O.Y. Elokuvaamo ja johtaja Kurt Jäger; patenttioikeuden loukkaaminen; kysymys tekstejä elokuvafilmeihin valmistettaessa käytetystä tekstitysmenetelmästä; KKO tutki välittömästi rangaistusvaatimuksen myöskin siltä osalta kuin alemmat oikeudet olivat jättäneet sen tutkimatta; kanne hylätty. O.Y. Elokuvaamo ja Kurt Jäger olivat, haastatettuaan Suomen Kinoteksti Osakeyhtiön toimitusjohtajan Johannes Valdemar Livon, O.Y. Filmituonti A.B:n, Adams Filmi O/Y:n ja Adlon Filmi O.Y:n Helsingin RO:teen siellä lausuneet, että Suomen Kinoteksti Osakeyhtiö oli, valmistaessaan tekstejä elokuvafilmeihin ainakin vuodesta 1938 alkaen käyttänyt menetelmää, joka loukkasi Jägerin omistamaa ja hänen O.Y. Elokuvaamon käyttöön luovuttamaansa patentilla n:o 14723 suojattua tekstitysmenetelmää, varustaen siten teksteillä muun muassa O.Y. Filmituonti A.B:n vuonna 1938 maahan tuottamat „Huuto erämaasta” ja „Tähtihovin hääyö” nimiset elokuvafilmit, Adams Filmi O/Y:n vuonna 1940 maahan tuottaman „Venäläistä verta” nimisen elokuvafilmin ja Adlon Filmi O.Y:n samana vuonna maahan tuottaman elokuvafilmin „Vain enkeleillä on siivet” sekä viimeksi mainitun yhtiön vuonna 1941 maahan tuottaman „Liian monta isäntää” nimisen elokuvafilmin, joita kaikkia sitten oli esitetty eri elokuvateattereissa Helsingissä. Koska Suomen Kinoteksti Osakeyhtiön toimitusjohtaja Livo huolimatta siitä, että yhtiön käyttämä tekstitysmenetelmä hänen tietensä loukkasi mainittua patenttioikeutta, oli varustuttanut sanotut filmit tekstillä sekä O.Y. Filmituonti A.B., Adams Filmi O/Y ja Adlon Filmi O.Y. tietäen, että nuo filmit oli tekstattu sanotunlaista menetelmää käyttäen, kuitenkin olivat joko vuokranneet filmit julkisesti Suomessa esitettäviksi tai niitä täällä itse esityttäneet, O.Y. Elokuvaamo ja Jäger olivat vaatineet Livolle rangaistusta patenttioikeuden loukkaamisesta sekä O.Y. Filmituonti A.B:n, Adams Filmi O/Y:n ja Adlon Filmi O.Y:n velvoittamista poistamaan tekstit mainituista filmeistä tai sanottujen filmien panemista takavarikkoon patentin jäljellä olevaksi voimassaoloajaksi. RO, jossa asianosaiset olivat anoneet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan ja jossa RO:n kutsumat kaksi teknillisen alan asiantuntijaa olivat antaneet asiasta lausuntonsa, p. 3/5 1945 jätti O.Y. Elokuvaamon Livoa vastaan tekemän rangaistusvaatimuksen tutkimatta ja hylkäsi yhtiön O.Y. Filmituonti A.B:tä, Adams Filmi O/Y:tä ja Adlon Filmi O.Y:tä vastaan tekemät vaatimukset sikäli kuin ne perustuivat väitettyyn patenttioikeuden loukkaamiseen 24/1 1940 jälkeisenä aikana, koskei ollut näytetty O.Y. Elokuvaamolla olleen yksinomaista käyttöoikeutta kysymyksessä olevaan patenttiin eikä yhtiö, jolta patentti viimeksi mainittuna päivänä oli siirtynyt Jägerille, ollut pannut kannettaan vireille ennen 9/2 1942. Mitä sitten juttuun muutoin tuli, RO lausui havainneensa puheenalaisen patentin patenttivaatimuksen suomen- ja ruotsinkielisen tekstin olevan sisällöltään sikäli erilaiset, että ruotsinkielisen patenttivaatimuksen mukaan patentoitu menettelytapa kirjoituksen valmistamiseksi filmiin, erikoisesti äänielokuvafilmiin, oli tunnettu siitä, että ensin esimerkiksi kostuttamalla liotettiin filmin valokuvauskalvo ja sen jälkeen puristettiin kirjoituksen muodostavat kirjasimet tai painolaatta siten pehmenneeseen kalvoon, kun taas suomenkielisen patenttivaatimuksen mukaan sanottu menettely oli tunnettu siitä, että ennen kirjasinten tai painolaatan painamista kalvoon se esimerkiksi kostuttamalla pehmitettiin. Kun patenttihakemus oli laadittu ruotsinkielellä, RO katsoi, että ruotsinkielistä patenttivaatimusta oli pidettävä alkuperäisenä ja että sitä, koska se sanamuotonsa mukaan sai suppeamman suojan kuin patenttivaatimuksen suomenkielinen teksti, oli pidettävä määräävänä patentin suoja-alaa määrättäessä. Tämän vuoksi ja kun patentin siis oli katsottava suojaavan kahden menettelytavan yhdistelmää eli valokuvauskalvon liottamisen ja kirjasinten tai painolaatan painamisen siten pehmitettyyn kalvoon, joista menetelmistä kumpikaan erikseen ei ollut keksintö, eikä patenttiselityksessä ollut muuta mainintaa valokuvauskalvon pehmittämisestä lämmöllä kuin että siinä sanottiin kirjoituksen painamisen kalvoon lämmitetyllä kuvalaatalla olevan ennestään tunnettu, RO, katsoen, ettei Livo painattaessaan tekstit kysymyksessä olevien elokuvafilmien valokuvauskalvoihin lämmitetyillä kirjasimilla tai painolaatalla ollut, huolimatta siitä että menettelyyn saattoi sisältyä filmin käsitteleminen karaisevalla, oikeastaan karkaisun poistavalla nesteellä ennen painamista, loukannut patentilla n:o 14723 suojattua oikeutta, hylkäsi kanteen tältäkin osalta. O.Y. Elokuvaamo ja Jäger velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan Livolle, O.Y. Filmituonti A.B:lle, Adams Filmi O/Y:lle ja Adlon Filmi O.Y:lle yhteisesti oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 100,000 markkaa. Turun HO p. 24/2 1947 jätti asian RO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että O.Y. Elokuvaamon ja Jägerin yhteisvastuullisesti Johannes Valdemar Livolle, O.Y. Filmituonti A.B:lle, Adams Filmi O/Y:lle ja Adlon Filmi O.Y:lle yhteisesti maksettavaksi tuomittu oikeudenkäyntikulujen korvaus alennettiin 60,000 markaksi. KKO p., hyläten anomuksen suullisen kuulustelun toimittamisesta jutussa, katsoi, ettei ollut esitetty syytä muulla tavoin muuttaa HO:n päätöstä kuin että, koska O.Y. Elokuvaamolla oli syyteoikeus niiden patenttioikeuden väitettyjen loukkaamisten osalta, jotka olivat tapahtuneet ennen sanotun oikeuden siirtymistä Kurt Jägerille eli 24/1 p:ää 1940, eikä alempien oikeuksien näin ollen olisi pitänyt, kuten oli tapahtunut, jättää O.Y. Elokuvaamon rangaistusvaatimusta, joka eräitten määräaikojen pitentämisestä ja palauttamisesta 19/12 1941 annetun asetuksen mukaan ei ollut vanhentunut vastaajien saadessa jutussa hankitun haasteen tiedokseen, edellä mainitulta osalta tutkimatta, KKO harkitsi oikeaksi, samalla kun alempien oikeuksien kerrottu menettely hylättiin ja juttu tässäkin kohden enempien mutkien välttämiseksi otettiin välittömästi tutkittavaksi, hylätä alempien oikeuksien Kurt Jägerin rangaistusvaatimuksesta lausumin perustein O.Y. Elokuvaamonkin puheenalaisen rangaistusvaatimuksen.