toiseen oikeudenkäyntitilaisuuteen, lausui selvitetyksi, että Turun kaupungin teatterilautakunnan päätettyä ottaa Sartren näytelmän Likaiset kädet Turun kaupunginteatterin vuoden 1969 ohjelmistoon, teatteri ja Suomen Teatteriliitto r.y., jolla oh yksinoikeus näytelmän esittämisoikeuden luovuttamiseen teattereille Suomessa, olivat asianmukaisessa järjestyksessä sopineet näytelmän esittämisoikeudesta ja siitä, että teatteriliiton tuli hankkia näytelmästä Kaukosen vuonna 1948 tekemän käännöksen sijaan uusi suomennos, koska Kaukosen suomennos Siikala-Heikkilän näytelmän ohjaajaksi valitseman Räikän mielestä oli kieliasultaan vanhahtava ja luontevaa puhekieltä vastaamaton. Uudeksi suomentajaksi valitun Meltin saatua ennen näytelmän harjoitusten alkamista käännöstyönsä valmiiksi vain kolmen ensimmäisen kohtauksen osalta, teatteri oli muilta osin käyttänyt Kaukosen suomennosta. Siikala-Heikkilän ja Räikän varomattomuudesta oli kuitenkin teatterin yleisölle toukokuun 1969 aikana myytäviin käsiohjelmiin Kaukonen merkitty koko näytelmän suomentajaksi, vaikka siis mainitut kolme ensimmäistä kohtausta olivat Meltin kääntämät. Sen sijaan RO katsoi jääneen näyttämättä, että Räikkä, suorittaessaan ohjaajana Kaukosen käännöksen osalta eräitä ylipyyhkimisiä ja kielellisiä korjauksia, olisi menetellyt vastoin yleisesti hyväksyttyä tapaa, että Santalahti ja Konsala olisivat syyllistyneet tekijänoikeuslain rikkomiseen tahi että Siikala-Heikkilä ja Räikkä olisivat halventaneet Kaukosta mainitussa radiolähetyksessä. Sen vuoksi ja kun Turun kaupunkia ja Valtakoskea ei voitu pitää velvollisina suorittamaan Kaukoselle vahingonkorvausta, RO, hyläten Kaukosen esittämät rangaistusvaatimukset kokonaan ja vahingonkorvausvaatimukset enemmälti, tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetun lain 57 §:n 2 momentin nojalla velvoitti Siikala-Heikkilän ja Räikän yhteisvastuullisesti suorittamaan Kaukoselle vahingonkorvaukseksi 1 000 markkaa sekä, hyläten Kaukosen, Siikala-Heikkilän ja Räikän oikeudenkäyntikulujen korvaamista tarkoittavan vaatimuksen kokonaan ja Konsalan vaatimuksen enemmälti, velvoitti Kaukosen suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi Santalahdelle 600, Konsalalle 850, Valtakoskelle 100 ja Turun kaupungille 500 markkaa.
  Turun HO, jonka tutkittavaksi Kaukonen, Siikala-Heikkilä, Räikkä ja Konsala olivat saattaneet jutun, p. 14/6 1972, hyläten Kaukosen pyynnön suullisen kuulustelun toimittamisesta aiheettomana, tutki muutoin jutun ja katsoi selvitetyksi, että Turun kaupunginteatteri ja Suomen Teatteriliitto r.y. olivat RO:n päätöksessä kerrotuin tavoin tehneet sopimuksen Sartren Likaiset kädet nimistä näytelmää koskevan esittämisoikeuden luovuttamisesta teatterille ja uuden käännöksen hankkimisesta Kaukosen suomennoksen sijaan. Uudeksi suomentajaksi valitun Meltin saatua käännöstyönsä valmiiksi vain kolmen ensimmäisen kohtauksen osalta, jotka vastasivat noin kymmenettäosaa koko näytelmästä, teatteri oli muilta osin saatuaan luvan teatteriliitolta, jolle Kaukonen oli luovuttanut käännöksensä esittämisoikeuden, käyttänyt Kaukosen suomennosta. Räikän myötävaikutuksella ja Siikala-Heikkilän tieten oli tällöin useita kohtauksia lyhennetty sekä Kaukosen kieltä nykyaikaistettu korvaamalla sanoja ja sanontoja muunlaisilla ilmaisuilla. Näin muutetussa muodossa näytelmä oli toukokuussa sekä syys- ja lokakuussa 1969 esitetty Turussa, jolloin Kaukonen yleisölle toukokuun aikana myytäviin käsiohjelmiin oli yksin merkitty koko näytelmän suomentajaksi, kun taas syys- ja lokakuussa myytäviin ohjelmiin oli lisätty, että Meltti oli kääntänyt näytelmän kolme ensimmäistä kohtausta. Edelleen HO katsoi näytetyksi, että mainitut lyhennykset ja muutokset olivat olleet niin oleelliset, ettei Kaukosen, jonka ei ollut näytetty antaneen niihin nimenomaista suostumusta, voitu katsoa luovuttaessaan käännöksensä esittämisoikeuden hiljaisestikaan suostuneen niihin. Mainittujen muutosten ja lyhennyksien laatuun nähden ja koska Kaukonen oli ilmoitettu näytelmän kääntäjäksi, vaikka hänen käännöstään oli kerrotuin tavoin muutettu ja vaikkei sitä ollut käytetty näytelmän kolmen ensimmäisen kohtauksen osalta, ja ottaen vielä huomioon, että Kaukonen suomennoksessaan oli pyrkinyt tarkoin ilmaisemaan Sartren tekstiä ja ajatuksia, HO katsoi myös näytetyksi, että Kaukosen kirjallista ja taiteellista arvoa ja omalaatuisuutta oli loukattu. Näin ollen HO katsoi, että Siikala-Heikkilä ja Räikkä olivat varomattomuudellaan tuottaneet Kaukoselle kärsimystä ja haittaa, joka HO:n harkinnan mukaan oli arvioitava 3 000 markaksi. Sen sijaan HO katsoi jääneen näyttämättä, että Siikala-Heikkilä ja Räikkä olisivat tahallaan tai törkeästä tuottamuksesta loukanneet Kaukosen tekijänoikeutta tai että Santalahti, Konsala ja Valtakoski olisivat syyllistyneet tekijänoikeuslain määräysten rikkomiseen tai että he muullakaan perusteella olisivat vastuussa kerrotusta vahingosta. Mitä kanteessa mainittuun radiolähetykseen tuli HO katsoi tosin näytetyksi, että lähetyksessä oli virheellisesti ilmoitettu Sartren antaman esittämiskiellon johtuneen Kaukosen toimenpiteistä, mutta jääneen näyttämättä, että Siikala-Heikkilä tai Räikkä olisivat myötävaikuttaneet tuohon ilmoitukseen tai että he olisivat lähetyksessä halventaneet Kaukosta, että Konsala olisi ollut velvollinen osallistumaan lähetykseen tai että Santalahti olisi ollut velvollinen ryhtymään toimenpiteisiin kerrottujen virheellisyyksien oikaisemiseksi. Sen vuoksi ja kun myös Turun kaupunki teatterin omistajana oli vastuussa mainitusta Kaukosen kärsimästä vahingosta, HO katsoi, ettei ollut esitetty syytä muuttaa RO:n päätöksen lopputulosta muulla tavoin kuin että Siikala-Heikkilä, Räikkä ja Turun kaupunki RO:n mainitseman lain 3 §:n 2 momentin, 4 §:n 1 momentin, 28 §:n ja 57 §:n 2 momentin nojalla velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan Kaukoselle vahingonkorvaukseksi 3 000 markkaa ja oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 2 500 markkaa, jota paitsi Kaukonen vapautettiin suorittamasta Turun kaupungille maksettavaksi tuomittua oikeudenkäyntikulujen korvausta. Kaukonen velvoitettiin suorittamaan Santalahdelle ja Valtakoskelle korvaukseksi heillä vastauksen antamisesta HO:ssa olleista kuluista kummallekin 200 markkaa.
  Toini Kaukonen, Kaija Siikala-Heikkilä, Ossi Räikkä ja Turun kaupunki pyysivät oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemuksiinsa sisällyttivät muutoksenhakemukset. Kaukonen vastasi Siikala-Heikkilän, Räikän ja Turun kaupungin hakemuksiin sekä Siikala-Heikkilä, Räikkä ja kaupunki ynnä Matti Santalahti, Simo Konsala ja Jussi Valtakoski, kukin erikseen, Kaukosen hakemukseen. Muutoksenhakemista varten säädetyn määräajan jälkeen Kaukonen neljässä KKO:een antamassaan kirjoituksessa pyysi suullisen kuulustelun toimittamista.
  KKO (oikeusneuvokset Kuhlefelt, Leivonen, Manner, Ailio ja Mälkki) p. hylkäsi aiheettomina suullisen kuulustelun toimittamista tarkoittavat pyynnöt sekä myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja katsoi selvitetyksi, että Siikala-Heikkilä ja Räikkä, joiden näkemystä puheena olevasta näytelmästä Kaukosen suomennos ei vastannut, olivat, kun uutta suomennosta ei saatu aikaan, otettuaan Kaukosen käännöksen näytelmän esittämisen pohjaksi ryhtyneet toimiin sen muokkaamiseksi heidän näkemystään vastaavaksi. Kaukosen suomennosta oli tällöin hänen suostumuksettaan olennaisesti muutettu korvaamalla sen kolme ensimmäistä kohtausta Meltin käännöksellä, joka tyyliltään poikkesi Kaukosen käännöksestä, ja tekemällä Kaukosen käännökseen muutoinkin sellaisia muutoksia, joilla oli rikottu hänen noudattamaansa tyyliä varsinkin eri roolihenkilöiden kielenkäytön suhteen. Sen vuoksi KKO näillä ja HO:n muutoin mainitsemilla perusteilla katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n päätöksen lopputulosta, joka siis jäi pysyväksi. Kaukonen velvoitettiin suorittamaan Santalahdelle, Konsalalle ja Valtakoskelle korvaukseksi heillä vastauksen antamisesta KKO:ssa olleista kuluista kullekin 250 markkaa.