Elokuvaan sisällytettyjen kohtausten katsottiin muodostavan sellaisen henkisen luomuksen, johon kohtausten ohjaajalla oli tekijänoikeus. Kun tuota luomusta näiden kohtausten yhdistämisellä toisen henkilön ohjaamien kohtausten ja puhetekstin kanssa elokuvaksi ei ollut muutettu siten, että ohjaajan taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta olisi TekijänoikeusL 3 §:n 2 mom:ssa tarkoitetuin tavoin loukattu, tekijänoikeuden loukkaamista koskeva kanne hylättiin. (493/248 VD 1964)

  Elokuvaohjaaja Theodor Tugai oli ottamansa kirjallisen haasteen pohjalta sekä juttua edelleen Helsingin RO:ssa käsiteltäessä kertonut, että varatuomari Erik Rainer Johannes Vuorio ja tämän vaimo Anelma Kaarina Vuorio Mainoselokuva Oy:n tuotannon johtajina olivat Helsingissä, sitten kun yhtiö tuottajana ja Tugai ohjaajana olivat 7/10 1961 allekirjoitetulla sopimuksella sopineet erään henkilön elämänvaiheita käsittelevän, tämän aikaisemmin eräässä aikakauslehdessä julkaiseman kirjoitussarjan pohjalta tehdyn käsikirjoituksen mukaisen elokuvan ohjaamisesta ja Tugai sen jälkeen oli ohjannut lukuisia kohtauksia elokuvan alkuperäisestä käsikirjoituksesta sekä, kuvaustyön elokuvan pääosan esittäjän sairastumisen johdosta keskeydyttyä 19/12 1961, suorittanut siihen asti kuvatun osan ensimmäisen eli raakaleikkaustyön, tammikuun loppupuolella ja helmikuussa 1962 ilman Tugain lupaa erään toisen henkilön ohjaamana ja kuvaamana valmistaneet elokuvaan lisäkohtauksia, lisänneet elokuvan käsikirjoitukseen sopimattoman ja elokuvan luonnetta muuttaneen selostavan puhetekstin sekä leikanneet ja sekoittaneet valmistamansa kohtaukset Tugain ohjaamaan elokuvaan siten, että sen taiteellinen arvo ja omalaatuisuus oli tullut muutetuksi, sekä julkistaneet elokuvan ”Se alkoi omenasta” nimisenä jättämällä sen valtion elokuvatarkastamon ja edelleen valtion elokuva- lautakunnan tarkastettavaksi sekä valmistaneet sanotusta elokuvasta ja eräästä toisen ohjaajan valmistamasta ”Se alkoi omenasta”-elokuvaa ivallisesti mukailevasta elokuvasta yhteisen ennakkomainosfilmin ja esittäneet sanottua ennakkomainosfilmiä elokuvateattereissa siten, että yleisö oli saanut sellaisen väärän käsityksen, että kysymyksessä oli yksi filmi, joka oli Tugain ohjaama. Tugai oli sen vuoksi vaatinut, että Erik Rainer Johannes ja Anelma Kaarina Vuorio tuomittaisiin rangaistukseen kerrotusta Tugain tekijänoikeuden tahallisesta loukkaamisesta ja että heidät ja yhtiö velvoitettaisiin poistamaan elokuvasta ”Se alkoi omenasta” ilman Tugain lupaa valmistetut kohtaukset ja puheteksti sekä että elokuva määrättäisiin esityskieltoon, kunnes mainittu poistaminen oli tapahtunut.
  Kuultuaan Erik Rainer Johannes ja Anelma Kaarina Vuoriota sekä yhtiötä Theodor Tugain vaatimuksista RO, jossa virallista syyttäjää oli kuultu tämän kuitenkaan esittämättä rangaistusvaatimusta ja jossa Tugai sekä Vuorion puolisot ja yhtiö olivat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, p. 24/5 1962 lausui selvitetyksi, että Tugai ohjaajana ja yhtiö tuottajana olivat edellä mainitulla sopimuksella sopineet puheena olevan elokuvan ohjaamisesta muun muassa ehdoin, että kaikki tekijänoikeudet samoin kuin muutkin niihin verrattavat oikeudet, nimenomaan mekaanisen toistamisen oikeudet Tugain ohjaajatyön perusteella valmistuvaan elokuvateokseen kuuluivat yhtiölle tuottajana, jolle Tugai siten luovutti kaikki hänelle tässä suhteessa ehkä kuuluvat oikeudet myös mainoskuviin ja muihin elokuvan osiin niitä erikseen käytettäessä, että Tugai oli ohjannut erinäisiä tämän sopimuksen mukaan valmistettavan elokuvan kohtauksia, jotka eivät kuitenkaan muodostaneet yhtenäistä elokuvan käsikirjoituksen mukaista kokonaisuutta, ja että Tugai oli suorittanut ohjaamiensa kohtausten raakaleikkaustyön sekä että yhtiön tuotantojohto eli Erik Rainer Johannes ja Anelma Kaarina Vuorio olivat sittemmin tuottaneet uuden elokuvan, jossa Tugain ohjaamiin kohtauksiin oli lisätty erään toisen henkilön ohjaamia kohtauksia ja selostava puheteksti, ja että elokuva, sitten kun korkein hallinto-oikeus oli 16/4 1962 kumonnut elokuvatarkastamon ja elokuvalautakunnan antaman esityskiellon, oli ”Se alkoi omenasta” nimisenä oikeudenkäynnin aikana julkistettu siten, ettei elokuvassa eikä sen mainoksissa ollut mainittu Tugaita omalla nimellään tai hänen taiteilijanimellään Tulio ohjaajana. Sen vuoksi ja koska Tugain ohjaamat elokuvan osat sopimuksen mukaan kuuluivat yhtiölle eikä Tugaille ollut siinä pidätetty oikeutta saattaa alkuperäisen käsikirjoituksen mukaisen elokuvan ohjaamista valmiiksi, niin ja kun esitetyssä elokuvassa tai sen mainoksissa ei ollut mainittu Tugain nimeä eikä julkistaminen siten loukannut Tugain henkilökohtaista tekijänoikeutta, RO hylkäsi kanteen. Jutun laatuun nähden saivat Erik Rainer Johannes ja Anelma Kaarina Vuorio sekä yhtiö kärsiä jutusta aiheutuneet kulunsa omana vahinkonaan.
  Helsingin HO, jonka tutkittavaksi Theodor Tugai saattoi jutun, p. 20/4 1964 tutki asian; ja koska Tugain ohjaamina kuvatut hajanaiset kohtaukset sittemmin ”Se alkoi omenasta” nimellä kenenkään ohjaajan nimeä mainitsematta julkistetun elokuvan käsikirjoituksesta, vaikkakin nuo kohtaukset muodostivat suurimman osan sanotun elokuvan lopullisesta kohtausmäärästä, eivät sinänsä muodostaneet elokuvateosta, eikä Tugain niin ollen voitu katsoa ohjaajana suorittaneen sellaista elokuvateokseen sisältyvien eri ainesten kokoamis- ja yhteensovitustyöstä syntyvää henkistä luomusta, että hänelle sen perusteella olisi syntynyt tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin 8/7 1961 annetun lain säännösten edellyttämä tekijänoikeus elokuvateokseen, eivätkä Vuorion puolisot siten olleet syyllistyneet tekijänoikeuden suojaksi annettujen säännösten rikkomiseen, HO, huomioon ottaen myös että Tugai oli edellä mainitussa sopimuksessa luovuttanut yhtiölle tuottajana oikeuden käyttää hänen ohjaamanaan valmistuvan elokuvan osia, näillä ja oikeudenkäyntikulujen hylkäämisen osalta RO:n mainitsemalla perusteella jätti asian RO:n päätöksen lopputuloksen varaan.
  Theodor Tugai pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. KKO toimitti elokuvan ”Se alkoi omenasta” katselmuksen.
  KKO (oikeusneuvokset Lehtonen, Kuhlefelt, Kyrö ja Miettinen) p. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja katsoi tosin, että Theodor Tugain ohjaamina kuvatut kohtaukset muodostivat sellaisen henkisen luomuksen, johon hänellä tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetun lain mukaan ohjaajana oli tekijänoikeus, mutta koska tuota luomusta, joka toisen henkilön ohjaamien kohtausten ja puhetekstin kanssa oli yhdistetty lopulliseksi, sittemmin ”Se alkoi omenasta” nimellä kenenkään ohjaajan nimeä mainitsematta julkistetuksi elokuvaksi, ei voitu tällä yhdistämisellä katsoa muutetuksi siten, että Tugain taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta olisi sanotun lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin loukattu, KKO harkitsi oikeaksi jättää asian HO:n päätöksen lopputuloksen varaan.
  Presidentti Hannikainen, joka oli eri mieltä, lausui: myönnän muutoksenhakuluvan ja tutkiessani jutun katson, ettei sen luomuksen, jonka muodostavat Theodor Tugain ohjaamina kuvatut kohtaukset, voida katsoa sen kautta, että nuo kohtaukset on toisen henkilön ohjaamien kohtausten ja puhetekstin kanssa yhdistetty lopulliseksi, sittemmin ”Se alkoi omenasta” nimellä kenenkään ohjaajan nimeä mainitsematta julkistetuksi elokuvaksi, tulleen siten muutetuksi, että Tugain taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta mainittujen kohtausten ohjaajana olisi tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetun lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin loukattu, minkä vuoksi päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.