Tekijänoikeus — muita tapauksia

 

Kustannusyhtiön katsottiin menetelleen TekijäL 53 §:n 1 mom:ssa tarkoitetuin tavoin julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavasti julkaisemalla arvokkaiksi tunnettuja nuorisokirjoja sellaisina mukaelmina ja lyhennelminä niissä siitä ilmoittamatta, että teosten kirjallinen arvo oli turmeltu. (714 RD 1964)

 

Sitten kun opetusministeriö oli 11/5 1962 annetussa päätöksessään todennut, että Kynäbaari Oy:n Alankomaiden kuningaskunnassa painattamaan ja Suomessa kaupaksi tarjoamaan Luxus nimiseen kirjasarjaan kuuluvat teokset Liisa ihmemaassa, kirjoittanut L. Caroll, Tom Sawyer, kirjoittanut Mark Twain, Pikku naisia, kirjoittanut Louise Alcott, Pikku Heidi ja Heidi kasvaa, kirjoittanut Johanna Spyri, Viimeinen mohikaani, kirjoittanut James F. Cooper, Robinson Crusoe, kirjoittanut Daniel Defoe ja Robin Hood, kirjoittanut Tsylla Täti olivat kielenkäytöltään hutiloituja ja taitamattomia, että teoksista puuttui pitkiä jaksoja ja että tapahtumia niissä oli muutettu, sekä, koska yhtiö julkaisemalla sanotut klassilliset lastenkirjat täten typistettyinä edes mainitsematta, että ne eivät olleet alkuperäisteoksista tehtyjä käännöksiä, oli menetellyt julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla, tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin 8/7 1961 annetun lain 53 §:n 1 momentin nojalla kieltänyt mainittujen teosten maahantuonnin ja niiden saattamisen yleisön saataviin, yhtiö oli opetusministeriölle valtion edustajana tiedoksi toimitetun haasteen nojalla Helsingin RO:ssa vaatinut, että edellä mainittu kielto kumottaisiin ja valtio velvoitettaisiin korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.

Opetusministeriön vastustettua kannetta RO p. 29/1 1963 lausui, mitä ensiksi tuli teokseen Robin Hood, ettei esitetystä selvityksestä voitu päätellä sanotun ilmeisesti salanimellä julkaistun teoksen tekijän kuolleen, minkä vuoksi ja kun opetusministeriön päätöksessä mainittua lainkohtaa näin ollen ei voitu soveltaa tämän teoksen osalta eikä teoksen julkaisemista siinäkään tapauksessa, että lainkohtaa voitaisiin soveltaa, ollut pidettävä sivistyksellisiä etuja loukkaavana, RO kumosi opetusministeriön kiellon tämän kirjan osalta. Mitä sitten tuli muihin puheena olevan kirjasarjan kirjoihin, RO lausui tosin havainneensa niiden olevan sillä tavoin typistettyjä ja muunneltuja kuin opetusministeriön päätöksessä oli mainittu, mihin nähden olisi ollut asianmukaista teosten nimilehdillä tai muutoin mainita niiden olevan lyhennelmiä tai vastaavasti muunnelmia alkuperäisteoksista, mutta koska yhtiö julkaisemalla sanotut teokset ei kuitenkaan ollut menetellyt sillä tavoin sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla kuin puheena olevassa lainkohdassa tarkoitettiin, RO kumosi opetusministeriön kiellon näidenkin teosten osalta ja velvoitti valtion suorittamaan yhtiölle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 500 markkaa.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi Kynäbaari Oy ja opetusministeriö saattoivat jutun, t. 14/10 1964 lausui selvitetyksi, mitä muihin kanteessa mainittuihin yhtiön julkaisemiin ja Suomessa kaupaksi tarjoamiin teoksiin kuin nimellä Robin Hood mainittuun teokseen tuli, että ne olivat alkuperäisteoksiin verrattuina siinä määrin lyhenneltyjä, että Liisa ihmemaassa käsitti Lewis Carrollin kirjoittaman alkuperäisteoksen sivuluvusta viisi kuudesosaa, Tom Sawyer alkuperäisteoksen noin 255 sivun asemesta noin 85 sivua, Pikku naisia Louise M. Alcottin kirjoittaman alkuperäisteoksen 260 sivun asemesta 82 sivua, Pikku Heidi alkuperäisteoksen 226 sivun asemesta 114 sivua, Heidi kasvaa alkuperäisteoksen 156 sivun asemesta 104 sivua, Viimeinen mohikaani alkuperäisteoksen 560 sivun asemesta 75 sivua ja Robinson Crusoe vain osan alkuperäisteoksen sivumäärästä. Lisäksi oli käynyt ilmi, että näiden seitsemän teoksen sisältö poikkesi alkuperäisteosten sisällöstä siten, että teokseen Liisa ihmemaassa oli lisätty noin 10 sivun pituinen osa, jota ei ollut alkuperäisteoksessa, teoksen Tom Sawyer teksti oli muunneltu kokonaisuudessaan, jolloin teoksesta oli tullut alkuperäisteoksen epätäydellinen seloste, teoksen Pikku naisia tyyli ja sisällys oli täydellisesti muutettu ja vain teoksessa esiintyvien henkilöiden nimet ja sen sisällön päätapahtumat oli otettu alkuperäisteoksesta, teoksista Pikku Heidi ja Heidi kasvaa oli oleellisimmat osat jätetty pois, teoksesta Viimeinen mohikaani oli poistettu miltei kokonaan se osa, jolla oli kirjallista arvoa, ja teokseen Robinson Crusoe oli lisätty kaksi alku- ja kaksi loppulukua ja lyhennelmään oli jätetty vain joitakin kohtia, jotka muistuttivat alkuperäisteosta. Tähän nähden HO katsoi, ettei mainittuja seitsemää teosta voitu pitää alkuperäisteosten suomennoksina, vaan niistä tehtyinä mukaelmina tai lyhennelminä ja kirjalliselta arvoltaan huomattavasti alkuperäisteoksia vähäarvoisempina. Sen vuoksi ja koska yhtiö, jättämällä näissä seitsemässä julkaisemassaan teoksessa ilmoittamatta, että ne olivat alkuperäisteosten lyhennelmiä tai niistä tehtyjä mukaelmia, oli menetellyt tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetun lain 53 §:n 1 momentissa mainitulla tavalla julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavasti, mutta oli jäänyt näyttämättä että yhtiö olisi menetellyt sanotulla tavalla Robin Hood nimisen teoksen osalta, HO, muuttaen RO:n päätöstä, hylkäsi yhtiön kanteen muiden kuin viimeksi mainitun teoksen osalta ja kumosi opetusministeriön kieltopäätöksen ainoastaan sikäli kuin se koski Robin Hood nimistä teosta sekä vapautti valtion velvollisuudesta korvata yhtiön oikeudenkäyntikulut.

Kynäbaari Oy pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon, sikäli kuin yhtiön vaatimus kiellon kumoamisesta oli hylätty, ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. Opetusministeriö vastasi hakemukseen.

KKO (presidentti Hannikainen sekä oikeusneuvokset Lehtonen, Kuhlefelt ja Kyrö) t. myönsi muutoksenhakuluvan ja tutki jutun; ja koska Liisa ihmemaassa, Tom Sawyer, Pikku naisia, Pikku Heidi, Heidi kasvaa, Viimeinen mohikaani ja Robinson Crusoe nimisiä arvokkaiksi tunnettuja nuorisokirjoja oli pidettävä sivistyksellisesti merkittävinä teoksina ja näiden teosten kirjallinen arvo oli Kynäbaari Oy:n saman nimisissä kirjoissa turmeltu julkaisemalla kirjat, niissä siitä ilmoittamatta, HO:n selostamina mukaelmina ja lyhennelminä ja kun yhtiö siten oli mainittujen teosten suhteen menetellyt julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla, KKO harkitsi oikeaksi jättää HO:n tuomion lopputuloksen pysyväksi.

Oikeusneuvos Lahtinen, joka oli eri mieltä, lausui: katson, että opetusministeriöltä on tiedusteltava, ovatko puheena olevat teokset julkaistu tai ainakin niiden painoladelmat tehty ennen 1/9 1961, jolloin opetusministeriön asiassa soveltama, tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annettu laki tuli voimaan. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena käsittelemään jutun välittömästi myönnän muutoksenhakuluvan ja tutkiessani jutun katson siinä jääneen selvittämättä, että puheena olevien teosten painoladelmien valmistaminen olisi tapahtunut vasta 31/8 1961 jälkeen ja että tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annettua lakia olisi siis kysymyksessä olevassa asiassa sovellettava, sekä harkitsen sen vuoksi oikeaksi, kumoten HO:n tuomion, jättää asian RO:n päätöksen lopputuloksen varaan.