Säveltäjäin Tekijäoikeustoimisto Teosto r. y. oli luovuttanut Suomen yleisradiolle oikeuden esittää radioteitse sävellyksiä, joiden yksinomainen esittämisoikeus oli Teoston jäsenillä. Vastaanottokoneen haltija oli saamansa radiolisenssin nojalla ravintolassaan kovaäänisen välityksellä saattanut sävellykset ravintolayleisön kuultaviksi. Kysymys ravintolan omistajan korvausvelvollisuudesta.

  Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto r. y. nimisen yhdistyksen kanteesta Helsingin RO päät. 8/12 1932 lausui selvitetyksi, että Osuusliike Elannon seitsemässä ravintolassa Helsingissa oli 1/1 1930 ja 1/3 1932 välisenä aikana ravintolayleisölle radiokovaäänisen välityksellä esitetty Osakeyhtiö Suomen Yleisradion lähettämiä sävellyksiä, joiden yksinomainen esittämisoikeus myös radiolaittein oli Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teoston jäsenillä tekijänoikeudesta henkisiin tuotteisiin 3/6 1927 annetun lain mukaan. Tähän nähden ja kun ei Osuusliike Elanto sen nojalla, että se oli itselleen hankkinut radiokuunteluluvan, ollut oikeutettu julkisesti radiokovaäänisin esittämään puheenaolevia teoksia ja mainitunlaatuinen musiikkiesitys ravintolavieraille oli katsottava toimeenpannuksi ansiotarkoituksessa, sekä osuuskunta niin ollen, loukkaamalla asianomaisten säveltäjäin tekijänoikeutta, oli heille edellämainitun lain 31 §:n 2 momentin mukaan korvausvelvollinen, RO, joka arvioi Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teostolle, jolle sopimuksen nojalla kuului kysymyksessäolevien sävellysten säveltäjäin oikeus, sävellysten kerrotusta esittämisestä tulevan korvauksen 100 markaksi kuukaudessa kunkin ravintolan osalta, velvoitti sen mukaisesti Osuusliike Elannon r. l. korvaukseksi sanotusta esittämisoikeuden käyttämisestä Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teostolle r. y. maksamaan 18,200 markkaa 5 prosentin vuotuisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 22/2 1932 sekä 3,200 markalla korvaamaan yhdistykselle sen oikeudenkäyntikulut.
  Osuusliike Elanto haki muutosta.
  Turun HO (asess. Lindqvist, Järnström ja Grunér) tuom. 2/6 1933: ei muutosta. Osuusliike Elanto anoi muutosta.
  KKO (oikeusneuvokset Neovius, Fagerström, Lyytikäinen ja Järnefelt) tuom. 6/4 1934 katsoi, ettei ollut esitetty syytä muuttaa HO:n tuomiota, joka, alempien oikeuksien mainitsemilla perusteilla ja
  kun Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto myöntäessään Osakeyhtiö Suomen Yleisradiolle oikeuden radioteitse kuultavaksi lähettää puheenaolevia sävellyksiä ei ollut antanut osakeyhtiölle oikeutta sallia vastaanottajien kovaäänisen välityksellä ansiotarkoituksessa saattaa sävellyksiä yleisön kuultaviksi,
  jäi pysyväksi.
  (Oikeusneuvos Petäys lausui: »koskei Osuusliike Elannon ravintoloissa osuusliikkeen hankkiman radiokuunteluluvan nojalla radiokuuntelulaittein tapahtunutta Suomen Yleisradion lähettämän musiikin vastaanottoa voida pitää osuusliikkeen toimeenpanemana musiikin julkisena esittämisenä tekijänoikeuslain mielessä ja Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teoston puheenaolevalta korvausvaatimukselta niin ollen puuttuu lain tukea, harkitsen oikeaksi, kumoten HO:n tuomion ja RO:n päätöksen, hylätä kanteen, mutta asian laatuun nähden jättää osuusliikkeen oikeudenkäyntikulut sen itsensä kärsittäviksi.»)