Kun patenttioikeuden loukkaaminen oli tapahtunut patenttihakemuksen jättämisen ja patentin myöntämisen välisenä aikana, syyteoikeuden vanhentumisajan katsottiin alkaneen patentin myöntämisestä, mutta kun patenttioikeuden loukkaaminen oli asianomistajarikos, myös sellaisen rikoksen syytteeseenpano-oikeutta koskevat säännökset oli otettava huomioon. (846)

  Rakennusmestari Kauko Jorma Kalervo Kolma oli kiinteistöneuvos Paavo Eerolalle, toimitusjohtaja Viljo Laitilalle ja johtaja Jaakko Uimoselle 28/7 1961, insinööri Martti Johan Launteelle seuranneena päivänä, apteekkari Yrjö Ossian Mannelinille saman kuun 31 päivänä ja tilanomistaja Esko Kaarlo Antero Koholalle sitä seuranneen elokuun 15 päivänä tiedoksi toimitettujen haasteiden nojalla Jyväskylän RO:ssa lausunut, että sitten kun Kalmalle oli 10/2 1958 myönnetty patentti n:o 29544 ”Betonimuotin ympärille asetettava tukiside” keksinnölle, jonka patenttiaika luettiin hakemuksen jättämisestä 28/4 1953, Kouvolan Rakentajat Oy, jonka toimitusjohtajana silloin oli ollut Launne sekä hallituksen jäseniä Eerola, Lairila, Uimonen, Mannelin ja Kohola, oli käyttänyt sanotun patentin mukaisia säädettäviä tukisolkia eri työmailla muun muassa Jyväskylän kaupungissa vuonna 1955 kysymättä Kolmalta lupaa ja maksamatta siitä hänelle korvausta ja yhtiön toimihenkilöt olivat siten tahallaan loukanneet hänen patenttioikeuttaan. Sen vuoksi Kolma oli vaatinut, että Launne, Eerola, Lairila, Uimonen, Mannelin ja Kohola tuomittaisiin rangaistukseen patenttioikeuden loukkaamisesta, että yhtiö ja mainitut henkilöt velvoitettaisiin suorittamaan hänelle yhteisvastuullisesti kertakaikkisena vahingonkorvauksena 200 000 ja yhtiö yksinään patenttioikeuden loukkaamisesta sille tulleena hyötynä 150 000 vanhaa markkaa sekä että yhtiötä kiellettäisiin edelleen käyttämästä kyseessä olevia patentilla suojattuja betonipilareiden tukisolkia. Lisäksi Kolma oli vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
  Kuultuaan Kouvolan Rakentajat Oy:tä, Martti Johan Laun[n]etta, Paavo Eerolaa, Viljo Lairilaa, Jaakko Uimosta, Yrjö Ossian Mannelinia ja Esko Kaario Antero Koholaa rangaistus- ja korvausvaatimuksista RO, jossa virallinen syyttäjä jutussa kuultuna ei ollut yhtynyt Kauko Jorma Kalervo Kolman rangaistusvaatimukseen, p. 7/1.1 1961 lausui tosin selvitetyksi, että yhtiön rakennustyömaalla Jyväskylässä oli syksyllä 1955 erään työnjohtajan aloitteesta ja työmaan vastaavan rakennusmestarin suostumuksella käytetty eräänlaisia ainakin jo vuonna 1953 eräissä alan teknillisissä julkaisuissa selostettuja betonimuottien tukisiteitä, jotka eivät olleet olennaisesti poikenneet Kolman keksinnölle mainittuna 10/2 1958 myönnetyssä patentissa selostetusta tukisiteestä, mutta koska Kolman patenttihakemuksesta oli kuulutettu 7/5 19413 annetussa patenttilaissa säädetyssä järjestyksessä vasta 30/11 1957 eikä ollut näytetty Launteen, Eerolan, Lairilan, Uimosen, Mannelinin ja Koholan muutoinkaan aikaisemmin olleen tietoisia Kolman jo 28/4 1953 vireille panemasta patenttihakemuksesta ja kun he siis eivät olleet tahallaan tai tuottamuksellisesti loukanneet Kolinalle patentin haltijana kuuluvaa yksinoikeutta, RO hylkäsi syytteen näyttämättömänä ja siihen perustuvat korvausvaatimukset perusteettomina.
  Vaasan HO, jonka tutkittavaksi Kauko Jorma Kalervo Kolma saattoi jutun, p. 21/6 1962 ratkaisi jutun; ja koska oikeus panna kysymyksessä oleva rikos syytteeseen oli patenttilain 76 §:n 1 momentin mukaan, verrattuna rikoslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohtaan, rauennut jo ennen jutun vireille panoa, HO, muuttaen RO:n päätöstä, hylkäsi syytteen vanhentuneena. Mitä sitten tuli Kolman esittämään vahingonkorvausvaatimukseen, niin koska oli jäänyt näyttämättä, että Martti Johan Launne, Paavo Eerola, Viljo Lairila, Jaakko Uimonen, Yrjö Ossian Mannelin ja Esko Kaarlo Antero Kohola olisivat tahallisesti tai tuottamuksellisesti loukanneet Kolman patenttioikeutta, HO tältä osalta jätti asian RO:n päätöksen lopputuloksen varaan.
  Kauko Jorma Kalervo Kolma anoi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa saada hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.
  KKO (oikeusneuvokset Eskola, Alatalo ja Hakala) p. jätti oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 20 §: n 1 momentin nojalla Kauko Jorma Kalervo Kolman KKO:teen antamat todisteet huomiotta. Myöntäen muutoksenhakuluvan KKO tutki jutun ja katsoi selvitetyksi, että syksyllä 1955 Kouvolan Rakentajat Oy:n työmaalla Jyväskylässä oli yhtiön erään insinöörin aloitteesta ja työmaan vastaavan rakennusmestarin suostumuksella valmistettu ja käytetty 100 kappaletta Kolman keksinnön, jolle kanteessa kerrotuin tavoin oli haettu ja myönnetty patentti, mukaisia tukisiteitä. Sen vuoksi ja koska syyteoikeuden vanhentumisen ei ollut katsottava alkaneen ennen kun patentti oli myönnetty Kolmalle eikä myöskään ollut näytetty, että Kolma olisi jo aikaisemmin kuin vuosi ennen sitä kun haaste jutussa oli toimitettu Martti Johan Launteelle, Paavo Eerolalle, Viljo Lairilalle, Jaakko Uimoselle, Yrjö Ossian Mannelinille ja Esko Kaarlo Antero Koholalle saanut tiedon kysymyksessä olevasta patenttioikeuden loukkaamisesta, ja kun oikeus panna tuo rikos syytteeseen ei siis patenttilain 76 §: n 1 momentin eikä myöskään rikoslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 4 §:n 1 momentin mukaan ollut rauennut ennen kun juttu oli pantu vireille, mutta oli jäänyt näyttämättä, että Launne ja mainitut muut henkilöt olisivat olleet tietoisia siitä, että sanottua menetelmää ryhdyttiin käyttämään työmaalla, taikka laiminlyöneet tässä kohden jotain, ja siten tahallansa taikka edes tuottamuksellisesti loukanneet Kolman patenttioikeutta, KKO harkitsi oikeaksi, muuttaen HO:n päätöstä, hylätä syytteen tahallisesta patenttioikeuden loukkaamisesta ja vahingonkorvausta koskevan vaatimuksen, mutta patenttilain 74 §:n 1 ja 3 momentin nojalla kieltää yhtiötä käyttämästä sanotunlaisia tukisiteitä sekä velvoittaa yhtiön suorittamaan Kolmalle korvaukseksi sen tukisiteiden käyttämisestä saamasta voitosta hankinnan mukaan 600 nykymarkkaa ja korvaamaan Kolmalle tällä jutusta RO:ssa olleet välttämättömimmät kulut 500 nykymarkalla. (Ylimääräinen oikeusneuvos Miettinen, jonka lausuntoon oikeusneuvos Kaira yhtyi, lausui: „katson selvitetyksi, että Kauko Jorma Kalervo Kolman haettua 28/4 1953 patenttia tukisidettä koskevalle keksinnölleen ja sitten kun keksintöä oli myöhemmin samana vuonna julkisesti selostettu eräässä rakennusalan ammattijulkaisussa ja se oli seuraavana vuonna ollut näytteillä Helsingissä pidetyillä messuilla sekä siten ja muullakin tavoin tullut rakennusalan ammattimiesten keskuudessa yleisesti tunnetuksi, mistä oli osoituksena muun muassa se, että useat rakennusliikkeet olivat Kolman luvalla käyttäneet sanottuja tukisiteitä, Kouvolan Rakentajat Oy:n rakennustyömaalla Jyväskylässä on syksyllä 1955 erään yhtiön palveluksessa olleen insinöörin aloitteesta ja työmaan vastaavan rakennusmestarin suostumuksella valmistettu ja käytetty sanotun, sittemmin 10/2 1958 patentoidun keksinnön mukaisia tukisiteitä, mutta jääneen näyttämättä, että tuo käyttö olisi tapahtunut yhtiön hallituksen jäsenten ja sen toimitusjohtajan tieten. Koska mainitut yhtiön palveluksessa olleet toimihenkilöt, joiden rakennusalan ammattimiehinä olisi pitänyt olla selvillä Kolman keksinnöstä, ennen tukisiteen käyttöön ottamista ovat laiminlyöneet hankkia selvityksen sen mahdollisesta patenttisuojasta, ja yhtiö sillä perusteella, että se on, rakennusalalla yleisesti noudatetun käytännön mukaisesti, uskonut yhtiön toimielimille kuuluvaa päätäntävaltaa työmaalla ratkaistavissa rakennusteknillisissä kysymyksissä mainituille palveluksessaan työmaalla vastuunalaisessa asemassa olleille toimihenkilöilleen, on joutunut vastuuseen näiden edellä kerrotusta laiminlyönnistä Kolmalle aiheutuneesta vahingosta, sen vuoksi ja kun syyteoikeuden vanhentumisen ei ole katsottava alkaneen ennen kun patentti oli myönnetty Kolmalle eikä myöskään ole näytetty, että Kolma olisi jo aikaisemmin kuin vuosi ennen sitä kun haaste jutussa oli toimitettu Martti Johan Launteelle, Paavo Eerolalle, Viljo Lairilalle, Jaakko Uimoselle, Yrjö Ossian Mannelinille ja Esko Kaarlo Antero Koholalle saanut tiedon kysymyksessä olevasta, patenttioikeuden loukkaamisesta, ja kun oikeus panna tuo rikos syytteeseen ei siis patenttilain 76 §:n 1 momentin eikä myöskään rikoslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 4 §:n 1 momentin mukaan ollut rauennut ennen kun juttu on pantu vireille, harkitsen oikeaksi, muuttaen HO:n päätöstä ja hyläten syytteen Launnetta, Eerolaa, Lairilaa, Uimosta, Mannelinia ja Koholaa vastaan sekä heihin kohdistetut korvausvaatimukset, patenttilain 74 §:n 1 ja 2 momentin nojalla kieltää yhtiötä käyttämästä kysymyksessä olevia tukisiteitä sekä velvoittaa yhtiön suorittamaan Kolmalle korvaukseksi patentin loukkaamisesta aiheutuneesta vahingosta, johon sisältyy yhtiön siitä saama voitto, hankinnan mukaan 800 nykymarkkaa ja korvaamaan Kolmalle hänellä jutusta RO:ssa olleet kulut 700 nykymarkalla.”)