Rautatiehallitus; korvausta tuomittu maksettavaksi patenttisuojaa nauttivien laakereiden rautatien käytössä pitämisestä. Insinööri Arvo Ilmari Kahma oli Helsingin RO:ssa lausunut, että, sittenkun hän, keksittyään armeeratun laakerin rautatievaunuja varten, oli 7/2 1930 patenttivirastoon jättämässään hakemuskirjassa anonut keksinnölleen patenttia, joka sitten oli hänelle myönnetty 16/9 1932, valtionrautateiden Pasilan konepajassa oli patenttihakemuksen jättämisen jälkeen, pääasiallisesti vuoden 1931 aikana, rautatiehallituksen määräyksestä ilman Kahman lupaa valmistettu ainakin 520 sanotun keksinnön mukaista laakeria ja ne asetettu 130 valtionrautateiden soravaunuun, minkä vuoksi ja kun nuo laakerit olivat sen jälkeen olleet jatkuvasti käytössä liikenteessä pidetyissä vaunuissa ja rautatiehallitus siten oli loukannut Kahman patenttioikeutta, Kahma oli vaatinut rautatiehallituksen velvoittamista suorittamaan hänelle korvausta hänen patenttinsa luvattomasta käyttämisestä 40,000 markkaa korkoineen. RO 26/4 1937 mainitseminsa perustein hylkäsi kanteen. Turun HO 29/3 1938 lausui selvitetyksi, että, sittenkun insinööri Kahma oli 7/2 1930 anonut kauppa- ja teollisuusministeriöltä patenttia kanteessa mainitulle keksinnölleen, Pasilan konepajassa oli seuranneen vuoden aikana, jolloin keksintö siis oli ollut patentinhaunalaisena ja sellaisena jo nauttinut patenttisuojaa, valmistettu keksinnön mukaisia laakereita ja Kahman luvatta asetettu niitä ainakin 520 kappaletta 130 soravaunuun, jotka sen jälkeen oli sanotuilla laakereilla varustettuina pantu liikenteeseen, jossa niitä oli pidetty, kunnes laakerit oli valtionrautateiden koneosaston 27/5 1936 antamasta määräyksestä poistettu vaunuista. Sen vuoksi ja kun asianomaisten rautatieviranomaisten siihen nähden, mitä asiassa oli käynyt ilmi, oli pitänyt tietää, että kysymyksessä olevien patenttisuojaa nauttivien laakereiden rautatien käytössä pitäminen oli loukannut Kahman patenttioikeutta, HO, kumoten RO:n päätöksen, patenttioikeudesta sekä patenttia koskevien juttujen oikeudenkäynnistä 21/1 1898 ann. asetuksen 1 ja 5 §:n nojalla velvoitti rautatiehallituksen suorittamaan Kahmalle vaadittuna vahingonkorvauksena kohtuullisiksi katsotut 40,000 markkaa 5 prosentin korkoineen haastepäivästä huhtikuun 16 p:stä 1936 ja korvaamaan Kahmalle tällä jutun vuoksi RO:ssa olleet kulut. KKO p: ei muutosta.