Valtio — kapteeni Carl Pelo; patentin mitättömäksi julistaminen; oliko konekiväärin lukkosalpa suojattu itsenäisenä keksintönä vai ainoastaan patenttivaatimuksessa mainittuna yhdistelmänä? Kapteeni Carl Pelo oli Helsingin RO:ssa lausunut, että hän oli käydessään heinäkuun lopulla vuonna 1929 valtion kivääritehtaassa Jyväskylässä havainnut, että hänen keksimäänsä 8/11 1927 myönnetyllä patentilla N:o 11775 suojattua, automaattisten konekiväärien lukoissa käytettäväksi tarkoitettua sulkulaitetta käytettiin sanotulla tehtaalla pikakiväärien lukkojen sulkulaitteiden valmistuksessa, minkä vuoksi kapteeni Pelo oli vaatinut, että valtion nykyään omistama patentti N:o 11959 huhtikuun 24 p:ltä 1928, joka nojautui aivan samantapaiseen sulkulaitejärjestelmään kuin se, mikä esiintyi Pelonkin konekiväärissä, ja siis loukkasi Pelon saamaa patenttioikeutta, julistettaisiin mitättömäksi tai ainakin olevan Pelon saamaan patenttiin sellaisessa riippuvaisuussuhteessa kuin mainitaan patentista 21/1 1898 ann. julistuksen 12 ja 23 §:ssä. Valtion vastustettua kannetta RO 13/1 1932 lausui selvitetyksi, että valtiolle siirtynyt patentti N:o 11959 patenttivaatimukseen liitettyjen selostuksen ja piirustusten mukaan käsitti samanlaisen pikakiväärin lukon sulkulaitteen kuin se, mikä oli suojattu kapteeni Pelon patentilla N:o 11775, mutta koskei ensiksimainitun patentin patenttivaatimuksessa oltu haettu patenttia mainitulle sulkulaitteelle eikä se siis ollut patentilla N:o 11959 suojattu, sentähden RO ei katsonut valtion patentin loukkaavan kapteeni Pelon patentilla N:o 11775 suojattua yksinoikeutta kerrotunlaisen sulkulaitteen ammattimaiseen valmistamiseen ja sen kaupaksi pitämiseen, ammatissa käyttämiseen ja ammattitarkoituksessa maahan tuottamiseen sekä niin ollen hylkäsi kapteeni Pelon jutussa ajaman, vain hänen patenttinsa patenttivaatimuksen kolmanteen kohtaan nojautuvan vaatimuksen, että valtion kysymyksessä oleva patentti Pelon saamaa patenttisuojaa loukkaavana julistettaisiin mitättömäksi sekä velvoitti Pelon korvaamaan yhdelle valtion esityksestä jutussa asianymmärtävänä kuullulle henkilölle yleisistä varoista suoritettavaksi määrätyn korvauksen 1,600 markkaa. Turun HO 9/3 1934 lausui, että sekä kapteeni Pelon automaattisten konekiväärien lukoissa käytettäväksi tarkoitetun sulkulaitteen että nykyään valtion hallussa olevan, pikakiväärien lukoissa käytettävän sulkulaitteen käsittävien keksintöjen suojaksi oli myönnetty patentti ja että valtiolle siirtynyt, kosketeltu sulkulaite oli siinä määrin Pelon patentin saaneen sulkulaitteen kaltainen, että molempien patenttien oli katsottava olevan yhteyssuhteessa toisiinsa, minkä vuoksi ja kun Pelon saama patentti oli myönnetty aikaisemmin kuin valtion hallussa oleva eikä oltu näytetty mitään seikkaa, joka oikeuttaisi valtion siitä huolimatta pikakivääreissään käyttämään mainittua sulkulaitetta, HO, kumoten RO:n päätöksen, siten hyväksyi kapteeni Pelon kanteen, että valtio edellämainitun patentista annetun julistuksen 12 §:n ja 23 §:n 3 kappaleen nojalla kiellettiin Pelon suostumuksetta käyttämästä tuota laitetta sekä asian niin päättyessä velvoitti valtion 30,000 markalla korvaamaan Pelolla asiasta RO:ssa olleet välttämättömimmät kulut. Niin käyden vapautettiin kapteeni Pelo korvaamasta valtiolle edellämainittua asianymmärtävänpalkkiota 1,600 markkaa, joka siis jäi valtion vahingoksi. Valtio haki muutosta, minkä jälkeen Kauppa- ja Teollisuusministeriön Patenttiasiaintoimisto toimitti KKO:teen siltä pyydetyn lausunnon asiasta. KKO t: koska kapteeni Pelon patentin N:o 11775 mukaisen konekiväärin lukon salpa, jota sinänsä ei voitu pitää uutena keksintönä, ei ollut itsenäisenä keksintönä suojattu Pelon patentin kolmannessa patenttivaatimuksessa ja kun niin ollen se seikka, että valtion omistaman patentin N:o 11959 mukaisessa pikakiväärissä käytettiin lukkolaitteen salpaa, joka oli erehdyttävästi samanlainen kuin Pelon konekiväärin salpa, ei loukannut Pelon patenttioikeutta, niin sentähden ja kun kapteeni Pelon patentti N:o 11775 ja valtion omistama patentti N:o 11959 eivät olleet sellaisessa yhteydessä keskenään, jota tarkoitetaan patentista 21/1 1898 ann. julistuksen 12 §:ssä ja 23 §:n 3 kohdassa, KKO harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n tuomion, jättää asian RO:n päätöksen lopputuloksen varaan.