Kirjailijan, joka tarkoituksin saattaa toisesta teoksesta ilmenevä aatteellinen ja yhteiskunnallinen näkemys arvostelun kohteeksi oli lähdeteosta mainitsematta lainannut omaan, uutena ja itsenäisenä pidettävään teokseensa laajahkoja osia mainitusta toisesta teoksesta, ei, huomioon ottaen myös teosten kirjallisen lajin erilaisuus, katsottu ottaneen lainauksia laajemmalti kuin sanottu tarkoitus oli edellyttänyt. Sitä, ettei teoksessa mainittu lähdeteosta, ei lainaamisen tarkoituksen ja lainausten pääasiallisen käyttötavan vuoksi pidetty hyvän tavan vastaisena eikä lainaamista muutoinkaan lähdeteoksen tekijän tekijänoikeutta loukkaavana. (175/89 VD 1970)

  Virallinen syyttäjä oli Helsingin RO:ssa kertonut, että kirjailija Arvo Salo oli vuoden 1966 alkupuolella Helsingin kaupungissa julkaistuun teokseensa ”Lapualaisooppera”, jota oli esitetty laulunäytelmänä paitsi Helsingissä myös useiden muiden paikkakuntien näyttämöillä Suomessa ilman vakinaisesta palveluksesta eronneen kapteenin Artturi Vuorimaan lupaa ja lähdeteosta mainitsematta sellaisenaan lainannut huomattavan osan eli Salon teoksen 1700 rivistä noin 150 riviä Vuorimaan kirjoittamasta vuonna 1931 julkaistusta teoksesta ”Kolme kuukautta Kosolassa”. Tällaisia lainauksia olivat muun muassa kuvaukset eteläpohjalaisesta kansanluonteesta, Kytösavun aukeitten kansasta, Lapuan joesta ja Kosolan talosta. Lisäksi Salo oli teoksessaan, jossa esiintyi Artturi Vuorimaa niminen henkilö, esittänyt Vuorimaan miehenä, joka hyväksyi teoksen kuvaaman ajanjakson aikana tapahtuneet murhat ja muut väkivallanteot sekä ylisti niitä, ja muuttanut Vuorimaan teosta sen kirjallista arvoa loukkaavalla tavalla sekä saattanut sen yleisön saatavaksi Vuorimaata loukkaavassa muodossa sijoittamalla siitä lainaamiaan osia sellaisiin yhteyksiin, että lukija sai Vuorimaan lausumista vääristellyn kuvan Vuorimaan teoksessaan esittämistä omista sekä kuvaamiensa kansanliikkeen ja ajatussuunnan tarkoitusperistä. Sen vuoksi syyttäjä oli vaatinut Salon tuomitsemista rangaistukseen tekijänoikeuden suojaksi annettujen säännösten rikkomisesta.
  Vuorimaa oli asianomistajana kuultuna yhtynyt syytteeseen sekä lisäksi vaatinut että, koska Salo oli kerrotuin tavoin esittämällä Vuorimaan rikoksia puoltavana henkilönä loukannut Vuorimaan kunniaa, Salo tuomittaisiin rangaistukseen kunnianloukkauksesta ja että, koska Salon teoksen olennaisena osana olivat Vuorimaan teoksesta lainatut osat, Salo velvoitettaisiin suorittamaan Vuorimaalle hyvitykseksi 20 prosentin suuruinen osuus niiden tekijänpalkkioiden kokonaismäärästä, jotka Salo oli saanut tai vielä tuli saamaan kysymyksessä olevasta teoksesta tai, jollei Salo ilmoittaisi sanottua määrää, Salon tuomitsemista maksamaan hyvitystä oikeuden kohtuulliseksi harkitseman määrän ja korvaamaan Vuorimaan oikeudenkäyntikulut.
  Kuultuaan Saloa syytteestä ja Vuorimaan vaatimuksista RO p. 1/6 1967 lausui selvitetyksi, että Salo tosin oli ottanut teokseensa ”Lapualaisooppera” huomattavan osan lainauksia Vuorimaan teoksesta ”Kolme kuukautta Kosolassa”, mutta koska Salo oli käyttänyt lainauksia teoksessaan siten, että hän oli saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, RO tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin 8/7 1961 annetun lain 4 §:n 2 momentin nojalla hylkäsi tekijänoikeuden suojaksi annettujen säännösten rikkomiseen perustuvat vaatimukset. Koska Salon teoksessaan ei ollut katsottava tarkoittaneen loukata Vuorimaata henkilökohtaisesti, vaan ainoastaan saattaa Vuorimaan teoksessa esiintuotu aatteellinen ja yhteiskunnallinen näkemys arvostelun kohteeksi, RO hylkäsi myös Vuorimaan vaatimuksen Salon tuomitsemisesta rangaistukseen kunnianloukkauksesta.
  Helsingin HO, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä ja Vuorimaa saattoivat jutun, p. 13/1 1970 katsoi selvitetyksi, että Salo oli kysymyksessä olevaan teokseensa ottanut siinä määrin lainauksia Vuorimaan mainitusta teoksesta että lainaamista, kun Salo ei ollut saanut siihen lupaa Vuorimaalta eikä teoksessaan maininnut tämän kirjaa, oli pidettävä hyvän tavan vastaisena, mutta jääneen näyttämättä, että Salo olisi muutoin rikkonut tekijänoikeuden suojaksi annettuja säännöksiä tai loukannut Vuorimaan kunniaa. Sen vuoksi HO, muuttaen RO:n päätöstä ja hyläten vaatimukset muilta osin, tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetun lain 14 §:n 1 momentin, 56 §:n 1 momentin ja 57 §:n 1 momentin nojalla tuomitsi Salon tekijänoikeuden suojaksi annettujen säännösten rikkomisesta 20:een 15 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 300 markkaa ja velvoitti hänet suorittamaan Vuorimaalle kohtuullisena hyvityksenä tämän kirjan käyttämisestä 1 000 markkaa.
  Salo pyysi että, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa oli tärkeätä saattaa juttu KKO:n tutkittavaksi, hänelle oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 kohdan nojalla myönnettäisiin lupa hakea muutosta HO:n päätökseen, ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. Hakemuksen johdosta virallinen syyttäjä ja Vuorimaa antoivat heiltä vaaditut vastaukset.
  KKO (presidentti Hannikainen sekä oikeusneuvokset Elfving, Salervo, Varhiala ja Saarni-Rytkölä) p. myönsi esitetystä syystä muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja katsoi selvitetyksi, että Salo oli kysymyksessä olevassa teoksessaan pannut Artturi Vuorimaa nimisen henkilön ja vähäisemmässä määrin eräät muutkin henkilöt niin sanotun lapuanliikkeen kannattajina esittämään vuorosanoja, jotka, eräitä merkityksettömiä sanonnan muutoksia lukuun ottamatta, olivat lainauksia Vuorimaan puheena olevasta teoksesta, ja että lainauksia oli kaikkiaan otettu syytteessä mainitussa laajuudessa ilman Vuorimaan lupaa ja lähdeteosta mainitsematta. Koska kuitenkin Salon teosta oli pidettävä uutena ja itsenäisenä teoksena, joka kaunokirjallisuuteen luettavana näytelmänä kuului toiseen kirjallisuuden lajiin kuin Vuorimaan muistelman tai reportaasin luonteinen teos, ja kun ensiksi mainitun teoksen tarkoituksena oli katsottava olevan saattaa se aatteellinen ja yhteiskunnallinen näkemys, joka ilmeni Vuorimaan teoksesta, arvostelun kohteeksi eikä Salon, huomioon ottaen myös sanottujen teosten kirjallisen lajin erilaisuus, ollut katsottava ottaneen lainauksia laajemmalti kuin mainittu tarkoitus oli edellyttänyt, niin ja kun sitä, ettei Salo ollut teoksessaan maininnut sanottua lähdeteosta, ei lainaamisen tarkoituksen ja edellä selostetun lainausten pääasiallisen käyttötavan vuoksi voitu pitää hyvän tavan vastaisena eikä lainaamista muutoinkaan Vuorimaan tekijänoikeutta loukkaavana, KKO harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n päätöksen, hylätä syytteen ja vapauttaa Salon hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta.